Talvinen syysretki Kuohulle
Tyhjä Joukko syysretkeili talvisena lokakuun viikonloppuna (25-26.10.2003) maakuntauraa seuraillen Kuohulle. Retkelle osallistuivat Tommi, Mika, Jani, Markus, Tuomo ja autokuskina toiminut Petri.
Joukkio lähti reippaasti liikkee lauantaiaamuna vähän yhdeksän jälkeen Kortesuolta. Ensimmäinen etappi vei Killeri, Köhniön ja Keltinmäen kautta maakuntauralle ja kohti etelää. Lumen valkaiseman metsän poikki vaellus kulki kohti Soidenlampea ja ensimmäistä taukoa.
Soidenlampi
Soidenlammella lisäiltiin rutkasti vaatetta. Pakkasta oli parisen astetta. Pienen napostelun jälkeen matka oli valmis taas jatkumaan mutkittelevaa reittiä pitkin. Opasteita oli vähän satunnaisesti mutta onneksi mukana oli edes jonkinlainen kartta. Vanha Jyväshiihdon kartta todettiin epäkelvoksi ainakin maakuntauran reitin suhteen. Uudempi Jyväskylän seudun ulkoilukartta oli paremmin ajantasalla.
Sallaajärvi
Sallaajärven aarnialueen nurkalla piti arpoa reitin oikeaa suuntaa. Kaikesta mutkittelusta huolimatta oikea tie löytyi kuten myös Sallaajärven laavu.
Päivä oli jo pitkällä ja maha esitti vaatimuksiaan. Sallaajärven laavulla oli kunnon lämpimän ruuan aika. Pastat tekivät hyvin kauppansa ja kaikki saivat mahansa täytettyä.
Virallisesta reitistä hieman poiketen jatkoimme matkaa tietä pitkin. Vähän matkan päästä reitti ylitti tien ja siirryimme taas seuraamaan maakuntauran epämääräisiä opasteita. Lähellä Rummakkomäkeä pääsi ihailemaan kunnolla maisemiakin.
Hajaannus
Seuraavaksi sattuikin retkueemme ikävä hajaantuminen. Ensin muut odottelivat Jania saapuvaksi reitin seuraavaan mutkaan. Jani saapui paikalle mutta jostain syystä hän ei huomannutkaan että muut kääntyivät oikealle vaan hän jatkoi suoraan eteenpäin. Puolen kilometrin päässä oli seuraava risteys jossa odoteltiin Jania ja kameraa saapuvaksi. Miestä ei kuitenkaan kuulunut joten muu joukkio Mikaa lukuunottamatta lähti palaamaan takaisin. Mika meni edeltä reittiä eteenpäin. Pienen puhelinrumban jälkeen selvisi että Jani oli mennyt harhaan ja oli nyt rummakkolammen laavulla. Muut kävivät koukkaamassa Janin mukaansa ja alkuperäiselle reitille palattiin pienen mutkan kautta.
Tikkamäki
Aikaa oli kulunut paljon ja pimeä alkoi uhata retkuetta. Visiitti Tikkamäkeen ihmettelemään korkeita puita sai nyt jäädä ja joukkio kulki vain Tikkamäen vieritse. Tikkamäen soiden nurkalla pidettiin pieni tankkaustauko koska seuraavaksi olisi aikomus oikaista pellon vierestä ja pohjoisessa kulkevalle polulle jota pitkin päästäisiin jatkamaan matkaa kohti Vesalaa ja edelleen Kuohulla olevaa mökkiä.
Harhailu
Pitkällisen metsärämpimisen ja Tommin laiskan kompassinluvun jälkeen polku lopulta löytyi. Matka saattoi jatkua. Varoituskellot alkoivat soida kun tie ei näyttänyt oikein siltä miltä kartan mukaan olisi pitänyt.
markus totesi tuomolle ja janille: tuonne jonnekin mika ja tommi meni.
jäljet näyttäs menevän tuossa" :)
olihan sulla tuomo se kompassi? joo, mutta kun välillä mennään
itään, välillä etelään.
no siinä se polku on. justii siinä missä pitkin - vaan eipä
ollut enää kahden kilometrin tallaamisen jälkeen
Jossain vaiheessa Tommi hoksasikin että nyt ollaan aivan väärällä tiellä, joka kulkee aivan liikaa pohjoiseen. Valoa ei ollut enää juuri ollenkaan ja päätettiinkiin soittaa Petelle, että tulee koukkaamaan meidät kyytiin. Pilkkopimeässä kulkeminen ei enää huvittanut koska matkaakin olisi tulossa reilusti lisää ylimääräisen mutkan takia.
Pilkkopimeässä retkue kulki tien loppuun saakka ja pääsi Saukkolaan johtavalle tielle odottamaan autokyytiä. Pienen odottelun jälkeen Pete ilmaantuikin paikalle. Ahtamisen maailmanennätyksen jälkeen kaikki viisi miestä tavaroineen saatiin kyytiin. Loppumatka mökille ei kauaa enää kestänyt.
Mökillä
Loppuilta mene leppoisasti takkatulen ääressä. Tommi toimi pääkokkina ja jakoi muille hanttihommat ruuanlaitossa. Illan pääateriaksi valmistui iso läjä kreppejä paprika- ja sinihomekoskenlaskijajuustoilla maustettuina. Mahojen täyttämisen jälkeen virkistettiin koko ruumista saunomalla. Saunan jälkeen väki alkoikin olla niin uupunutta että eivät jaksaneet kuin vähän leikkiä älyleluilla. Pete lähti takaisin kotiin ja vei Mikan samalla potetamaan flunssaansa. Muut popsivat vielä läjän lettuja jätskiä ennen yöpuulle siirtymistä.
Sunnuntaiaamuna jokainen ahtoi mahansa aivan täyteen edellisillan jämillä, ruispaloilla ja mustikkasopalla. Siivoamisen jälkeen paluumatka saattoi alkaa puoli yhdentoista tienoilla.
Pulkat
Juuri ennen lähtöä joku sai älynväläyksen että otetaan mukaan pulkka ja kuskataan siinä rinkkoja. Mökiltä löytyi sopivasti kaksi pulkkaa joihin Janin, Tuomon ja Tommin rinkat mahtuivat. Markus halusi välttämättä kantaa omansa. Pienellä vuorovedellä ja -laskuilla pulkkien vetäminen sujuikin paljon mukavammin kuin rinkkojen kantaminen. Vain muutamassa kohdassa sunnuntain reitillä piti rinkat nostaa selkään ja pulkkia kantaa.
Vesanka
Sunnuntain matka eteni reipppaalla tahdilla. Pulkalla laskeminen nopeutti matkan tekoa melkein jokaisessa alamäessä :) Ei aikakaan kun ryhmä löysi itsensä Vesankasta etsimässä laavua. Karttaan merkittyä laavua ei ikävä kyllä löytynyt. Napostelutauko saatiin kuitenkin pidettyä mukavan aurinkoisessa ja tuulettomassa paikassa.
Välillä reitti vei hieman vilkkaammillekin teille. Onneksi niillä ei tarvinnut kauaa vaeltaa vaan saattoi taas pujahtaa metsän hiljaisuuteen. Kylmäojan läheltä kohti Laajavuorea kulkevan polun varrelta löytyi myös kummitustalo jota ei ollut merkitty karttaan. Seuraava polku jota yritettiin seurata Laajavuoren suuntaan oli erikoinen koska se löytyi kyllä ulkoilukartasta mutta ei tarkasta suunnistuskartasta. Polku vei joukkion kuitenkin tavoitteena olleelle isommalle tielle vaikkakaan ei aivan suunniteltua reittiä pitkin. Kohta löytyi myös yllätyslähde. Laajavuoren takalaavulle ei tarvitse kantaa omia juomia koska lähde on aivan lähellä.
Viimeinen ateria syötiin hiekkakuopassa olevalla laavulla. Kauheasti kehumista laavussa ei ollut koska siitä puuttui pohja sekä seinät. Onneksi paikalla oli sentään pari penkkiä joiden päällä saattoi istuksia, ihmetellä Janin höyryäviä jalkoja ja kokkailla. Lidlin riisimössöt upposivat mahoihin nopeasti vaikka kellään ei suurempi nälkä ollutkaan.
Loppumatka kuljettiin kuntokymppiä pitkin Laajavuoren vieritse kohti Kortepohjaa. Matkalla oli vielä yksi hurja pulkkamäkikin. Aivan ennen valojen syttymistä ei metsästä pois ehditty. Perillä Kortesuolla Tommi ja Tuomi olivat n. 1720.