Pirkan hiihto 2.3.2003

Monen vuoden jahkailun jälkeen olin vihdoinkin menossa Pirkan hiihtoon! Edessä olisi 90 pitkää kilometria Niinisalon ja Tampereen välimaastossa. Edellisestä pitkästä hiihtokisasta olikin jo aikaa, kun Finlandiahiihtoakaan ei ole viime vuosina tullut hiihdeltyä.

Vapaalla hiihtotavalla hiihdettävä Pirkan hiihto starttasi sunnuntaiaamuna klo11 Niinisalossa. Liikenneyhteydet Jyväskylästä sunnuntaiaamuisin ovat kehnot joten minun piti saapua Tampereelle jo edellisenä iltana. Suuret kiitokset Destinolle majapaikasta ja lauantai-illan elokuvaviihteestä. Erityismaininnan ansaitsee Pixarin oscar-voittaja animaatio for the birds, joka nauratti aivan kipeästi. Harmi ettei verkossa ole elokuvan kokonaista versiota mutta alkupätkälläkin saa mahansa kipeäksi :)

Sunnuntaiaamuna herätys oli kello seitsemän. Läjä jugurttia ja mysliä mahan täytteeksi banaanilla höystettynä ja olin valmis siirtymään kohti Niinisaloa. Pirkan hiihdon oma bussikuljetus (10 eur) lähti aivan vierestä keskustorilta. Bussissa bongasin myös Boitin, jonka kanssa oli tarkoitus yrittää kuuden tunnin haamurajan alitusta.

Matka Niinisaloon sujahti torkkuen ja tien vieressä kulkevaa latua bongaillen. Perillä pääsi sivarikin ensimmäistä kertaa eläissään varuskunta-alueen sisäpuolelle :) Vaatteiden vaihto sujui nopeasti varastohallissa monen monen muun hiihtäjän kanssa. Reput jätettiin talon päätyyn josta ne kuskattaisiin Teivon raviradalle odottamaan maaliin saapumistamme.

Lähtöalueella ryhmittäydyimme kolmeen ryhmään. Ensikertalaiset ja hitaat omaansa. Alle 7h hiihtäneet omaansa ja kaikista nopeimmat omaan ryhmäänsä. Hieman ennen lähtötykinlaukausta kaikki ryhmät pakkautuivat läjään kuitenkin niin että nopeimmat olivat ensimmäisinä. Tylsän puheen jälkeen kaikkien syke kohotetaan sanan mukaisesti kertalaakista hiihtotasolle ja pääsimme liikkeelle.

Alkumatka on polkujen sekamelskaa. Hiihtäjiä on paljon ja he pujottelevat kauniin mäntymetsikön keskellä monia eri reittejä ensimmäisten kilometrien aikana. Lopulta kaikki ladut yhdistyvät yhdeksi pääladuksi jossa yleensä mahtui hiihtämään puolitoista luistelijaa rinnakkain.

Pääsimme Boitin kanssa hyvään vauhtiin ja hiihto kulki mukavasti. Vauhti riittäisi varmasti 6h alittamiseen jos vain jaksaisimme samaa tahtia loppuun saakka. Etenemistä haittasi varsinkin alussa satojen hiihtäjien letka, joka ei paljon sallinut omaan tahtiin hiihtämistä.

Ensimmäisellä tankkauspaikalla olimme suurin piirtein samaan aikaan. Tämä oli kuitenkin viimeinen kerta kun näin Boitin ennen Kalevan uimahallia. Ongelmakseni osoittautui ns. 10-30 kilometrien voiteluseinä. En tiedä mikä meni pieleen mutta heti ensimmäisen tankkauksen jälkeen suksistani katosi luisto totaalisesti. En mitenkään hiljentänyt hiihtotahtia mutta en vaan voinut mitään sille että kymmenittäin hiihtäjiä vyöryi ohitseni. Jokaisella potkulla jäin selvästi jälkeen. Kiristämällä tahtia olisi voinut roikkua mukana mutta se ei olisi ollut järkevää matkan pituuden takia.

Tätä miestäsyövää jarrut päällä hiihtoa jatkui seuraavien kahden huoltopaikan ohi. Siinä vaiheessa oli pakko pysähtyä ja yrittää tehdä suksille jotain. Onneksi taskussa oli Swixin pikaluistovoidetta jota pystyi suoraan vetäisemään suksen pohjiin. Ajattelin että hiihdetään nyt edes hieman mukavammin seuraavat kymmenen kilometriä. Yleensä pikavoiteet eivät juuri kymmentä kilometriä kauempaa suksen pohjissa pysy.

Luistovoiteen lisääminen auttoi asiaa selvästi. Hiihto alkoi taas kulkea eikä minua enää ohiteltu vaan sain itse kurvailla hitaampien ohi. Hiihto on selvästi väline- ja voitelulaji. Aivan turha on roikkua toisen hiihtäjän perässä jos pystyy tismalleen samalla tahdilla hiihtämään rennommin ja nopeammin ja omaa hiihtoaan koska sukset kulkevat paremmin. Jostain syystä luisto pysyi toimivana koko loppumatkan ajan. Veikkaan että keli parani uusien suksien kannalta koska pikavoide tuskin riitti 60 kilometrille. Paikoittain luisto oli jopa erittäin hyvä ja teinkin ohitukset yleensä alamäissä.

Puolimatkaan saavuin epäonnisesti hieman liian myöhässä. Aikaa oli kulunut jonkin verran yli kolme tuntia ja puolipirkan hiihtäjät olivat ehtineet lähteä. Seuraavat kilometrit olivatkin hidastelua, tökkimistä ja ohittelua, koska jouduin pujottelemaan hitaimpien puolipirkkahiihtäjien keskeltä.

Onneksi hiihto sujui koko ajan rennosti ja vauhdikkaasti jos vain pääsi hiihtämään omaa tahtiaan. Ylämäet olivat turhauttavia koska niissä joutui aina kulkemaan letkassa eikä letkan nousuvauhdissa ollut kehumista. No, säästyipä ainakin mahdollisilta hapoilta kun ei päässyt pistelemään mäkiä aivan omaan tahtiin. Samalla saattoi heittää hyvästit kuuden tunnin alitukselle varsinkin koska jälkimmäisen puoliskon piti olla hitaampi kuin ensimmäisen jo pelkästään kävelyosuuden takia.

Loppumatkan pelotellut nousutkaan eivät vaikuttaneet ollenkaan niin pahoilta kuin olin odottanut. Finlandia vie vielä voiton nousuissa ja reitin rankkuudessa. Pirkan hiihto on enemmän leppoisaa laskettelua vaikka muutama happomäki matkalta löytyykin:)

Julkijärvi oli viimeinen tankkauspaikka. Siellä kuulin aikaa kuluneen 5h 52min. Jäljellä olisi vielä yhdeksän kilometriä. Oli muuten ensimmäinen kerta kun jäljellä olevan matkan määrä kerrottiin. Tästä pieniä raippoja Pirkan hiihdon järjestäjille. Hörppäsin mukillisen kuntojuomaa ja päätin hiihtää viimeisen etapin reippaasti. Ei mennytkään kauaa kun aloin ohitella selkä edellä vastaan tulevia hiihtäjiä. Varastoihin näytti jääneen ihan turhankin paljon potkua koska viimeiset nousutkin menivät lähestulkoon heittämällä. Viimeiset yhdeksän kilometriä taittuivatkin reippaasti puolessa tunnissa.

Maalissa olin lopulta ajalla 6:22:25 ja sijalla 156. Vielä kiinnostaisi kuulla Boitin väliajat niin saisi jotain käsitystä huonon luiston takia hävitystä ajasta. Lopullista eroa Boitiin tuli puolisen tuntia koska hänen loppuaikansa oli 5:49:43 ja sijoitus 117.

Teivon raviradalla ei ollut käytettävissä pukukoppeja. Pakko oli kuitenkin vaihtaa kuivia kuteita ylle ja sen jälkeen siirtyä bussiin joka vei Kalevan uimahalliin. Bussissa sai kuunnella vanhojen veteraanien turinoita hiihdosta ja kiroilua matkan pahimmasta alamäestä. Minäkin onnistuin lyömään häntäluuni oikein kunnolla kun kaaduin tuossa kyseisessä mäessä. Reitti kun ei ollut entuudestaan tuttu niin piti varoitus pahasta mäestä ottaa tosissaan. Edellä hiihtäneet lukemattomat laskijat olivat kuitenkin kalunneet mäen pelkäksi kaljamaksi ja siinähän minä sain sukseni ristiin ja persukseni jäätikölle. Onneksi ei sattunut pahemmin.

Kalevan uimahallissa ei tainnut juuri muita olla kuin hiihtäjiä. Hiihtohiet pois ja uudet tilalle löylystä samalla hiihdosta juoruten muiden hiihtäjien kanssa. Leppoisa meininki. Hiihtäjiä riittikin Tampereen ja myös Jyväskylän katukuvassa melkein kotiovelle saakka. Tampereelle heitin vielä läppää parin nuoren hiihtäjän kanssa (luultavasti teekkareita koska ainakin toinen oli matkalla Hervantaan). He olivat hiihtäneet perinteisellä tyyli koko pirkan. Rautatieasemalla tallusteli useita miehiä ja naisia suksien kanssa. Lopulta torkkuen sujuneen junamatkan jälkeen onnistuin pääsemään Jyväskylässä suoraan bussilinja 18:n kyytiin ja eikös siihen tunkenut toinenkin hiihtäjä:)

Pirkan hiihto oli hauska kokemus ja pitää selvästi kokea uudelleen. Hammasta jäi kolottamaan saavuttamatta jäänyt kuuden tunnin alitus ja tappio Boitille. Ensi vuonna järjestys tulee muuttumaan ;-) Pitää saada alle enemmän treenikilometrejä niin vauhtikin tulee kasvamaan vielä reilusti. Tänä vuonna hiihtokilometrejä ennen pirkkaa oli kasassa vasta 150km paikkeilla.

http://hazor.iki.fi/2003/pirkanhiihto/
© Tommi Lahtonen ()<http://hazor.iki.fi/>
2014-08-06 13:37:30