Helsinki City Marathon (HCM) 2004

Vuoden 2004 toinen maratonini oli Helsinki City Marathon 20.8.2004. En muuten olisi lähtenyt HCM:ään mutta pitihän tuota lähteä naapurin mjevin ja passen mukaan kirittäjäksi heidän ensimmäiselle maratonilleen. Ensikertalaiset olivat lähdössä matkaan maltillisella neljän tunnin vauhdilla mikä sopi meikäläisellekin oikein hyvin. En ollut vielä täysin toipunut heinäkuussa Hämeenlinnan kaupunkimaratonilla juostusta 3:13 ajasta ja Kebnekaisen vaelluksesta joten ei olisi ollut edes järkevää kuvitella ennätysaikaa. Pääsin samalla myös muistelemaan ensimmäistä maratonianini jonka juoksin juuri HCM:ssä Keemin kanssa samaa matkaa. Keem lähti myös nyt mukaan juoksemaan itselleen lisää RC Eemeli cupin pisteitä.

Lähdimme mjevin ja passen kanssa Helsinkiin jo edeltävänä päivänä jotta ei tarvisi juostessa kärsiä pitkän automatkan aiheuttamasta jumituksesta. Saimme myös haettua numerolappumme ja ajanottochipin ilman pahinta ruuhkaa. Samalla tutustuimme rauhassa kisan sponsorien ja muiden mainostajien mainosstandeihin. Erityisesti jouduin ihmettelemään miksi FRWD:n esittelijätyttö oli niin tutun näköinen... Pahimmaksi ongelmaksi muodostui maalaisten selviäminen Helsingin liikenteessä :)

Ilta meni rattoisasti olympiakisoja seuratessa Tribin ja Pulinan lukaalissa. Harmi vain että Pulina oli pilettämässä joten en päässyt tervehtimään. Kiitokset kuitenkin yösijasta! Trib onnistui myös selventämään muistiani kertoessaan että Opaali on nykyään FRWD:llä töissä. Ilmankos oli niin tutunnäköinen!

Lauantaina siirryimme mjevin ja passen kanssa stadionille hyvissä ajoin puolen päivän aikoihin. Saimme seurailla pahinta ruuhkaa yrittäessämme bongata Keemia mukaan joukkoomme. Lopulta Keemikin löytyi. Numeronsaaminen oli Keemiltä työn takana koska järjestäjät eivät osanneet vaihtaa nimeä järjestelmään koska Keem oli saanut ilmoittautumisen joltain muulta juoksijalta, joka ei itse kyennyt osallistumaan. Nyt kävin myös jututtamassa Maria FRWD:n standilla ja sain yllättäen mukaani testattavaksi FRWD:n suoritustallentimen.

Keem lähti vielä käymään autolla ja sovimme kokoontuvamme Paavo Nurmen patsaalla ennen lähtöä. Tyypillisen wessajonottelun ja vaatteiden vaihdon jälkeen olimme valmiita siirtymään lähtöpaikalle. Nurmen patsaalla minä ja Passe laitoimme FRWD:n laitteet käyntiin etsimään satelliitteja. Omani jostain syystä temppuili eikä suostunut löytämään mitään eikä varsinkaan sykettä. Boottauksen jälkeen satelliitit löytyivät mutta sykettä laite ei tainnut mitata. Keemikään ei ilmestynyt ajoissa patsaalle vaan jouduimme kolmistaan tunkemaan kohti lähtöaluetta.

Ensimmäinen kunnon kritiikin paikka HCM:n järjestelyihin liittyy lähtöpaikkaan joka on aivan liian ahdas näin suurelle (6800) juoksijamäärälle! Ei ole mitenkään mahdollista päästä haluamaansa lähtöryhmään vaan joutui odottelemaan jossain sivussa lähtölaukausta. Pelkästään lähtöviivalle pääseminen laukauksen jälkeen kesti melkein kolme minuuttia! Sama ahtauden ongelma kiusaa koko alkumatkan. Omaa vauhtiaan ei pysty mitenkään juoksemaan vaan on täysin sopeuduttava ryhmän juoksuvauhtiin. Reitti kulkee liian kapeissa paikoissa joissa on aivan mahdotonta edes kuvitella ohittelevansa ketään. Väkeä on myös niin paljon että alkuvauhti kärsii kaikilla. Edes HCM:n omat jänikset eivät kykene alkuruuhkassa pitämään oikeaa tavoitevauhtia.

Kaikesta huolimatta pääsimme ihan hyvin matkaan. Pienen kiroilun saattelemana sopeuduimme ryhmän vähän liian hitaaseen vauhtiin. Oma tavoitevauhtimme oli 5:30/km jolla pääsisi sopivan reippaasti alle 4h loppuaikaan. Keemiä emme lähtörytäkässä nähneet missään vaiheessa. Oletimme että hän on päässyt matkaan hieman meitä paremmin. Seuraava kiroilun aihe olivat HCM:n juottoasemat. En voi ymmärtää miten järjestäjät kuvittelevat että yli 6000 juoksijaa saa järkevässä ajassa itselleen juomista parilta pieneltä pöydältä! Pöydät olivat vielä niin pieniä että eihän niihin tietenkään mahtunut valmiiksi lähellekään tarvittavaa määrää juomia vaan järjestäjät kaatelivat koko ajan lisää juomaa kuppeihin mutta eivät tietenkään niin nopeasti kuin juotavaa olisi tarvittu. Matkalla kuultuna kommenttina sain tietää että esim. New Yorkin maratonilla jossa sentään on yli 30000 juoksijaa niin juotavaa saa heti ilman että tarvii turvautua kyynärpäihin. HCM:ssä ensimmäisillä juottoasemilla ollut tungos oli kyllä aivan järkyttävää taistelua. Juomisen saamiseen menee aivan liikaa aikaa. Asia korjaantuisi helposti levittämällä juottopaikkoja tien kummallekin sivustalle ja pidentämällä niitä! Toinen ongelma juottopaikoissa on eri juomien merkitseminen. "Dexal"- ja "Vesi"-tekstit oli laitettu aivan liian alas. Suuren ihmismassan takaa on aivan turha yrittää nähdä että missä on mitäkin juotavaa koska viitat ovat muiden juoksijoiden takana. Ongelma olisi helppo korjata nostamalla viitat kahden metrin korkeuteen.

Ensimmäisen juottopaikan jälkeen matka jatkui hieman tilavammin mannerheimintietä pitkin. Järjestelyjen viat eivät kuitenkaan lopu juomapaikkoihin. Kilometriviitat matkan varrella kuten myös tulevia juoma ym. -huoltopaikkoja mainostavat viivat olivat liian alas sijoitettuja. Monesti maantasalle sijoitettuja viittoja ei huomaa jollei satu juoksemaan juuri viitan vierestä. Juoksijoita on niin paljon että muiden takaa ei näe jos tien toisella sivulla sattuu olemaan esim. 5km viitta. Jälleen voisi asiaa korjata nostamalla kaikki viitat yli kahden metrin korkeuteen!

Ahtaiden juottopaikkojen takia minä ja mjev hukkasimme Passen näkyvistä yhdellä asemalla. Passe oli päässyt juottoasemasta ohi paljon meitä nopeammin ja karannut ehkä 50 metriä juottoaseman kohdalla. Onneksemme bongasimme Passen vähän aikaa juostuamme ja saimme ryhmämme vielä kasaan.

Juokseminen helpottui kunnolla vasta ensimmäisen kympin jälkeen. Juoksijaletka venähti sen verran että pystyi juoksemaan omaa vauhtiaan. Hukkasimme toistamiseen Passen juottoasemalla ja tällä kertaa lopullisesti. 15 - 20 km välillä saimme mjevin kanssa hieman kiristettyä takaisin alkumatkasta hukattuja minuutteja. Puolimatkaan saavuimmekin hyvässä ajassa 1:58:33 joka kertoisi vauhdin riittävän passelisti neljän tunnin alitukseen. Tasasimme hieman tahtia aikataulunmukaiseen 5:30/km ettei vauhti kostaantuisi liikaa. Juoksusääkin suosi ihan mukavasti. Oli kohtuullisen lämmintä mutta ei kuitenkaan mitään Hämeenlinnassa koetun helteen kaltaista. Kova etelätuulikaan ei ollut kiusana kuin aivan muutamassa paikassa. Yleisöäkin oli mukavasti reitin varressa kannustamassa. Jalatkin toimivat ihan mukavasti.

Pari kilometriä puolimatkan jälkeen bongasimme juoma-asemalta myös keemin, joka oli päässyt alkuhässäkässä lähtöviivalle meitä minuutin nopeammin. Esplanadilla löytyi yleisön joukosta kannustamasta myös Liinu. Mjev ja Keem pitivät minuutin mittaisen kevennystauon jonka aikana meikäläinen pääsi kokeilemaan maratonilla kävelyä :) Tässä vaiheessa alkoi jaloissakin tuntua puutumista. Hämeenlinnaan verrattuna jalkakivut olivat siis hyvin erilaiset. Hämeenlinnassa pohkeet ja reidet kipeytyivät kovasta vauhdista johtuen mutta HCM:llä kyse oli puutumisesta, joka saa jalat tuntumaan jäykiltä pökkelöiltä.

30km hujakoilla mjev alkoi pistellä jalkaa toisen eteen hieman reippaammin. Minä ja Keem jatkoimme tasaista puurtamista ja annoimme mjevin lähteä itsekseen kokeilemaan rajojaan. Meillähän ei ollut sen kummempaa tavoitetta kuin tulla maaliin alle neljän tunnin ajassa. Hieman jännitimme että kuinka ensikertalaisen käy: kostautuuko vauhdin nostaminen näin aikaisessa vaiheessa vai jaksaisiko mjev hyvää kyytiä loppuun saakka?

Loppumatkalla ei tapahtunut mitään järisyttävää. Maratonmahakaan ei iskenyt vaikka join vähän väliä dexalia ja söin puolimatkan tienoilla myös yhden geelin. Energiatkaan eivät loppuneet kesken vaan riittivät hyvin loppuun saakka. Viimeisten kilometrien matkalla olleet pari tiukkaa nousuakin kulkivat ihan kevyesti. Samaa ei voi sanoa kaikista muista juoksijoista. Mäkien kohdalla riitti kävelijöitä. Viimeisen nousun jälkeen oli hyvä muistella viiden vuoden takaista HCM:ää jossa voimat loppuivat juuri kyseisen nousun jälkeen ja Keem karkasi viimeiset kaksi kilometriä monta minuuttia nopeammin kuin meikä. Tällä kertaa ei ollut ongelmia ja askelsimme reippaasti samaa tahtia.

Saavuimme maaliin peräkanaa. Kaikilla ei maalisuora mennyt putkeen vaan ainakin yksi juoksija makasi lääkintämiesten hoidettavana 10 metriä ennen maalia :-\ Maaliin saapumisen jälkeen pääsimme tuttuun HCM-tyyliin jonottamaan. Ensimmäisenä piti jonottaa antamaan numerolapuista pois jokin palanen ja sen jälkeen ajanottochip. Voisiko tämän järjestää seuraavalla kerral niin että juoksijoille annetaan ensin jotain syömistä ja juomista ja sen jälkeen vasta jonotetaan ajanoton sun muun takia? Noh, juomaakin sai kunhan jaksoi jonottaa lisää! Miksei tätäkin juomien jakelua olisi voinut hieman levittää ja antaa hieman useamman ihmisen hoidettavaksi. Yhtälailla piti jonottaa kaikkea muutakin maalissa jaettavaa syömistä. Maalissa saimme yhden vesipullon, jääteetä (ei kylmänä), täysjyväruisleipää, vaniljarahkaa, pienen suklaapatukan ja banaanin. Vaniljarahka oli oikein hyvää. Ruisleipä oli vähän turhan tiukkaa tavaraa heti maran päälle nautittavaksi.

Mjev oli saapunut maaliin kuutisen minuuttia ennen minua ja Keemiä. Passe saapui vartin verran meidän jälkeemme. Kaikki olivat hyvissä voimissa ja iloisia maratonin selvittämisestä. Passella oli eniten vaikeuksia jalkojen kanssa. Hänellä oli iskenyt toiseen reiteen kramppi jo 25 km jälkeen ja kiusannut koko loppumatkan ajan. Minulla jalat jaksoivat paremmin kuin koskaan maratonin jälkeen. Ei ollut mitään hankaluuksia portaiden kulkemisessa kumpaankaan suuntaan. Pohkeet eivät olleet moksiskaan juoksusta ja reisissäkin tuntui vain juuri reisien sivussa pienellä alalla pientä kipua. Harjoittelusta on selvästi hyötyä :) Juoksu sujui aivan hyvin päivän kuntoon nähden. 3:30 alitusta tai hämeenlinnassa juostua aikaa olisi ollut turha tavoitella tällä kertaa. Kynnet säilyivät jaloissa ehjänä eikä muutenkaan mitään hiertymyt löytynyt muualta kuin sykemittarin vyön alta. Rintakehässä on nyt kosketusarka punainen rantu siinä kohtaa missä sykemittarin vyö oli kiinni (ei en ole hankkinut sykemittaria, tämä tuli lainaan frwd:n laitteen mukana).

Juoksun päälle vääntäydyimme vielä stadionin uimahallille suihkuun ja uimaan. Hallissa oli ahdasta mutta mahduimme kuitenkin. Jos HCM vielä yhtään jatkaa kasvuaan niin lienee aika etsiä myös lisää peseytymispaikkoja. Sen verran kauan joutui jonottamaan vuoroaan suihkuun. Saunan hupiannoksesta vastasi 60-vuotias ukko, joka jaksoi uhota omalla kunnollaan ja haukkua kaiken mahdollisen.

Loppuyhteenvetona HCM:stä voisi kirjoittaa, että tapahtumalla ei ole enää varaa kasvaa nykyisillä järjestelyillä. Lähtöjärjestelyt, alkumatkan reitti, alkumatkan juottopaikat, reittimerkinnät ja maalin järjestelyt eivät toimi nykyisellä tavallaan näin suurelle massalle. Ennätyksen metsästäjälle HCM:ää en suosittele koska oman juoksun tekeminen on liian vaikeaa. Ensikertalaiselle HCM saattaa sopiakin koska juoksuseuraa riittää ihan varmasti oli vauhti sitten kuinka hidas tai nopea. Reitti ei muutenkaan ole niitä nopeimpia. Korkeuseroa ei mahdottomasti ole mutta koko reitin noususumma on reilusti isompi kuin esim. Hämeenlinnassa. Keemin polarin mukaan noususumma HCM:n reitillä oli 205 metriä ja Hämeenlinnassa 85 metriä. Pieniä nousua ja laskua riittää koko reitin pituudelta ja näiden lisäksi paljon mutkia ja kurveja. Jatkuvat pienet nousut ja laskut rasittavat jalkoja ihan eri tavalla kuin täysin tasainen reitti. Kiitosta HCM:lle voi antaa chipillä suoritetusta ajanotosta vaikkakin väliaikapisteitä olisi voinut olla reilusti enemmän esim. 10km, 30km ja 35km kohdalla. Väliaikatiedoissa voisi kertoa myös sen hetkisen sijoituksen. Miinusta vielä kalliista osanottohinnasta, joka minun mielestäni ei ole missään suhteessa järjestelyjen tasoon.

Pientä lisämaustetta HCM:ssä juoksemiseen toi testattavana ollut FRWD:n urheilusuoritustallennin. Laite oli koko matkan ajan kiinnitettynä vasempaan hauikseen eikä laitteen olemassaoloa muistanut kuin jonkun vahingossa tönäistessä sitä tai kysyessä että mitenkä se kulkee mukana. Päivitän tänne laitteen tallennuksen tuloksen kunhan saan sen FRWD:ltä

Loppuaika 3:56:18 (netto: 3:53:44)

HCM:n tulospalvelun profiili

Tulokset

FRWD:n urheilusuoritustallennin

Katsottavissa on myös kaksi videokaappausta FRWD:n softasta:

Maratoneja

http://hazor.iki.fi/2004/hcm/
© Tommi Lahtonen ()<http://hazor.iki.fi/>
2014-08-06 13:37:30