Hyvaa Joulua ja terveiset Wellingtonista. Sakkipilli soi kavelykadulla, ihmiset shoppaavaat joululahjoja huomattavasti rennompaan tyyliin kuin Suomessa ja meno on kesainen. Seikkailumme NZ:ssa ovat jatkuneet enemman tai vahemman menestyksekkaasti. Ensi viikolla heti joulupyhien jalkeen alkaa paikallisilla kesaloma mika tarkoittaa, etta kaikki leirintaalueet ym. ruuhkautuvat ja ovat nyt jo tupaten tayteen buukattuja. Laivamatka pohjoissaarelta etelasaarella oli erittain hankalaa varata muutama paiva sitten koska kaikki laivat alkavat olla taynna... Lyhyita makupaloja ihmeellisyyksista taalta pallon toiselta puolelta jouluperinteidenne piristykseksi. Autoilu Uudessa-Seelannissa. ---------------------------- Viikon tandempyoraily osasi valmistaa sopivasti vasemmanpuoleisen liikenteen erikoisuuksiin. Nyt viikon autoilun jalkeen liikkuminen sujuu ihan mukavasti jopa Wellingtonin keskustan ruuhkassa. Vuokrasimme Ace rentalsista Toyoto Corollan 34 dollaria /vrk hintaan. Vuokraamoja on vaikka kuinka paljon Aucklandissa rantakadulla lahella keskustaa. Ace Rentals oli hyvassa maineessa joten marssimme suoraan sinne. Halvempiakin olisi varmaan loytynyt. Tahan hintaan kuuluu vakuutus ja kaikki muu tarpeellinen. Halvimpien autojen vuokrat lahtevat 19 dollarista mutta ovat pienia ja saattavat olla hyvinkin vanhoja. Saamamme toyoto on vuosimallia 1999 ja silla on ajettu vajaa 70000km. Erilaiseen liikenteeseen totuttelu sujui helposti koska autossa on automaattivaihteet niin ei tarvinnut ihmetella vaihtamista vasemmalla kadella. Vilkkujen ja tuulilasinpyyhkijan kanssa tulee viela valilla sekoiltua. Automaattivaihteisto oli aluksi hieman outo mutta kunhan keksimme etta ajovaihteen saa paalle kunhan painaa samaan aikaan jarrua niin saimme auton liikkeelle :) Suurin ongelma ajamisessa on ollut auton mittasuhteiden hahmottaminen. Auton vasenta reunaa ei heti hahmota niin hyvin koska joutuu istumaan oikealla puolella. Paivan ajamisen jalkeen ei enaa tarvinnut pelata raapivansa kylkea. Liikenne sujuu ihan mukavasti. Autoja ei ole sen enempaa kuin Suomessakaan ja rajoitukset ovat maltillisia vaikkakin jotkut paikalliset ajavat kuin rallikuskit. Teiden varsilla ja telkkarissa on mainoksia kannissa ajamista vastaan tyyliim: You drink and drive and we DIE. Mainokset ovat siis erittain rankkoja ja syyllistavia. Samaa tekniikkaa voisi kokeilla Suomessakin. Liikennesaannot ovat paapiirteissaan samat kuin Suomessa kunhan muistaa AINA vaistaa oikealta tulevaa. Hankalin hahmotettava on tilanne jossa on itse kaantymassa vasemmalla ja vastaantuleva on kaantymassa myos samaan suuntaan jolloin vastaantulevien kaistalta tulevalla on etuajo-oikeus! Tiet ovat mutkaisia ja makisia. Automaatti rykii pahasti pahimmissa nousuissa joten manuaali on ihan jarkeva valinta jos meinaa ajella vuoristoseuduilla. Isoimmilla teilla on tiukat mutkat aina ilmoitettu liikennemerkeilla joissa kerrotaan myos suositusnopeus jota ON SYYTA NOUDATTAA. Mutkat ovat nimittain niin tiukkoja etta kovaksi kuskiksi itseaan luuleva ajaa takuuvarmasti kurvissa vastaantulevien kaistalle jos ei usko suositusnopeutta. Mutkat joissa joutuu ajamaan 25,35 tai 45 km/h eivat ole mitenkaan harvinaisia edes suurimmilla teilla. Aikaa kuluu siis paljon enemman kuin Suomessa vastaavilla etaisyyksilla. Kannattaa uskoa reittioppaissa olevia ajoaikoja. Nyt kun on samalla retkella kokeillut seka pyorailya etta autoilua niin huomaa selvasti miksi pyoraretkeily on monella tavalla antoisampaa kuin autoilu. Jo pelkastaan kaikkien luonnonaanien menettaminen autoillessa on todella ikavaa. Pyoralla kuten myos autolla kannattaa suosia pikkuteita. Isot tiet on vedetty tylsempaan maastoon. Pikkuteilla ajaessa paasee oikeasti ajamaan kunnon mutkateita ja nakemaan erikoisia paikkoja. Sivuteilla liikenne on erittain vahaista. Heti paateilta poistuttaessa voi menna pitkaankin etta nakee ainuttakaan toista kulkijaa ja kun nakee niin tamakin kulkija voi olla cowboy-hattuinen ratsastaja keskella viidakkoa (nain meille kavi pyoraillessa :) Bensa on torkean halpaa. Hinta dollareissa on about sama kuin Suomessa euroissa. Visa kelpaa lahes jarjestaan joka paikassa ja joissain bensa-asemilla on myos palvelua. Meinasi menna jauhot suuhun kun jeppe kysyi etta paljonkos tankataan. Sama kavi parkkitalossa jossa opastettiin suoraan paikalle. Myos kaupoissa on palvelua eli yleensa joku pakkaa ostokset muovikasseihin eika itse tarvi vaivautua kuin vinguttamaan visaa. Kortilla maksaessa voi joutua itse valitsemaan kortin tyypin, joka visan kohdalla on credit ja sen jalkeen pitaa painaa enter. Yleensa saa valita maksaako allekirjoittamalla vaiko nappailemalla pin-koodin. Jos aikoo poiketa paateilta niin hyva kartta on syyta olla! ja tama tarkoittaa oikeasti hyvaa eli sellaista josta nakyy JOKAISEN tien nimi. Taalla on opasteita hyvin harvakseltaan. Yleensa viitoissa lukee vain ja ainoastaan tien nimi ja ilman karttaa on aika mahdotonta paatella minne tie vie. Paateilla selviaa kylla ilmankin karttaa mutta pikkuteilla ongelmia tulee ihan varmasti varsinkin kun epatarkemmissa kartoissa ei ole edes kaikki pikkuteita merkittyina. Suomalaiset kartat ovat kylla aivan loistavia ja yleensakin suomalainen tapa numeroida kaikki tiet ja laittaa selkeat viitat ja etaisyydet tarpeeksi useaan paikkaan. Taalla voi se oleellisin viitta olla vasta suoraan risteyksen kohdalla joten autolla on jo ajanut ohi ennen kuin ehtii reagoida varsinkin koska viitat ovat aika pienella prantilla. Ruoka ----- NZ on herkuttelijan paratiisi. Tanne on kertynyt niin paljon vakea erilaisista maista ja kulttuureista etta myos ruokaa on tarjolla yhta laajalti. Ravintoloita loytyy laidasta laitaan eivatka hinnat ole ollenkaan pahoja suomalaisiin hintoihin tottuneelle. Tanaan soimme wellingtonissa intialaista ruokaa, mina maksoin annoksestain reilun 5 euroa ja mika ja lepe omistaan vajaan 4 euroa. Lounastarjoukset ovat halpoja ja paivallisaikaan saattaa sama ruoka maksaa useita dollareita enemman. Isoissa kaupungeissa olevissa food marketeissa on helppo valita useiden eri itamaisten ruokien tarjonnasta ja kaikkien hinta on halpa. Leivonnaiset ovat halpoja. Kahviloista saa vaikka minkalaisia suklaatorttuja sun muita herkkuja eivatka hinnat paata huimaa. Todella halvalla paasee jos ostaa herkkunsa supermarketista. Aucklandissa poikettiin kuuluisassa suklaapaikassa jossa soin taivaallista gourmetporkkanapiirakkaa. Keem ja Lepe halkaisivat mahansa jattilaismaisella suklaaunelmalajalla. Tama on myos keksien luvattu maa. It is a cookie time. Cookiet ovat jattilaiskokoisia ja hyvia. Erityisen suosittuja makuja joita meilla ei niin usein tapaa ovat kookos ja inkivaari. Leipa on pullaa. Suurin osa leivasta on vaaleaa paahtoleipaa. Jotain erikoisleipia loytyy isommista kaupoista mutta hintakin on heti huomattavasti korkeampi. Reilun puolen kilon vaalean sandwichpaketin saa parhaimmillaan dollarilla joka on reilut puoli euroa. Leivan paalla on kokeiltua kaikenlaisia paikallisia marmelaadeja. Erityisen taivaallista oli lime marmelaadi jota lienee saatavilla myos stockmannilta. Hyvaa oli myos myos tangelo-persikka-sitruuna-marmeladi. Erikoisempaa oli inkivaarimarmeladi josta tulee ensimmaisena mieleen etta onkohan tama homeessa koska marmeladin tuoksu muistutti etaisesti homeen tuoksua. Jugurttia loytyy montaa sorttia. Hinta on kuitenkin tuplasti sen mita Suomessa. Huomaa selvasti missa maassa maksetaan maataloustukiaisia ja missa niita ei enaa makseta... Maut ovat ihan erilaisia kuin Suomessa mm. sitruuna ja kastanja. Suklaata jakarkkia loytyy kuten Suomestakin. Irtokarkit ovat hyvin samanlaisia kuin kotona. Suklaasta loytyy eksoottisempia makuja kuten kiwi. Kaikenlaisia napostelupatukoita kuten myslipatukoita loytyy taalta paljon enemman kuin Suomesta. Sipseja on kuten Suomessakin mutta pussikoot eivat ole viela niin jarjettomia vaan isot pussit ovat yleensa 200 grammaa ja saatavilla on myos ihan pienia muutaman kymmenen gramman pussikokoja. Erikoisena sipsimakuna voisi mainita chicken flavourin. Sipseja loytyy myos muita sortteja kuin perunaversioita. Maissilastuja loytyy seka vehnasta tehtyja, jotka olivat oikein makoisia. Kokeilimme myos jotain kiinalaisesta ruokakaupasta ostettuja hernesnackseja, hyvaa! Saa --- Taalla on kesa mutta... Paikallisten mielesta keli on ollut aika huono. Lampotila keikkuu hieman paikkakunnasta riippuen vajaassa 20 asteessa. Parhaimmillaan nautimme 28 asteen helteesta. Vetta sataa kuitenkin kuurottain vahan valia ja saa voi todentotta vaihtua hyvin nopeasti. Rannikolla voi olla taysi kesa ja jos ajaa 100km sisamaan suuntaan ja viela vuorille niin saa tarista 10 asteessa ja vesisateessa keskella sumua. Emme paasseet Tongariroon vaeltamaan huonon saan takia mutta yritamme uudelleen kunhan palaamme etelasaarelta. Aurinko tappaa taalla! Pilvisenakin paivana kary kay. UV-varoitus on jatkuvasti asteikon korkeimmassa paassa eli EXTREME. On aivan turha kuvitella kulkevansa keskipaivan auringossa ilman hellehattua joka suoraa hyvin koko paan ja 30-kertoimella varustettua aurinkorasvaa. Nena paloi HETI kun olin vahan varomaton. Lepe karaytti koko naamansa kun erehtyi vahan aikaa makoilemaan auringossa eika auttanut vaikka oli 30-kertoimista rasvaa naamassa... Meikalaisen nena on jo hilseillyt uuden nahan ja sama vaihe on menossa jalkaterissa. Sandaalien remmien valeista paasi osa jaloista karyamaan... Onneksi taalla ei kauheasti houkuta kulkea sortseissa koska sade voi kuitenkin yllattaa ja jatkuva kova tuuli viilentaa ilmaa koko ajan. piraattipokat on olelet juuri sopivat (hobittihousut). Luonto ------ Taalla on oikeasti erilaista. Linnut nayttavat ja kuulostavat erilaisilta kuin Suomessa. Lauluaanet voivat olla todella ihmeellisia ja niita taytyy pysahtya kuuntelemaan pitkaksi aikaa. Telttamatkailun hyvana puolena voi mainita lintujen mainiot aamukonsertit jotka alkavat heti auringon noustessa. Osa linnuista nayttaa hyvinkin kotoisilta mutta tarkemman tarkastelun jalkeen hoksaa etta varitys on kuitenkin vahan pielessa. Jotkut linnut ovat hupaisia pokaleita kuten Kiwi, joka tonkii hassulla nokallaan maata lahes hysteerisella vauhdilla. Toiset nayttavat ihan vain muuten hauskoilta koska varit ovat erikoiset tai lintu vain muuten kulkee ylvaasti tyyliin minahan en lenna vaikka mika olisi. Eilen kaytiin Cape Kidnappersissa katsomassa Gannet-yhdyskuntia. Mina kun en linnuista tieda niin en tieda miksika noita suomeksi kutsuttaisiin. Naita lintuja kuitenkin pesii samassa lajassa sadoittain. Matkailijat ppaasevat seuraamaan pesintapuuhia parin metrin paahan eivatka gannetit ole moksiskaan. Gannetit ovat myos kauniita lintuja, suosittelen. Kuljimme pesintapaikalle traktorien vetamissa perakarrsyissa jotka kulkivat laskuveden aikaan meren rantaa. Toisella puolella meren aallot ja toisella puolella 100m korkea pystysuora seinama, josta voi tarkistella eri aikoina kertyneita maakerrostumia ja nakee myos maanjaristyksien aiheuttamia siirtymia. Muutamaan otteeseen ehdimme kulkea jo oikean viidakonkin keskella. Palmuja siella taalla, valtavia saniasia ja ties mita jattilaispuita ja kasveja. Jannittavaa! Taalla on paljon metsaa tuhottu vuosien varrella kuten mm. lahes kaikki valtaisat kauripuut mutta onneksi loytyy paljon suojelualueita. Suurin osa maatahan nayttaisi olevan pelkkaa nurmikkoa joka on aidoilla jaettu lampaiden ja lehmien temmellyskentaksi. Pelkka nurmikko tarkoittaa taas myos makia, rinteita, vuoria. Tasaista viljelymaata ei juurikaan ole vaan kaikkialla on hobittikukkuloita joten lienee ymmrrettavaa etta niilla ei viljella vehnaa vaan annetaan 40 miljoonan lampaan ja 4 miljoonan lehman elella rinteilla. Suomessa on lehmia vain n. 400000 joten voitte kuvitella miten paljon taalla on elaimia laiduntamassa teiden varsilla. Tasaiseen Suomeen tottuneelle maisemat ovat lumoavia. Vehreita kukkuloita toistensa peraan ja jossain niiden takana kimaltelee meri... Pyorailijalle kaikki tama tarkoittaa hikea. 200 metrin nousuja on vahan valia mutta tietysti myos yhta makeita alamakia. Puut ovat ihmeellisia. Kauripuut ovat jattilaisia mutta myos moni muu puu yltaa aivan jattimaisiin mittoihin. Puut eivat valttamatta ole hirvittavan korkeita mutta rungolla on leveytta hirvittavan paljon ja oksat yltavat kauas. leveimpien alle rakentaisi helposti omakotitalon. Puut myos kasvavat nopeasti. Jossain taalla oli istutettu amerikkalaisia punmantyja ja havaittu etta ne kasvavat kolme kertaa nopeammin kuin jenkeissa. Napierin kaupungin, joka lahes tuhoutui maanjaristyksessa 1931, rantavayla on reunustettu komeilla havupuilla jotka ovat nyt jo jattikokoisia vaikka niilla on ikaa vasta reilut 70 vuotta. Kauripuista vanhimmat elavat tuhansia vuosia mutta me paasimme nakemaan vasta 500-vuotiaita vauvoja. Joulunajan komein puu on christmas tree jossa on kauniit punaiset kukat. Vulkaaniset alueet ovat ihan jannittavia. Tulivuoden laelle ei viela paasty mutta Taupossa ja Rotoruassa ihasteltiin geysireita ja jannittavia mutalahteita jotka pulputtavat koko ajan kiehuvaa mutaa. Sopivissa paikoissa maan alta nousee sielta sun taalta madalta kananmunalta haisevaa kuumaa hoyrya. Ei kannata tunkea sormiaan moisiin koloihin. Majoittuminen ------------- Tahan mennessa on asusteltu vain aloe tree backpacker -hostelissa Aucklandissa ja leirintaalueilla. Aloe tree on ihan mukava vaikkakin nuhjuinen paikka, plussana ilmainen internet. Leirinta-alueet ovat jarjestaan olleet ihan hyvia vaikkakin osa tosi pienia. Yhden hengen telttapaikka maksaa ylensa 10-14 dollaria. Kolmelta hengelta menee yleensa reilut 30 dollaria. Cabineita ei olla viela kokeiltu mutta niista halvimmat lahtevat jostain 40 dollarin hujakoilta. Leirintaalueilla on ollut viela sen verran hiljaista etta yhteiskeittiossa on ollut hyvin tilaa ja rauhaa kokkailla ja syoda. Leirintaalueilla on aina yhteiskaytossa oleva jaakaappi johon saa jugurtit ja maidot sailoon. Kuumaa vetta saa suoraan boilerista joten omaa kattilaakaan ei valttamatta tarvi jos elaa pelkilla nuudeleilla ja teella :) Suihkut ovat olleet ihan ok vaikkakin joissain paikoissa saannostelevat lamminta vetta ja siita pitaa maksaa erikseen 20 tai 50 senttia per viisi minuuttia. Kokeiltiin myos muutamaa kylpylaa mutta tahan mennessa ne ovat olleet pienoisia pettymiksia. Ensimmaisessa meinattiin paleltua eika Napierin Ocean Spa:kaan mikaan alyttoman ihmeellinen ollut. No, kyllahan siella suolavedssa lillui ja lammitteli mutta kovin nopeasti tuolla polttaa nahkansa, auringon takia ei veden lammon :). must to see @ north island -------------------------- Aucklandin museo, joka on kait harvoja mielenkiintoisia paikkoja koko kaupungissa jollei halua benjihypata etelaisen pallonpuoliskon korkeimmasta rakennuksesta tai shoppailla tai vaan kappailla ympariinsa. Kauripuut, joita me katseltiin whangarein kauriparkissa. whangarei falls, joka on komea vesiputous whangareissa. Maaseututiet lehmien ja lampaiden keskella. Lukemattomat erilaiset piitsit. Jokaisella piitsilla on erilaista hiekkaa ja erilaisia kotiloita ja kivia. Harmittaa kun en ottanut Pakiri beachilta talteen Pauan kuoria. En oikein edes tieda mika Paua on mutta kalliilla myyvat sen kiillotettuja kuoria ja kaikenlaista Pauasta tehtya. Se on jokin juttu jota loytyy vain taalta. Samaa Pauaa on kaytetty maorien esineiden koristeena. On sellaista monivarista kirjavaa ainetta, ihan hienoa kylla. Rotoruan ja Taupon vulkaaniset jutut. Tongariro on komea jo ihan pelkastaan ohitse ajettaessa. Kaikki paikalliset elintarvikkeet. Teiden varsilta voi ostaa hedelmia sun muuta. Monesti myyja on paikalla ja joskus on vain valmiit valikoimat hedelmia ja itse jatetaan maksu laatikkoon. Supermarketeista saa paikalllista leipaa, juustoa, jugurtteja, kekseja, lakritsia (hyvaa!), suklaata jne. jne. Tiesitteko, taalla usein lukee postilaatikoissa no spam taalla ei kylpyloissa ole omia sailytyslokeroita vaan vaatteet jatetaan avolokeroihin tai kannetaan mukana http://www.iki.fi/hazor/2004/nz/ Alkaa ahmiko liikaa jouluherkkuja :) -- Tommi Lahtonen, hazor@iki.fi, , IRC:Hazor Never do today what you can put off until tomorrow.