Hiihtoloma Rukalla 13.3.2004 - 20.3.2004

Vietin hiihtolomani Rukalla yhdessä Riikan, Pasin, Mikan ja Samulin kanssa. Majoituimme Riikan työnantajan Jydacomin mökissä Rukalaaksossa vähän matkaa Oivangin nuorisokeskuksesta länteen. Viikko oli rattoisa vaikka hiihtokelit olisivat voineet olla vähän paremmatkin. Koko maan kattanut lämpöaalto aiheutti myös Rukalla päivisin plussakeliä eikä aurinkokaan paistanut parhaaseen kevättapaansa. Rukan tärkeimmät ladut ehdin kuitenkin hiihtää ja seuraavassa niistä muutamia mainintoja.

Oivanki - Pulkkajärvi - Rukajärvi - Pyhävaara - Rukahovi

Ensimmäisen kerran ladulla käväistiin jo lauantai-iltana. Tulomatkalla olimme huomanneet tien varressa kyltin "valaistu kuntorata" joten olihan sitä pakko käydä saunalenkki tekemässä puuduttavan automatkan päälle. Oivangin 5km lenkki oli ihan mukava vaikkakin epäselvästi opastettu. Lenkki ei kulkenut täysin reittikartan mukaan.

Ensimmäinen varsinainen hiihtopäivä oli sunnuntai jolloin otettiin suunta kohti Rukaa. Aluksi epäilimme että joudumme hiihtämään alkumatkan ilman luistelu-uraa koska kartassa Oivankiin kulkeva Susi-Kallen reitti oli merkitty vain perinteiselle hiihtotavalle. Myöhemmin selvisikin että kaikille hiihtoreiteille ajetaan myös vapaata luistelutapaa varten ura mutta vain tärkeimmillä reiteillä sitä ylläpidetään päivittäin. Harvemmin käytetyille reiteille ajetaan latu tarvittaessa päivittäin mutta luistelu-ura vain kahden viikon välein.

Latu Oivankiin oli mukavaa ylös ja alas kulkevaa maastoa. Suksikin luisti ihan mainiosti. Oivangista eteenpäin matka jatkui kohti Pulkkajärveä kovasti mutkittelevaa viihdyttävää reittiä pitkin. Mitään suuria nousuja matkalla ei ollut. Pulkkajärven jälkeen reitti oli merkitty karttaan punaisella mikä tarkoitti keskivaikeaa. En kuitenkaan ymmärrä mitä keskivaikeaa tässä pätkässä oli. Vain hieman normaalia pitempi mutta kuitenkin hyvin loiva nousu.

Pitkä nousu Pyhävaaralle

Hiihto sujui alamäkivoittoisen vauhdikkaasti viitostien suuntaisesti kohti pohjoista. Tien ylityksen jälkeen alkoi loivasti nousupuoleinen eteneminen kohti Rukajärveä. Vähän ennen Rukajärven koulua alkoi reitin pahin nousuosuus. Koululta Rukavaaran huipulle oli lähes kaksi kilometria pelkkää nousua. Suurin osa noususta oli ihan hiihdettävissä mutta loppupäästä löytyy ainakin yksi puuskuttamaan laittava jyrkkä pätkä.

Tiukka lasku edessä

Rukavaaran huipulta kannattaa poikea parinkymmenen metrin päähän katselemaan maisemia. Matka jatkuu loivasti laskien kunnes saavutaan isomman aukean reunalle. Edessä on vauhdikas ja jyrkkä lasku joka on kuitenkin helppo laskea latua pitkin kunhan ketään ei vain tule vastaan. Muutama pienempi nousu ja lasku niin eipä kulu aikaakaan kun pääsee kapuamaan jyrkkää nousua Saaruan valoladulle. Tästä onkin enää lyhyt pätkä Rukahoviin.

Sunnuntain keli oli hiihtoviikon parhaita. Aurinko paistoi ja lasit olivat tarpeen. Suksi luisti myös ihan mukavasti. Samulille riitti pelkkä menomatka mutta minä ja Mika hiihdimme vielä saman reitin takaisin mökille. Takaisinpäin hiihtäessä joutui hieman taistelemaan vastatuulen kanssa. Myös aivan mökin lähellä isommalle tielle nouseva mäki oli jäisenä hankala hiihtää.

Talvijärvi - Konttainen - Talvijärvi - Kuontivaara - Salminen - Kouverpuro - Kouvervaara - Naatikkavaara - Könkäänniemi

Maanantaina sää ei ollut enää sunnuntain veroinen. Yöllä oli satanut hieman uutta lunta mikä huononsi luistoa eikä aurinkokaan porottanut edellispäivän malliin. Ajoimme autolla hiihtostadionille josta lähdimme kiertämään alakylän latuja pitkin kohti Konttaista.

Reitti Konttaiseen on helppo ja kevyt. Alkumatkasta on yksi vähän pitempi lasku järven jäälle mutta muuten reitti on melkoisen tasainen. Reitti kulkee useamman järven päällä ja varsinkin myötätuuleen on mukava hiihtää tasaisella järven jäällä. Alkumatka menikin tuulen ansiosta hyvin vauhdikkaasti.

Konttaisen lähellä reitti tekee pienen silmukan ennen kääntymistään takaisin. Paluumatkalla sai todeta vastatuulen kirot ja aikaa kuluikin paljon kauemmin kuin menomatkalla. Myös alkumatkan alamäki vaatii veronsa vastaavalla nousulla. Kokonaisuuten reitti Konttaiseen on kuitenkin mukavan kevyt.

Samuli hiihti vielä Talvijärveltä Rukan toiselle puolelle Riikan ja Pasin autokyytiin. Minä ja Mika lähdimme hiihtämällä mökkiä kohti. Samaa reittiä ei viitsinyt hiihtää kuin edellispäivänä joten suuntasimme Kuontivaaran kautta Susi-Kallen reitille.

Hiihtäjiä Kuontivaaran laavulla

Kuontivaaran reitin alkuosuus on aikalailla tylsä. Reitti kulkee sähkölinjaa seuraillen viivasuorasti ja on koko ajan pientä loivaa nousua. Matka ei tunnu etenevän ollenkaan koska koko ajan silmien edessä siintää kaukaisuuteen katoava suora latu. Kuontivaarassa olikin hyvä pitää taukoa ja tankata Mikan mehupullo kotakahvilasta.

Salmisen suuntaan käännyttäessä keli huononi entisestään. Tällä reitillä ei ollut juurikaan hiihdetty edellisyön lumisateen jälkeen. Luistelu-uran päällä oli muutaman sentin kerros kosteata uutta lunta joka imi suksea kiinni. Eteneminen oli raskasta eikä maisemissakaan ollut kauheasti hurraamista. Koko matka Kouverpurolle asti oli tasaista ja aika mitäänsanomatonta maastoa.

Kouverpuron laavulla piti tankata ja levätä ennen Kouvervaaralle nousua. Matka Kouvervaaran kodalle olikin pitkä ja hidas. Nousua tuntuu riittävän loputtomasti varsinkin kun suksi ei luista. Ylhäällä maisemat palkitsevat puurtajan. Yli-Kitkalle aukeava näkymä on varmasti kaiken ylämäkihikoilun arvoinen. Paras maisemapaikka on aukealla rinteellä vähän ennen Kotaa.

Kouvervaaran jälkeen hyvällä kelillä saisi nauttia muutamasta makeasta laskusta mutta meidän hiihtomme oli lähinnä tervassa laskemista. Vauhti ei alamäessäkään kauheasti kiihtynyt mutta sentään lykkimättä pääsi eteenpäin. Vähän matkaa laskujen jälkeen edessä on vielä tiukka nousu Naatikkavaaran kohdalla.

Naatikkavaaran jälkeen koko loppumatka mökille onkin lähinnä metsäautoteitä pitkin hiihtelyä. Välillä tylsiä pitkiä suoria ja välillä pieniä nousuja ja laskuja.

Hiihtostadion - Saarua - Valtavaara - Vuosseli - Saarua

Tiistaina satoi räntää eikä hiihtoladulle tehnyt mieli vaan vietimme päivän mieluummin Kuusamon tropiikin lämmössä. Keskiviikkona muut lähtivät rinteeseen laskettelemaan ja sain hiihdellä itsekseni omaa tahtiani. Mika ja Samuli jättivät minut hiihtostadionille ja tarkoitus oli mennä tutkimaan kilpalatuja. Tutkimusretki päättyi kuitenkin lyhyeen koska kilpalatuja ei ollut vielä ajettu enkä viitsinyt tarpoa 10cm paksussa uudessa lumessa.

Rukan rinteitä

Suuntasin kohti Rukan toisella puolella olevia latuja Saaruan valoladun kautta. Ensimmäisenä ajattelin hiihtää mustaa reittiä Valtavaaran kodalle. Saaruan opasteet olivat kuitenkin niin huonot että erehdyin väärälle reitille ja totesin pian hiihtäväni Valtavaaraa kohti loivempaa reittiä pitkin. Helppo ei ollut tämäkään reitti koska aivan lopussa oli jyrkkä 800m nousu ja siitäkin 300m oli jätetty ajamatta. Pehmeästi lumesta huolimatta vääntäydyin Valtavaaran kodalle asti. Pienen tauon jälkeen hiihdin vielä Valtavaaran huipulla olevalle autiotuvalle ihastelemaan maisemia.

Valtavaaralta pienen lenkin jälkeen reitti kulki samalle hiihtouralle mitä olin jo hiihtänyt ylöspäin. Nyt mäki maksoi mukavasti velkojaan varsinkin koska ladulla luisto oli huomattavasti parempi kuin pehmeällä luistelu-uralla. Siirryin hiihtämään Vuosselin reittiä. Tällä reitillä oli hiihtäjiä ollut paljon enemmän kuin vaativammalla Valtavaaran reitillä. Latu oli kiillottunut erittäin liukkaaksi ja luistelu-urallakin luisti jotenkuten. Vuosselin reitti kulkikin enimmäkseen tasatahdilla loppupään pitempiä nousuja lukuunottamatta.

Hiihtämisen makuun päästyäni korjasin ensimmäisen eksymiseni ja kävin vielä hiihtämässä Valtavaaran lenkin raskainta reittiä pitkin. Alkumatkan jyrkkä nousu oli kaikista pahin ja sen jälkeen loppumatka oli ihan hyvin hiihdettävissä vaikka suksen huono luisto pistikin kovasti vastaan. Valtavaaran lenkin päälle kiersin vielä Vuosselin lenkin toiseen suuntaan. Tällä toisella lenkillä ei suksi luistanut ladullakaan enää ensimmäisen kierroksen malliin sillä lämpimän sään ansiosta latu alkoi vettyä.

Oivanki - Nissinvaara - Petäjälampi - Ympärysreitti - Kapustavaara - Nissinvaara

Torstaina päätimme Mikan ja Samulin kanssa kiertää Kuusamon ympärysladun. Muut aikoivat mennä autolla Kuusamon tropiikin parkkipaikalle josta pääsee hyvin ympärysladulle mutta minä päätin hiihtää myös alkumatkan. Keli oli vaihteeksi nopea vaikkei aivan sunnuntain veroinen. Matka Oivangin kautta Nissinvaaraan ja edelleen Petäjälammelle kulki mukavan leppoisasti. Reitti oli mukavan kumpuilevaa ja vaihtelevaa maastoa eikä kyllästymistä päässyt tulemaan.

Kuusamon ympärysreitti sisältää turhan paljon teiden ylittämistä. Sukset joutuu ottamaan jalastaa vähän väliä. Suuria nousuja tai laskuja reitiltä ei taida löytyä yhtään. Kuusamon tropiikin ympäristössä kiertävä 5km valaistu lenkki on huomattavasti raskaampi kuin ympäryslenkki. Järven rantoja ja peltojen reunaa kiertäessään reitti on myös ikävästi tuulen armoilla. Nälkään ei tällä reitillä pääse kuolemaan sillä lenkki kulkee melkein Prisman ja Citymarketin parkkipaikkoijen vierestä.

Tänäkin päivänä hiihtoa kiusasi koko ajan lämpenevä keli. Aivan aamuvarhaisella suksi kulkee vielä hyvin mutta päivän kuluessä latu ja luistelu-ura vettyy eikä suksi enää luista. Hidastuvasta kelistä huolimatta lähdin ympärysreitin jälkeen hiihtämään vielä Kapustavaaran kautta Nissinvaaraan sillä välin kun Mika ja Samuli kävivät ostamassa wiinerit läheisestä leipomosta. Reitti Kapustavaaraan oli selvästi nousuvoittoista. Alkumatkalla joutuu kulkemaan sähkölinjaa pitkin ylös ja alas jyrkkiä töppyröitä ja loppumatkasta on pitkä nousu vaaran huipulle. Ikävä kyllä Kapustavaaralta ei juurikaan näe maisemia. Mäki onneksi taas maksaa velkansa reitin loppupuolella ja viimeiset kuusi kilometriä Kapustavaaran huipulta kulki ihan kiitettävän reippaasti.

Rukajärvi - Vuosseli - Valtavaara - Korpikahvila - Talvijärvi - Konttainen - Talvijärvi

Viimeinen hiihtopäivä perjantaina aloitettiin Rukajärven koululta. Keli oli nyt jo heti aamusta tahmea eikä missään vaiheessa päivän aikana voinut kehua luistelu-uran luistolla. Samulin ja Mikan kanssa hiihdimme ensimmäiseksi Vuosselin reitin kautta Valtavaaran kodalle. Samaan aikaan Riikka ja Pasi hiihtivät jyrkempää mutta lyhyempää reittiä pitkin kohti samaa kotaa.

Luistelukeli oli koko viikon kehnoin mutta onneksi latu luisti päivän mittaan koko ajan paremmin. Suurin osa päivästä menikin tasatahtia lykkiessä koska luistelu-uralla ei kannattanut hiihtää. Pienelläkin lykkäyksellä pääsi samaa vauhtia kuin luistellen. Konttaisen lenkki on onneksi myös niin tasainen että suurimman osan reitistä voi edetä tasatahdilla. Illalla kuitenkin havaitsi selkeästi että tänään oli työntänyt tasatahtia selvästi normaalia enemmän.

http://hazor.iki.fi/2004/ruka/
© Tommi Lahtonen ()<http://hazor.iki.fi/>
2014-08-06 13:37:30