Pyöräretki Saimaalla

Eira, Jani, Mika ja Tommi pyöräilivät 4-6.6.2004 Saimaan seutuvilla Itä-Suomessa. Retki lähti Mikkelin eteläpuolelta Ristiinasta josta kuljettiin kohti itää lähes Ruokolahdelle saakka. Retki päättyi Punkaharjun komeisiin maisemiin.

Ristiina

Retkelle lähtijöiden määrä kutistui lähtöviikolla vain neljään henkilöön. Lähdimme perjantai-iltana Mikan autolla Jyväskylästä kohti Mikkeliä ja Ristiinaa. Alkuperäistä suunnitelmaa oli muokattu sen verran että lähtisimme matkaan Ristiinasta pitkin vihreän kullan kulttuuritietä. Pääsimmekin kunnialla Ristiinaan asti jossa Eira, Jani ja Tommi siirtyivät pyörien päälle ja Mika jäi ohjaamaan huoltoautoa.

Ristiinassa poikkesimme ensimmäiseksi kurkkimaan vanhan Brahelinnan raunioita. Kovin ihmeellisiltä rauniot eivät näyttäneet mutta linna on sijainnut komeassa paikassa pienen mäen päällä. Näkymät Saimaalle ovat olleet varmasti mainiot. Ristiina vaikutti muutenkin ihan mukavan rauhalliselta paikalta.

Varsinainen huristaminen alkoi Ristiina-Suurlahti-maisematietä pitkin. Mukavan mutkainen ja mäkinen tie kulkee peltojen ja metsän keskellä ohittaen kaikenlaista pientä nähtävää. Mäetkään eivät olleet Keski-Suomen jyrkkiin ja pitkiin nousuihin tottuneille pahoja vaan kulkivat kaikilta polkijoilta kevyesti. Matkan varrella pysähdyimme ihastelemaan Varkaantaipaleen kanavaa ja kurkkimaan Pien-Toijolan talomuseota.

Astuvansalmen kalliomaalaukset

Heti Pien-Toijolan jälkeen löytyy tien varresta opastus Astuvansalmen kalliomaalauksille. Matkaa maalauksille on 2,5km joten lähdimme tällekin etapille polkupyörillä. Ensimmäinen 100m on hämäävän hyvää pikkutietä josta siirrytään pienelle polulle. Hämärtyvästä illasta huolimatta maastoajelimme pientä polkua pitkin kohti Astuvansalmea. Paikoittain oli pakko jalkautua kivien tai rinteen jyrkkyyden takia mutta pääasiassa pyörillä pääsi kulkemaan reilusti kävelyvauhtia reippaammin. Polun varrelta löytyy parikin valokuvauksellista pysähdyspaikkaa joissa voi ihastella järvimaisemaa ilta-auringon paisteessa. Aivan kalliomaalauksille asti ei kannata pyörillä ajaa koska viimeinen rinne on erittäin jyrkkä.

Kalliomaalaukset olivat ihan maineensa veroiset eli pohjoismaiden suurimmat. Ero Keski-Suomessa nähtyihin on huomattava sekä koossa että selkeydessä. Kaikista helpoin tapa tulla maalauksia katsomaan olisi vesitse sillä paikalla on hyvä laituri.

Ehdimme palata takaisin maantien varteen juuri kreivin aikaan sillä kello lähestyi puolta yötä eikä metsässä ajaminen yön pimeimpinä hetkinä ole suurta herkkua. Maantietä päätimme kuitenkin jatkaa eteenpäin hämäryydestä huolimatta. Ajelimme soratieosuuden keskiyön aikoihin. Muusta liikenteestä ei ollut haittaa :-) Saatoimmekin keskittyä luonnon ihmeiden bongaamiseen ja näimmekin tien poskessa hirviemon vasansa kanssa. Kauaa ei hirviä ehtinyt ihastella kun ne pinkaisivat metsän pimentoon josta niitä ei hämärässä erottanut mitenkään.

Vähän ennen 62-tielle saapumista Hurissalon jälkeen oli Fillari-GT-karttaan merkitty laavu jonne tähtäsimme yöpuulle. Varsinaista laavua emme kuitenkaan koskaan löytäneet mutta jokin nuotiopaikan tapainen löytyi kuitenkin. Paikka sai kelvata yösijaksi ja pystytimme teltat paikalle.

Lietvesi

Seuraavana aamuna jatkoimme matkaa kohti Puumalaa. Ei mennyt kauaakaan kun pääsimme Lietveden sillalle ihastelemaan mitä komeinta Saimaata. Taukopaikalta löytyneestä näkötornista ja sillalta sai ihastella Lietveden maisemia joka suuntaan. Myös sää suosi meitä auringon porottaessa lähes pilvettömältä taivaalta. Paikalta löytyi myös jo vähän aikaa kaivattu WC :)

Pistohiekka

Vähän matkaa Lietveden sillan jälkeen hienot maisemat saivat jatkoa Pistohiekan kohdalla. Tie kiemurtelee järven poikki pienten saarien välistä Pistohiekan tanssipaikan ja leirintäalueen ohitse. Saarille pääsee pomppimaan tieltä kuivin jaloin muutamaa kiveä pitkin. Olivat erittäin houkuttelevia piknik-paikkoja. Valitettavasti leirintäalue vaikutti suljetulta vaikka on sijoitettu mitä komeimmalle paikalle ja maastokin on mitä parhainta hiekkaista mäntymetsää.

Pistohiekan jälkeen piti hetkeksi heittää jäähyväiset Saimaan maisemille tien kurvatessa sisämaan suuntaan. Retken kovimmat ylämäet osuivat tälle tieosuudelle. Tähän saakka mäet olivat olleet mukavan lyhyitä mutta nyt joutui painimaan muutaman "oikean" mäen kanssa. Onneksi mäki aina maksaa velkansa ja niin myös nyt pitkän nousun jälkeen sai palkinnon mainiolla alamäellä.

Sahanlahti

Tiukan alamäen jälkeen tie laskeutuu jälleen lähelle Saimaan tasoa Sahanlahden kohdalla. Pieni puro koskineen kulkee tien alitse ja paikalla on nähtävissä myös vanha uittokouru. Sahanlahti on kaunis paikka ja houkuttelee retkeilijää pitämään vähän pitempääkin taukoa. Pidimme pikaisen valokuvaustauon ja jatkoimme matkaa kohti Puumalaa.

Puumala

Puumalaan ei Sahanlahdelta ole enää pitkälti. Pidimme Puumalassa tankkaustauon Puumalan komean sillan alla :) Näin hienoja ja isoja siltoja ei Suomesta montaa löydy. Kannattaa ilman muuta käydä katsomassa. Puumalassa vaihdettiin Tommi huoltoauton kuskiksi ja Mika pääsi vaihteeksi pyöräilemään muun porukan mukana.

Puumalasta eteenpäin tie kulkee lähinnä sisämaassa. Jos haluaa vaihtelua isolla tiellä ajeluun kannattaa koukata Muuramäkeen kulkevalle hiekkatielle, joka mutkittelee paljon lisäkilometrejä mutta on muuten paljon rauhallisempi pyöräillä kuin vilkas päätie. Sivutien loppupätkä Hauklapin kautta on päällystetty ja on mitä mainioin pyöräilytie tiukkoine mutkineen. Tällä kertaa sivutielle eksyi vain Tommi huoltoauton kera ja pyöräilijät kulkivat päätietä kohti Ruokolahtea.

Virmutjoki

Salpalinjan ohituksen ja Inkilänmäen ylityksen jälkeen pyöräretkue saapui Virmutjoelle jossa oli aika suunnata kohti pohjoista ja Pohja-Lankilan kylää jossa odotti savusauna ja yösija Jarin mökillä.

Virmutjoen seutu on oikein mukavan näköistä kumpuilevaa maaseutua. Tie Pohja-Lankilaan on sopivan rauhallinen pyöräilijälle vaikka sisältääkin jonnin verran mäkiä, jotka alkavat koko päivän pyöräilleen reisissä painaa.

Pohja-Lankila

Lopulta saavuimme perille Pohja-Lankilaan ja Jarin mökille. Suurimman työn tekivät Eira ja Jani, jotka pyöräilivät koko matkan. Mika ja Tommi kävivät välillä laiskottelemassa huoltoauton ratissa vaikka ei autossakaan hikoilulta välttynyt.

Jarin mökillä pääsimme nauttimaan mahtavaakin mahtavammista löylyistä savusaunan lauteilla. Ennen saunaa piti kunnon hiki varmistaa pelaamalla frisbeelentistä. Tommi otti yllätysvoiton Jarista nousemalla hurjasta tappioasemasta voittoon. Samalla pääsi pulahtamaan raikkaan viileään järveen. Kylmässä järvivedessä lilluminen teki hyvää pyöräilystä väsyneille jäsenille. Kiitokset Jarille saunasta, yösijasta ja kestityksestä!

Putikko

Seuraavana aamuna matka jatkui kohti pohjoista. Pari ensimmäistä tuntia saimme ajella rauhaisaa tietä lähinnä metsän keskellä. Välillä tie pujahti peltojen väliin ja muutaman kerran sai vilaukselta ihailla kaukana näkyvää järveä.

Vähän ennen Putikkoa käännyimme vanhalle viipuri-savonlinna-tielle jota seurailimme Putikon keskustaan saakka. Tieltä löytyi ikiwanha siltä jolla oli tiukka painoraja, joka kuitenkin riitti pyöräretkueellemme:) Tien varressa oli useita vanhoja kilometripylväitä joita oli entisöity. Putikko oli kaunis pieni kylä jonka keskustasta löytyi muutamia vanhoja nättejä rakennuksia ja mitä parasta niin urheilukenttä jonka reunalla oli piitsikenttä ja pieni katos jossa saimme syödä eväitä.

Pari Putikon tyttöä oli piitsikentällä harjoittelemassa piitsilentistä ja houkuttelivat myös Eiran ja Tommin mukaan pelaamaan. Kauaa emme kuitenkaan ehtineet pelailla kun matkan piti taas jatkua.

Punkaharju

Emme ehtineet ajaa Putikosta kuin muutaman kilometrin kun vastaamme nousi myrsky. Ei mennyt kuin pari minuuttia kun taivaasta viuhtoi vettä hirvittävällä voimalla. Ehdimme juuri ja juuri pukeutua sadeasuihin ennen sateen pääsemistä täyteen tehoon. Sateesta huolimatta jatkoimme matkaa Punkaharjulle. Ohiajavat autot ja kovaa piiskaava sade kastelivat jokaiselta kengät läpimäriksi. Punkaharjulla Jari perheineen saapui paikalle pelastavaksi enkeliksi huoltoauton kera. Saimme vaihtaa päällemme kuivia vaatteita.

Aikataulun tiukkuuden ja mahdollisten uusien rankkasateiden takia päätimme pyöräillä enää Punkaharjun harjualueen läpi ja jatkaa siitä huoltoauton kyydissä Savonlinnaan. Eiran ja Janin piti ehtiä maanantaina töihin joten ei ollut varaa myöhästyä Savonlinnasta lähtevästä junasta. Onneksemme sade taukosi sopivasti ja saimme ajaa Punkaharjun ylitse mukavassa auringonpaisteessa. Harju on selvästi maineensa veroinen ja vaatisi pitempää tutustumista. Pelkkä läpiajaminen ei vielä riitä vaan pitäisi päästä jalan tutkimaan mitä kaikkea harjulta löytyy.

Savonlinna

Savonlinnassa ei ehtinyt tutustua enää kuin asemalle vievään kauniiseen puiden verhostamaan katuun. Olavinlinna jäi tällä kertaa käymättä mutta jäipä hyvä syy tulla retkelle toisenkin kerran...

Linkkejä

http://hazor.iki.fi/2004/saimaa/
© Tommi Lahtonen ()<http://hazor.iki.fi/>
2014-08-06 13:37:30