Pogostan hiihto

Vuoden 2007 Pogostan hiihtoa odoteltiin eemeliporukalla pelonsekaisin tuntein. Myöhään tulleet hiihtokelit ja etuajassa loppunut talvi kutistivat hiihtokauden minimiinsä eikä hiihtotreenikilometrejä ollut kenelläkään takana riittävästi. Maaliskuun alussa alkanut lämmin kausi hävitti lumet etelä- ja keski-suomesta ennätysajassa. Jännitys oli melkoinen Pogostan hiihtoa odotellessa: onko Ilomantsissa lunta ollenkaan?

Kaikeksi onneksi keli parani juuri sopivasti ennen lauantaina 17.3.2007 järjestettyä perinteisen tyylin kisaa. Lämpöaalto hellitti hieman ja yöpakkanen kovetti kelin erinomaiseksi lentokeliksi. Kisa-aamun suurimmaksi ongelmaksi koituikin oikeiden suksien ja voitelun valitseminen. Olin edellispäivänä saanut tuliterät vesikelin sukset pahimman varalle. Kävin kokeilemassa sekä uusia että vanhoja suksiani. Molempien pohjassa ollut liisterikerros (vauhdin sininen + universal) jäätyi samantien ja keräsi kerroksen kuuraa. Luisto tuntui molemmilla suksilla hyvältä paitsi silloin kun pohjan jääkerros tökkäsi kiinni latupohjaan. Yritin korjata tilannetta ja päällystin liisterikerrokset startin +1 - -5 tervapidolla. Konsti tuntui auttavan eikä suksi tökkinyt enää niin pahasti. Vanha atomic tuntui keräävän vähemmän jäätä pohjaan joten valitsin sen kisasukseksi. Voitelu oli kummassakin suksessa muuten sama mutta atomicissa oli pehmeämpi universal-liisteri ensimmäisenä ja sen päällä jähmeämpi pakkaskelin sininen liisteri. Uudessa Fischerin saunasuksessa liisterit olivat toisessa järjestyksessä. Kummankin suksen ensimmäisenä pitokerroksena toimi pitoteippi. Vanhan Atomicin pitoteipillä oli hiihdetty jo koko talvi ja Fischerissä oli tuliterä teippikerros.

Luistovoitelu oli molemmissa suksissa sama. Ensimmäisenä pohjustus Dakinen pehmeällä plussakelin punaisella fluoriluistolla. Seuraavaksi kerrokseksi Startin kylmän pakkaskelin vähäfluorinen luisto (vihreä). Viimeinen silaus Startin punaisella vähäfluorisella (LF04, 0 - -3) voiteella.

Lähtö

Olin saanut numerokseni 523 joten siirryin kolmanteen lähtökarsinaan. Boit, Keem, Skeema ja Trib joutuivat pari karsinaa kauemmaksi. Keli oli juuri ihanteellinen kilpahiihtoon. Ilman lämpötila oli nollan tienoilla, taivas oli pilvessä ja latu oli sopivasti pakkasella. Hiihtovaatteiksi riitti hyvin Haltin kilpahiihtoasu.

Pienen seisoskelun jälkeen lähtölaukaus pamahti ja hiihtäjät ampaisivat kohti ylämäkeä. Latuja oli useita rinnakkain mutta silti nousun hiihtäjäsuma oli aikamoinen. Tilaa oli kuitenkin huomattavasti paremmin kuin esim. Finlandia-hiihdon lähtörytäkässä. Jäin vahingossa latujen väliin jossa olikin helppo juosta ja ohittaa iso määrä hiihtäjiä. Nousun loivennuttua letkakin venähti ja ei kestänyt kauaa kun pääsin myös ladulle. Lähtökuulutuksissa oli varoiteltu ensimmäisestä laskusta joten otin sen maltilla muiden hiihtäjien tapaan.

Matkalla

Möhköntien ylityksen jälkeen alkoi armoton tasatahtipumppaaminen. Suksi luisti hyvin eikä ylämäistä voinut juurikaan puhua joten vauhtikin oli kova. Ensimmäinen 5km taittui aikaan 16:43. Vauhti vain jatkoi kiihtymistään ja toinen viitonen meni aikaan 15:18. Samalla tuli nosteltua sijoitusta. Latu oli parhaimmillaan erinomaisessa kunnossa ja monessa paikassa oli latu-uria kolmekin kappaletta. Yleensä kolmatta uraa ei oltu paljoa hiihdetty jolloin luistokin oli tällä uralla paras. Aina ryhmää ohitettaessa huomasi lähes lentävänsä ohi jos onnistui valitsemaan vähiten hiihdetyn uran. Joissain paikoissa lumi oli vähissä mutta kaikesta huolimatta ladut oli saatu tehtyä.

Ensimmäisen tunnin jälkeen aurinko näytti naamaansa pariin kertaan ja uhkasi pehmentää latua. Kaikeksi onneksi tämä jäi uhkailun tasolle ja pelätty vesikeli ei iskenyt. Taivas peittyi pilviin eikä auringosta ollut pelkoa. Vain muutamassa sopivassa rinteessä latu ehti vähäsen pehmetä.

Vauhti jatkui melkolailla tasaisena aina 30km saakka. Maasto oli mitä komeinta mäntykannasta ilman suuria korkeuseroja. Laskut ja nousut olivat lyhyitä ja vauhdikkaita. Keli oli niin liukas, että jokainen alamäki piti laskea kieli keskellä suuta ja välillä hieman pystyasennossa ja sauvoja laahaamalla jarrutellen. Tasaisimmilla pätkillä ehti juoruillakin muiden hiihtäjien kanssa. Puolimatkan jälkeen ei syke hirveästi 140 päällä viihtynyt joten juoruiluun oli hyvät mahdollisuudet.

Petkeljärvi

Petkeljärven kansallispuistossa reitti kulki ensimmäistä kertaa kunnolla jäällä. Lunta oli jäällä äärettömän vähän ja monessa kohdassa oli reitille kannettu lunta kauempaa tai reitti oli ajettu aivan rannan tuntumaan. Mitään pelkoa Finlandia-hiihdon vanhalla reitillä tutuksi tulleesta vesihiihdosta ei kuitenkaan ollut. Kansallispuistossa ei ollut enää useampaa latu-uraa vaan vain yksi ainoa jossa letka venähti pitkäksi ja myös vauhti hidastui selkeästi. Kansallispuistossa hiihdetystä osuudesta tulikin selvästi kisan hitain.

Viimeiset kilometrit

Koko alkumatka oli ollut hyvin tasaista mutta nyt loppua kohden maasto muuttui hieman mäkisemmäksi. Reitti kulki ylös ja alas pienten järvien välissä kulkevia harjanteita. Nousin loppumatkalla kaksi ihan oikeaa nousuakin eli ylämäkeä joissa oli jo hieman pituuttakin. Forerunner laski koko matkan noususummaksi vaivaiset 800 metriä. Korkeuseroa oli n. 40 metriä joten hyvin tasaisella reitillä oltiin. Pahin nousuosuus oli 40-45km välillä, jonka jälkeen oli hieman laskuvoittoisempaa maastoa ja viimeinen kolme kilometriä meni nousujen puolelle.

Viimeiset kolme kilometriä yritin lykkiä hieman reippaammin. Sopivasti iskuetäisyydellä kulki muita hiihtäjiä ja poimin vielä monta selkänahkaa ennen maalia. Oikeastaan viimeiset kolme kilometriä olivat ainoat joissa tuli hiihdettyä kunnollisella kisatahdilla. Koko muu matka meni aavistuksen kevyellä sykkeellä. Osasyy löytynee hyvästä kelistä. Lihaskunto ei taida antaa myöten lykkiä kauheasti tiuhempaan tahtiin vaikka hapenotto ja kestävyys riittäisivätkin. Maaliin saavuin hyvävoimaisena ja reippaana. Mitään Savoniahiihdossa maaliviivan jälkeen todettua energiahukkaa ei ilmennyt.

Tankkaus

Join jokaisella juottopisteellä vähintään puolimukia urheilujuomaa tai mehua riippuen siitä kumpaa käteen tyrkättiin. Alkumatkalla join hieman enemmän mutta koska keli saatikka hiihtotahti eivät pistäneet hikoilemaan aivan pahimman porsaan tapaan niin join loppupuoliskolla hieman vähemmän. Vyölaukussa kulki mukana pari dexalin geeliä, omatekoista energiageeliä sekä muutama palanen Kendal mint cakea. Kokeilin matkalla kuinka hyvin maailman ehkä ensimmäinen energiaeväs toimii hiihtokisassa. Hyvinhän tuo pelasi eikä energiavarastojen kanssa ollut ongelmia. Geelit jäivät kokonaan käyttämättä.

Tilastot

Väliaikoja
matkaVäliaikaNopeusAikaKeskisykeMaksimisyke
50:16:430:3:200:16:43148164
100:32:020:3:030:15:18150172
150:48:040:3:120:16:02152169
201:03:300:3:050:15:26149164
251:19:210:3:100:15:50145159
301:35:150:3:100:15:55142162
351:52:380:3:280:17:23142155
402:08:400:3:120:16:02148159
452:24:490:3:130:16:08151165
502:41:080:3:150:16:19152160
532:50:260:3:100:9:21159168

pogosta reittikartta

pogostasykkeet

pogostanopeus

http://hazor.iki.fi/2007/pogosta/
© Tommi Lahtonen ()<http://hazor.iki.fi/>
2014-08-06 13:37:30