Salpausrogaining 2015

Salpausrogainingissa Helena pääsi ensimmäistä kertaa rogaining-kisaan. Kisan hauskuutta varjosti järjestäjien huolimattomuudet ja monta rastia oli väärässä paikassa.

Varusteet

Tommin varusteet (suluissa jäljelle jääneet):

Helenan varusteet

Reitti

Heti lähdöstä letkan mukana rastille 34. Aamun kohtalainen sade oli hellittänyt ja maasto oli märkää. Letka vei suoraan rastille vaikka Tommin olisi tehnyt mieli nousta mäelle vasta hieman myöhemmin. Rasti 34 olikin väärällä kivellä tai ainakin täysin eri pisteessä kuin karttaan merkattu rastikivi ja rastiympyrä osoittavat! Myöhemmin kuulimme kuinka ainakin Team 68 oli pummannut tätä rastia pimeässä sen väärän sijoituspaikan takia. Myös Free Adventure taisi pummata tätä heti alussa.

Seuraavaksi kohti 105:sta. Lähtö edelliseltä rastilta oli huono eli tehtiin turha ees taas pätkä vaikka olisi voinut leikata suorempaakin. Suunnitteluvaiheessa tarkka kartanluku ja rastipisteiden lähestyminen ajatuksissa vähentää huolimattomuusvirheitä. Tietä seurattiin kunnes rastin pohjoispuolella leikattiin pellon pään tuntumaan ja sieltä ojan suuntaisesti tien päähän. Tietä seuraillen olikin helppo mennä rastille.

Palattiin hieman takaisinpäin ja otettiin lyhyt metsäoiko samalle polulle jota oltiin jo juostu. Aika moni muu lähti suoraan itään ja yritti osua polun päähän. Saatiin Lievestuoreen Hiking in Appalachia -pojat kiinni eli oma valinta ei ainakaan hidas ollut. Rasti 74 ei ollut ojien risteyksessä vaan ojien mutkassa. Piti rastiympyrän osoittamassa pisteessä kääntyä vasemmalle josta rasti löytyi. Juti suunnisti nätisti oikeaan pisteeseen mutta järjestäjät olivat vieneet rastin taas väärään paikkaan.

Matka jatkui pohjoiseen ja polulle joita olikin kaksi mutta osasimme valkata oikeaan suuntaan menevän. Rasti 83:lle noustiin hakkuuaukon laitaa seuraillen ja taas oltiin vähäsen nopeampia kuin Lievestuoreen jannut ;)

Rastille 55 seurailtiin ensin polkua Vähä-Kerjärven kulmalle ja sieltä metsää pitkin tielle. Jotkut lähtivät eteläistä reittiä pitkin mutta me otimme pohjoisen tiereitin, jolla pääsi hieman lähemmäs rastia. Ennen rastia oli päivän ensimmäinen leveämpi oja, joka aiheutti sokerista tehdylle joukkueelle hieman lisämutkaa matkaan. Yli päästiin kuitenkin kunnon loikalla enempiä uimatta ja noustiin mäelle ja siellä edelleen oikealle huipulle. Etelämpää tullut tyttökaksikko oli vissiin hieman pummannut, koska saapui rastille meidän kanssa samaan aikaan vaikka olivat ohittaneet meidät aiemmin.

Rastilta 55 lähtö oli meillä hieman hätäinen. Rämmimme turhaan liian suoraan pohjoiseen ja vielä ylimääräiselle mäentömpyrälle, vaikka olisi pitänyt iskeä koilliseen ja suorinta reittiä tielle. Päädyimme kuitenkin risteykseen pahoista ojista huolimatta ja jatkoimme kohti pohjoista polkua pitkin. Suon reunalla polku jatkui pitemmälle kuin mitä karttaan oli piirretty. Seurailimme polkua suon laitamaa pitkin kunnes ylitimme puron. Lähdimme oikaisemaan pohjoiseen ja toiselle polulle. Matkalla juutuimme todella pahaan pusikkoon ja hetkeksi hävisi ymmärrys edetyn matkan määrästä. Odotimme polkua liian aikaisin mutta löytyihän se sitten lopulta. Polku oli myös enemmän tie kuin polku ja vei suoraan rastille.

Taas kohti pohjoista. Muutamia ojien ylityksiä ja mäkeä seuraillen seuraavalle kärrypolulle. Lyhyt ees taas pisto rastille 63. Matkalla bongattiin taukoa pitämässä Päijänteen kiertäjät, jotka olivat jo monesta tunturisuunnistuksesta tuttuja.

Seuraavana suunta kohti länttä ja rastia 35. Heti pitkän tiepätkän aluksi tuli paljon väkeä vastaan. Tietä ja polkuja seuraillen pääsimme rastin läheisyyteen. Tommi meinasi suunnistaa pitkäksi, koska rasti ei taaskaan ollut siellä mihin se oli kartassa merkattu. Onneksi Helenan haukankatse bongasi rastin. Rasti olikin mäen itäpään kaakkoiskulmassa! Kisan jälkeen kuulimme kuinka Team REISI oli tätä rastia pummannut eikä ihme sillä niin paljon oli taas rasti väärässä paikassa.

Takaisin tielle ja kohti rastia 53. Lepovuoresta jatkunut polku oli aika kurainen ja mettäkoneen sotkema. Oikea polkujen risteys kuitenkin löytyi vaikka moisen olemassaolosta ei voinut olla varma, koska rastiympyrä peitti juuri sopivasti polun loppuosan. Pitäisi napata pala pois rastiympyrästä tai käyttää läpinäkyviä ympyröitä. Onneksi kartta piti ojien suhteen paikkansa ja rasti löytyi.

Rasti 101 vaatikin enemmän seikkailua. Ensin heti rastin 53 jälkeen leikkasimme vasemmalle liian aikaisin tarkoituksena oikaista kulma. Jokin kartalta puuttunut polku hieman hämäsi ja myös houkutteli lähtemään oikaisuun. Sitten jumiuduttiinkin pusikkoon ja oltiin hieman hukassa matkan ja suunnan kanssa. Metsästä pienen mäen päältä löytyi myös komea laavu :) Ei auttanut kuin jatkaa matkaa kohti itää ja yrittää osua ojalle. Juuri ennen ojaa ja vanhaa peltoa löytyikin vanha ura, joka muuttui kartassa näkyväksi kärrypoluksi ja taas oltiin oikealla reitillä. Teitä pitkin jatkettiin aina seuraan järven länsilaidalle asti. Oikaisimme polulle mutta polku ei ollut järin hyvässä kunnossa. Samaa matkaa kulkeneen kaksikon imussa lähdimme taas oikomaan kulmaa. Päädyimme tiheässä metsässä aukion laidalle ja sieltä edelleen Suojärven eteläpuolella olevalle kärrypolulle. Tämä oli huono oiko, koska valuimme liikaa pohjoiseen ja maasto oli hidasta. Kärrypolkua kuljettiin järven päähän asti jossa edelleen pääsi jatkamaan metsäkoneen uraa pitkin. Rastin lähellä Tommi meinasi taas mennä rastista ohi, koska rasti oli jollakin karttaan merkitsemättömällä kumpareella liian idässä. Onneksi Helena bongasi taas rastin.

Palasimme samaa reittiä takaisin ja lähdimme kohti rastia 82. Oikaisimme pienen pätkän, jonka hyöty ei taaskaan ollut kaksinen. Rastia lähestyvä kärrypolku oli laajennettu tieksi, joka hämäävästi haarautui vähän ennen kuin sen piti loppua. Onneksi emme menneet vipuun vaan kuljimme oikean kärrypolun loppuun asti ja sieltä oli melko helppoa päästä rastijyrkänteelle.

Matka seuraavalle rastille jatkui samaan suuntaan eli kohti kisakartan koillisosaa. Seuraavaa polkua ei heti meinannut löytyä mutta kyllä sekin puskan keskeltä ilmestyi. Tie loppuun ja edelleen koillista kohti polkua käyttäen. Polku ei ollut kovin selkeä ja jotain uran tapaista jatkui pitemmälle kuin mitä kartassa. Rämmimme suoraan ja vaikka olimme mielestämme hitaita niin saimme kuitenkin tielle päästessämme kiinni edellä kulkeneita joukkueita. Rastille oli helppo suunnata seuraamalla mäen rinnettä. Rasti kuitenkin tuli vastaan liian aikaisin. Rasti ei ollut lähelläkään karttaan piirrettyä jyrkänteen kurvia vaan jo paljon aikaisemmin liikaa kaakossa. Paikassa oli ihan selkeä jyrkänne eli kartassa näkyvä jyrkänne jatkuikin paljon pitemmälle kuin mitä piti.

Rastille 44 piti olla helppo tiepätkä. Hakkuuaukean jälkeen tieltä kääntyi kuitenkin houkuttelevan hyvä koneura oikeaan suuntaan ja päätimme kokeilla sitä. Ura veikin aina ojalle asti ja seurailimme ojaa ja kuljimme kohti länttä ja tietä. Loppupätkä oli hirvittävää pusikkoa mutta pullahdimme tielle tismalleen samaan aikaan kuin edellämme tietä pitkin kulkenut joukkue. Rasti löytyi helposti ja näkyi kauas.

Rasti 71 oli hankala pala. Yritimme osua vanhan hakkuuaukon kylkeen tulevalle tielle. Alussa saimme rämpiä uutta tuoretta hakkuuta pitkin. Vanha hakkuu ylempänä mäessä oli hurjan tiheä pusikko ja ajattelimme kiertää sen. Pieni pissi- ja evästauko sateen ripotellessa taisi kuitenkin sekoittaa suunnistusta sen verran, että harhauduimme aivan liikaa pohjoiseen. Metsä oli erittäin hidasta ja hankalakulkuista, koipia sai nostella raivausten jäljiltä, mutta lopulta pääsimme tarpeeksi länteen ja tielle. Rämpimistä ei huvittanut jatkaa, koska olimme läpimärkiä ja viluissamme joten juoksimme itsemme lämpimäksi rastille tiekiertoa pitkin. Onneksi tällä juomarastilla oli vielä sen verran vettä jäljellä, että meillekin riitti. Parin litran juomapussi oli Helenan repusta jo vajunut parahiksi loppuun.

Muut paikalle osuneet joukkueet jatkoivat matkaa metsäoikoa pitkin. Me päädyimme hakemaan vielä lisää lämpöä kroppaan pienen pussientankkausseisoskelun jälkeen juoksemalle pitkän tiekierron. Märissä vaatteissa ei kovin kauaa tarkene olla paikallaan, liike pitää taas uitetutkin koirat lämpimänä. Taaskaan ei ollut suurta eroa vaan nappasimme kiinni oikoreittiä kulkeneen joukkueen. Rasti löytyi helposti vaikka rastin ympäristö olikin nuorta ja tiheää metsää.

Suoraan lounaaseen ja kohti rasti 61. Mäen laitaa ja ojaa seuraillen kuljimme oikeaan suuntaan. Hieman meinasi usko loppua liian aikaisin mutta sieltähän se rasti tuli vastaan missä pitikin. Muut taisivat hieman pummata tätä. Hieman tuntuivat korkeuskäyrät suurpiirteisiltä tällä alueella…

Kohti pohjoista Pirunvuorelle ja sieltä alas Kahusjärvelle, jonka ruovikossa kaulushaikara “puhalteli pulloon.” Onnekkaasti löysimme uuden koneuran, joka nopeutti menoa. Rasti 64:n ympäristössä riitti piikkilankaa mutta mitään eläimiä ei aitauksissa näkynyt. Illan rauha tuntui laskeutuneen kulkiessamme pellonlaitaan ja kuu oli noussut taivaalle. Rastaat lauloivat eikä toisia kilpailijoita näkynyt mailla eikä halmeilla. Kuljettu matka tuntui ainakin Helenalla jo jaloissa, viikko aiemmin asfaltilla ärtynyt polvi oli alkanut teitä juostessa muistutella, mutta vielä pehmeä metsänpohja antoi hölkätä.

Rasti 103 oli helppo. Ensin tietä pitkin rastin nurkalle ja pikavisiitti ison supan pohjalle. Suppia olisi odottanut Salpausselän kisamaastoon enemmänkin, joten tämä oli mukava, odotettu rasti. Tommin varastoista löytyvät irtokarkit alkoivat tältä rastilta eteenpäin kulkiessa maistua. Oravanevästä eli pähkinärusinasekoitusta oli mukana, mutta jostain syystä marmeladit ja salmiakki maistuivat vielä paremmin. Selvästi laturetkillä uppoaa tukevampikin eväs, hölkätessä ei tehnyt edes reissumiestä mieli!

Rastille 72 lähdimme kärrypolun pätkää pitkin. Helppokulkuista polkua jatkui kuitenkin pitemmälle kuin kartassa. Valkkasimme pohjoisemman haaran, jonka kautta päädyimme ojan pohjoispuolelle. Sieltä löytyi erittäin hyvä polku jota pitkin loikimme hyvää vauhtia. Valitettavasti suunta oli hieman väärä ja ajauduimme tien päähän rastin koillispuolelle. Täältä oli kuitenkin helppo kulkea rastille.

Rasti 42 oli selkeää tiejuoksua. Saavuttiin kartan luoteiskulmaan. Aivan pohjoisessa olisi ollut 90 pisteen rasti, mutta se jätettiin jo suunnitteluvaiheessa laskuista pois. Kellokin oli rientänyt eteenpäin ja tuntui kuin paluumatka olisi alkanut.

Rastille 52 piti hieman mutkitella mutta lähes koko matka oli tietä tai polkua. Yhden kulman oikaisimme matkalla. Jalkoihin kannatti katsella. Pitkin matkaa sinivuokkomättäät olivat koristaneet metsänpohjia. Kevätlinnunsilmääkin kasvoi metsäautotien pohjalla. Lisäksi vaaleanpunainen näsiä oli monin paikoin lehtomaisen metsänpohjan kevätkukkijana, varmasti suurin näsiälukumäärä päivälle ikinä! Nousimme tieltä männikköä ylös laavulle vievälle polulle ja rastilla yhytimme pitkästä aikaa toisen joukkueen.

Juomista riitti ja aikakin oli jo vähissä ja Helenan polvi oli ollut jo jonkin aikaa kipeä, joten päätimme oikaista suoraan rastia 23 kohti. Isolta tieltä nousivat hienot jyrkänteet tien kummallekin puolelle. Tielle päästäkseen vain tuli ylittää melkoisen vuolaasti virtaava oja. Ojanvartta käveltiin tovi, kunnes se kapeimmalta tuntuva kohta löytyi. Kengät alkoivat olla jo riittävän märät ja polveen saakka kahlaten päästiin yli. Tiehen rajoittuvan lammen rannassa viriteltiin otsalamput päähän, alkoi jo hämärtää. Itäisen jyrkänteen päältä löytyi sopiva koneura, joka toi meidät tielle. Tietä jatkettiin tien loppuun asti ja sieltä koneuraa ja rinnettä seuraillen rastille.

Rinnettä seuraillen siirryimme tielle ja koukkasimme hieman etelään rastille 73. Palasimme takaisin tielle. Lamput olivat olleet päässä karttavaloina jo hetken aikaa. Juoksimme tien päähän ja siitä edelleen Soimavuoren ylitse. Kaamean pusikon jälkeen pääsimme seuraavalle tielle. Pidimme pienen huoltotauon. En tiedä menikö tauon takia hieman taas matkamittaus ja suunnistus sekaisin vai oliko syynä illan pimeneminen. Hämäykseksi tietä oli taas paranneltu ja juoksimme aivan liian pitkälle ohi rastista! Aivan rastimäen kohdalla Tommi kyllä pysähtyi ja sanoi ihan ääneenkin, että tässä se varmaan on mutta jatkoi sitten kuitenkin matkaa eteenpäin, koska tie ei muistuttanut karttaan piirrettyä kärrypolkua… Kävimme puolen kilometrin päässä toilailemassa aivan väärällä mäellä. Helenan polvi oli jo pahasti kipeä ja vähän aikaa aprikoimme, että vieläkö palaamme hakemaan rastin. Päätimme hakea ja nyt rasti löytyi aivan hyvin.

Kello riensi ja pelkäsimme, että tulee jo kiire. Ei ollut kuitenkaan muita mahdollisuuksia kuin jatkaa suunnitelman mukaan ja mahdollisesti jättää jotain viimeisistä rasteista pois. Nilkutimme tien loppuun. Koneuraa pitkin pääsi jatkamaan vielä eteenpäin kunnes sekin loppui. Rämmimme leveän ojan vartta pitkin kunnes taas usko loppui hieman liian aikaisin. Jostain syystä välillä tulee kuviteltua, että on kulkenut pitemmälle kuin onkaan. Pimeydellä voi olla oma osansa. Löysimme ojan toiselta puolelta hyvän polun ja jatkoimme sitä pitkin edelleen kohti itää. Silta ojan ylitse! Polku jatkui ja toi meidät lopulta tielle aivan pellon pohjoispäähän.

Helenan jalka ei kestänyt juoksemista joten jatkoimme kävelynilkuttaen eteenpäin. Matkalla aprikoimme, että vieläkö ehdimme hakea rasteja vai pitääkö jo mennä suoraan maaliin. Loppumatkan mittailun jälkeen päätimme, että varminta on mennä suoraan maaliin joten jätimme välistä rastin 95 ja 51. Alkuperäisessä suunnitelmassa olisivat olleet myös rastit 56 ja 62. Kävely eteni yllättävän vauhdikkaasti kastematoja ja sammakoita väistellen sateisella tiellä ja ehdimme kuitenkin maaliin 25 minuuttia etujassa! Olisimme siis sittenkin ehtineet hakea ainakin rastin 95. Litimärkinä ja viluisina (asfalttitielle ilmestyneitä sammakoita väistellen) oli kuitenkin jo hyvä saapua maaliin eikä ensikertalaisen polveakaan kannattanut rääkätä yhtään enempää.

tulokset

Palautetta järjestäjille

Rastit pitää pystyä sijoittamaan tarkemmin oikeille paikoilleen! Luvattoman usein rasti oli vain sielläpäin eikä oikeasti siinä pisteessä kuin mitä karttaan on merkitty. Tämä kostautui varsinkin yöllä ihan kärkipään joukkueille. Kakkoseksi ja kolmanneksi tulleet joukkueet molemmat pummasivat väärin sijoitettuja 30 pisteen rasteja! Eikä kyseessä olleet amatöörisuunnistajat vaan erittäin kokeneet rogaining-kisaajat. Meillä kävi tuuri ja emme pahemmin kärsineet näistä ratamestarin virheistä mutta olisi voinut käydä myös toisin. Myös mm. rasti 45 oli kuulemma ollut väärässä paikassa. Väärin laitettuja rasteja oli viime vuonnakin ja silloin tämä sattui omalle kohdalle tosi pahasti. Kuvittelin, että tästä olisi jotain opittu mutta näyttää siltä, että on mennyt vain huonommaksi.

Jos ei ole varaa eikä aikaa käyttää oikeaa reitintarkastajaa (course vetter) niin rastipisteiden sijainti on syytä varmistaa tarkan gps-laitteen avulla. Vielä tärkeämpää on varmistaa, että rastit ovat löydettävissä käytetyn kartan avulla. Oikea rastipiste ei paljoa lohduta jos rastin ympäristössä on paljon ylimääräisiä ojia, maaston muotoja tai muuta mitä ei näy kisakartassa.

Rastimääritteet olivat myös usein liian epätarkkoja sillä niissä ei kerrottu onko rasti jyrkänteen alla vai päällä.

Oma reitti kisakartalla

Oma reitti peruskartalla ilman mitään korjailuja

Rastien väärien paikkojen puolesta puhuvat monen muunkin kisaajan gps-jäljet.

Ratamestariohje

Oikea ratamestarin toiminta menee siis seuraavasti:

Lisätietoa: Organising a Rogaine: http://www.greenstock.com.au/rogaining/manual/

Muiden tarinoita

http://hazor.iki.fi/2015/salpausrogaining/
© Tommi Lahtonen ()http://hazor.iki.fi/
2015-09-09 12:34:18