Sauvakävelyretki Peuran polulla 15.-17.5.2020

Treenin taustaa
Valmistelut
Varusteet
Reitti
Startti / perjantai
Lauantai
Sunnuntai
Yhteenveto

Treenin taustaa

Raivoeemeleiden pikavaellus pohjanmaan kivierämaahan on osa valmistautumista elokuun alussa kisattavaan Lapland Wilderness Challengeen. Viiden vuorokauden omahuoltoinen kisa suunnistetaan Lapin erämaissa. Pohjalle piti saada ainakin yksi pitkä, vähintään kaksi yötä kestävä testireissu varusteiden ja vähän miestenkin toiminnan testaamiseksi. Alun perin treeni oli aikataulutettu NUTS Karhunkierroksen yhteyteen Oulangan maisemiin, mutta koronan pilattua pohjoisen polkujuoksukinkerit harjoitukselle piti keksiä toinen vaihtoehto. Peuran polku oli helppo valinta sopivan pituutensa, kohtuullisen läheisen sijaintinsa ja paikoin vaikeakulkuisen maaston takia. Reitin kulkeminen oli pyörinyt Manun mielessä jo pidempään ja nyt siihen tuli oivallinen tilaisuus. Saatuamme auton vaihdon järjestymään toisen porukan kanssa homma oli ns. paketissa ja treenisuunnitelma valmis.

Valmistelut

Tiimin molemmat osapuolet ovat kokeneita retkeilijöitä, joten parin yön pikavaellukseen valmistautuminen ei vaatinut erikoisempaa suunnittelua. Sovimme etukäteen yhteiskamojen pakkaamisen, karttojen tulostuksen ja keskustelimme hieman eväistä, mutta muuten pakkaaminen kevytretkelle oli molemmille selkeää. Mukaan tuli pelkästään ehdottoman tarpeellinen, eikä mitään ylimääräistä. Lähdön lähestyessä ja sääennusteen tarkentuessa kävi ilmi, että viikonlopusta tulisi sekä kylmä että kostea. Yöksi luvattiin neljää astetta pakkasta ja päivälle saman verran plussan puolelta vesi- ja räntäsadekuurojen ryydittämänä. Luvassa oleva kalseus raskautti reppua, sillä joitain varusteita piti pakata mukaan lisää jotta reissun onnistuminen ei jäisi kiinni kurjasta kelistä. Leiriin saavuttua on vaihdettava välittömästi märät kamppeet päältä, joten kuivaa ja lämmintä välikerrastoa sekä kuoriasua on välttämätöntä kantaa mukana.

Tommi suunnitteli etukäteen lähes 180 km reitin, joka yritti simuloida Vätsärin kivierämään olosuhteita. Reitillä oli paljon rasteja avosuoalueiden keskellä ja pahoissa kivikoissa. Lähtöpäivä perjantai ja sunnuntai jäivät kuitenkin niin lyhyiksi, että mitään todellista kilometrirallia ei ollut mahdollista suorittaa.

Varusteet

Yhteiset varusteet

Parempikuntoisena Manu sai vastuulleen yhteisten varusteiden kantamisen

Kevyt silnylon-tarppi hätämajoitteeksi
- Ei tarvittu. Ensimmäinen yö vietettiin kodassa ja toinen yö Valvatin autiotuvassa
Keittiö
- Brs-3000t-kaasukeitin
- Puolikas 225 gramman kaasupullo
  - Riitti kylmyydestä huolimatta hyvin
  - Kaasua kului 50 g (keitimme n. neljä kertaa litran vettä)
- Toaks-titaanikattila 1,1 litraa
  - Pienempikin piisaisi, mutta pitäisi keittää kaksi annosta
- Pala tiskirättiä
- Muovinen pitkä spork
  - Manu unohti ottaa lusikan (ja lautasen)
- Kevyt muovilautanen (mikroruoka-aterian kulho)
  - Juustopastan hauduttaminen suoraan lautasella onnistui hyvin
- Tulitikut
- Steripen
  - Akut ovat huonossa jamassa eivätkä jaksaneet montaa litraa. Pitää hankkia uudet
- Titaaninen tuulisuoja

Tommin varusteet

Varustelistaus 15.-17.5.2020 tehdylle juoksuvaellukselle Peuran polulla, Suurijärven reitistöllä ja Salamajärven kansallispuistossa. Reitti sisältää paljon umpimetsäosuuksia ja suota.

Montane Trailblazer 30 -reppu
- Liian pieni pitemmälle reissulle tai jos pitäisi kantaa mukana Zpacksin duplex -teltta, joka vie paljon tilaa. Saman repun 44 litrainen versio lienee optimikokoa.
- Kantojärjestelmä toimi oikein hyvin 9 kilon lähtöpainolla. On myös hyvä juosta, kun muistaa kiristää viilekkeet
- Sivutaskut ovat liian pienet, jos reppu on täyteen pakattu. Sivutaskujen yläremmi ei anna tarpeeksi periksi.
- Lantiovyötaskut ovat superhyvät ja suuret. Kännykkä sujahtaa kyytiin helposti kuten myös valtavat määrät evästä. Osittain näiden taskujen takia sivutaskut ovat huonommat.
- Viileketaskuihin mahtuu GPS-laite ja evästä ja kaikenlaista pikkutavaraa. Puolen litran lötköpullo ei mahdu aivan kokonaan, mutta pienempi mahtuisi. Kännykkä mahtuu juuri ja juuri, mutta on käytännössä mukavampi laittaa lantiovyötaskuun tai pyöräilypaidan taskuun
- Makuualustalle saisi olla valmis kiinnityspaikka repun alaosassa. Parilla kuminauhalla alusta kiinnittyi kyllä ihan näppärästi tällä reissulla.
- Läppätasku saisi olla isompi ja tehty vahvemmasta materiaalista kuin venyvästä verkkokankaasta. Kaikki läppätaskuun laitettavat tavarat kastuvat heti sateessa. Heppoinen kangas voi myös repeytyä risukoissa.
- Rintaremmit ovat ehkä liiankin joustavat. Kaipaisin vähemmän joustoa ja enemmän jämäkkyyttä.
Cumulus Quilt 250
Nature hike solumuovialusta (z-lite-klooni)
Fizan compact -vaellussauvat
Vaatteet
- Päällysvaatteet
  - Lidlin juoksutrikoot
  - Jyps-pitkähihainen pyöräilypaita
  - Lidl-vaellussukat
    - Toiseen tuli kantapäähän reikä
    - Kuivuvat erittäin nopeasti
  - Inov-8 x-claw-lenkkarit, aivan loppuun kulahtaneet
    - Nappulat ovat lähes kokonaan kadonneet
  - Lidlin pyöräilybokserit
  - Vaarojen maraton kevyt pipo
  - Ohuet juoksusormikkaat

Varavaatteet - suurinta osaa ei tarvittu
- Montane minimus smock -sadetakki
- Montane minimus -sadehousut
- Haglöfs-tuulitakki
  - Tätä tuli käytettyä paljon
- Ohuet suunnistustrikoot
- Macpac-fleece-huppari
  - Riitti illan lämpimäksi vaatteeksi
- Merinovillasormikkaat
- Ohut merinovillapipo
- Halloween hike -tuubihuivi
  - Oli usein käytössä
- Varasukat
- Villasukat yöksi
  - Käytin toisena iltana tuvassa
- Varakalsarit
- Muovipussit märkiin kenkiin
Juomapullot
- Yksi 0,5 litran isosuinen ultimate directionin juomapullo
- Yksi 0,5 litran lötköpullo
- Yksi 0,5 litran limsapullo
Eväät
- Yksi pirkka juustopasta
  - Valmistaminen onnistui hyvin pelkästään hauduttamalla kiehuvassa vedessä
- Yksi kasviscouscousateria
- 200 g suklaata
- 600 g hedelmäkarkkeja
  - Reilu puolet jäi syömättä
  - Karkki maistui huonosti
- Kovia salmiakkikarkkeja
- N. 250 g pähkinöitä
  - Vajaa 100 g jäi syömättä
  - Näitä olisi voinut popsia enemmänkin. Olisi saanut olla kevyesti suolattuja.
- Kaksi pussia ekströmin kiisseliä + muromysliä aamiaiseksi = 500 kcal per aamu
- Kaksi kismetiä
- 1 kpl 110 g suklaapäällysteinen kaurapatukka (110 g, 500 kcal), 2 kpl pienempiä patukoita ( yhteensä reilu 500 kcal). Pienemmät patukat jäivät syömättä
- Yksi pussillinen (220 g) appelsiinisuklaavohvelikeksejä
  - Jäi puolet
  - Maistuivat hyvin lauantai-iltana
- Pari pikkuriikkistä minigrip-pussillista sipsejä.
- Eväitä kului lauantaina hieman arvioitua enemmän. Luultavasti syynä oli kylmä sää ja jalkojen uittaminen jäätävässä suossa useaan kertaan. Evästä oli periaatteessa kahdelle täydelle päivälle joten yli pitkin jäädä. Perjantaina kului enemmän kuin pelkkä couscous-ateria. Jälkkäriksi piti syödä melkein puolet suklaalevystä. Perjantaina syömiset olivat jääneet vähälle.
- Eväitä oli laskettu n. 4500 kcal per päivä
- Eväiden yhteispaino n. 2,7 kiloa
Silvan suunnistuskompassi
Mora Eldris -puukko
Samsung A5 -kännykkä
Nitecore NU25 -otsalamppu
- Omatekoisella kevyemmällä hihnalla
Garmin etrex 20x -reitin tallentamiseen
- Vara-akut, joita myös tarvittiin
infrapunalämpömittari
WC-paperi
Huoltovälineet
Urheiluteippi
Vaseliini
Laastari
Sidetarpeita
Kuivat puhtaat vaatteet ja kengät autoon paluumatkaa varten
Repun paino eväiden ja juomien kera oli reilut 9 kg. Tätä kevennettiin siirtämällä tarppi ja keitin Manun kyytiin (n. 500 g)

Manun varusteet

Reppu OMM Classic 32 oli reissulla sekä koe- että sisäänajossa ja palveli oikein hyvin
- Kaikki kamppeet mahtuivat kyytiin hyvin, myös keittiö ja tarppi olivat mukana
- Hölkkääminen reppu selässä onnistui vielä 8,5 kg kuormalla
- Ulkopuoliset verkkotaskut ovat hyviä ja tilavia eikä täyteen pakattu sisäosa syö niistä tilaa. Näihin oli pakattu kuorivaatteet, evästä, kartat, neopreenisukat, vesipullo
- Vetoketjulliseen pieneen läppätaskuun laitoin leirissä tarvittavat pikkukamat ja leukoteipin
- Ylimpään pieneen verkkotaskuun jemmasin nopeasti tauolla napattavia eväitä, joihin oli helppo päästä käsiksi
- Viileketaskut puuttuvat, mutta näihin voi hankkia tarpeen mukaan lisätaskuja. Tilasin repun kanssa puolen litran taskun ja toiseen viilekkeeseen kiinnitin jo vuosia palvelleen OMM:n pullotaskun. Taskut toimivat muuten hyvin, mutta uusi tasku on standardimittaiselle pullolle hieman liian tiukka. Limupullo menee siihen toisaalta hyvin. Kännykkä mahtuu myös tähän pikkutaskuun.
- Päivän eväät mahtuvat lantiovyön vetoketjutaskuihin
- Selkäpuolen “tukilevynä” toimii makuualustan pätkä, jota voi käyttää leirissä / yöllä alustana
- Reppu vaikuttaa kestävältä ja siitä näkee, että yksityiskohdat ovat hioutuneet kohdilleen vuosikymmenien kehitystyön tuloksena. Tämä on kaiken kaikkiaan erittäin hyvin toimiva kantolaite kevytretkeilyyn

Makuupussi Haglöfs LIM Down +1, pitää lupauksensa mukavuuslämpötilan suhteen ja on kevyt (ei vetoketjua)
Makuualusta Thermarest XTherm naisten malli ja metrin pätkä ohutta solumuovialustaa
- Liian kapea etenkin hartioista, mutta tämän päälle asetellut solumuovialustan pätkä ja repun selkäjäykistelevy-makuualusta auttoivat asiaa
- Nukkumismukavuuden kannalta leveämpi alusta ensi kerralle mukaan vaikka paino kasvaakin
- Alusta on kovaääninen ja kuulostaa nukkujan kääntyessä sipsipussilta
Ilmatäytteinen retkityyny
Lekin (painavat) alumiiniset vaellussauvat
Vaatteet päällä: Alpkit taskulliset trikoot (taskut erittäin tarpeelliset), Craft poolokauluksinen aluspaita ja pyöräilytakki sekä käsineet, buffi ja Teseman villasekoitesukat
Kengät Inov8 Roclite 315, ensimmäisen sukupolven pomminkestävät all-round seikkailukengät 2010-luvun alusta. Nappulat osin kokonaan kuluneet kovan käytön takia eli huono pito märällä kivellä ja pitkoksella, mutta muuten loistavat tossut.
Vaatteet repussa: silkkinen aluspaita yöksi (ei käytössä), villahousut, merinohuppu, vaihtosukat, kalsarit (ei käyttöä), untuvatakki Haglöfs Essens Down III, neopreenisukat (ei käytetty), fleecekäsineet ja pipo (ei käytetty)
Pikkusälä: korvatulpat, pieni otsalamppu, kompassi, hammasharja ja tahna, wc-paperi, leukoteippi, särkylääkettä 3 mg
Pullot 3x0,5l (UD:n isosuinen juomapullo, 2 limupulloa)
Kännykkä Samsung S9, trikoiden taskussa aina valmiina kuvaukseen
Eväät: pirkka pastapussit iltaruokana, mysliä ja kiisseliä aamupalaksi, päiväeväänä karkkia, suklaata, patukoita, pähkinöitä, yhteensä n. 2,6 kg. Syömättä jäi 700 g.
Repun paino oli lähtiessä noin 8,5 kg

Reitti

Koko Peuran polku Reisjärveltä Perhon Möttösessä sijaitsevalle Joutenhoville. Reittiin lisättiin ketunlenkki Jää-Sydänmaan ja Harjuntakasen retkeilyalueilla matkan pidentämisen takia. Polku kulkee karujen Pohjanmaan vedenjakajaseutujen poikki poiketen Salamajärven kansallispuistossa ja Etelä-Sydänmaan luonnonsuojelualueella. Reitin pituus ilman ylimääräistä lenkkiä on noin 80 km. Bonuslenkin kanssa matkaksi tuli n. 101 km.

Startti / perjantai

Tapasimme perjantaina klo 18 Peuran polun eteläportilla Joutenhovin parkkipaikalla, josta auton vaihdon jälkeen jatkoimme Reisjärvelle polun pohjoiselle portille. Automatkalla satoi räntää ja rakeita kuten sääennuste oli luvannut. Klo 19.30 otimme lähtökuvat portilla ja lähdimme kohti kaakkoa ulkoilureitin pohjaa pitkin. Kilometrin kävelyn jälkeen nousimme reitin ensimmäisen mäen, joka jäi matkan toiseksi viimeiseksi. Mäen päällä jätimme latupohjan ja käännyimme kapealle mutta hyvin merkitylle polulle. Alkumatkasta maisema oli tavallista talousmetsää, mutta melko pian reitti alkoi saada erämaisia piirteitä. Tervehdimme ensimmäisiä pirunpeltoja ilolla tiedostaen samalla että näitä tultaneen vielä kiroamaan. Ilta-aurinko paistoi jo komeasti kirkkaalta taivaalta ja elämä näytti vaeltajille parhaita puoliaan.

Matka sujui nopeasti niitä näitä rupatellessa. Reilun parin tunnin reippailun jälkeen saavuttiinkin jo aiotulle yöpaikalle Saarijärven autiotuvalle. Tupa oli ennakkotiedoista poiketen lukossa koronan takia, joten jouduimme tutkimaan karttaa korvaavan yösijan etsimiseksi.

Yöksi oli luvattu neljää pakkasastetta, joka olisi mennyt varustuksellamme jo selkeästi epämukavuusalueen puolelle, vaikka olisikin ollut tehtävissä. Löysimme kartalta kaksi kotaa parin kilometrin päästä tuvalta, joten meillä olisi parikin vaihtoehtoa yösijaksi. Ohitimme ensin pari laavua ja Hiljentymistuvan.

Ensimmäinen kota osoittautui Reisjärven sopeutumisvalmennuskeskuksen pressukodaksi, johon voisi kyllä hätätapauksessa majoittua mutta ei ykkösvaihtoehtona, joten jatkoimme seuraavalle.

Tämä osoittautui Metsähallituksen ylläpitämäksi melko uudeksi kodaksi (Koukkusen kota), joka oli kaiken lisäksi aivan upealla paikalla pieneen erämaajärveen työntyvän niemen kärjessä. Täydellinen sijainti, lukitsematon kota ja laveritkin olivat kyllin leveitä nukkumiseen! Teimme tulet, valmistimme ateriat ja rupesimme yöpuulle noin 0.30 lauantain puolella. Matkaa taitoimme 13 km, josta noin kilometrin tietä pitkin hölkäten.

Lauantai

Kello soi aamulla kuudelta heikosti nukutun yön jälkeen. Ensimmäinen yö on retkellä yleensä huono. Teimme pienet tulet, valmistimme aamupalan ja käärimme kamppeet kokoon reppuihin. Puolentoista tunnin kuluttua herätyksestä starttasimme matkaan pakkasenkirpeässä kevätaamussa. Viereinen neva oli saanut yöllä kuurahunnun ja lätäköt olivat riitteessä. Käki kukkui ja metsä vastasi. Aurinko paisteli vielä hennon pilvihunnun takaa ja teki maisemasta kuvauksellisen. Läksimme kohti Jää-Sydänmaan hiljaista erämaata, jossa männyt ovat harvassa mutta kivet taajassa.

Maisema on kuin suoraan Lapista - valoisia ja karuja mäntykankaita täplittävät kirkasvetiset pienet erämaajärvet sekä avosuolämpäreet. Polku on kapea ja kivinen, mutta korkeuserot ovat pieniä. Reitin varrella on hämmästyttävän tiuhaan tupia, laavuja ja tulipaikkoja. Vanhat metsäpirtit on muutettu palvelemaan nykypäivän retkeilijöitä ja ilmassa leijuu menneen maailman eränkäynnin tuntua. Karu maaperä ei kasva lehtipuuta tai kuusta joten näkyvyys on hyvä joka suuntaan. Todella miellyttävää retkeilyseutua, joka nousi heti Manun suosikkilistalle. Tänne on päästävä vielä uudelleen!

Kuljimme Kirves-Heikin kanavan kautta Kotajärven ympäri Yölammen pienelle autiotuvalle, josta löysimme myös vanhoja reittikarttoja. Oikaisimme umpimetsän ja hankalan kivikkoalueen kautta sympaattiselle Manun kämpälle. Matkan varrelta bongasimme myös yöllä pakkasen kohmettamaan sammaaleeseen painuneet tuoreet kontion jäljet sekä nevalla ruokailemassa olleen yksinäisen metsäpeuran. Muita merkille pantavia eläinhavaintoja olivat metso ja teeri. Kuljettuun matkaan nähden eläimiä nähtiinkin varsin niukalti.

Manun kämpän jälkeen vierailimme Suurijärven autiotuvalla.

Kunnioitimme räntäsateessa rakan juurelta valtavana lohkareena nousevaa Imarrekiveä.

Teimme muutamia metsäoikoja joilla tutustuimme kivierämaassa suunnistamisen iloihin. Aamupäivän aikaan luvatut sateet saapuivat ja saimme päällemme vuoron perään kuuroina rakeita, räntää ja vettä. Sateet tulivat ja menivät emmekä kastuneet kertaakaan kunnolla. Kostea keli tuotti kuitenkin sen verran harmia, että jalansijansa sai valita louhikoissa tarkkaan jottei kenkä lipsuisi. Avosuo oli vetinen mutta nopeiten kuljettavissa. Suota ei voinut pitkään käyttää oikoreittinä, sillä jääkylmä vesi kohmetti nopeasti varpaat.

Aamupäivän aikana vierailimme yhteensä viidellä tuvalla (yksi käytöstä poistettu ja lukittu) ja yksi jäi käymättä. Todellinen autiotupabongarin herkkupaikka! Viimeisen luonnonsuojelualueen poikki kulkeneen metsäoion jälkeen mäjähdimme takaisin Peuran polulle, joka tässä kohtaa kulki pitkin metsätietä.

Aloitimme pitkän marssin kohti Valvatin autiotupaa auringon pilkistellessä välillä pilvenraosta. Maisemat muuttuivat kerrasta talousmetsiksi: raiskioiksi, taimikoiksi, puupelloiksi. Matkalle osui muutama ihan mukavakin metsäosuus mutta ylipäätään reitti kulkee Valkeisjärvelle asti varsin mitäänsanomattomien metsätalousmaiden lävitse. Tältä väliltä ei ole muuta raportoitavaa kuin yksi kartalle merkkaamaton lähde pitkän metsätieosuuden varrella. Lisäksi yhdellä suoalueella oleva puro tulvi reilusti yli äyräiden. Puron yli kulkevat pitkokset olivat uponneet ja oli pakko kastella jalat puoleen sääreen asti. Kyseisen kohdan saattaa päästä kiertämään viereistä tosi leveää metsäkoneuraa pitkin. Sama paikka on tulvinut ennenkin. Edelliskerralla Tommi oli joutunut samassa paikassa uimaan reilusti syvemmällä kuin tällä kerralla. Polku on paikoin varsin heikko mutta silti hyvin merkitty. Opasteet on pohjoisosalla reittiä uusittu aivan hiljattain.

Valkeisjärvelle saavuttaessa nautiskelimme hetken hiekkakankaalla kävelystä. Retkivinkkinä mainittakoon järven rannalla sijaitseva viehättävä leirintäalue, jossa voisi viettää yön passelisti reitin puolivälissä. Me sen sijaan jatkoimme matkaa, jota oli jäljellä vielä 25 kilometriä. Saimme kalamiesten mökistä tarpeellisen vesitäydennyksen ja saatoimme jatkaa matkaa ilman aikaa vievää veden puhdistusta. Kohtasimme rantapolulla reittiä päinvastaiseen suuntaan retkeilevät Riitan ja Eeva-Marian, joiden kanssa olimme säätäneet autokyydit. Annoimme vinkit loppumatkaa varten ja saimme omamme.

Valkeis- ja Lehtosenjärvien väli on edellistä huomattavasti miellyttävämpi sekä maisemien että kulkukelpoisuuden puolesta. Osuudella on varttunutta metsää, pari erämaajärveä ja vähän avosuotakin. Yhdeltä avosuo-osuudelta on pitkospuut poistettu ja reitti ohjattu kiertämään ikävän hakkuuaukion ja tien kautta. Emme tiedä onko reitin tarkoitus jäädä tälle kiertovaihtoehdolle vai vieläkö on tulossa uudet pitkospuut. Avosuo näytti hienolta, mutta hakkuuaukko oli sekä ruma että huono kulkea.

Jatkonjärven juuri uusittu laavu on oikein hienolla paikalla ja palvelisi hyvänä yöpaikkana. Lehtosenjärvi taas on kooltaan suuri pohjanmaan rajaseudulta löytyväksi erämaajärveksi. Polku kulkee järven rantoja pitkin pääosin pitkoksina, jotka ovat osin huonokuntoisia, mutta parhaillaan uudistettavina. Kasvillisuuden perkaaminen olisi paikallaan, sillä suopursut tunkevat reitille.

Lehtosenjärven eteläpäässä Peuran polku yhtyy Salamajärven kansallispuistoa kiertävään Hirvaan kierroksen (55 km) ympyrälenkkiin ja reitti muuttuu selkeästi enemmän kuljetuksi. Poluilla ja taukopaikoilla saattaa nyt törmätä muihinkin ihmisiin, joita reitin pohjoisosissa tuskin tapaa. Lehtosenjärvellä pidimme päivän viimeisen evästauon, jolla latasimme tyhjentyneitä akkuja viimeistä reilun kymmenen kilometrin etappia varten. Tommi oli syönyt ja juonut liian vähän ja oli hieman sipannut. Tankkaustauko onneksi korjasi tilanteen. Aikaa oli kulunut hieman ennakoitua enemmän ja arvioitu saapumisaika oli siirtynyt klo 22 tienoille tunnin aiottua myöhemmäksi. Päätimme nopeuttaa loppupäätä hölkkäämällä parin kilometrin matkan tietä pitkin polulla kävelemisen sijasta. Matka ei lyhentynyt mutta kulku nopeutui.

Samalla jätimme Vähä-Valvatin nuotiopaikan käymättä ja loppumatkasta ohitimme myös Iso-Valvatin lintutornin kiirehtiessämme Valvatin autiotuvalle. Tuvalla oli meidän lisäksemme viisi muuta retkeilijää, mutta mahduimme vielä hyvin majoittumaan vanhaan metsänvartijan pirttiin. Nopeiden iltatoimien jälkeen asetuimme vaakatasoon ja rupesimme nauttimaan hyvin ansaittuja yöunia. Päivän saldo oli 60 km ja 14 tuntia sauvakävelyä. Tänä yönä uni maistuikin jo huomattavasti edellistä paremmin.

Sunnuntai

Herätys oli sovittu klo 7, mutta Manu oli siitä huolimatta asettanut kellon puoleksi. Manu heräsi kuitenkin jo kuudelta ja nousi hetken päästä valmistelemaan aamutoimia. Tommi tökittiin hereille puolelta ja reilun tunnin päästä jätimme muun väen jatkamaan tuvalle uniaan poistuessamme reissun viimeiselle etapille. Edessä oli hieman talousmetsää, sympaattinen Ahvenlammen laavu ja lopulta saapuminen Salamajärven kansallispuiston alueelle.

Pitkälahden autiotuvalla pidimme ensimmäisen evästauon. Tästä eteenpäin oli luvassa muutama kilometri reissun hienoimpia polkuja Matolammelle asti. Tasaista neulaspolkua, kumpuilevaa kangasta ja avosoita pilkkovia pitkoksia, mistä eivät retkimaastot juuri parane.

Sysilammelle saavuttua olimme saaneet vielä hieman jälkikaikuja Jää-Sydänmaan kivikoista. Vanhan savottapihan kaivosta otimme viimeiset vedet loppuosuudelle. Autiotupa oli lukittu ja varaustupia oli tullut kaksi lisää edellisen reissun jälkeen.

Sysilammen jälkeen jätimme kansallispuiston taaksemme ja hölkkäsimme muutaman kilometrin hiekkatietä seuraavaan polun haaraan.

Polku oli aluksi hyvin heikko, mutta taimikon jälkeen ura parani. Talousmetsää halkovia ojia ylittävät lankkusillat ovat tällä osuudella ylittäneet jo reilusti käyttöikänsä, joten ylityksissä piti asetella jalkansa varovasti. Pitkokset olivat yhtälailla heikossa kunnossa. Onneksi huonoa ja mielenkiinnotonta osuutta kesti vain noin 2,5 km. Reitin viimeinen laavu on hyväkuntoinen ja kauniilla paikalla pienen Pikku-Syrjä -nimisen lammen rannalla. Jätimme merkin vieraskirjaan, kuten olimme tehneet kaikissa ohittamissamme paikoissa. Tämä on tärkeää kohteiden käytön seurannan kannalta, koska vähän käytetyt taukopaikat ovat alituisessa vaarassa tulla lakkautetuiksi.

Viimeiselle noin tunnin etapille ei ollut suuria odotuksia, tai oikeastaan odotukset olivat jo maan rajassa edellisen osuuden jälkeen. Yllätyksemme olikin suuri, sillä viimeisille kilometreille osui reitin komeimpia männiköitä, kilpikaarnaisia aihkipetäjiä ja ainoa varsinainen harjumuodostelma, jolle polku kiipesi. Viimeisellä kilometrillä tapasimme myös ainoat vastaantulijat, paikallisen eläkeläispariskunnan, jos oman seurueemme jäseniä ei oteta laskuihin mukaan. Peuran polun loppuosa jätti reitistä oikein miellyttävän jälkimaun, jota emme osanneet lainkaan odottaa suojelualueiden jäätyä jo kauas taakse. Loppusuorana toimineella kuntoreitillä otimme vielä loppukirit kyltille ja homma oli paketissa. Sunnuntaiaamun sauvakäppäilyä kertyi yhteensä rapiat viisi tuntia ja 26 km.

Yhteenveto

Reissu toteutti hienosti tarkoituksensa. Saimme käsityksen kisanomaisesta etenemisvauhdista hankalakulkuisessa maastossa, Manu varmisti itselleen sopivan kävelysauvan pituuden ja pääsimme kärryille energiankulutuksesta. Reppujen hyvät ja huonot puolet saatiin kaivettua esiin tositoimissa, samoin muu varustus on nyt testattu vaikeissa olosuhteissa. Vaikeuskerrointa olisi toki voinut lisätä yöpymällä ulkosalla, mutta se ei ollut tämän reissun tarkoitus. Kesällä tehtäneen vielä toinen testireissu varsinaisella kisavarustuksella, joka on luonnollisesti riisutumpi versio kylmän kevään pakkauksesta. Perusasiat ovat kuitenkin kunnossa, joten tästä on hyvä jatkaa hienosäätöä kohti optimaalista varustekokoonpanoa.

Kuljettu matka n. 101 km, liikkumisaika n. 23 tuntia. Reitti kartalla.

http://hazor.iki.fi/2020/peuranpolku/