Tyhjä Joukko karhunkierroksella 5-8.8.2000

Karhunkierros ->
Tämä on matkakertomus Tyhjän Joukon Karhunkerros-vaelluksesta anno domini 2000. Vaellukselle meitä osallistui tänä vuonna viisi urhoollista, Aira, Isa, Riikka, Sapapo ja Hazor, ja tämä on meidän tarinamme. Olen kerännyt kaikkien kertomuksista langat yhteen nippuun ja niiden avulla kerron tapahtumat niin kuin ne minun mielestäni tapahtuivat.

1. Päivä

Jyväskylästä Kuusamoon

Urakkamme alkoi aamulla, jo ennen heräämistä, klo 02. Matkaan lähdimme allekirjoittaneen pienellä henkilöautolla, jonka perään valjastimme perävaunun. Kaikki muut olivat ehtineet nukkua edes pienet yöunet paitsi Isa.

Isa: Allekirjoittanut oli tullut vasta kotiin suomikurssin päätösjuhlan takia, joten yöunet typistyivät pariin tuntiin, jotka onnistui torkkumaan niska kenossa auton takapenkillä.
Riikka: Peräkärryn nitinä säesti matkaa.
Aira: Matka vierähti upeanväristä auringonnousua katsellessa ja sumun seassa lymyäviä hirviä bongaillessa.

Matka sujui joutuisasti ja ajoin vuoroin Tommin kanssa. Iisalmessa ihmeteltiin hetki Smileytä mutta vielä ei uskallettu maistaa.

Tommi: Aamun hieman jo sarastaessa auto kulki hurjien hernerokkasumuvyöhykkeiden läpi tasaisella vauhdilla kohti Kajaania, Suomussalmea ja lopulta Kuusamoon.

Kuusamossa olimme aamu yhdeksältä ja ruokailupaikan löytäminen olikin yllättävän vaikeaa. Auki olevista ravintoloista sain vain nestemäistä evästä. Kiinalainen ravintolakin löytyi, mutta se ei tietenkään ollut auki. Huoltoasemalta saimme lopulta ruokaakin, joka ei kuitenkaan ollut kaikkien mieleen ja toisien taas oli.

Tommi: Saimme mahamme täyteen mutta ruuassa olisi voinut olla hieman makuakin.
Isa: Ensin toki piti aloittaa jälkiruualla (suklaatuutti!).

Lopulta ajettuamme pari kiekkaa Rukalla, pääsimme vaelluksen lähtöpisteeseen, jossa söimme melonit ja otimme muutamat valokuvat.

Tommi: Eipä sitten muuta kuin vaellusvaatteet niskaan ja rinkat selkään. Rinkkojen paino aiheutti joillakin epämääräistä narinaa. Muilla rinkan painon koostumus jäi hieman mysteeriksi mutta Isa tuskin pakkaa seuraavalla kerralla samanlaisia eväitä. Neidillä taisi olla mukanaan ainakin vesimeloni, kurkku, nektariineja, mehutölkkejä ja kaikenlaista muuta kevyttä ja energiapitoista :-D

Lähtöpisteestä Ristikalliolle 5 km

lähtöpisteestä Ristikalliolle
Tommi: Vaelluksen ensimmäinen poro nähtiin heti parin sadan metrin päässä lähtöpaikasta. Varsinainen ensimmäinen nähtävyys oli kuitenkin Ristikallio n. viiden kilometrin päässä lähtöpisteestä. Hämmästyttävän jyrkät ja jylhät kalliot aiheuttivat vaellusjoukossa selkeää ihastusta.

Ristikalliolta Taivaskönkäälle 4 km

Ristikalliolta Taivaskönkäälle
Ristikalliolta matka jatkui kohti taivalköngästä. Päästäksemme sinne, piti meidän ylittää ensimmäinen joki tai puro tai miksi sitä nyt sanoisi. No joka tapauksessa siltaa pitkin pääsimme turvallisesti yli. Puikkokämpällä Riikka tapasi jo ensimmäiset tutut miehet menneisyydestään. Taivalkönkäällä täytettiin juomavesipullot ja ihailtiin kosken kuohuja sekä huojuvia riippusiltoja, josta vaan piti mennä yli ja jatkaa matkaa. Ruokaa laitetaan sitten myöhemmin kun ehditään.

Taivaskönkäältä Runsulammille 3 km

Taivaskönkäältä Runsulammelle
Viimeistään tässävaiheessa alkoi ripeästi edennyt matka painaa matkalaisten jaloissa. Sopiva päiväetappi lähes unettoman yön jälkeen olisi ollut Runsulammille. Matkalla sinne vilvoittelimme jalkoja ihanan viileässä vedessä ja Tommi machoili kahlailla edes taas joen yli. Runsulammilla syötiin lakuja ja muuta evästä ja otettiin muutaman minuutin torkut ja sitten taas hammasta purren lähdettiin kohti Kiutaköngästä.

Runsulammilta Kiutakönkäälle 7 km

Runsulammilta Kiutakönkäälle
Tommi: Askel alkoi useimmilla painaa ja kovenevassa määrin toivottiin, että ensimmäiseen sopivaan leirintäpaikkaan jäisimme. Tunnelmaa piristä ennen Kiutaköngästä ollut leirintäalue ja siellä sijainnut kioski josta väsyneimmät saattoivat ostaa jätskiä. Myös muutama postikortti tuli lähetettyä. Kiutaköngäs oli erittäin hieno koski. Joukkomme väsyneimmät eivät kuitenkaan tästä nähtävyydestä juurikaan halunneet innostua vaan tahtoivat pikimmiten päästä telttapaikalle ja syömään.
Telttailualue olikin ihan komea ja aivan joen rannassa lähellä Taivalköngästä. Saimme teltat kunnialla pystyyn ja pastankin valmistettua. Syömisen jälkeen alkoikin koko ryhmää ramaista. Pitkä päivämatka ja huonosti nukuttu edellinen yö vaativat selvästikin veronsa. Onneksi sää oli suosinut koko päivän ajan. Olimme voineet talsia sandaalit jalassa ja sortsit+t-paita-yhdistelmällä ilman minkäänlaista pelkoa palelemisesta. Auringon paisteessa ei hiestä ollut pulaa.

Aira: Viimeiset 5 km oli tuskaa; rinkat painoivat kuin synti ja hiersivät olkapäivä ja lantiota. Onneksi ihan loppukilometreillä oli tarjolla kioskipalveluita: kylmä limsa ja jäde helpottivat oloa kummasti. Yöksi pistettiin teltat pystyyn ja uni maittoi, sikäli kun kipeytyneet lihakset levon sallivat.
Isa: Sitkeästi eteenpäin jatkettiin, mutta olin aika puhki illalla, eikä unta tarvinnut houkutella. Aloin nopeasti keventämään rinkan painoa syömällä hedelmiä pois. Onneksi kurkunviipaleet leivällä kelpasivat muillekin. Yöpymispaikkamme oli kaunis, eikä hyttysetkään vaivanneet pahemmin. Onneksi sai nukkua tarpeeksi pitkään (!)
Riikka: Ensimmäisen päivän erätaipaleen keskeytti sopivasti luontokeskuksen kioskin limsat ja jäätelöt. Leiripaikalle Kiutakönkään koskien juureen pääsimme vasta illalla kahdeksan aikaan, eikä unen tuloa tarvinnut kauaa odotella, sillä autossa matkattu yö ja 20 kuljettua kilometriä verotti kyllä voimia.

2. Päivä

Ensimmäisen päivän rasituksesta viisastuneena päätimmen vähän lyhentää päivämatkaa paristakymmenestä kilometristä ja tavoitteeksemme asetimme Jussinkämpän. Niin, ja tietenkin nukuimme pitkään eli matkaan päästiin puolenpäivän hujakoilla. Edellisen päivän urakka oli jättänyt jälkensä ja päivä joututtiin aloittamaan heti rivakalla nousulla harjanteen päälle.

Isa: Aamu valkeni yhtä kauniina kuin eilenkin ja vaellusasu oli tuttu tj:n paita ja sortsit. Kaikille oli ilmestynyt ihmeellisiä valkeita läikkiä paitoihin. Suolaista hikeä, ei sen kummepaa. Persusta oli mukavasti mustelmilla ja niin arka, että teki mieli kiljaista kun laittoi rinkan selkään. Joka tapauksessa hyvin nukuttu yö antoi puhtia ja vaellus näytti parhaat puolensa. Maasto vaihteli pururadasta joenvarsimaisemaan.

Kiutakönkäältä Ansakämpän ohi seuraavalle tulentekopaikalle 6 km

Kiutakönkäältä Ansakämpän ohi seuraavalle tulentekopaikalle
Riikka: Sunnuntai-aamuna matka jatkui joen mutkia seuraillen. Maasto oli helppokulkuista ja reitti kulki sopivan ylhäällä maisemia ajatellen. Matkan varrella ehdimme hetken auringossakin köllöttää, ja kuitenkin ehdimme iltakuudeksi seuraavan yöpymispaikkaamme, Jussinkämpälle.

Jussinkämpälle 9 km

Jussinkämpälle

Tommi: Joki virtasi koko ajan 30-50 metriä meitä alempana. Jossakin vaiheessa käännyimme poispäin Oulankajoesta ja reitti suuntautui etelämmäksi kohti Jussin kämppää. Matkalle osui useampiakin korkeita nousuja ja vaivalloista juurakkoa mutta suurelta osin reitti oli hyväkulkuista leveää polkua.

Loppumatkasta väsymys alkoi jo painaa. Viimeinen kilometri kesti ainakin kolme-neljä kilometriä. Saman matkan aikana joku hölmö oli jättänyt sandaalinsa suohon. Onneksi me löysimme ne.

Jussinkämpällä

Jussinkämpällä oli paljon muitakin. Siitä huolimatta pääsimme sisälle nukkumaan, tytöt molskahtivat uimaan ja nuotiolla laulettiin (tytöt lauloivat) yhteislauluja.

Riikka: Järven vesi oli riittävän lämmintä jopa uimiseen, ja nuotiolla makkarat maistui. Letunpaistomme päättyi vähän surkeasti, sillä ilman rasvaa ei taikinaa letuiksi taiottu, eikä Sapapon rasvaiset jututkaan riittäneet pannun voiteluun. Ulkomaalaiskundeja taisi vähän naurattaa kun yritimme Isan metwurstiviipaleilla rasvata lettupannua, surkealla menestyksellä.
Tommi: Olimme unohtaneet ottaa mukaan paistorasvan joten lettutaikinamme jämähti surkeasti kiinni mökin omaan paistinpannuun kuten myös trangiamme pannuun. Noh, jätimme toisen lettujauhopussin odottamaan parempia paistomahdollisuuksia. Onneksi lettupaistamisen epäonnistuminen ei tyttöjä haitannut vaan he intoutuivat laulelemaan iltamme ratoksi. Tommi yritti parhaansa mukaan taltioida illan äänimaailmaa nauhalle.
Yö sujui hieman kehnosti kaikilta. Ensimmäisenä Samin makuualusta intoutui todelliseen narinakonserttiin. Onneksi tätä ei kestänyt kuitenkaan kauaa vaan loppuyön huonon nukkumisen syyksi osoittautui lähinnä liika kuumuus. Makuupussin sisällä oli aivan turha yrittää olla. Hiki virtasi ja uni oli katkonaista.

3. Päivä

Nyt oli takana siis yö teltassa sekä tuvassa laverilla nukkuen. Yö oli tuonut myös yllätyksensä... kuten myös säätkin tekivät päivän kuluessa.

Aira: Mielenkiintoa myös lisäsi sadekuurot, jotka kastelivat patikoijia silloin tällöin.
Tommi: Riikka heräsi tuttuun tapaan ensimmäisenä. Tommi raahautui hereille seuraavana kyllästyttyään muiden kämpässä nukkuneiden kolisteluun. Isa ja Sapapo koisasivat edelleen kuin pienet murmelit. Pihalla oli paljon populaa aamiaista värkkäämässä. Sitten sattuikin taas kuuluisi pieni Suomi ilmiö. Tommi törmäsi kahteen "sinkkutyttöön", jotka olivat olleet edelliskesänä samaan aikaan pyöräilemässä ahvenanmaalla. Nämä olivat saapuneet Jussin kämpälle edellisiltana pian sen jälkeen kun tyhjän joukon poppoo oli painunut nukkumaan. Näitä tyttöjä ja heidän mukanaan ollutta kolmatta pyörää tulimmekin sitten näkemään useaan otteeseen loppumatkan aikana. Edelliskesän ahvenanmaapyöräilystä voi lukaista osoitteesta: http://www.niksula.cs.hut.fi/~hazor/affenanmaa.txt
Riikka: Maanantaina sitten tavattiin Tommin edelliskesän heilatkin, olivat lähteneet samaa reittiä vaeltamaan. Muutenkin tuvilla ja kämpillä ei tarvinnut yksikseen olla, porukkaa riitti joskus melkein tungokseen asti. Pari tuntia lähtömme jälkeen pieni sadekuuro yllätti, ja juuri kun olimme saaneet saderommppeet niskaan sade taukosi. Tietysti. Isointa sadekuuroa päästiin onneksi pakoon laavuun, ja kyllä makkarat taas maistui.

Jussinkämpältä Kitkanjoelle 5 km

Jussinkämpältä Kitkanjoelle
Jussinkämpältä matkaa jatkettiin reippaasti ja ylitettiin soita ja mäkiä. Tommin heilat menivätkin välillä ohi ja sitten kirimme taas ohi. Keli oli mukavaa, juuri sopivaa vaeltamiseen. Joen lähestyessä myös tummat pilvet alkoivat kasaantua taivaalle. Tultuamme joen rantaan törmäsimme myös poroon. (iihaanaa! :) )

Vaijeriveneelle 6 km

Vaijeriveneelle
Koko vaelluksen hankalakulkuisin pätkä oli Kitkanjoen reunusta. Se oli kovasti juurakkoinen ja kalteva. Ja tietenkin juuri silloin alkoi sataa ja juurakot olivat vielä märkiäkin. Välillä sade tyyntyi ja heitimme pois sadevehkeet, mutta sitten sade alkoi uudelleen. Laavu oli kartan mukaan lähellä, joten päätimma jatkaa sinne ilman sadevarusteita. Sateessa pidimme kuitenkin sellaista haipakkaa, että menimme ensimmäisen laavun ohi ja lopulta päädyimme vähän kastuneina laittamaan ruokaa laavulle lähelle vaijerivenettä.

Vaijeri veneellä pääsee joen yli ja tietenkin halusimme sitä kokeilla ja näin samalla päiväetappimme pää muuttui siilastuvaksi lähellä Jyrävänkoskea. Eli valitsimme Jyrävälle eteläisen reitin. Tommin heilat jäivät ensin keskelle jokea veneellään ja tirskuimme nauraa sille laavultamme makkaraa paistellen. Meidän ylityksemme sujui ensiluokkaisesti (naiset ensin tottakai).

Tommi: Tuttu tyttökolmikkommekin saapui märkinä paikalle ja jatkoi melkein samantien matkaansa vaijeriveneellä kohti lähellä Jyrävää olevaa siilasmökkiä. Pienten sotkujen jälkeen tytöt pääsivätkin vaijeriveneellä joen ylitse. Me päätimme seurata samaa reittiä. Vettä tihuutti vähän väliä mutta nyt se ei enää haitannut, koska olimme pukeutuneet sen mukaisesti. Pääsimme joen yli ihmeemmin sotkematta.

Siilaskämpälle Jyrävän kohdalle 3 km

Vaijeriveneelle

Tommi: Loppuetapin maisemat Jyrävään saakka olivat jo tutuksi koettua jylhää rotkomaista jokimaisemaa. Silmä lepäsi. Mökki oli erittäin hienolla paikalla suoraan vastapäätä Jyrävän koskea. Kohina oli aikamoinen mutta ei kuitenkaan häiritsevä. Mökki oli jo täytetty pienillä polvenkorkuisilla vaeltajilla joten emme yrittäneetkään tunkea sinne vaan pystytimme telttamme yhdelle harvoista telttailuun sopivasta paikoista mökin vieressä.
Isa: Seurasimme muiden vaeltajatyttöjen vesistönylitystä vaijeriveneellä ja onnistuimme itsekin siinä. Onneksi ei ollut enoa mukana ;) Pääsimme hyvissä ajoin Jyrävää ihailemaan. Tupa oli täynnä, eikä sinne olisi tohtinut mennä kuin kauheassa flunssassa. Niin tuhti haju siellä oli märistä ja hikisistä vaatteista, kengistä puhumattakaan. Viimeinen yö meni makoisasti liukumäkeä laskiessa. Teltta oli kaltevalla pohjalla ja makuupussi luisti liiankin hyvin alustalla.
Tommi: Söimme ja istuskelimme iltaa yhdessä tyttöpoppoon kanssa. Tyttöjen letunpaisto ei ottanut sujuakseen teflonpannusta huolimatta. Lainasimme heiltä pannua ja pikkupoikaporukan isommilta jäseniltä saimme lorauksen paistorasvaa. Tällä kertaa letuista tulikin ihan lettujen näköisiä ja makuisia.

4. Päivä

Siilaskämpältä Juumaan 3 km

Juumaan
Viimeisen päivän vaellusosuus jäikin lyhyeksi, sillä emme viitsineet kuluttaa suotta aikaa suolla tarpomiseen, sillä auton hakemiseenkin menisi aikaa. Lisäksi päätimme käydä autolla Konttasen luona ja kivuta sen huipulle ja jatkaa sieltä vielä hyvin ansaittuihin löylyihin ja kylpyihin Kuusamon Tropiikkiin.

Aira: Vaelluksen viimeisenä päivänä matka lyheni 5 km:iin (Onneksi :) )Ylitime koskia riippusiltoja pitkin ja keventynein rinkoin ja saavuimme Juumaan hikisinä mutta tyytyväisinä. Aikaa oli juoda kokista ja syödä viimeisiä välipaloja ja ylläpitää /muodostaa uudelleen suhteita ulkomaailmaan kännykän välityksellä, kun Sami lähti hakemaan autoa...
Isa: Viimeiselle päivälle tuli kauniita joenvarsimaisemia ja koskia. Varsinkin loppupätkä huvitti (pieni karhunkierros), sillä siellä ei tarvinnut liiemmin maahan astua. Vastaan käveli hajuvesilyylejä avokkaissaan.

Konttainen, Tropiikki ja sitten kotiin

Riikka: Retkemme onnistui erittäin hyvin; kukaan ei loukkaantunut, eikä poroihinkaan törmätty vaikka yritys oli kova. Mitään ei hajonnut tai jäänyt matkalle vaikka suo nappasikin sandaalini hetkeksi. Tiskiharjakin pysyi tallessa. Ja ainakin minun poistuessani kyydistä kaikilta vielä irtosi edes tekonauru, joten henkisiltäkin traumoilta vältyttiin, Tropiikin tappajahaista huolimatta.
Isa: Konttaisen valloitus oli lopussa tehtävä, vaikka osa meistä tähysti enemmän maahan mustikoita poimiessaan. Joka tapauksessa hienot näkymät. Kuusamon tropiikki ei kyllä saanut multa pisteitä. Ainut mikä oli kiva oli turkkilainen sauna, jossa oli tiivis ja pelottavakin tunnelma. Pelottava siksi, että jotkin vastukset löivät kipinää. Huu! Kylpylän jälkeen lähdimme katsomaan Kuusamon ainoaa kiinalaista. Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.
Tommi: Kuusamon tropiikissa oli nimensämukaisesta kosteaa ja lämmintä. Höyrysauna oli huomattavasti parempi kuin mitä Peurungassa olimme kokeilleet. Eikä tavallisessakaan saunassa ollut valittamista. Allastilat olivat ehkä hieman pienet ja Tommi kaipaili ihan oikeaa uima-allasta mutta hyvinpä tuolla saimme lillutella itsestämme pois vaellusretken kuonakerrosta.
Aira: Kiinalainen ateria vielä päälle ja sitten nokka kohti kotia. Vaikka hieman väsyttikin - tai juuri siitä syystä- kotiinpaluu sujui riehakkaasti. JKL:ssä oltiin n. klo 01 jotakin.
Tommi: Karhunkierros oli hyvin erilainen vaellus kuin edellisvuoden Pallas-Hetta. Tällä kertaa ympärillämme oli koko ajan metsää ja muutenkin olimme lähellä sivistystä. Välillä oli hieman cityvaelluksen tuntua, kun pitkospuut kiiltelivät tuoreuttaan ja vastaan käveli ties minkälaista porukkaa. Onneksi pelätyt kaljavaeltajat uupuivat reitiltä kokonaan. Ihan hauska kokemus oli Kuusamo vaikkakin Pallas-Hetta menee vielä reilusti edelle.

 Iloinen ryhmäkuva

matkan kohokohtia

Sellainen matka tälläkertaa. Kaunista luontoa näkyi, luonnonrauhasta sai nauttia. Mahtavaa oli. Ensi kesänä taas uudet kujeet! Kiitos vaellusseurasta sekä tietysti sinulle, lukija mielenkiinnosta.
-- Sapapo - Sami Poikonen sapapo@iki.fi

Valid XHTML 1.0!