Pirkan taival 26.-29.7.2009

Pirkan taivalta pitkin Ylöjärveltä tai Hämeenkyröstä aloittaen aina Seitsemiseen saakka seikkailivat Tommi, Lennu, Anne ja Lepo. Matkalla popsittiin litratolkulla mustikoita, vadelmia ja metsämansikoita. Retken aikana säikähdettiin hirveä, saatiin karhu yökylään, rymyttiin kainaloita myöden nokkos- ja muissa pusikoissa, väisteltiin kyytä, hämmästeltiin yksin metsässä lenkkeillyttä kultaista noutajaa ja ihmeteltiin rohkeaa linnunpoikasta pitkospuilla. Muonat terästettiin metsän tarjoamilla kanttarelleilla ja vaaleilla orakkailla. Rakkoja saatiin moniin jalkoihin ja todettiin, että vähiten rakkoja tuli halpiscrocsit jalassa...

Lähdettiin Lennun kanssa kävelemään Metsäkylästä Pirkan uraa mukaillen. Ensimmäiseksi kuljettiin Puuvuoren ohitse. Hortoiltiin hieman sivussa virallisesta reitistä ja turhaan ajauduttiin pikatien pohjoispuolelle. Eteläpuolella olisi varmaan kulkenut kivampaa polkua pitempään. Noh, löysimme kuitenkin reitille ja lopulta takaisin tien eteläpuolelle ja sieltä taas takaisin pohjoispuolelle ja kohti Rokkakoskea.

Marjastajia tuli vastaan ja yksittäinen lenkkeilijäkin. Ensimmäinen laavukin löytyi. Jostain syystä paikalla ei ollut puuvarastoa vaan puolet laavusta oli täytetty polttopuilla. Ihan olisi ollut yöpymiskelpoinen paikka. Polttopuiden viereen olisi kolmisen retkeilijää mahtunut.

Ensimmäinen kunnon nousu oli Rokkakoskella pirkan hiihdosta tutussa paikassa. Tosin hiihdossa kuljetaan toiseen suuntaan. Komeata mäkistä maalaismaisemaa oli kiva katsella.

Matkalta löytyi runsain määrin mustikoita, vadelmia ja metsämansikoita joten nälkäkään ei iskenyt. Yhdellä polkupätkällä oli satamäärin minisammakoita joita pomppi polulla niin tiheästi, että joka askeleelle talloi varmasti sammakon. Yhden pihamaan kulmalta löytyi metsämansikoita ihan roppakaupalla.

Yhteen kohtaa reittiä oli rakennettu iso saha, joka hieman aiheutti hakemista ja mutkittelua mutta löytyi se oikea reittikin. Suorempaankin olisi tainnut päästä. Lintuharjulta piti löytyä laavu jossa olisi voinut paistella makkaraa ja odotella Hämeenkyrön suunnasta tulevia Lepoa ja Annea. Eipä ollut laavua vaan joku kämäinen katos eikä tietoakaan polttopuista. Nuotiota varten oli betonirengas ja sen ympärillä muutama valtava pölkky. Laavuksi kutsuttu rakennus oli vain katos jossa oli reunoilla istumapaikat. Paikka ei muutenkaan ollut kovin siisti eikä houkutellut jäämään.

Jatkettiin siis matkaa Kyröskoskelle uimarannalle ja siellä olevalle kodalle. Polttopuut puuttuivat taas. Vähän keräiltiin kasaan oksia sun muuta ja saatiin savuttava nuotio aikaan. Lepo ja Annekin löytyivät uimarannalta. Anne bongasi jostakin lähistöltä lisää polttopuita. Lopultakin Lennu sai paistettua kauan odottamansa makkaran!

Lennu jatkoi matkaa Kyröskosken keskustaan ja bussilla kotiin ja minä, Lepo ja Anne jatkoimme takaisin Lintuharjulle ja sieltä edelleen pohjoiseen kohti Viljakkalaa seuraavalle laavulle. Pohjoiseen lähtevän polun alkupaikkaa ei löytynyt mutta päästiinpä kuitenkin oikealle polulle. Marjoja popsien kuljeskeltiin kunnes luultavasti hirvi pelotti tytöt rymistelemällä metsässä ihan vieressä. Lopulta laavukin löytyi ja laavun nurkalla oli meitä odottamassa mahtava vadelmatarjoilu.

Suunnitelmasta poiketen kuljin koko päivän halpiscrocsit jalassa vaikka piti kulkea vain alkumatkasta niin pitkälle kuin niillä on kiva kulkea. No, niillä oli kiva kulkea koko matka! Jalat eivät hionneet ja kastuminenkaan ei haitannut koska tossut kuivuivat hyvin nopeasti. Pehmeä pohja vaati vaelluskenkää enemmän töitä jalkaterältä mutta siinäpä tuo samalla vahvistui. Varpaat ja jalkaterät suttaantuivat pölystä ja kosteikoissa kulkemisesta vähän mustiksi mutta pesu korjaa asian. Koko loppuretki menikin crocseissa kulkiessa...

Toinen retkipäivä. Taas riitti marjoja koko päivän ajaksi popsittavaksi ja myös kanttarelleja ja vaaleita orakkaita keräsimme ruuan höysteeksi. Aluksi käppäilimme peltomiljöön poikki Viljakkalan kylälle jossa pysähdyimme pienelle huoltoasemalle huoltotauolle. Jätskien jälkeen talsittiin Haverin kultakaivosta ihmettelemään. Seuraavaksi ihailtiin vanhaa museosiltaa.

Keihäänmaan laavu oli komeassa kalliomaastossa ja pysähdyimme pienelle tauolle. Seuraavaksi pysähdyimme Väinänvuoren komealle laavupaikalle. Tauon aikana paikalle nilkutti vanha kultainen noutaja. Koiruli viihtyi seurassamme vähän aikaa ja jo ihmettelimme, että pitääkö se ottaa mukaan, kun sen omistajia ei näkynyt missään. Komensin pari kertaa sitä menemään kotiin niin koira lähti nilkuttamaan samaa reittiä takaisin... kai se löysi kotiin...

Pienen kävelyn jälkeen pääsimme Vahonkoskelle jonne oli tarkoitus jäädä yöksi. Paikalla piti olla laavu mutta eihän sitä ollut vaan jonkinlainen betonialustalle rakennettu keittokatos. Noh, sai kelvata yöpaikaksi. Koski oli pieni ja sievä ja läheltä löytyi myös kylmää vettä tarjonnut lähde. Kosken yli kulki myös kaksi kaapelia joiden avulla saattoi seikkailla kosken yli.

Yöllä heräsin, kun paikalle rymysi jokin iso eläin jota luulin ensin hirveksi. Elukka ryhtyi kuitenkin puhisten tonkimaan Lepon makkarajämiä nuotiosta. Päättelin että se kyseessä olikin karhu. Valitettavasti en saanut näköhavaintoa koska olin makuupussissa sellaisessa asennossa, että en nähnyt nuotiolle enkä uskaltanut muuttaa asentoa koska karhu oli vain parin metrin päässä varpaistani. Tarpeeksi tongittuaan karhu poistui paikalta. Unilääkkeiden voimalla koisanneet tytöt eivät huomanneet mitään... Aamulla tutkin lähiympäristön ja löysinkin pari tassun jälkeä. Valitettavasti karkeassa sorassa olleesta jäljestä ei saanut kovin hyvää valokuvaa.

Vahonkoskelta matka jatkui kohti pohjoista ja Latoveden laavua. Tämä oli vähän tylsähkö pätkä ja reitille osui pöheikköä ja umpeen kasvanutta reittiä. Samanlaisia osuuksia oli ollut jo edellisenä päivänäkin. Parhaimmillaan joutui rämpimään naamaa myöten kasvavassa pusikossa jossa polkua ei näy ollenkaan. Kulkijoita ei siis reitillä ole juurikaan. Vähän ennen latovettä juoruttiin tovi paikallisen papparaisen kanssa, joka tiesi vähän kertoilla juttuja reitistä. Papalla oli komea pyörä ja pyörälaukut, jotka olivat vuosikymmenien ikäiset.

Latoveden laavu oli komeessa paikassa järven rannalla mutta polttopuita ei paikalla ollut. Pidettiin uinti- ja lounastauko.

Seuraavaksi tähdättiinkin jö Seitsemisen kansallispuistoon. Lopulta pääsimmekin komealle Hirviharjulle. Samalla keli muuttui kosteammaksi ja vettä satoi hissukseen. Lopulta selvisimme Saari-Soljasen keittokatokselle, joka olikin paljon komeampi mitä kukaan oli odottanut. Katos on mökin ja kodan välimuoto ja hyvin tilava. Vaikkei katosta ollutkaan yöpymiseen tarkoitettu jäimme kuitenkin yöksi, kun katto oli kuitenkin pään päälle saatava.

Olimme vähän suunnitellusta reitistä jäljessä. Kaksi edellistä päivää olivät jääneet n. tunnin verran vajaiksi kumpikin ja meidän olisi pitänyt edellinen yö olla 10km edempänä. Kuruun oli Soljasilta matkaa 30km ja Lepon jalat olivat kipeät ja Annella oli hirvittävät rakot kummassakin isovarpaassa. Pohdimme mitä tehdä ja päätimme kulkea Seitsemisen läpi luontokeskukseen ja yrittää sieltä pummata kyydin Parkanoon tai Kuruun joista kummastakin pääsisi bussilla pois.

Tutustuimme kuitenkin ensin Soljasten seutuun kävelemällä suolenkin ympäri ja uimalla kirkas-soljasessa.

Matka jatkui pohjoiseen Liesilammen suuntaan jonka kulmalta kurvasimme länteen kohti Myllyä ja Koveroa. Mylly voisi hyvin toimia myös majoitteena. Sisään mahtuu 2-3 retkeilijää koisaamaan. Enpä muistanut sitäkään, että vuosi sitten Rogainingissa juoksin tätä samaa reittiä...

Koveron tilalla kokattiin vähän lounasta ja täydenneltiin vesivarastoja kaivosta. Paikalla oli paljon muitakin retkeilijöitä. Loppupätkä kuljettiin seitsemisen harjua mukailleen kohti pohjoiseen. Matkalla oli rogainingista tuttu komea mäkikin. Vähän ennen "maalia" bongasin pitkospuulta pikkuruisen linnunpoikasen ihmettelemässä. Lintu ei osannut pelätä ollenkaan joten sain siitä pari valokuvaa ennen kuin se päätti lähteä lentoon ja kurvata päin puuta :-\ ei tainnut lentohommat olla vielä täysin hanskassa. Viimeiseltä suolta saatiin vielä jokaiselle yksi kypsä lakka!

Luontokeskuksesta ostettiin paljon kaivattua jäätelöä ja Lepo sai himoitsemansa munkin. Ostin myös pirkanmaan retkeilykartan. Kauaa ei tarvinnut odotella kun parkkipaikalle talsi kaksikko, joka suostui kuskaamaan meidät Kuruun. tiiä sitten oltiinko liian meluisia vai haiskahdettiin liikaa metsälle mutta kyydin tarjonnut kaksikko ei tuntunut olevan kovin juttutuulella... Kurussa ehdittiin käydä Siwassa ennen kuin päästiin taksibussin kyytiin. Mutalaan asti pääsimme taksibussilla ja sieltä eteenpäin ihan oikean keskiviikkoillan pilebussin kyydissä.

Tilastot

Päivä	Kuljettu matka	Liikuttu aika	Nousumetrit
Su 26.7.2009	38 km	8h 19min	547 m
Ma 27.7.2009	23,2 km	5h 52min	463 m
Ti 28.7.2009	23,8 km	5h 59min	430 m
Ke 29.7.2009	19,5 km	4h 26min	310 m

Lisää valokuvia löytyy Annen albumista.