Juhlavaellus Pyreneillä

Jopa ry poikkesi 20v juhlavaellukselle kataarien jalanjäljille Pyreneiden vuoristoon Espanjan, Ranskan ja Andorran seuduille!

24.5. Ensimmäinen päivä

Matka	12.9km
Aika	3h 1min
Keskivauhti	14min/km
Noususumma	813m
Korkeusero	646m

bussi Barcelona-Baga + Hilla Toulouse-Baga (juna, bussi, lifti)

kävellen Baga-Coll de Benan lähistö

Aamulla heräsimme aikaisin Alberg Pere Torres -hostellissa ja aiheutimme pahennusta kasaamalla rinkkamme hostellin aulaan aamupalan ajaksi. Toisessa huoneessa nukkuneet valittivat kuorsaavasta dormikaverista, mutta kaikki olivat kuitenkin enempi tai vähempi hereillä. Jätimme hostelliin kamoja parissa jätesäkissä säilytykseen, mutta emme varanneet majoitusta tulomatkaa varten. Ajelimme maria Christina-metroasemalta Espanya-asemalle, jossa vaihoimme aamuruuhkametroon. Olisi pitänyt tiedottaa kohdeaseman nimi kaikille! Selvisimme kaikki metroon ja oikealla asemalla ulos. Kävelimme Barcelona Nord-bussiasemalle ja pienen odottelutuokion jälkeen nousimme Bagaan vievään bussiin.

2,5 h bussimatka kului torkkuen ja maisemia plus katalaanikylttejä ihmetellen. Jäimme bussista Bagasta ja kyselimme barista jatkoyhteyksiäSaldesin ja Gosolin suuntaan. Ei ollut! Kylän taksikin oli tiistain kunniaksi viettämässä vapaapäivää. Hienoa! Saimme Gosolin taksin numeron, mutta puhelin ei ollut päällä. Siirryimme kylän vesipisteelle siestaamaan. Osa porukasta lähti etsimään vesipisteellä hengaavien mammojen ja pappojen ohjeiden mukaan ruokapaikkaa ja toiset kokkasivat retkilounaan. Hilla ilmestyi Bagaan pian (liftasi Puigcerdasta) ja Ilkka, Sini ja Linsa lähtivät bussipysäkille hakemaan häntä. Muiden saapuessa syömästä ryhmä oli kasassa ja päätimme lähteä Bagasta GR107 -reittiä pitkin vaeltamaan. Päätöksestä tekoihin!

Bagan kylä oli söpö kapeine katuineen. Lampsimme menemään auringonpaisteessa ja pidimme taukoja kun tuli sopiva paikka. Paras oli n. 1,2 m syvä kanava, jossa uitimme jalkoja. Reitti nousi tasaisen varmasti ja pääsimme kummastelemaan korkealle mäelle rakennettua ilmeisen käyttämätöntä kirkkoa. Tästä oli viitan mukaan vielä 4,5 km Coll de Benalle, jossa aattelimme yöpyä. Matkalla muut posottivat edellä ja Hilla ja miä tultiin perästä hitaammin kun Hillalla oli jalan kanssa ongelmaa. Keksittiin ruveta suunnistamaan 2h jälkeen minkä seurauksena käännyttiin tyyliin vajaa kilsa ennen leiriä (joka oli vähän luvatta suljetun tien päällä kun refugiolla ei saanut telttailla) takaisin ja tajuttiin vasta 30 min jälkeen että oltiinkin menty oikeaan suuntaan alunperin, sitä se energiavaje ja väsymys teettää. laitettiin lamput päähän ja jo kovasti hämärtyvässä illassa lähdettiin takaisin ylämäkeen. Tommi tuli vastaan ja opasti meidät leiripaikkaan, missä teltat olivat jo pystyssä.

Kokkasimme iltaruokaa ja sitten painuttiin unille pitkän päivän jäljiltä. Tähdet oli hienot ja taivas täysin pilvetön. Päivän aikana oli vähän ropissut iltapuolella, mutta ei niin paljon että sadevaatteita olisi tarvinnut. (Tanja)

Hilla heräsi tiistaiaamuna Toulousesta klo 5 oltuaan jo viikon tien päällä interreilaten. Edellisenä yönä oli illastettu erinomaisessa marokkolaisessa ravintolassa, joten uni jäi 3h:iin. Metrolla rautatieasemalle, paikallisjunassa Pamiers'iin. Kuulas aamu miellytti, mutta Pamiersissa ranskalaisilta kyselessä selvisi, ettei junia korvaavasta, Latour de Caroliin jatkavasta bussista ollut tietoa. Otin siis kyydin Foix'n kaupunkiin, Ariègen départementin pääpaikkaan. Siellä selvisi, että bussi lähtisi vasta 10.24 ja olisi 12.26 perillä Latour de Carolissa. Aijaijai. Ei ehtisi Puigcerdán bussiin (Bagáan) ajoissa. Vietin kuitenkin mukavan matkan jutellen elämästä kanssamatkustajan kanssa ja katsellen maisemia - ja niin, ehdin tsekata Foix'n kreivin linnan ja ostaa patonkia, juustoa, rahkaa ja salaattia.

Latour de Caroliin kiemurreltuamme tiesin, että minulla olisi tarpeeksi aikaa kokeilla liftata 6 km:n matka Puigcerdáan. Kiipesin nopeasti rinteen ylös päätien varteen ja nostin peukalon pystyyn (30 asteen helteessä unohdin kävelysauvat bussin tavaratilaan - kohtalokas erhe). Muutaman auton ohitettua minut ensimmäinen rekka-auto pysäytti tien sivuun. Oli onni myötä, sillä romanialainen, Toulousesta Barcelonaan ajava kuljettaja saattoi heittää minut suoraan Bagáan asti. Kuljin kylän bulevardin päähän bussipysäkille, tiirailin ympäriinsä, soitin Tommille ja kohta Sini, Ilkka ja Linda kirmasivat halaamaan. Kiva kohdata jälleen! Kylän virkistävällä lähteellä teimme viime hetken valmistelut, ja sitten lähdettiin.

25.5 Coll de la Bena - Coll de les Bassotes * Roca Rojan huiputus

Matka	13.9km
Aika	3h 44min
Keskivauhti	16min/km
Noususumma	966m
Korkeusero	611m

6.40 herätys sopivasti auringon kurkkiessa metsätiellemme. Se olikin ponkaissut korkealle kun vihdoin päästiin liikkeelle. Alkumatkasta pohjoisrinteen metsistä kaikui savottapörinä, ja kohtasimmekin yhden sahaavan ja yhden lounastavan kaverin. Pohjoisrinteen reitillä aurinko paahtoi ja vesi alkoi käydä vähiin. Lähellä Coll de les Bessotesia laskeuduimme laaksoon ihmettelemään lehmien juottokaukaloita. Niissä seisova vesi ei houkutellut, mutta Tommi johdatti meidät kauemmas laaksoon, jossa pienestä lammikosta lirisi puronen. Siellä vipelsi nuijapäitä.

Lounastimme ja ihailimme Pedraforcaa (jota oli kaipaavast tähyilty jo hyvän aikaa aiemmin, heti Coll de la Balman jälkeen). Torkuimme siestan aikana ja kolmen maissa havahduimme. Suunniteltu Pedraforcan huiputus alkoi näyttää sen verran aikaavievältä, että tyydyimme pienempään saavutukseen; lähdimme etsimään lähdettä lännestä. Sen raikas vesi virkisti jalkoja kuljettuamme hohkaavia valkoisia kivipolkuja. Janne ja Hilla palasivat jalkavaivojen takia leiriin, muut nousivat jyrkkää rinnettä Roca Rojan huipun metsiköihin.

Alkupäivästä etujoukon perässä juoksemisesta hieman kettuuntuneet ihmisetkin leppyivät Roca Rojan henkeä salpaavissa maisemissa. Kamerat lauloivat. Ylämäessä moni oli havaitsevinaan ilman happivajeen ja alamäessä kävyt jouduttivat laskeutumista.

Leiriin päästyämme alkoi ukkonen kumahdella aluksi hieman kauempana, mutta toi lopulta pienen sateen meillekin asti. Suurin osa hieman vastentahtoisesti leikimme sadeleikkejä kunnes kuurot taukosivat. Ennen telttojen pystytystä siirsimme vielä leiriä noin 200 metriä puskien suojaan piiloon puistonvartijoiden epäilyttäviltä partioautoilta. Kävimme nukkumaan aikaisin Pedraforcan kylpiessä punaisena ilta-auringossa.

Sateen jälkeen juhlimme vielä sateen päättymistä ja Jannen syntymäpäiviä jakamalla Jannen kantaman Cava-pullon kaikkien halukkaiden kesken.

26.5.

Matka	14.6km
Aika	4h 3min
Keskivauhti	17min/km
Noususumma	961m
Korkeusero	858m

Heräsimme auringon noustessa läheisen kukkulan takaa. Aamuvirkuimmat kävivät hakemassa koko joukolle vesitäydennystä läheiseltä lähteeltä. Leirimme oli 1650 metrin korkeudella ja lähdimme heti aamusta kapuamaan Cadí-Moixero-vuoriketjun rinnettä ylöspäin. Kiipeäminen sujuikin yllättävän vaivattomasti. Ylhäältä (n. 2400 m) löysimme lähteen ja pidimme lounastauon. Kuvasimme myös joitakin eläimiä. Ilkka ja Jani kävivät huiputtamassa viereisen 2500 metrin kukkulan.

Siesta jäi lyhyeksi voimistuvan tuulen ja lisääntyvän pilvisyyden takia. Lähdimme laskeutumaan alas jyrkkää kivikkoista rinnettä kapeaa kiemurtelevaa polkua pitkin. Puolimatkassa alas mie (eli Riikka) luiskahdin nurin ja nilkkani vääntyi ikävästi. Vietin muutaman tovin maaten kivisessä maassa jalka nostettuna rinkan päälle ja lumipussi nilkan päällä. Tommi vei rinkkansa alas ja kapusi takaisin hakemaan omaani, jonka sisältöä oli jaettu muiden rinkkoihin. Nilkka ei kuitenkaan ollut venähtänyt pahasti, sillä pystyin kävelemään alas nilkan teippauksen jälkeen ilman suurempia kipuja.

Alhaalle päästyämme alkoivat kuurosateet. Pienen tuuminnan jälkeen päätimme jatkaa kävelyä kunnes löytäisimme leiripaikan. Jossain vaiheessa Tommi ja Ilkka lähtivät etsimään edeltä leiripaikkaa muiden jäädessä odottamaan. Kuuroja tuli jatkuvasti ja satoipa taivaalta myös

jättirakeitakin! Tommin ja Ilkan palatessa muut olivat jo nälissään ruvenneet päivällistä valmistamaan. Sini, Ilkka ja Hilla siirtyivät leiripaikalle ruokaa laittamaan muiden jäädessä syömään taukopaikalle. Heti ruokailun jälkeen alkoi taas sataa ja tällä kertaa ei ollutkaan kyse kuurosta. Vähitellen siirryimme kaikki leiripaikalle seisoksimaan puiden alle toivoen, että sade loppuisi. Me tytöt yritimme piristää tilannetta lekkimällä tarina-peliä yms. Lopulta meidän oli pakko pystyttää teltat sateessa ja ryömiä niihin enemmän tai vähemmän läpimärkinä.

27.5.

Matka	17.4km
Aika	3h 29min
Keskivauhti	12min/km
Noususumma	335m
Korkeusero	508m

Aamulla kuuntelimme sateen ropinaateltan katossa. Oli satanut koko yön, joten kaikki oli ihan märkää. Otimme lunkin aamun ja kuivattelimme märkiä kamppeitamme rauhassa. Läheisessä purossa oli myös virkistävän raikasta pulahtaa. Aamu- ja lounastoimien jälkeen lähdimme laskeutumaan laakson reunoja pitkin kohti Bellveriä. Ajatus jätskistä sai kummasti jalkoja liikkeelle, vaikka helteessä tarpominen oli aika rankkaa. Lopulta pääsimme Bellveriin haaveena päästä ravintolaan syömään. Olimme kuitenkin liian aikaisin paikalla, sillä ravintolat olisivat auenneet vasta klo 20. Pääkadun varrella oli kuitenkin monia kauppoja, kuten hedelmä-, juusto-, leipä-, liha- yms. kaupat. Kaikki kävivät innoissaaan shoppailemassa ja jäätelö ja hedelmät tekivät kauppansa. Antti kävi Tanjan tulkkaamana läheisessä lääkärissä näyttämässä isoa haavaansa kämmenessä ja saikin hyvät lääkkeet ja sidetarpeet. Ehtipä Anttikin ostoksille ja ilme kokistölkin kanssa oli näkemisen arvoinen!

Bellveristä lähdimme etsimään leirintäaluetta. Ensimmäinen paikka ei huolinut telttailijoita ja sen jälkeen mietimme vahtoehtoja. Kaikki muut halusivat nukkua ojanpohjassa paitsi JEA olisi halunnut yöpyä hotellissa (15 euroa!) ja syödä ravintolassa :D Lähdimme kuitenkin koko kööri kohti toista leirintäaluetta, joka oli ehkä muutaman kilometrin päässä. Illan pimetessä pääsimme sinne ja saimme laittaa teltat pystyyn. JEA nautti lämpimästä SUIHKUSTA! ja nukkui yönsä hyvin!

28.5.

Matka	14.6km
Aika	4h
Keskivauhti	16min/km
Noususumma	1116m
Korkeusero	941m

Aamu valkeni kirkkaana ja hilpeänä hyvätasoisella leirintäalueella. Tanja, Linda, Hilla, Emilia, Sini ja Ilkka kävivät aamu-uinnilla uima-altaassa (piscina). Pyykkiä pestessä ja postikortteja kirjoitellessa päivä vierähti pitkälle, mutta vihdoin lähdimme nousemaan Prullensin kylään ja ylemmäs kukkuloille. Onneksi tuuli ja tauot puiden varjossa viilensivät nousua. Alkoi laulu kaikua. Ohitimme maatalon jonka pelloilla laidunsi aasi ja näimme kotkan kaartelemassa. Nousevan polun varrella tuoksuivat maustekasvit. Louvastauon ja lyhyen siestan vietimme puron varrella, kumpuilevien kukkaniittyjen keskellä. Talltendren kylässä paikalliset opastivat hakemaan hyvää vettä. Käännyimme reitiltä lehmipeltojen keskelle ja kapusimme ylös pensaikkoista rinnettä harhauduttuamme. Lepotauko mäntymetsässä ja viimeinen rankka nousu, joka alkoi monilla ottaa koville henkisesti ja fyysisesti. Onneksi jaksoimme, sillä saavuimme ihanaan satulaaksoon, jossa purot virtasivat, kummut kaartelivat, näkymät antoivat Cerdanyan laaksoon ja kaukana siintäville vuorenharjanteille, joilta vasta pari päivää aiemmin olimme laskeutuneet. Telttapaikoista oli runsaudenpula. Virkeimmät kirmasivat pitkin laaksoa hirnuvien hevosten perässä, toiset katselivat lumoutuneina laaksossa kimaltelevia, tuikkivia tulikärpäsjonoja ja ilta hämärtyi kosteana.

29.5.

Matka	12.8km
Aika	4h 16min
Keskivauhti	20min/km
Noususumma	1245m
Korkeusero	856m

Satulaakson leiripaikka oli tähän astisista korkein, n. 1950m ja yö olikin melko kylmä ja kostea. Tarkoitus oli lähteä liikkeelle kahdeksalta, mutta se taas hieman venyi, joten mulle jäi aikaa ihmetellä puussa roikkuvaa lehmänkalloa ja kiipeillä puissa . Noustiin leiripaikalta vähän ylemmäksi ja maisemat muuttuivat entistä satulaaksomaisemiksi. Täytettiin vesipullot vuoristopurosta ja aloitettiin kiipeäminen. Ylämäkeä jatki ja jatkui ja nälkä tuli nopeasti. Maisemat muuttuivat kokoajan kivisimmiksi ja karuimmiksi. Lounastauko pidettiin pienen lumikentän vierellä ja keittovesi sulatettiin lumesta. Lumessa paljain jaloin kävely virkisti mukavasti väsyneitä jalkoja. Janne ja Emilia olivat kävelleet meistä ohi ja viettivät lounastaukoa hieman ylempänä, joten lounaan jälkeen kiivettiin JEA:n luo ottamaan ryhmäkuvia. Reitti loiveni hieman ja kulki pitkin harjannetta. Maisemat oli komeat ja tuuli meinasi lennättää hatun päästä. Lähellä leiripaikkaa huiputettiin retken korkein huippu, 2815 m. Sen kunniaksi korkattiin Tommin Turronit. Tanja, Tommi, Janne, Emilia ja Jani lähtivät kolmen valtakunnan rajalle ja me muut lähdimme laskeutumaan leiripaikalle järvilaaksoon. Rinne oli jyrkkä, mutta murmelien huutojen säestämänä päästiin alas. Murmeleita oli laaksossa paljon! Kun muut tulivat Andorran reissulta (eivät olleet kyllä päässeet sinne asti), pystytettiin teltat ja jotkut rohkeat kävivät uimassakin. After Shave- ruokaryhmällä oli juhlaillallinen ja pullollinen viiniä, joten mekin saatiin pienet viinimaistiaiset ruuan kanssa. Voitin Tanjan jatsissa, joten menin hyvillä mielin nukkumaan ja näin unta murmeleista! (Linda kirjoitti)

30.5. Murmelilaakso-Lehmämaja

Matka	7.8km
Aika	2h 26min
Keskivauhti	19min/km
Noususumma	377m
Korkeusero	667m

Aikainen aamu valkeni pilvisenä ja kosteana. laakson kattona oli vuoresta toiseen yltävä pilvi. Tällä kertaa oli hyvä, että herätys oli aikainen, koska ensimmäinen pieni sadekuuro yllätti juuri, kun olin pakkaamassa viimeisiä tavaroita rinkkaan.

Hiljalleen pääsimme matkaan. Reittimme kulki laakson pohjalta jyrkänteelle, josta ei ollut varmaan reittiä alas seuraavaan laaksoon. kartoissamme näkyi vain reitit jyrkänteelle ja alemmasta laaksosta jyrkänteen juurelle. Jouduimme siis etsimään oman reittimme läpi louhikkoisesta ja jyrkästä rinteestä, jossa myös kulki Espanjan ja Ranskan raja.

Emilia voi hieman heikosti ja jäi Jannen sekä Hillan kanssa hiukan jälkeen muista. Edellä menevät jäivät jyrkänteen reunalle keräämään voimia ja tähyilemään reittiä alas. Olimme kuitenkin hieman piilossa jälkijoukolta. he kulkivat meistä ohi ja ehtivät kiivetä hetken viereistä Puigpedrosin rinnettä ennen kuin huomasivat erheensä ja liittyivät joukkoomme. hetken tauon jälkeen lähdimme laskeutumaan alas.

Lasku oli melkoisen haastava irtoilevien kivien takia, joten liikuimme yhtenä jonona ja pysyttelimme yhtenä, ettemme pudottaisi kivia toistemme päälle. Hitaasti ja varmasti pääsimme lopulta alas polvet tutisten väsymyksestä.

Pieni tauko poisti pahimmat tutinat jaloista. Hurjaa kivikkoa jatkui edelleen mutta ei enää liian jyrkkänä ja polkukin löytyi avuksemme. Vähän matkaa alaspäin kohti laaksoa kuljettuamme pilkotti laakson pohjalla kulkeva kiemurainen joki vehreine rantanurmineen. Juuri ennen nurmen tasolle laskeutumista pidimme pienen tauon sivupuron varrella ja kasasimme ryhmän yhteen. Alhaalla näkui myös jotain teltan tapaista. päätimme mennä alas isomman joen varteen lounaalle samalla kun ensimmäiset sadepisarat ilmestyivät. Sade jatkui yltymistään. Tommi, Tanja ja Linda saapuivat nurmikentälle juuri viime hetkellä kasaamaan shangri-lata. Teltan ollessa pystyssä sade yltyi voimakkaaksi ja lopulta koko 12 hlön ryhmä ahtautui Shangri-lan turvaan rakeilta, vedeltä, ukkoselta ja hurjasti piiskaavalta tuulelta. Lopulta sade taukosi ja Janne, Emilia ja Antti ehtivät kasata toisenkin teltan ennenkuin myrsky taas jatkui. Kolme ryhmää keitteli lounaan Shangri-lassa ja neljäs ryhmä toisessa teltassa. Kamppeet kasaan ja matka jatkui taas.

Muutama sata metriä lounaspaikalta eteenpäin selvisi teltalta näyttävän esineen arvoitus. Kyseessä oli pienen pieni refugio. Sadesuoja oli ollut niin lähellä mutta silti niin kaukana. Laskeuduimme alaspäin ja kiersimme laaksossa olevan pienen järven. Pian järven jälkeen vastaamme tuli neljän hengen päiväretkiryhmä joilta saimme vinkin hyvästä leiripaikasta vähän matkan päässä olevan refugion (cabana) luona. Koko ryhmä siirtyi kukin omaan telttaansa refugion ja sen vieressä laiduntavien lehmien ja hevosten seuraksi. Ilkka ja Riikka majoittuivat refugioon ja muut telttoihin. Sade jatkui aina välillä ja kiusasi iltapuuhasteluja. lehmistä ja hevosista riittikin riemua koko illaksi niiden lähestyttyä refugiomme pihaa. Lehmät pitivät kunnioittavaa viiden metrin välimatkaa ja siirtivät huitelun avulla kauemmaksi paitsi yksi yksilö, jonka mielestä ruoho pihassamme oli niin paljon vihreämpää, ettei suostunut tottelemaan huitomistamme tai ehdottamaamme jakoa ihmisten puoleen ja eläinten puoleen vaan tunki pihaamme mussuttamaan tyytyväisenä ruohoa. Hevoset suostuivat ottamaan ruohoa kädestä, mutteivät muuten tuntuneet piittaavan läsnäolostamme mitään. Yön aikana yksi hevosista kävi kompastelemassa teltannaruihimme ja tuoreista läjistä päätellen myös lehmät olivat käyneet yövisiitillä.

31.5. Lehmämaja-Barcelona

Matka	6.7km
Aika	1h 28min
Keskivauhti	13min/km
Noususumma	80m
Korkeusero	450m

Aamu alkoi Tanjan oksentelulla ja lähimme hyvissä ajoin kohti Portaa ja bussikyytiä. Aamusta tuli edelleen ajoittain tihkusadetta, mutta matka kauniissa laaksossa loivaa alamäkeä sujui joutuisasti ja pian olimmekin Portan asemalla bussia odottelemassa. Bussiin vain olisi pitänyt olla etukäteen ostetut liput (joita ei tietenkään asemalta voinut ostaa), mutta lopulta Hillan ranskankielen taitojen ansiosta kärttyisä kuski päästi joukkomme lipuitta kyytiin. Vartin bussikyydin jälkeen saavuimme La Tour de Caroliin, jossa pidimme 1,5 tuntia odottelu- ja evästaukoa ja nousimme lopulta junaan kohti Barcelonaa ja lämmintä suihkua. Jos junan ilmastointijärjestelmä olisi ajattelva ja tunteva olento, olisi vienosti tuoksahtava joukkomme varmasti ollut sille Suureen Chthulhuun verrattavissa oleva hulluuteen ajava ilmestys.

Kuvat

Lisää reissukuvia löytyy esim. Tommin kuvasivulta.