Juhannuspyöräilyä Ahvenanmaalla 24-27.6.1999

Seikkailut jatkuvat edelleen. Tällä kertaa ohjelmassa pyöräilyä saaristossa ja Ahvenanmaalla. Tämä reissu piti toteuttaa jo viime kesänä mutta jäi silloin tekemättä muiden lähtijöiden peruessa tulemisensa kuka mistäkin syystä. Tänä vuonna en turhaan liikoja huudellut muiden polkijoiden perään kun tiesin jo etukäteen että ei näistä mammareista kuitenkaan ole edes yrittämään yli 30km pyöräilyä :)

Saavuin junalla Turkuun jo 23.6. Kiitokset SannaQ:lle ja Gagille majoituksesta!:) Mutinaa VR:lle kalliista pyörän kuljetuksesta. Polkupyörän kuskaaminen junassa maksaa 50mk matkan pituudesta riippumatta. Huhu kertoo kuitenkin että uusissa kaksikerroksissa intercity-vaunuissa olisi jotain panttirahalla toimivia pyöräpaikkoja.

Torstaiaamuna klo08 jälkeen lähdin liikkeelle Turun ylioppilaskylästä. Gag opasti minut Turun poikki matkan alkuun. Yritimme noutaa minulle myös Turun pyöräilykarttaa mutta matkailuinfo olisi auennut vasta 0830 eikä viitsitty odotella. Sää oli äärimmäisen kylmä ja tuulinen. Ilman lämpötila oli n. 11 astetta. Oli turha kuvitellakaan ajavansa pelkissä sortseissa ja pyöräilypaidassa. Yritin hieman aikaa ajella ilman takkia mutta käsivarret meinasivat paleltua. Ajoasuksi vakiintui lopulta Rukan goretex-puku jonka alta löytyivät lämpimän kelin sortsit ja ajopaita. Jalassa oli craftin sukat ja sandaalit. Pyörän tarakalle olin virittänyt reppuni josta löytyi hieman suklaata, gumminpaikkaustarpeet ja muuta pientä tilpehööriä. Varsinaiset viikonlopun viettoon tarkoitetut vaihtovaatteet ja makuupussi kulkivat toisessa kassissa jonka olin heittänyt autolla ja laivalla ahvenanmaalle tulevien kaverien kyytiin.

Alkumatka Turusta Paraisille kulki hyväkuntoista pyörätietä pitkin. Opasteet olisivat voineet Kaarinassa olla hieman paremmat mutta löysin kuitenkin oikealle tielle. Harmillista että sään piti olla niin kehno koska goretex-puku kuitenkin hiosti jonkin verran. Jossain vaiheessa lämpenin niin paljon että pystyin ajamaan takki auki mutta ilman takkia ei aivan tarennut. Mitään ihmeempiä maisemia ei alkumatkasta ollut. Lähinnä vain ihan mukavannäköistä metsikköä. Ensimmäinen tauko Paraisilla. Kulkutien varresta löytyi hyvin varustettu s-market josta sai hieman aamupalaa ja pystyi myös täyttämään juomapullot.

Matka jatkui Paraisilta kohtia Nauvoa. Heti Paraisilta lähdettyäni ihmettelin hieman että mikä ratisi pyörän renkaissa ja pysähdyin tutkimaan asiaa. Kaikkihan tuntevat teille sateen jälkeen ryömivät kastemadot. Tällä kertaa tiellä ei ryöminyt kastematoja vaan erittäin komeita etanoita! Juuri sellaisia kotilolla varustettuja etanoita joita näkee aina sarjakuvissa. Ressukat olivat aivan polkupyörien armoilla :( Jatkoin matkaani varovasti tienpintaa vilkuillen ja mutkitellen. Pyörätie katosi ja jouduin maantielle autojen sekaan. Liikenne oli onneksi hyvin rauhallista. Maasto oli sopivasti keskisuomalaiseen mäkimaastoon tottuneen mieleen. Mäet olivat kylläkin selkeästi lyhyempiä kuin keskisuomessa. Pohjalaiseen tasaisuuteen tottuneelle nämäkin nyppylät kyllä varmasti aiheuttavat kroonista koti-ikävää. Onneksi kännykät on keksitty niin heikoimmatkin voivat matkaväsymyksen iskiessä soittaa isukin paikalle apuun peräkärryn kanssa. Reitti kulki suurimmaksi osaksi puiden keskellä sisämaastossa joten merimaisemaa ei kauheasti päässyt ihailemaan. Vain muutamassa kohdassa pilkahta itämeri näkyviin. Nauvon lautalla pääsikin sitten sopivasti hieman lepuuttamaan koipiaan ja katselemaan merelle. Mitä pitemmälle matka eteni sitä enemmän alkoi maasto muistuttaa kunnolla saaristoa. Meren muovaamia kallioita, jatkuvasti lyhyemmäksi muuttuvia havupuita yms. Erittäin kivan näköistä maastoa.

Puolen päivän tienoilla saavuin Nauvoon. Kylän keskustassa oli runsaasti vilskettä. Paljon lomalaisia ja paikallisia hamstraamassa ruokaa viikonloppua varten. Kävin itsekin ostamassa välipalaa enkä kovasti yrityksestä huolimatta onnistunut käymään paikallisesti. Söpö kassaneiti sanoi kaikille muille hinnan ruotsiksi ja minulle myös suomeksi vaikken itse sanonut mitään. Paljastikohan pyöräilypaitani minut kielitaidottomaksi? No onneksi osasin sanoa Tack :)

Päätin poistua päätieltä ja kokeilla minkälainen reitti olisi virallinen pyöräilyreitti, joka kulkee nauvon pohjoisreunaa pitkin. No merta ei ainakaan päässyt juurikaan näkemään muuta kuin nauvon kylän kohdalla. Heti kylän jälkeen tie siirtyi sisämaahan ja kulki herttaisen peltomaiseman poikki, harmi että kyseessä oli hiekkatie. Liikennettä oli äärimmäisen vähän, vain muutama auto tuli vastaan. Tässä vaiheessa aloin hieman ihmetellä miksei muita pyöräilijöitä ollut vielä juurikaan näkynyt. Vain pari polkijaa oli tullut vastaan mutta kiinni en ollut saanut ketään vaikka varmasti poljin lujempaa kuin raskaassa lastissa olevat retkeilijät. Rauhallisen maaseutumaiseman kruunasi vähän ennen valtatiehen yhtymistä nähty aito aasi :)

Saavuin Gattbyhyn hieman ennen klo kahta. Rannalla muutama pyöräilijä odotteli jo lauttaa saapuvaksi. Tein näihin samalla vempeleellä kulkeviin ihmisiin tuttavuutta utelemalla kellonaikaa. Havaittuani aikaa piisaavan päätin polkaista vielä kolmen kilometrin päähän Korppooseen tutkimaan joskos sieltä löytyisi jotakin syömäkelpoista. Korppoo näytti oikein vehreältä ja sievältä pikkukylältä. Jos Nauvo oli pieni paikka niin Korppoo oli sitten minikokoinen, ainakin keskustan suhteen:) Paikasta löytyi yksi grilli josta sain suomenkielistä palvelua ja tuplahampurilaisen. Paikallisten tuijotuksen alla pistelin hampurilaisen poskeeni pikavauhtia ja polkaisin takaisin Gattbyhyn.

Laiva olikin jo satamassa mutta ketään ei ollut vielä päästetty sisään. Lastaaminen oli hurjan hidas toimenpide koska tämä laiva pysähtelee monella pienellä saarella ja autot pitää ottaa sisään oikeassa järjestyksessä. Jossain vaiheessa polkupyöräilijät viitattiin sisään ja vein pyöräni jonnekin autokannen toiseen päähän reunasyvennykseen. Mitään maksua ei kukaan tullut perimään missää vaiheessa. Tulinkohan pummilla vai en? :) Laivaan tunki lisäkseni tusinan verran muita pyörämatkaajia. Olin selkeästikin ainut joka oli aivan yksikseen pyöräilemässä. Suurin osa oli matkassa pareittain mutta yksi hieman isompikin ryhmä löytyi. Selkeästikin pyöräily enemmän tyttöjen kuin poikien suosiossa.

Laiva pääsi matkaan puolisen tuntia aikataulustaan myöhässä. Vaihtoehtoja aikansa viettämiseen ei juuri löytynyt. Saattoi joko palelluttaa itsensä kannella merituulessa tai sitten loikoilla laivan ainoassa kahvilassa. Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon. Söin hieman eväitä, katselin maisemia ja otin torkut. Samaan pöytään istahti jossain vaiheessa kaksi keski-ikäistä naista, jotka olivat myös pyöräretkellä. Tutkiskelivat karttojani ja miettivät reittisuunnitelmaansa. Jossain vaiheessa seuraamme liittyi myös kaksi parikymppistä neitiä jotka myöskin olivat pyöräilemässä. Siinähän laivamatka sitten vierähtikin pyöräilystä yms jutellessa.

Monen pikkusaaren jälkeen laivamme saapui vihdoinkin Långnäsiin, joka sijaitsee ahvenanmaan itärannikolla Lumparlandissa. Kello lähestyi jo iltayhdeksää mutta lämpötila oli silti huimasti korkeampi kuin aamulla turusta lähtiessä. Tuulikin oli lähes tyyntynyt. Tädit lähtivät polkemaan kohti pohjoista ja läheistä leirintäaluetta. Tytöt taasen olivat päättäneet polkea Maarianhaminaan joten pääsin kulkemaan heidän kanssaan yhtä matkaa koska oma määränpääni oli vähän matkaa vielä Maarianhaminasta eteenpäin. Tytöillä oli hienot itsetehdyt t-paidat. Kummankin paidassa luki heidän etunimensä (Suvi ja Johanna), Suvilla myös kännykän nro ja näiden tekstien alla molemmilla luki isolla SINKKUKESÄ 1999 :) Olisikohan minunkin pitänyt tehdä itselleni tälläinen t-paita? :) Ajelimme hissukseen maisemia ihaillen ja välillä taukoillen. Muuta liikennettä oli tuskin ollenkaan. Tuulivoimalat olivat komean näköisiä laskevan auringon valossa. Joskus puoli yhdentoista aikoihin saavuimme Maarianhaminaan. Annoin tytöille kummallekin käyntikorttini ja vihjaisin että voivat soitella perään jos Maarianhaminan meno ei iske :) Mukavia tyttöjä vaikka eivät perään soitelleetkaan:) Tytöt lähtivät Maarianhaminan leirintäalueelle ja minä polkaisin vielä reilun 10km matkan Gottbyyn.

Pienen haeskelun jälkeen löysinkin oikeat mökit. Opastemerkkeinä toimi hyvin kolme kappaletta mitälie gsm-maston näköistä hökötystä. Laiskemmat Juhannuksen juhlijat olivatkin jo saapuneet paikalle auto+laivakyydillä ja olivat asettuneet hyvin taloksi. Kiltisti olivat pitäneet saunaa lämpimänä ja pääsinkin heti löylyttelemään. Tytötkään eivät narisseet vaikka hikinen pyöräilijä tunki saunaan heidän joukkoonsa:)

Seuraavana aamuna heräsinkin niska kipeänä. Olin nukkunut jopa minulle liian lyhyellä sohvalla sopivasti niska mutkalla :-\ Hitaasti muutkin heräilivät joskus puolen päivän jälkeen. Hitaasti syödyn aamiaisen jälkeen pääsimmekin sopivasti väittelemään päivän ohjelmasta. Lopulta päätimme lähteä käymään Eckerön suunnalla olevalla Degersand-nimisellä "laguunilla". Koska olin ainut polkupyöräilijä siirryimme käyttämään enemmistön mukaista kulkuneuvoa eli autoja.

Degersand oli ihan hieno paikka. Pehmeätä hiekkarantaa ja kylmää merivettä:) Paljon myös asuntoautoja ja telttailijoita. Rannalle majoittuneet pelasivat ruotsalaisen kovaäänisesti pesäpalloa superpienellä kentällä. Joukkiomme hurjimme uskaltautuivat kastautumaan meressä. Emme sitten viihtyneet rannan viimassa kovinkaan pitkään vaan käänsimme kelkkamme takaisin tulosuuntaan. Ajoimme vähän matkaa ja pysähdyimme seuraamaan juhannussalon pystyttämistä. Pitkään emme ehtineet paikalla seisoskella kun svenskatalande täti tuli pyytämään meitä apuun salon koristeiden tekemisessä. Urheimmat joukkiostamme uskaltautuivat tädin matkaan väsäämään koivunlehdistä vehreyttä salkoa koristamaan. Puolet porukasta tekivät koristeita ja loput värjöttelivät kylmässä ja kiroilivat välillä taivaasta tippuvia vesipisaroita. Pari tyttöä kaivautui (tai peitettiin) pellolla oleviin heiniin. Heinäkasassa oli kuulemma kuivaa ja lämmintä mutta pidin machoimagoani yllä enkä vaivautunut tekemään samaa piiloutumistemppua perässä:) Lopultakin koristeet oli tehty ja varsinainen salon pystyttäminen alkoi. Kyseessä ei ollut siis mikään valmiiksi pystyssä ollut lipputankoviritelmä jollaisia näkyi siellä sun täällä ympäri ahvenanmaata vaan ihan kunnon pylväs joka piti miesvoimalla vääntää pystyyn. No eihän paikallisista svenskatalandefolkista löytynyt tarpeeksi voimaa vaan jälleen heidän piti turvautua meidän joukkioomme. Valitsimme joukostamme raavaimmat miehet auttamaan salon pystyttämisessä. Sain siis rauhassa keskittyä puuhan seuraamiseen :-) Manööveri kestikin sitten lähemmäs kaksi tuntia. Iso miesjoukko hissukseen työnteli salkoa pystyyn puuseipäillä. Onneksi "hiiop" on kansainvälistä kieltä niin meidänkin joukkiomme pojat ymmärsivät ponnistaa hauiksiaan oikealla hetkellä:) Poikain ponnistellessa alussa apua pyytänyt täti tuli myymään meille arpoja. Anniina innostui ja ostikin samantien kymmenen arpaa. Arvat jaettiin porukan kesken mutta Anniina itse oli ainut joka voitti! Palkintovaihtoehtoina oli joko kahvipaketti tai Röda Wolven -säilyketölkki (ruotsalaisten suurta herkkua eli hapansilakkaa, surströmmingiä). No minä tietysti menin pöljänä ehdottamaan että tietysti otetaan tuo hapansilakkatölkki niin päästään maistamaan tätä omituista herkkua. Kahviahan saa aina ja kaikkialta. No täti meitä kovasti sitten varoitteli että älkää vain syökö tätä herkkua sisätiloissa ja toivotti vielä aivan lopuksi "good luck!" :) Lopulta salko saatiin pystyyn ja pääsimme hiippailemaan autolle ja takaisin mökille saunaan lämmittelemään.

Yöllä saimmekin sitten ihailla aivan mahtavaa ukonilmaa. Koko taivas oli välillä valaistu kun salamat iskivät vähän matkan päässä mereen. Jyrinä oli hurrjaa. Aivan upea kesäinen ukonilma. Ukkosen saapuessa yllemme myös vettä alkoi tulla kuin saavista kaatamalla. Onneksi mäiskettä ja sadetta ei kestänyt koko yötä koska mökillemme saapui yksi urhea pyöräilijä lisää. Avain aka Aapo tuli iloksemme joskus aamuviiden aikoihin.

Lauantaiaamu oli edelliseen tapaan hidas ja rauhallinen. Lähdimme nyt hieman aikaisemmin autoilla liikenteeseen tarkoituksena käydä tutustumassa Kastelholman linnaan ja Bomarsundin raunioihin. Sääkin oli upea verrattuna edelliseen päivään. Aurinko paistoi ja hiki valui. Kastelholma löytyikin ilman kummempia ongelmia. Ikävä kyllä tarjolla ei ollut ollenkaan suomenkielistä opastuskierrosta joten tyydyimme vain kiertämään linnan ympäri ja tutkailemaan vieressä olevia maalaistaloa yms. Jostain syystä lähestulkoon kaikki kyltit yms olivat vain ja ainoastaan ruotsiksi mikä aiheuttikin ryhmässämme pahaa kränää ja narinaa ahvenanmaan matkailijaystävällisyydestä. Olisi ollut edes englanniksi... Ahvenanmaalaiset taitavat vielä elää ajassa jolloin Ruotsi oli suurvalta...

Jouduttuamme hieman aikaa odottelemaan ruotsinkieliseen opastusryhmään eksynyttä autokuskiamme jatkoimme matkaa kohti Bomarsundia. Perillä kaikki päättivät urheasti harjoitella ruotsintaitojaan ja jokainen onnistuikin ostamaan itselleen jäätelön. Vaelsimme rauniot ympäri ja ihastelimme kahdesta suunnasta näkyvää merimaisemaa. Avaimen mielestä kaikki oli tietenkin feikkiä mutta se ei meidän muiden nautintoa häirinnyt :) Nälästä kurisevat mahat alkoivat voittaa nähtävyyksien viehätyksen ja pienen kädenväännön jälkeen päätimme kaikki lähteä mökille ravitsemaan itseämme. Illalla oli vielä tarkoitus jatkaa nähtävyyksien katselua.

Lounastaukomme alkoi hirveällä painostuksella. Minut pakotettiin aukaisemaan surströmming-tölkkimme :-P Vein tölkin pihalle ja survaisin tölkinavaajan kannesta läpi. Tölkissä ollut paine purkautui voimalla, jotain ihme mönjää lensi pihalle ja toi muassaan kamalimman löyhkän mitä olen ikinä haistanut! Siirryin kauhuissani taaemmaksi enkä takuulla aikonut syödä mokomaa tököttiä. Ora oli kuitenkin urhea ja maistoi pikkuriikkisen. Seuraavassa hetkessä saimmekin seurata kuin Ora nautti viiniä ja kaikkea muuta nestemäistä hirvittäviä määriä :) En itse suostunut maistamaan ennenkuin Warho soitti vuokraemännälle ja varmisti että tölkissä kuuluukin olla painetta eikä se siis ole merkki pahentuneesta valmisteesta. No sitten lopulta maistoin maistoin minäkin myöhemmin illalla ja perässä pari muutakin. Pahaa oli muttei niin pahaa kuin hajusta olisi voinut päätellä. En suosittele:)

Iltasella teimme vielä luolapainotteisen reissun. Ensin pysähdyimme Jomalassa tutkimaan jonkin mummon ja hänen lehmänsä joskus isonvihan aikaan majapaikkanaan käyttämää luolaa. Siihen aikaan lehmätkin osasivat kavuta kallioilla yllättävän hyvin, sen verran hankalassa paikassa mummon luola oli. Mummolla oli myös komea pirunpelto lähellä luolaansa. Lehmällä lienee ollut kovemmanpuoleinen ruuansulatusjärjestelmä jos tuon kivikon antimilla on hengissä pysynyt. Maisemat olivat mäen päältä komeat. Seuraavaksi kohteeksemme otimme ahvenanmaan korkeimman kohdan eli Orrdalls klintin. Mutkaisia teitä köröteltyämme pääsimme huipulle johtavan polun alussa olevalle parkkipaikalle. Silloin eteemme avautui kauhistuttava näky! Kyltti joka kertoi että matkaa huipulle olisi vielä hirvittävät 2.5km! Nykyaikainen pullamömmösukupolvi joka vie roskapussinkin roskalaatikkoon autolla (amerikassa ainakin) oli saada sydänkohtauksen jo pelkästä ajatuksesta että joutuisi kävelemään moisen matkan. Okei, okei, oikeesti kyse oli kait lähinnä siitä että kello oli jo paljon ja muut pelkäsivät pimeetä tai jotain. Joku ihmeen kiire kuiteskin :) Nurinastani huolimatta käännyimme ympäri ja peräännyimme. Orrdals klint jää seuraaville retkille haasteeksemme. Tyhjenevää dieseltankkia uhmaten jatkoimme matkaa kohti Getaa josta tiesimme löytyvän hienoja luolia. Kirosimme puuttuvia opasteita ja ajoimme vasten kaikkia mahdollisia ajokieltoja jotakin pikkuriikkistä ja töyssyistä tietä pitkin. Jossain vaiheessa päätimme luopua nelivedosta ja siirryimme apostolinkyytiin. tällä kertaa ilman suurempaa narinaa. Pienen kävelymatkan päästä löytyi jokin mökkipahanen ja komea maisema merelle. Luolatkin löytyivät lopulta pienen hakemisen jälkeen. Koin DejaVu-ilmiön. Olin käynyt kyseisissä luolissa joskus yläasteikäisenä leirikoulumatkalla. Muistin nyt myös että olimme tulleet paikalle aivan väärää reittiä. Lähellä olevalta näköalapaikalta olisi löytynyt opastettu kävelypolku suoraan luolille. Matka ehkä olisi kuitenkin ollut liian pitkä... No kukaan ei kuitenkaan pahemmin nurissut kun kävelimme korkeimman kallionhuipun ylitse takaisin kohti autoa. Kokenut suunnistajanne kulki etunenässä ja ohjasi porukan 5 metrin virhemarginaalilla suoraan autolle ilman karttaa, kompassia tai opastavia polkuja. Autosta löytyi vielä sopivasti löpöäkin ja pääsimme tankkaamaan yhdelle harvoista ahvenanmaalta löytyvistä 24h automaattiasemista.

Viimeinen iltamme ahvenanmaalla kuluikin leppoisasti saunoen, pannukakkua syöden ja kertoillen kummitusjuttuja. Tiedä sitten kuinka moni pystyi nukkumaan kuunneltuaan Anniinan spiritismi-istunnoista yms :) No minä ainakin nukuin makoisasti:) Mökin ulkohuussi menetti myös kovasti viehätystään kauhujuttujen edetessä.

Sunnuntaiaamulla oli herätys jo kello seitsemän. Tai siis minä ja Avain heräsimme tuohon aikaan koska tarkoituksenamme oli ehtiä Vårdöstä klo1130 lähtevään lauttaan. Pakkasimme reippaasti kamamme ja jätimme kaiken mitä ei pyöräillessä tarvitse muiden kuskattavaksi. Jätimme myös mökin siivoamisen muiden tehtäväksi, hyi meitä :) Sää oli mitä raikkain ja myös lämpötila oli mukavasti nousemaan päin. Lähdimme hissukseen ajelemaan. Gottbysta Jomalan ja Godbyn kautta Kastelholmaan, sieltä Bomarsundiin josta olikin enää pieni matka Vårdöhön. Matkaa kertyi yhteensä n. 50km. Muutama pyöräilijä tuli vastaamme mutta ketään emme saaneet kiinni. Saavuimme siis Hummelvikin satamaan jossa jo jokunen auto ja muutama pyöräilijä odotteli pääsyään lauttaan. Venyttelimme jonkin aikaa lihaksiamme välttääksemme pahempaa jumiutumista laivamatkan aikana. Eräs svenskatalande fotografer huomasi venyttelymme ja tuli luoksemme juttelemaan. Hän halusi valokuvata venyttelyämme johonkin ahvenanmaan pyöräilyä koskevaan esitteeseen tms. No mikäpäs siinä, jatkoimme venyttelyä naureskellen ja miekkonen kuvaili meitä edestä ja takaa. Tiedä sitten mihin ruåtsalaiseen lehteen kuvat eksyvät =:-O No lupasi hän meille lähettää kopiot kuvista :-) Paikalle saapui hissukseen lisää pyöräilijöitä myös kaksi ihan Jyväskylästä tuttua naamaa :) Lopultakin saimme siirtää pyörämme laivaan. Tälläkin kertaa ei tullut maksettua mitään kenellekään... olenkohan nyt jo paatunut rikollinen? :-O

Laivamatka ei ollut tällä kertaa kovin pitkä, vain pari tuntia. Ehdimme kuitenkin ravita itseämme laivan "keittiöstä" ostetuilla kumisilla einespizzoilla. Myös pienet torkut tuli otettua. Latauduimme täysillä seuraavaan pyöräetappiin joka tulisi olemaan brändön halki pyöräileminen yhden tunnin aikana. Laivamme piti saapua Torsholmaan 1415 ja jatkoyhteyden lähtöaika Åvasta oli 1515. Välimatkaa n. 23km. Laivamme saapui Torsholmaan hieman myöhässä joten spurttasimme matkaan ensimmäisten joukossa. Kukaan muu pyöräilijä ei tästä laivasta edes yrittänyt ehtiä seuraavaan jatkoyhteyteen. Alkumatka oli kuoppaista hiekkatietä. Onneksi tuuli tuli hieman takaviistosta eikä mäkiä ollut juurikaan vaan pääsimme kiitämään vuorovedolla oikein makeaa matkavauhtia. Samalla pääsimme seurailemeen tähän astisen matkamme upeimpia maisemia. Välillä tie kulki aivan meren keskellä ja siltoja oli paljon. Erittäin kivan näköinen paikka jonne voisi joskus tulla viettämään enemmänkin aikaansa. No ehdimme tietenkin hyvissä ajoin perille seuraavaan satamaan. Laiva mokoma kehtasi sitten olla vielä jopa myöhässä! Taas kerran ilmaiseksi matkaan.

Saavuimme osnäsiin jonka voisi jo melkein laskea manner-Suomeen kuuluvaksi. No, yksi lautta erotti meidät vielä varsinaisesta mantereesta. Laskeskelimme ettei ole mikään kiirus lautalle vaan voimme körötellä rauhassa. No köröttelimme ja katselimme kuinka autot viilettivät meistä ohitse. Hupsista, yhtäkkiä olimmekin jo lautan kohdalla ja edessämme julmetun pitkä jono autoja. Rennosti vain laskettelimme jonon ohitse ja ehdimmekin juuri lähtevään lauttaan pää laskeutuvaa puomia hipoen. Tätä samaa kuviota tulimme näkemään vielä myöhemminkin. Autot meidän ohitsemme ja me taas myöhemmin niiden ohitse:) Lautalla ehdimme vaihtaa pari sanaa pyöräilevän vanhemman pariskunnan kanssa. Seuraavaksi olikin edessämme matkamme pisin etappi Kustavista Turkuun.

Viimeinen etappi oli myös matkan tylsin ja rasittavin. Mälsää tietä keskellä tavallista peltoa ja vieressä koko ajan kiihtyvä Juhannuksen paluuliikenne. En ole koskaan ajanut pahemmassa liikennesumassa isolla maantiellä. Autoja kulki niin paljon ettei niiden keskinopeus juurikaan kohonnut yli 60km/h. Jossain vaiheessa vastaan tuli tietöitä jotka aiheuttivat parin kilometrin mittaisen jonon. No, pyöräilijöitä ei jono pidätellyt vaan ohittelimme kymmenittäin autoja:) Ohitimme pari söpöä pyöräilevää tyttöä pariinkin kertaan kun he saivat meidät kiinni kun pidimme juomataukoa. Meidänkin ohitsemme viiletti yksi kunnon maantiepyörällä polkenut pikakiitäjä. Kerran erehdyimme yrittämään tauon pitämistä tien vastakkaisella puolella. No yritykseksi se jäi, emme päässeet ruuhkan takia vaihtamaan puolta :-P Viimeiset 20km olivat tuskaisimmat ainakin Avaimelle jonka ahteri alkoi jo leikata kiinni ja voimatkin hieman loppuivat ylämäissä. Kunnialla kuitenkin jaksoimme koko matkan loppuun asti ja vielä riitti potkua hieman Turussa haahuilemiseenkin kun yritimme löytää lyhintä reittiä satamaan.

Reissu oli kokonaisuudessaan erittäin onnistunut. Sää oli vaihtelevaa Juhannuksen aikana mutta kastumaan ei joutunut muuten kuin oman hikoilemisen takia. Ahvenanmaalla pyöräilemistä voi lämpimästi suositella:)

Paluumatkalla eri etappeihin käytetyt ajat yms: