Jukolan viesti juostiin tänä vuonna Eurajoella eli tuolla länsirannikon suunnalla aivan lähellä Raumaa. TJ:stä oli mukaan eksynyt tasan yksi osallistuja eli allekirjoittanut jolla oli kunnia aloittaa Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan kakkosjoukkueen suoritus.
Matkamme alkoi aikaisin lauantaiaamuna jolloin kaksi Jukola-joukkuetta ja yksi Venla-joukkue kiipesi bussiin linja-autoaseman nurkalla. Lähdimme sananmukaisesti köröttelemään kohti Petäjävettä josta oli tarkoitus poimia kyytiimme lasti Petäjäveden Petäjäisiä joiden kanssa olimme kimppakuljetuksessa. Petäjäiset löytyivätkin ja matka jatkui hitaasti mutta varmasti. Joskus puolen päivän jälkeen olimmekin perille Eurajoella.
Ryhmällemme varattu puolijoukkueteltta löytyi vaivatta. Meidät oli sopivasti sijoitettu keskelle niin että lähiympäristömme teltat pursusivat ruotsalaisia ja norjalaisia suunnistajia.
Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpömittarit poksahtelivat. Fiilis oli kuin keskelle parastakin aurinkorantaa ainakin jos alkoi laskea vastaantulevien komeiden paidattomien miesten ja sporttisten bikinityttöjen määrää. Niskat vinksallaan itsekunkin kävi palloilemassa kisakeskuksessa ja hämmästelemässä hurjaa väkimäärää. Ihmisiä oli paikalla käsittääkseni 30000-40000 kappaletta. Kisakeskuksessa oli hurja markkinavilske meneillään. Jos vain rahaa olisi piisannut niin edullisesti olisi löytynyt mitä tahansa ylikypsästä palvikinkusta kännykkään ja hierontaan saakka. Tietenkin erityisesti suunnistusvarusteita olisi saanut halpaan hintaan. Nappulakengät edullisimmillaan sadalla markalla, lukemattomattomat määrät suunnistuspaitoja ja -housuja reilulla satasella. Tavallisia t-paitoja, sortseja ja ties mitä aivan muutamalla kympillä.
Markkinahumun keskeltä löytyi sitten varsinainen kilpailuareenakin. Koko kilpailukeskus ja lähtöpaikka oli sijoitettu kivilouhimoon. Venlojen kisa alkoi klo15 paikkeilla auringon paistaessa äärettömän kuumana. Yli 600 kappaletta sorjia metsänneitoja lähetettiin matkaan haulikon laukauksella. Ryhmän viimeisimmät saivat takuuvarmasti itselleen pölykeuhkon sillä niin paljon tomua lennätti ilmaan matkaan lähtevä Venla-lauma.
En sen enempää kertoile kisan vaiheista tässä vaan voitte itse tarkistaa väliajat yms www-osoitteesta: http://jukola.lpoy.fi/ Kisa oli kärjen osalta äärimmäisen jännittävä aivan loppuun saakka.
Kaikki joukkueemme Venlat selvisivät kunnialla metsästä. Seuraavana olikin vuorossa varsinainen Jukolan viesti. Miesten lähtö oli klo 2245. Aurinko oli juuri hiljalleen laskemassa lähdön aikaan. Yli 1200 kappaletta kaikenikäisiä miehiä varustettuina kuka minkäkinlaisella otsalampulla (eräällä suunnistajalla näin vain pienen magliten:) oli valmiina syöksymään hämärtyvään metsään. Myös allekirjoittanut oli yhtenä mukana tässä isossa ryhmässä. Ensimmäistä kertaa eläissäni olin menossa suunnistamaan otsalampun kanssa. Lähtöhetki oli jännittävä mutta yritin ottaa mahdollisimman rauhallisesti. Lähtölaukausta ei tällä kertaa ammuttu vaan mieslauma lähetettiin liikkeelle kallioräjäytyksellä. Tanner tärisi ja kaikki pinkaisivat hirvittävällä vauhdilla kohti louhokselta nousevaa rinnettä. Voi niitä raukkoja, jotka kompastuivat kivikkoisella alustalla ja jäivät muiden jalkoihin. Ensimmäinen rinne oli erittäin raskas. Moni kirosi varmasti moneen kertaan matkan varrella heti alussa hankkimiaan maitohappoja :)
Louhoksen reunalla oli ns. K-piste josta saattoi varsinainen suunnistus alkaa. Otin suunnan ensimmäiselle rastille ja aloin pinkoa rastia kohti satojen muiden kanssa. Maasto oli hyvin tasaista ja sisälsi paljon pieniä ja suuria avokallioita joiden väleissä taas hyvin paljon pieniä suomättäitä. Siellä täällä leveitä ojia, muutama isohko polkua ja pari peltoa. Mielestäni vaativanpuoleinen kartta, joka edellytti tarkkaa suunnistamista jos suinkin halusi olla sekoamatta avokallioiden ja soiden paljoudessa. Ensimmäinen rasti löytyi parin letkan kanssa hyvin nopeasti.
Matka jatkui pienissä letkoissa ja vain yhdellä välillä sain juosta käytännössä yksikseni. Menin turhaan hieman pitempää reittiä joka kiersi polkua pitkin. Tasainen maasto olisi ollut melkein yhtä nopeaa juosta kuin tiekin. Nopeudesta kertoo jotain jo se, että ensimmäisen osuuden nopein käytti aikaa kierrokseensa 1h 10min vaikka matkaa oli yhteensä reilut 13km. Ensimmäiset rastit löysin minäkin kohtuullisen vaivatta. Pieneksi vaivaksi voisi haukkua molskahtamista leveään ojaan heti alkumatkasta. Ponnistusvoima ei riittänyt millään ylittämiseen vaan minä ja moni muukin kastelivat jalkansa polveen saakka. No eipä tuota myöhemmin juuri huomannut kun tuli pompittua kohtalaisen kosteassa suossa vähän väliä.
Hissukseen alkoi auringonvalo hävitä ja metsä hämärtyä. Otsalamppu oli pakko sytyttää jos yhtään halusi saada selvää kartan merkinnöistä. Juoksemisessa lampusta ei juurikaan ollut apua. Metsän pimetessä alkoivat vaikeudetkin. Pummasin järjestään melkein kaikkia rasteja. Älkää te erehtykö juoksemaan sokkona minkä sattuu jonon perässä :) Äkkiä oppi Jukolan tavoille ja metsä kaikui varsinkin rastien lähellä huudoista seuraavaan tyyliin: "Onko kellään kuusviis?", "mulla on viiskuus, onko kellään muulla?", "oliko kukaan menossa neljäviitoselle?". Suunnistajat siis huutelevat rastekoodejaan jotta saadaan järkevästi samaan suuntaan menijät yhteen letkaan eikä kukaan eksy väärään suuntaan.
Loppumatkalla tuli välillä vedettyä letkaa ja välillä peesattua. Välillä usko omiin taitoihin horjui aivan turhaan. "Tuolla näkyy valoa, pakko sen rastin on siellä olla" ja sitten mentiin joko ihan väärälle rastille tai muuten vain jorpakkoon kun oma suunta olisi vienyt suoraan oikealle. Lopulta alkoi oikeestaan vain hymyilyttää kun sopivasti menetti suuntavaistonsa ja löysi itsensä samalta tieltä jonka oli ylittänyt jo 5 min sitten :) Kaikki rastit kuitenkin löytyivät vaikka aikaa menikin ja pääsin lähettämään joukkuuemme kakkososuuden viejän matkaan sijaluvulla 1136 tai jotain sinnepäin :)
Muut osuudet menivät ihan kohtuudella läpi. Jopa ensikertalaisemme joka taisi paria tuntia ennen jukolan aloitusta nähdä ensimmäistä kertaa suunnistuskartan:) Mies oppi suunnan ottamisenkin yhdellä kertaa :-) Yhteislähtöön jäi kaks viimeistä osuuttamme. Kuutososuus selvisi matkastaan mutta ankkurimme ikävä kyllä ei :-P Auringonpolte taisi hyydyttää miehen niin että hän jätti leikin kesken puolimatkassa ja tuloksena oli siis koko joukkueemme hylkääminen :-I No voitimme kuitenkin Haldenin kummatkin joukkeet! :-) (Molemmat hylättiin paljon ennen meitä rastiepäselvyyksien takia :)
Hauskaa oli jokatapauksessa ja ensi vuonna olisi tarkoitus mennä taas. Jokohan nyt saisi TJ:stä mukaan enemmänkin lähtijöitä? :) Kisaa ei tartte ottaa niin tosissaan, pääasia että on kivaa :) Matkat ovat kohtalaisen pitkiä mutta ei niitä kukaan käske pinkomaan hikihatussa. Eksymään ei pääse kun metsä on täynnä muitakin suunnistajia joista useimmilla on hyvin aikaa neuvoa missä mennään.
Iltarastit jatkuvat koko kesän loppuun saakka. Rohkeasti vain kaikki kokeilemaan uutta lajia. Jos ei kompassin (ei pakollinen väline) käyttäminen tai kartan lukeminen vielä ole hallussa niin ei hätää! Nämä taidot opetetaan kyllä eikä ketään jätetä metsään yksikseen :) Iltarastit siis aina maanantaisin ja torstaisin. Kiinnostuneet mailatkaa minulle niin pääsette mukaan TJ:n metsäletkaan :)