From Riikka.Ahlgren@relatech.fi Sun Sep 17 18:39:51 2000 Date: Wed, 9 Aug 2000 15:22:44 +0300 From: "Ahlgren, Riikka" To: "'sapapo@cc.jyu.fi'" Subject: Min version om vad som hände Tässä mun tämän päivän aikaansaannos (: Riikka. --------------- Kertomus Karhunkierrokselta Lähdimme kohti Kuusamoa perjantaiyönä kello kahden jälkeen, peräkärryn nitinän säestäessä matkantekoa. Kuusamossa huomasimme että aamuyhdeksältä nälkäisille on tarjolla vain nestemäisiä eväitä, ruokapaikat olivat vielä kiinni. Kierrettyämme pari kertaa Rukatunturia ympäri pääsimme vihdoin Karhunkierroksen lähtöpaikalle ja maastoon. Ristikallion huikeat maisemat lupasivat hyvää loppumatkallekin, vaikka alun kilometripylväät ( 6 kuljettu, 69 jälellä) olivat aika masentavia. Ensimmäisen päivän erätaipaleen keskeytti sopivasti luontokeskuksen kioskin limsat ja jäätelöt. Leiripaikalle Kiutakönkään koskien juureen pääsimme vasta illalla kahdeksan aikaan, eikä unen tuloa tarvinnut kauaa odotella, sillä autossa matkattu yö ja 20 kuljettua kilometriä verotti kyllä voimia. Sunnuntai-aamuna matka jatkui joen mutkia seuraillen. Maasto oli helppokulkuista ja reitti kulki sopivan ylhäällä maisemia ajatellen. Matkan varrella ehdimme hetken auringossakin köllöttää, ja kuitenkin ehdimme iltakuudeksi seuraavan yöpymispaikkaamme, Jussinkämpälle. Järven vesi oli riittävän lämmintä jopa uimiseen, ja nuotiolla makkarat maistui. Letunpaistomme päättyi vähän surkeasti, sillä ilman rasvaa ei taikinaa letuiksi taiottu, eikä Sapapon rasvaiset jututkaan riittäneet pannun voiteluun. Ulkomaalaiskundeja taisi vähän naurattaa kun yritimme Isan metwurstiviipaleilla rasvata lettupannua, surkealla menestyksellä. Maanantaina sitten tavattiin Tommin edelliskesän heilatkin, olivat lähteneet samaa reittiä vaeltamaan. Muutenkin tuvilla ja kämpillä ei tarvinnut yksikseen olla, porukkaa riitti joskus melkein tungokseen asti. Pari tuntia lähtömme jälkeen pieni sadekuuro yllätti, ja juuri kun olimme saaneet saderommppeet niskaan sade taukosi. Tietysti. Isointa sadekuuroa päästiin onneksi pakoon laavuun, ja kyllä makkarat taas maistui. Päivän show oli vaijerivene. Ensin hihitimme edellämenijöille kun joen ylitys ei tahtonut millään sujua, ja kohta huomasimme itsekin että katkenneella airolla soutaminen ei ole yhtään helppoa. Yli kuitenkin päästiin ja matka jatkui mustikoiden keskellä. Illalla Siilasmajalla saimme kamamme kuivattua ja letutkin paistettua lainarasvalla ja -pannulla. Yöllä itse kukin tutustui maaston anatomiseen muotoiluun, kun telttapaikka sattui olemaan sen verran vino että vietti nukkujia kovasti järveen päin. Viimeinen vaelluspäivämme jäi 5 kilometrin pyrähdykseksi. Sateen pelossa emme lähteneet enää pidemmälle, vaan lopetimme reissumme Juumaan. Kotimatkan aluksi valloitettiin ilman rinkkoja vielä kuitenkin yksi Rupan huipuista, ennen kuin sukelsimme Kuusamon Tropiikkiin. Porealtaiden ja höyrysaunan jälkeen tapasimme vielä paikkakunnan ainoan kiinalaisen, ja kohti Jyväskylää lähdimme jo seitsemän aikoihin. Kuskin syöttämisestä huolimatta selvisimme kotiin joskus yhden jälkeen. Retkemme onnistui erittäin hyvin; kukaan ei loukkaantunut, eikä poroihinkaan törmätty vaikka yritys oli kova. Mitään ei hajonnut tai jäänyt matkalle vaikka suo nappasikin sandaalini hetkeksi. Tiskiharjakin pysyi tallessa. Ja ainakin minun poistuessani kyydistä kaikilta vielä irtosi edes tekonauru, joten henkisiltäkin traumoilta vältyttiin, Tropiikin tappajahaista huolimatta.