From Hazor@iki.fi Sun Sep 17 18:40:35 2000 Date: Thu, 10 Aug 2000 00:24:21 +0300 (EET DST) From: Tommi Lahtonen To: Sami Poikonen Subject: Kuusamoo Kuusamoo Tyhjä Joukko karhunkierroksella 5-8.8.2000 Reissuun lähdettiin lauantaina keskellä yötä 02 jälkeen. Aikaisemmin emme päässeet liikkeelle, koska Isalla oli tiedossa niin tärkeät syöminkipileet ettei edes TJ:n vaellus voinut mennä niiden ohitse. Kaikki muut kuin Isa olivatkin ehtineet ottaa pienet torkut ennen matkaan lähtemistä. Rinkat pakattiin peräkärryyn ja retkelle lähtijät tunkivat itsensä Sapapon autoon. Tänä vuonna matkaan lähtivät Tommi, Sapapo, Aira, Isa ja Riikka. Retkestä oli ollut myös muita kiinnostuneita mutta he olivat kuka mistäkin syystä joutuneet perumaan osallistumisensa. Samulin pois jääminen "miun pittää hakata mökillä halkoja"-syyllä herätti reissaajien keskuudessa pientä keskustelua varsinkin kun Samulin halonhakkuumatka suuntautui kohti Prahaa! Sami otti ensimmäisenä ohjakset käsiinsä ja suuntasi menopelin kohti Pielavettä ja sieltä edelleen Iisalmeen. Muut torkkuivat tällä välin kuka milläkin mutkalla. Iisalmessa pidettiin pienoinen kusitauko ja vaihdettiin Tommi rattiin. Aamun hieman jo sarastaessa auto kulki hurjien hernerokkasumuvyöhykkeiden läpi tasaisella vauhdilla kohti Kajaania, Suomussalmea ja lopulta Kuusamoon. Sami oli nakitettu ajamaan viimeinen etappi. Perillä Kuusamossa olimme lauantaiaamuna kello yhdeksän paikkeilla. Yritimme etsiä sopivaa aamiaispaikkaa mutta huonolla menestyksellä. Mikään paikka ei tuntunut olevan auki. Onneksi pääsimme kuitenkin tekemään viimeiset tarvikehankinnat tavallisesta ruokakaupasta. Sitten ei auttanutkaan muu kuin suunnata huoltoasemalle syömään. Saimme mahamme täyteen mutta ruuassa olisi voinut olla hieman makuakin. Vielä muutaman kymmenen kilometrin ajomatka niin pääsimme Karhunkierroksen lyhyemmän version aloituspaikkaan. Eipä sitten muuta kuin vaellusvaatteet niskaan ja rinkat selkään. Rinkkojen paino aiheutti joillakin epämääräistä narinaa. Muilla rinkan painon koostumus jäi hieman mysteeriksi mutta Isa tuskin pakkaa seuraavalla kerralla samanlaisia eväitä. Neidillä taisi olla mukanaan ainakin vesimeloni, kurkku, nektariineja, mehutölkkejä ja kaikenlaista muuta kevyttä ja energiapitoista :-D Vaelluksen ensimmäinen poro nähtiin heti parin sadan metrin päässä lähtöpaikasta. Varsinainen ensimmäinen nähtävyys oli kuitenkin Ristikallio n. viiden kilometrin päässä lähtöpisteestä. Hämmästyttävän jyrkät ja jylhät kalliot aiheuttivat vaellusjoukossa selkeää ihastusta. Ristikalliolta matka jatkui hissukseen kohti Taivalköngästä jossa pääsimme ensimmäistä kertaa kokeilemaan riippusiltaa. Taivalköngäs oli komea ja riippusillatkin ihan hauskoja. Emme olleet myöskään aivan yksin vaellusreitillä vaan ehdimme törmätä useampaankin ryhmään jotka tulisivat vielä moneen kertaan vastaamme reitin eri vaiheissa. Taivalkönkäältä olikin edessä pitkä 9km etappi kohti Kiutaköngästä. Kaikesta päätellen suunniteltu reilun 20 km päiväetappi oli hieman liikaa ryhmällemme. Askel alkoi useimmilla painaa ja kovenevassa määrin toivottiin, että ensimmäiseen sopivaan leirintäpaikkaan jäisimme. Tunnelmaa piristä ennen Kiutaköngästä ollut leirintäalue ja siellä sijainnut kioski josta väsyneimmät saattoivat ostaa jätskiä. Myös muutama postikortti tuli lähetettyä. Kiutaköngäs oli erittäin hieno koski. Joukkomme väsyneimmät eivät kuitenkaan tästä nähtävyydestä juurikaan halunneet innostua vaan tahtoivat pikimmiten päästä telttapaikalle ja syömään. Telttailualue olikin ihan komea ja aivan joen rannassa lähellä Taivalköngästä. Saimme teltat kunnialla pystyyn ja pastankin valmistettua. Syömisen jälkeen alkoikin koko ryhmää ramaista. Pitkä päivämatka ja huonosti nukuttu edellinen yö vaativat selvästikin veronsa. Onneksi sää oli suosinut koko päivän ajan. Olimme voineet talsia sandaalit jalassa ja sortsit+t-paita-yhdistelmällä ilman minkäänlaista pelkoa palelemisesta. Auringon paisteessa ei hiestä ollut pulaa. Seuraavana aamuna matkamme jatkui kohti Ansakämppää. Olimme päättäneet etteme kulkisi tänä päivänä alunperin suunniteltua 20mk etappia vaan jäisimme jo Jussin kämpälle n. 15km päähän. Reitti kulki upeissa maisemissa pitkin joen varrella olevaa korkeaa piennarta. Joki virtasi koko ajan 30-50 metriä meitä alempana. Jossakin vaiheessa käännyimme poispäin Oulankajoesta ja reitti suuntautui etelämmäksi kohti Jussin kämppää. Matkalle osui useampiakin korkeita nousuja ja vaivalloista juurakkoa mutta suurelta osin reitti oli hyväkulkuista leveää polkua. Jussin kämpällä olikin jo hieman enemmän väkeä kuin edellisessä leiripaikassamme oli ollut. Tähän mennessä oli vastaamme tullut n. 100 kpl erinäköistä ja -kokoista karhunkierroksella liikkujaa. Kämppä oli iso ja siellä oli vielä reilusti tilaa joten varasimme koko porukalle nukkumapaikat laverilta. Tytöt kävivät urheasti uimassa. Pojat tyytyivät liottelemaan varpaitaan järvivedessä. Täytimme vatsojamme Blåbandin kanavihannespadalla. Tilaa jäi kuitenkin sen verran, että päätimme yrittää myös lettujen paistamista. Ikävä kyllä epäonnistuimme surkeasti. Olimme unohtaneet ottaa mukaan paistorasvan joten lettutaikinamme jämähti surkeasti kiinni mökin omaan paistinpannuun kuten myös trangiamme pannuun. Noh, jätimme toisen lettujauhopussin odottamaan parempia paistomahdollisuuksia. Onneksi lettupaistamisen epäonnistuminen ei tyttöjä haitannut vaan he intoutuivat laulelemaan iltamme ratoksi. Tommi yritti parhaansa mukaan taltioida illan äänimaailmaa nauhalle. Yö sujui hieman kehnosti kaikilta. Ensimmäisenä Samin makuualusta intoutui todelliseen narinakonserttiin. Onneksi tätä ei kestänyt kuitenkaan kauaa vaan loppuyön huonon nukkumisen syyksi osoittautui lähinnä liika kuumuus. Makuupussin sisällä oli aivan turha yrittää olla. Hiki virtasi ja uni oli katkonaista. Riikka heräsi tuttuun tapaan ensimmäisenä. Tommi raahautui hereille seuraavana kyllästyttyään muiden kämpässä nukkuneiden kolisteluun. Isa ja Sapapo koisasivat edelleen kuin pienet murmelit. Pihalla oli paljon populaa aamiaista värkkäämässä. Sitten sattuikin taas kuuluisi pieni Suomi ilmiö. Tommi törmäsi kahteen "sinkkutyttöön", jotka olivat olleet edelliskesänä samaan aikaan pyöräilemässä ahvenanmaalla. Nämä olivat saapuneet Jussin kämpälle edellisiltana pian sen jälkeen kun tyhjän joukon poppoo oli painunut nukkumaan. Näitä tyttöjä ja heidän mukanaan ollutta kolmatta pyörää tulimmekin sitten näkemään useaan otteeseen loppumatkan aikana. Edelliskesän ahvenanmaapyöräilystä voi lukaista osoitteesta: http://www.niksula.cs.hut.fi/~hazor/affenanmaa.txt Porukkamme viimeisetkin saatiin hereille ja pääsimme popsimaan ravitsevaa aamiaista eli marjakeittoa ja mysliä. Liikkeelle emme kuitenkaan päässeet kuin vasta puolen päivän aikoihin. Samaan aikaan "reippaampia" vaeltajia jo saapuili Jussin kämpälle. Jotkut olivat lähteneet liikkeelle jo aamukuudelta! Kolmannen päivän päämäärämme oli noin 15 km päässä sijaitseva Jyrävä. Olimme jo luopuneet toivosta ehtiä retkiaikamme puitteissa Rukan huipulle saakka. Alkumatka oli kohtalaisen tylsää metsää. Maisemat paranivat päästyämme Kitkajoen varrelle. Tätä ennen olimmekin jo ehtineet ohitella toisiamme ristiin useamman kerran muiden Jussin kämpältä lähteneiden kanssa. Kitkajoen rannalla oli reitin vaikeakulkuisin osuus. Aivan joen reunalla kulkevaa jyrkän rinteen varrelle sijoittuvaa polkua. Moninpaikoin oli hankalia kiviä ja pahaa juurakkoa. Kukaan ei kuitenkaan odotuksista huolimatta mulahtanut jokeen. Ei edes Riikka, joka edellisinä päivinä oli jo kertaalleen ehtinyt kellahtaa kumoon ja kokeilla myös sandaalinsa suo-ominaisuuksia. Puolessa välissä päivämatkaa alkoi sataa. Pysähdyimme sateensuojaan puiden alle ja kääriydyimme sadekuteisiin. Samantien sade sitten lakkasikin :) HEti seuraavalla laavulla kuoriuduimme kalvovaatteistamme ja jatkoimme edelleen sortseissa vaikka lämpötila olikin hieman pudonnut. Sopivasti hieman ennen laavua jossa tarkoituksenamme oli lounastaa niin sade alkoi uudelleen. Uskoimme ehtivämme kastumatta laavulle joten lisäsimme vauhtia. Ikävä kyllä nopeus taisi kasvaa liian suureksi, koska kävelimme huomaamatta kohdelaavumme ohi ja pääsimme litimärkinä suojaan vasta seuraavalla. Noh, tämän takiahan sitä kantaa kilometrikaupalla mukanaan vaihtovaatteita? Jäimmekin laavulle syömään ja kuivattelemaan pitemmäksi aikaa. Jyrävään ei ollut enää pitkä matka emmekä olleet vielä varmoja kumpaa puolta jokea kulkisimme. Pääsisimme kokeilemaan vaijerivenettä jos vaihtaisimme puolta. Tuttu tyttökolmikkommekin saapui märkinä paikalle ja jatkoi melkein samantien matkaansa vaijeriveneellä kohti lähellä Jyrävää olevaa siilasmökkiä. Pienten sotkujen jälkeen tytöt pääsivätkin vaijeriveneellä joen ylitse. Me päätimme seurata samaa reittiä. Vettä tihuutti vähän väliä mutta nyt se ei enää haitannut, koska olimme pukeutuneet sen mukaisesti. Pääsimme joen yli ihmeemmin sotkematta. Loppuetapin maisemat Jyrävään saakka olivat jo tutuksi koettua jylhää rotkomaista jokimaisemaa. Silmä lepäsi. Mökki oli erittäin hienolla paikalla suoraan vastapäätä Jyrävän koskea. Kohina oli aikamoinen mutta ei kuitenkaan häiritsevä. Mökki oli jo täytetty pienillä polvenkorkuisilla vaeltajilla joten emme yrittäneetkään tunkea sinne vaan pystytimme telttamme yhdelle harvoista telttailuun sopivasta paikoista mökin vieressä. Söimme ja istuskelimme iltaa yhdessä tyttöpoppoon kanssa. Tyttöjen letunpaisto ei ottanut sujuakseen teflonpannusta huolimatta. Lainasimme heiltä pannua ja pikkupoikaporukan isommilta jäseniltä saimme lorauksen paistorasvaa. Tällä kertaa letuista tulikin ihan lettujen näköisiä ja makuisia. Samikaan ei turhaan raahannut mukanaan gourmet-vadelmahilloa vaan saimme senkin upotettua parempiin suihin. Isa ja Tommi joutuivat uhrautumaan ja syömään useimmat letuista, koska muut olivat jo jostakin syystä kylläisiä. Tulimme toimeen yllättävän vähällä ruualla ainakin jos vertaa tyttöporukan ruoka-annoksiin. "syömärikaksikko" upotti kahdestaan mahaansa enemmän puuroa kuin meidäm koko viiden hengen porukka olisi saanut syötyä :-O Taisi kyllä olla kulutuskin eri luokkaa ainakin päivämatkoista päätellen. Viimeinen aamu koitti. Aamiainen oli normaaliakin reilumpi, koska piti yrittää tuhota kaikki jäljellä olevat myslit ja keitot. Tommin urheasta yrityksestä huolimatta mysliä jäi jäljelle. Edellispäiväinen sade oli vienyt useimmilta parhaan vaellusterän pois joten päätimme kävellä vain lyhyen matkaa Juumaan josta tilaisimme taksin hakemaan autoamme ja peräkärryä. Matkalla Juumaan poikkesimme katsomassa myllykoskea ja sen kohdalla olevaa riippusiltaa. Päiväturisteja tuntui tulevan vastaan jatkuvana liutana. Monet katsoivat silmät pyöreinä meitä joilla oli selässä oikeat rinkat ja oikeasti tavaraa. Juuri ennen Juumaa oli vielä retken pisin ja komein riippusilta. Juumassa saimme istuskella tunnin verran sillä välin kun Sami kävi taksikyydillä hakemassa oman automme. Tuttu tyttökolmikkokin saapui Juumaan. Hekin olivat hylänneet aikeet kävellä Rukalle saakka. Ryhmän kolmas jäsen ei tainnut oikein jaksaa kahden ikiliikkujan matkassa... Tytöt nappasivat taksin ja lähtivät lillumaan Kuusamon tropiikkiin. Me taas suuntasimme matkamme vielä kohti Konttaista, joka sattui olemaan sopivasti sekä vaellusreitin että autotien varrella. Kiipesimme Konttaisen huipulle napsimaan viimeiset upeat maisemakuvat ja ryhmäpotretit porukastamme ennen ajamista Kuusamon tropiikkiin. Kuusamon tropiikissa oli nimensämukaisesta kosteaa ja lämmintä. Höyrysauna oli huomattavasti parempi kuin mitä Peurungassa olimme kokeilleet. Eikä tavallisessakaan saunassa ollut valittamista. Allastilat olivat ehkä hieman pienet ja Tommi kaipaili ihan oikeaa uima-allasta mutta hyvinpä tuolla saimme lillutella itsestämme pois vaellusretken kuonakerrosta. Tropiikin jälkeen kaikilla olikin kiljuva nälkä. Jo tulomatkalla olimme huomanneet kiinalaisen ravintolan Kuusamon keskustassa ja sinne suuntasimmekin uinnin jälkeen. Kiinalaisessa ravintolassa syömisestä taitaa tulla jonkinlainen vaellusperinne. Annokset olivat reilut ja maistuivat kaikille erinomaisesta. Palvelu oli hyvää ja nopeaa. Voimme suositella. Edessä olikin enää 6.5h ajomatka kotiin. Sami ajeli taas kerran ensimmäisen vuoron, Tommi toisen ja Sami viimeisen. Tytöt päästettiin tälläkin matkalla helpolla. Ehkä ensi vuonna tytöt ajavat ja pojat koisaavat? :) Karhunkierros oli hyvin erilainen vaellus kuin edellisvuoden Pallas-Hetta. Tällä kertaa ympärillämme oli koko ajan metsää ja muutenkin olimme lähellä sivistystä. Välillä oli hieman cityvaelluksen tuntua, kun pitkospuut kiiltelivät tuoreuttaan ja vastaan käveli ties minkälaista porukkaa. Onneksi pelätyt kaljavaeltajat uupuivat reitiltä kokonaan. Ihan hauska kokemus oli Kuusamo vaikkakin Pallas-Hetta menee vielä reilusti edelle eikä Svalbardiin kannata edes vertailla. Kaikki erilaisia ja omalla tavallaan hyviä juttuja. Ensi vuonna sitten taas jonnekin aivan erilaiseen maastoon. Joko melontaretkelle tai perinteiselle vaellukselle Ruotsiin, Norjaan tai jopa Venäjälle? Tommi kiittää vaelluksella olleita kivasta reissusta ja painuu nyt pehkuihin. -- Tommi Lahtonen, hazor@iki.fi, , IRC:Hazor Start every day off with a smile and get it over with. -- W.C. Fields