Helsinki City Marathon
Virallinen tulossivu
Tulokset RC Eemelin sivuilta
Lähdin ensimmäistä kertaa elämässäni kokeilemaan maratonin juoksemista. Suoritustapahtumaksi tuli valittua HCM lähinnä siksi että en paljon muista maraton-tapahtumista edes tiennyt ja se oli sopivasti näin loppukesästä. "Projekti" alkoi periaatteessa jo kesäkuussa jolloin aloitin juoksutreenit. Ehdin viikon sisällä juosta kaksi kertaa pitkän lenkin. Ensin n. 20km mökille hiekkateitä pitkin ja heti viikon päästä tuomiojärven ympäri + laajavuoren 6km lenkki. Aikaa kului molemmilla keikoilla n. 1.5h. Tämä lupailikin jo aivan kohtuullista vauhtia maratonille :) Ikävä kyllä juoksutreenaus lopahtikin sitten heti alkuunsa. Päälle iskivät jukolan viesti, juhannuspyöräilyt, tandem-pyöräilyt yms. Joko ei vain ehtinyt, jaksanut tai viitsinyt käydä lenkillä. Onneksi tuli sentään käytyä iltarasteilla juoksemassa kompassin kanssa muutaman kilometrin lenkkejä. Luottamus vahvaan peruskuntoon oli kuitenkin kova enkä aikonut missään vaiheessa perua HCM:lle osallistumista.
Pari päivää ennen maratoonia yritin tankata parhaani mukaan syömällä lähes kaiken mahdollisen hiilihydraattipitoisen mitä kämpästä löytyi. Maraton-aamuna tankkaus jäi hieman turhan vähäiseksi koska kämpästä ei enää löytynyt syötävää:) Onneksi junaa piti vaihtaa treella niin ehti äkkiä käväistä ostamassa suklaalevyn ja pari marjapiirakka joilla sai pahimman nälän sammutettua. Kiitokset Liinulle joka varasi itselleen ja minulle istumapaikat junasta tre-hki välillä. Olivat nimittäin tarpeelliset koska osa matkustajista joutui seisoskelemaan! Emme todellakaan olleet ainoat maratoonarit tässä junassa :) Perillä Pasilassa n. klo12. Kilometrin kävely urheilustadionille mukaanlukien koukkaus kauppaan josta mukaan jugurttia, pari banaania ja lakritsipussi.
Perillä stadionilla saikin sitten hieman ihmetellä kehnoja opasteita. Ihmisvirtaa seuraamalla löysin kuitenkin oikeaan paikkaan ja sain numerolappuni + muovikassillisen mainosrojua yms. Hetken aikaa vierähtikin muovikassin sisältöä tutkiessa ja eväitä syödessä. Sää oli erittäin kaunis ja aurinkoinen. Verkkarit tuntuivat olevan aivan liikaa ja kävinkin vaihtamassa juoksukuteet päälle. Aikaa piisasi kuitenkin vielä reilusti ennen lähtöä. Päädyimmekin kuluttamaan aikaamme katselemalla kickbike-kisoja stadionin parkkipaikalla.
Lopultakin alkoi lähtöhetki lähestyä. Raahasin kassini "säilytykseen" stadionille elikkä eristettyyn katsomo-osaan penkin alle. Vain kilpailijoilla oli tuonne pääsy. Siirryin lähtöpaikalle Paavo Nurmi -patsaan vierelle venyttelemään. Kymmenisen minuuttia ennen lähtöä tuppauduin satojen juoksijoiden keskelle ja tietystikin erehdyin ensimmäiseksi aivan väärään paikkaan. Onneksi tajusin ajoissa että paikkani ei ehkä ole 2.30 tavoiteryhmässä vaan siirryin reilusti taaksepäin:)
Lähtölaukaus pamahti lopultakin ja pääsimme matkaan. Reittikartta löytyy osoitteesta <URL: http://www.sul.fi/helsinkicity/reittikartta.html< Lähdin matkaan hitaasti mahdollisimman kevyellä ja rennolla askelluksella koska en ollut yhtään varma millaisella vauhdilla jaksaisin koko matkan läpi. Ensimmäisellä juomapaikalla törmäsin Keemiin (Mika Perkiömäki), jonka kanssa tulikin matkattua lähes koko matka. Mikalla oli mukanaan kello josta pystyimme helposti seuraamaan ajankäyttöä ja sitä myöten nopeuttamme reitinvarrelta löytyvien kilometripaalujen avulla.
Alkumatka oli kevyttä ja meni rennosti jutellessa kaikenlaisesta. Vauhti oli aika tarkkaan hieman vajaata neljän tunnin vauhtia. Ensimmäiset 15km sujahti ohitse hyvin nopeasti. Sen jälkeen alkoivat matkan vaivat iskeä päälle. Pohkeeni alkoivat hissukseen iskeä maitohapoille ja reisissä tuntui myös. Pahin jumitus oli n. 20km paikkeilla. Onneksi reidet vertyivät jonkin verran ja loppumatkan ajaksi ongelmaksi jäivät lähinnä pohkeet. Onneksi juokseminen kuitenkin onnistui jatkuvalla tasaisella vauhdilla. Ensimmäiset viisi 5 kilometrin pätkää menivät kaikki konemaisen tasaisella vauhdilla n. 27:30 jokainen. 25-30 väli meni 28 minuuttiin mutta tuossakin lienee hidastuksen syynä hieman pitemmät juomapaussit eikä niinkään vauhdin putoaminen.
Pätkä 30-35 oli koko matkan kamalin ja raskain. Kumpikin kiroili hieman hulluuttaan lähteä tämmöiseen juoksuun mukaan. Kilometrit etenivät erittäin hitaasti. Lienee järjestäjien mitta venynyt pahasti loppua kohden :-P Aikaa kului tällä välillä n. 30 minuuttia. Pelastus saapui kuitenkin lopulta 35km tankkausasemalla josta sai vihdoinkin suuhunsa muutakin kuin pelkkää vettä, dexalia tai mehua. Tarjolla oli suolakurkkua, appelsiinia ja banaania! Risuja järjestäjille vähäisestä ravinnon tarjoamisesta! Olisin kaivannut energiaa jo huomattavasti aiemmin. Ainut "kiinteä" ravinto tätä ennen oli ollut pari hassua hedelmäaakkosta joita oli jaossa esplanadilla (23km). Finlandihiihdossakin saa sentään jotain syötävää vähintään lähes joka asemalta.
Tankkauksen jälkeen matka jatkuikin aivan uusin voimin. Kilometrit olivat kuitenkin edelleen pitkiä vaikka voimia tuntui taas piisaavan paremmin. 39 kilometrin kohdalla aloimme tajuta että jeees, mehän jaksamme tämän loppuun saakka :) Mika lisäsi hieman pituutta askeleeseen. Juoksimme selkeästi vauhdikkaammin 39-40 välin kuin mitä pari aikaisempaa kilometriä. Viimeisen tankkauspisteen jälkeen minulla kostautui tuo nopea kilometri. Vauhti hyytyi totaalisesti. Voimia olisi ollut mutta jalka ei vaan enää toiminut millään ilveellä nopeasti. Päästin Mikan juoksemaan omaa vauhtiaan loppumatkan ja lyllersin itse sen mitä pääsin. Maalissa lopulta loppuajalla 3.56:40 tai jotain tuossa paikkeilla. Mika ehti maaliin kolmisen minuuttia aiemmin.
Maalissa kouraan iskettiin mitalin lisäksi banaani ja trip-mehu joilla sai heti hieman palauteltua eloa ruumiiseensa. Miksi täällä ei ollut söpöjä kisatyttöjä halaamassa niinkuin Finlandiahiihdossa? :) Tuntui ihanalta vaihteeksi vain istua ja maata tartanilla eikä enää juosta konemaisesti eteenpäin :) Paikaltaan ylösnouseminen oli kyllä tuskaa:) Maalissa huomasi selkestä ketkä olivat ehtineet juosta ennen maratonia enemmänkin. Liian vähän juosseena olin selkeästi enemmän jumissa kuin Mika tai muut kaverit. Linkkasin eteenpäin kuin chaplin, jalkaterät ulospäin sojottaen :) Portaissa kulkeminen oli täyttä tuskaa, erityisesti alaspäin tullessa. Tankattuani pari kappaletta jugurttitölkkejä joita sai järjestäjiltä niin siirryin parin kaverin kanssa uimastadionille saunomaan.
Pukukopissa alkoivat paljastua kunnolla matkan aiheuttamat vammat. Pahiten pelkäämäni ongelma eli polvien hajoaminen ei onneksi ollut iskenyt. Kiitos siitä kuulunee paljolle pyöräilylle. Vaellusretkellä kärsineistä isovarpaista toinen teki nyt lopullisen lakon. Kynsi oli aivan lähtemäisillään irti ja varvas oli muutenkin aikas karsean näköinen :-P Kengät olivat kyllä olleet erittäin hyvät mutta näköjään jo aiemmin kärsinyt varvas ei ollut enää kestänyt rasitusta. Pohje- ja reisilihakset olivat täysin jumissa. Jalkojen koukistaminen, istualtaan ylösnouseminen yms liikkeet tuottivat jo niin paljon tuskaa että ajatuskin oikein kunnon venyttelystä tuntui karmaisevalta. No en ollut todellakaan ainoa jonka käveleminen oli vaikean näköistä... Sisäreidet olivat kärsineet vereslihalle saakka. Matkan kuluessa sisäreidet olivat hinkanneet niin paljon toisiaan vasten että päällimmäinen nahkakerros oli kulunut pois. Pitääkö tässä opetella juoksemaan ihmeellisessä haara-asennossa vai käydä rasvaimun sijaan lihasimussa? :-O Nännit olivat kostean juoksupaidan liikkeessä hinkkautuneet aivan ruvelle ja olivat kiitettävän arat :-P Ensi kerralla laastaria suojaksi! Hartiatkin olivat hieman jumissa ja jostain syystä vasemman käden hauiksen alaosa kenkkuili hieman. Kaikki yllämainitut vaivat ovat nyt kiusanani vielä maanantaina melkein kaksi päivää juoksun jälkeen. Onneksi kuitenkin kaikki on menossa parempaan suuntaan ja pystynkin jo kävelemään lähestulkoon normaalisti (paitsi ehkä portaissa:).
Kokemus ei ollut mitenkään karmaiseva vaan olo on ollut lihasjumeja lukuunottamatta hyvä koko ajan juoksun jälkeen :) Tätä pitää siis kokeilla vielä toisenkin kerran! Tavoitteena on 3h alittaminen vielä joskus... Seuraavan kerran kokeilen pitkän matkan juoksua todennäköisesti Pirkan hölkässä (<URL: http://www.pirkankierros.sci.fi/>) joka onkin luonteeltaan huomattavasti erilainen kuin marathon.
Käyttämäni "treeniohjelma" jolla selvitin maratonin oli seuraavanlainen: Aikaväli toukokuu - elokuuun alku
Pohjalla tietysti jo valmiiksi hyvä peruskunto. Ehkei kantsi tuosta ohjelmasta ihan mallia ottaa. Ainakin pitkiä lenkkejä olisi syytä juosta huomattavasti enemmän. Yksi pitkä lenkki viikossa koko ajan matkaa kasvattaen kunnes reilua viikkoa ennen maratonia pystyisi juoksemaan n. 30km.
t. Jumijalka :-)
Helsinki City Marathon
Virallinen tulossivu
Tulokset RC Eemelin sivuilta
Muutama valokuva RC Eemelin kotisivulta:
Minä vasemmassa reunassa mustiin pukeutuneena Liinun ja RC Eemelin poikien seurassa
Minä ja Keem
