Tour de Nordkalotten

Tommi ja Mika pyöräilivät Ivalosta lähes euroopan pohjoisimpaan kolkkaan, nukkuivat Hurtigrutenin kyydissä, polkivat Lofoottien läpi ja Skandien yli Norjasta Ruotsiin. Tuloksena parin viikon huima Tour de Nordkalotten -pyöräretki!

Lähtö Jyväskylästä

Pyörät lastattiin ja ensimmäiset metrit ajettiin jo Jyväskylässä matkakeskukseen odottamaan pohjoiseen menevää linja-autoa. Bussimatka oli keskellä yötä ja meni joten kuten koisatessa Ouluun asti. Oulussa olimme aamuvarhaisella ja jouduimme odottamaan pari tuntia Eskelisen Lapin linjan bussia. Aamuauringon valaistessa ja pikkulintujen vilistäessä ympärillä kokkasimme ensimmäisen reissuaterian Oulun bussiasemalla. Vähän ennen bussin lähtöä juttusillemme ilmestyi eläkeläispariskunta, joka oli menossa Rokualle jonkin sortin kuntoutukseen. Ennen Rokualle kulkevan minibussin saapumista ehti vanha sotasankari kertoilla meille pitkät sotajutut.

Bussiin nousi yllättävän paljon muitakin pohjoiseen matkaajia. Ainakin yksi seurue oli ihan selvästi vaellukselle menossa. Bussin matkatavaratila tuli aivan täyteen mutta onneksi meidän pyörämme ja peräkärrymme mahtuivat mukaan. Tavarat piti pakata oikein sen mukaan mihin suuntaan kukakin oli menossa. Rovaniemellä olisi edessä bussin vaihto ja tavarat siirrettäisiin oikeaan bussiin sen mukaan oliko matkalla kohti Inaria vai Kilpisjärveä.

Matka kohti Ivaloa oli puuduttavaa bussissa istumista. Mikalle reitillä saattoi ollakin jotain uutta näkemistä mutta minä olin kulkenut tämän välin jo aivan liian monta kertaa. Lopultakin bussi saapui Ivaloon ja pääsimme kasaamaan pyöriä matkakuntoon. Taivas oli pilvetön ja aurinko porotti tappavan kuumasti. Lämmintä oli reilusti yli hellerajan. Varusteita kasatessamme vaihdoimme muutaman sanan samassa bussissa matkaavan nuoren porotutkijatytön kanssa. Hän oli menossa Kaamasen porotutkimusasemalle töihin.

Ivalo - Porotutkimusasema (Kaamanen)

Matka alkoi rauhallisesti Ivalosta kohti Inaria. Ensimmäiseen kommellukseen ei mennyt pitkälti kun Mikan pyörästä tipahti jotain. Aivan sattumalta pudonnut osa kilahti pyörään niin erikoisesti että sitä ei voinut olla huomaamatta. Jonkun aikaa jouduimme tietä haravoimaan kunnes löysimme pienen osan, joka oli irronnut Mikan pyörän lainapolkimesta (Kiitokset Ariokille).

Välillä pysähdyimme valokuvaamaan ja videokuvaamaan komeita maisemia tien noustessa korkealla ylös rinteeseen. Parhaat Inarin järven maisemat jäivät kuvaamatta koska näköalapaikalle vievä tie oli päällystämätön ja olisi noussut jyrkästi korkealle mäelle. Kapearenkaisilla pyörillä ei huvittanut lähteä polkemaan kuoppaista tietä pitkin.

Ensimmäinen yöpymispaikka löytyi hienosta paikasta aivan läheltä porotutkimusasemaa. Poikkesimme pari sataa metriä päätieltä sivutielle ja saimme teltan pystyyn aivan tien varressa olevalle tasaiselle levikkeelle. Kymmenen metriä alempana näkyi komea järvi, jonka pinta kimalteli mukavasti ilta-auringon paisteessa. Juomavettä tuli raikkaasta purosta parinkymmenen metrin päästä. Liikennettäkään ei juuri ollut koska olimme sivutien varressa. Parempaa leiripaikkaa ei juuri voinut toivoa.

Auringon paiste ei tietenkään loppunut koko yönä koska olimme jo yöttömän yön puolella. Onneksi aivan keskellä yötä paiste ei ollut niin kuuma kuin keskipäivällä. Yöllä oli inhimillisen viileä lämpötila nukkumisen kannalta. Kovin pitkään ei aamulla voinut kuitenkaan makailla koska ylös nouseva aurinko alkoi lämmittää tunti tunnilta koevampaa. Hikoilu pakotti lopulta aukaisemaan teltan oven ja toivomaan tuulen puhallusta telttaan. Lopulta oli pakko nousta pois teltasta.

Porotutkimusasema - Utsjoki - Vetsikko

Kovin pitkää matkaa ensimmäisestä leiripaikasta ei tarvinnut ajella kun pääsimme Kaamaseen. Pieni paikka jossa ei paljon muuta ole kuin kauppa, pari taloa ja jotain kalamiesten majoituspalveluja. Kannatimme paikallista liike-elämää ostamalla jätskit jotka nautimme Kaamasen kaupan edessä olevan pöydän ääressä. Kaamasessa bongasimme myös Eskelisen Lapin linjojen auton, joka tulisi meitä vastaan ja ohitsemme vielä monia kertoja.

Pian Kaamasen jälkeen pysähdyimm ihmettelemään ensimmäistä nähtävyyttä. Sodan muistoksi oli tien varteen nostettu luotien ja ties minkä pommien puhkoma suuri metallilevy. Pienen poseeraustuokion jälkeen jätimme sota-ajatukset taaksemme ja jatkoimme matkaa.

Matka eteni enemmän kuin hyvin. Etelätuulen siivittäminä kiisimme välillä aivan liiankin kovaa kyytiä. Kova vauhti saattaisi joskus vielä vaatia veronsa. Matkan varrella saimme ihastella monia järviä ja suuria mahtavia suoalueita. Samalla jätimme taaksemme kuusimetsärajan. Tien varren hiekkaharjanteilla ei pian ollut muita puita kuin matalia lapin koivuja ja siellä täällä komeita ikimäntyjä.

Jossain vaiheessa löysimme ensimmäisen todisteen siitä että todellakin olemme pohjoisessa emmekä Espanjan helteessä. Vaikka aurinko koko ajan porotti pilvettömältä taivaalta ja lämmintä oli lähes 30 astetta niin siltikin tien poskessa sinnitteli viimeinen läikkä edellistalven lunta! Jäämäisen kovaksi kiinteytynyt lumilaikku antoi pienen viilennyksen mukaamme kun tipautti kypärään pienen palasen lunta.

Lopulta tie ajautui aivan Utsjoen varteen. Eikä kulunut kauaakaan kun vastaan tuli myös Kevon luonnonpuiston vaellusreitin alkupiste. Komeasta Utsjoen kanjonista nousee jyrkät portaat kohti taivasta ja edelleen kohti Kevon luonnonpuistoa. Tällä kertaa Kevon reitti jäi meiltä kulkematta mutta kävimme ihastelemassa maisemia portaiden alkupätkältä.

Kirkkotupia Utsjoella

Maisemat eivät kevon alkupisteeseen jääneet vaan tie jatkoi matkaansa aina vain jylhenevässä jokilaaksossa. Myös lisää lunta tuli vastaan. Emme kuitenkaan enää lumista ihmettä erikoisemmin jääneet taivastelemaan vaan jatkoimme matkaa tarkoituksena ehtiä Utsjoelle ja kauppaan ennen sulkemisaikaa. Vielä vähän ennen Utsjokea pysähdyimme Utsjoen kirkon kohdalla. Kirkko on rakennettu mitä kokeimpaan maisemapaikkaan. Erityisesti monet vanhat kirkkotuvat ovat hyvin kuvauksellisella paikalla josta aukeaa hieno näkymä Utsjokeen. Saimme kuulla pienen esitelmän kirkkotupien historiasta paikalliselta, joka sattui olemaan juuri tuvilta lähdössä.

Lämmin keli houkutti meitä kokeilemaan myös uimista. Sopivasti tie ylitti Utsjoen isoa siltaa pitkin ja pujahdimme sillan juureen kokeilemaan onko Utsjoen vesi hyytävän kylmää. Viileätähän tuo oli mutta ah niin virkistävää.

Sitten lopultakin itse Utsjoen kylä. Ehdimme parahultaisesti paikalle ennen kaupan sulkemisaikaa. Kädet täynnä mahaa täyttäviä herkkuja istahdimme nauttimaan kunnon iltapalasta kaupan vieressä olevan pankin portaille. Samalla saimme seurailla Utsjoen ihmisvilinää. Aivan samanlaisia teinejä täälläkin näytti olevan kuin Jyväskylässäkin. Kalliilla autolla paikallinen nuorimies houkutteli teinityttöjä kyytiinsä. Samaisen menopelin näimme vielä myöhemmin illalla Nuorgamiin vievän tien varrella.

Tenojoki

Kävimme katselemassa maisemia Utsjoen kohdalla olevalta komealta rajasillalta. Samalla tuli tehtyä ensikosketus Norjaan. Kuivan kesän vaikutus oli hyvin havaittavissa Tenojoessa. Vesi oli kovin matalalla. Pitkät pätkät rantaa oli rutikuivaa kivikkoa.

Päätimme jatkaa matkaa Nuorgamin suuntaan sen verran että löytäisimme mukavan paikan teltalle. Helpommin sanottu kuin tehty... Toisella puolella tietä nousi koko ajan jyrkkä rinne ja toisella puolella laskeutui yhtä jyrkästi Tenojokeen. Keksi siitä sitten teltalle sopiva paikka. Jonkun matkaa ajettuamme löysimme pienen kesannolla olevan pellon tien ja Tenojoen välistä läheltä Vetsikkoa. Pienen ihmettelyn jälkeen uskalsimme pystyttää kedolle telttamme. Loppuilta kuluikin mukavasti syöpötellessä ja keskiyön maisemia ihmetellessä. Joelta kuului vähän väliä moottorin pörinää kun kalamiehet surrasivat jokea ees taas. Kuulemma kalamiehet näin kuumalla kelillä loikoilevat päivät tuvissaan ja yön viileämpinä hetkinen lähtevät narraamaan kaloja. Lohi ei kuuleman mukaan kovalla helteellä käy onkeen.

Vielä keskiyöllä ihmettelimme Tenojoen virtausta kirkkaassa auringonpaisteessa. Keskiyön aurinko on käsittämättömän kaunis varsinkin kun siitä saa nauttia Tenojoen hienossa ympäristössä.

Nuorgam - Tana Bru - Rustefjelbma - Ifjordfjellet

Seuraavana aamuna jatkoimme Tenon maisemien ihastelua matkalla kohti Nuorgamia. Tenojoki leveni ja komistui koko ajan. Nuorgamissa pysähdyimme viimeistä kertaa Suomen puolella kauppaan. Ihmettelimme myös EU:n ja Suomen pohjoisinta pistettä ennen siirtymistämme Norjan maisemiin. Samalla kun maa vaihtui niin vaihtuivat myös maisemat. Norjan puolelta löytyi paljon peltoja joita ei juurikaan Suomen puolella oltu enää aikoihin nähty. Vaikuttaakohan golf-virta niin suotuisasta Tenojoen laaksoon että Norjan puolella viljan viljely kannattaaa. Vai maksaako Norjan valtio niin suuria tukiaisia... En tiedä. Norjan puolella törmäsimme myös Tenon suistoalueen komeisiin hiekkarantoihin. Harvoin näkee yhtä komeita rantoja. Ainoa mitä jäi puuttumaan olivat lukemattomat rantalentopalloverkot ;) Auringonpalvojia riitti ainakin näin helteisenä päivänä.

Pienen tauon pidimme Tana Brun sillan luona. Samassa paikassa oli paljon muitakin matkaajia pysähtyneenä. Ei kuitenkaan pyöräilijöitä vaan asuntoautoilijoita. Jotkut asuntoautot olivat hyvinkin suuria joihin olisi mahduttanut vaikka uima-altaan. Tana Brun sillan luona on nähtävyytenä myös kymmenen metriä korkea onki.

Tana Brusta jatkoimme matkaa kohti pohjoista. Vähän matkaa saimme toimia tuulenhalkojina eräälle pojalle, joka taisi olla matkalla naapuriin. Poika ei kuitenkaan koko pätkää viihtynyt meidän vauhdissamme vai iskiköhän halu näyttää että kuinka kovaa Norjassa poljetaan :)

Tenojoen mahtavaa hiekkarantaa

Meidänkin piti käydä kokeilemassa miltä tuntuu Tenon hiekkaranta pyöräilyssä väsyneissä jalkapohjissa. Kieltämättä tunne oli aika miellyttävä :) Hyvää oloa täydensi vielä käytössämme olevan hiekkakentän laajuus. Ketään muita ei näkynyt ja hiekkarantaa olisi riittänyt kirmattavaksi vaikka kuinka pitkälti.

Pian hiekkarannalle poikkeamisen jälkeen saavuimme Rustefjelbmaan. Löysimme aukinaisen bensa-aseman josta kävimme tekemässä ensimmäiset norjalaisostoksemme. Samalla lounastimme bensa-aseman vierellä. Samalle asemalle poikkesi myös suomalaisporukka asuntovaununsa kanssa. Otimme valokuvan paikallisesta hassunnäköisestä kirkosta ja matka sai taas jatkua.

Jäämeren vuonossa

Maasto alkoi muuttua kunnolla norjalaiseksi. Nousuja ja laskua oli aivan eritavalla kuin Suomen puolella. Luntakin pilkotti siellä sun täällä korkeilla huipuilla. Jonkin aikaa tahkottuamme pääsimme ensimmäistä kertaa vuonon pohjukkaan ja Jäämeren rannalle. Pettymykseksemme Jäämeri ei ollutkaan aivan niin kylmä kuin olimme kuvitelleet :)

Eteenpäin piti vielä jatkaa vaikka matka alkoikin jo painaa jaloissa. Seuraavan päivän etappia piti pystyä lyhentämään koska tarkoituksemme oli ehtiä Kjøllefjordista lähtevään laivaan. Päädyimme lopulta leiriytymään pitkän nousun jälkeen löytyneessä laaksossa aivan tien vierellä mutta lähellä kauniisti solisevaa puroa. Ympärillä kohosivat vuoret vieläkin korkeammalle ja seuraavan päivän alkupätkä näkyi kun tie kiemurteli yhä ylemmäs ja kahden huipun välistä eteenpäin.

Nyt ensimmäistä kertaa alkoi sää muuttua. Enää ei ollut niin pilvetöntä vaan vuorten huippujen ympärille alkoi kertyä enemmän ja enemmän pilviä. Lämpötila putosi koko ajan enää. Iltapalaa syödessä piti jo oikeasti pukeutua hieman lämpimämmin.

Ifjordfjellet - Ifjord - Bekkarfjord - Hopseidet - Kjøllefjord

Karu tie kohti Euroopan pohjoisinta kolkkaa

Aamulla tilanne oli sama. Sää oli harmaa eikä aurinkoa enää näkynyt. Matkan kuitenkin piti jatkua. Olimme nukkuneet pitkälle iltapäivään ja aikaa 140km matkaan oli jäljellä 14 tuntia. Laiva lähtisi Kjøllefjordista neljän jälkeen aamuyöstä. Jos emme ehtisi siihen niin pitäisi odotella vuorokausi ennen seuraavaa kyytiä.

Mika ajaa

Päivän etappi alkoi pitkällä nousulla ja teimmekin siihenastisen korkeusennätyksen. Aivan ylhäällä oli täysin puutonta, harmaata, mustaa ja ankeaa. Jonkin aikaa jouduimme ajelemaan puutonta ylänköä pitkin kunnes pääsimme nauttimaan mahtavasta laskusta takaisin meren pinnan tasolle. Saavuimme samalla Ifjordiin josta oletimme löytyvän kaupan. Erehdyimme ja pikkupaikassa ei ollut muuta kuin hyvin pieni leirintäalue, jonka respasta ostimme pussillisen sipseja ja muuta pientä purtavaa.

Jatkoimme matkaa rannikkoa pitkin. Ei mennyt kauaakaan kun vastaan tuli seuraava pieni kylä josta tällä kertaa löytyi myös kauppa. Pitkät unemme kostautuivat nyt ja kauppa oli ehtinyt mennä kiinni. Onneksi maisemat olivat mahtavia. Välillä joutui kateellisena toteamaan kuinka kauempana ulapalla aurinko paistoi. Meidän päällemme ei auringonpaistetta osunut koko päivänä. Edessämme oli kuumaisemaksi kehuttu ajopätkä pitkin ylänköä. Aivan ylhäällä kohtasimme ikävän yllätyksen. Meneillään oli suuri tietyö, jonka takia asfaltti oli kaiverrettu pois yli 10 kilometrin matkalta. Voi sitä hampaiden kiristystä ja kiroilua mikä aiheutui ajamisesta pitkin kuoppaista hiekkatietä, nyrkin kokoisten kivimurikoiden ylitse. Hyvin rankan pätkän päätteeksi pääsimme taas asfaltille. Harvoin on asfaltoitu tie tuntunut niin upealta! Ajamamme tie ei ollut kovinkaan vanha vaan se oli avattu 1989. Näin ainakin päättelin vastaan tulleen kivipaasin tekstistä.

Samalla kun asfaltti taas alkoi niin alkoi myös laskeutuminen takaisin meren pinnan tasolle. Hyvin jyrkkä ja nopea alamäki kulki porojen mielialueen läpi. Poroja oli joka puolella tien varrella ja myös itse tiellä. Vähän väliä niille piti huutaa että tajusivat mennä alta pois. Yhdessä vaiheessa porokolmikko lähti juoksemaan karkuun tietä pitkin! Siinä sitä sitten ajellaan 35 km/h porokolmikon perässä. Lopulta porot tajusivat väistyä tieltä ja kovassa vauhdissa yksi niistä ressukoista kellahti kumoon tien pielustan kivikossa. Toivottavasti sille ei käynyt kuinkaan. Silmät vettä valuen laskeuduimme alas pienelle kannakselle joka yhdisti meidät viimeiseen saareen tai niemen päähän.

Ennen matkan jatkamista oli pakko pitää ruokatauko tässä erikoisessa suvannossa Hopseidetissa. Samalla tuli bongattua myös kettu. Juuri muuta elämää ei tähän aikaan yöstä ollutkaan nähtävissä. Niin, aikaa oli kulunut jo niin paljon että oli yömyöhä vaikka sitä ei valosta juurikaan huomannut.

Päivän viimeinen etappi alkoi taas kerran rankalla nousulla meren pinnan tasosta ylängölle. Ylhäällä oli edessä jälleen kerran uudenlaiset maisemat. Tällä kertaa kaikkialla ei ollut lohdutonta kivikkoa vaan märkää suota. Pieniä tunturimaisia kukkuloita näkyi siellä täällä ja niiden välissä kiemurteli ajamamme tie ja ympärillä oli kaikkialla suota. Kaiken kruunasi meidät ympäröivä kostea sumupilvi. Varsinaisesti vettä ei satanut mutta ilma oli aivan yhtä kosteaa kuin kunnon vesisateessa.

Mika retkemme pohjoisimmassa kohdassa

Vihdoin pääsimme matkamme pohjoisimpaan kohtaan eli risteykseen josta käännyimme vasemmalle kohti Kjøllefjordia. Oikealla jäivät Mehamn ja Gamvik. Aika pian risteyksen jälkeen saimme taas kerran nauttia huumaavasta alamäestä. Laskemisen riemua kasvatti pääseminen pois sumupilvestä ja auringon säteiden näkeminen. Päästyämme meren pinnan tasolle saimme havaita että sumupilveä oli vain ylhäällä vuorten ympärillä. Alhaalla oli ihan kuivaa ja välillä jopa aurinkoista.

Viimeisten piinallisten kilometrien jälkeen pääsimme vihdoin ja viimein perille Kjøllefjordiin. Kylä oli aivan hiljainen kuten keskellä yöllä pitääkin olla. Pari satunnaista kulkijaa sattui tulemaan vastaamme. En tiedä olivatko he palaamassa ravintolasta vaiko aikaisia töihin menijöitä. Nostin rahaa lähestulkoon maailman pohjoisimmasta pankkiautomaatista. Bongasimme myös kuuluisan Retuperän. En olisi uskonut että tämäkin paikka löytyisi Norjasta. Pienen ihmettelyn jälkeen löysimme myös Hurtigrutenin sataman ja jäimme odottelemaan laivan saapumista. Ruokaa laitellessa saimme pientä viihdykettä kun seurailimme kapisen ketun ja variksen taistelua. Kettu kovasti tuntui etsivän variksen pesää ja varis raakkuen uhkaili kettua.

Pitkän päivän jälkeen Hurtigrutenin laiva saapui. Jouduimme odottamaan laivan lastin purkamista ennen kuin pääsimme itse sisään. Pyöriin liimattiin määränpäätä merkkaavat tarrat mutta meihin ei. Saimme itse tallustella laivan infotiskille ja ostaa sieltä itsellemme ja pyörille liput. Hyttejä ei ollut vielä saatavilla mutta kuulemma myöhemmin päivällä kannattaisi niitä kysellä. Käppäilimme vähän matkaa ympäri laivaa ja lopulta päädyimme koisaamaan ylhäällä olevaan taukotilaan. Ketään muita ei näkynyt.

Kjøllefjord - Hammerfest - Tromsø - Risøyhamn

Huonosti horrostetun muutaman tunnin jälkeen laiva saapui Hammerfestiin. Pysähdysaika oli sen verran pitkä että pääsimme poikkeamaan kauppaan. Laivasta ei kannattanut ostaa ruokaa koska hintataso oli hyvin kova. Saimme kaupasta ostettua kaiken tarvittavan ja marssimme kantamuksien kanssa laivaan. Juuri enempää emme Hammerfestia ehtineet ihastella. Paikka vaikutti ihan normaalilta pikkukaupungilta. Nyt saimme ostettua myös hytin itsellemme. Halvinta ei löytynyt joten saimme toiseksi halvimman mahdollisen. Hytissä ensimmäisenä suihkuun ja sen perään vähän syötävää ja nukkumaan. Nukuimmekin kuin tukit lähestulkoon koko loppumatkan ajan. Tromssassa muistan jonkin aikaa olleeni hereillä mutta en vaivautunut edes kannelle katselemaan kaupunkia.

Hurtigruten kulkee ihan komeassa maisemassa koko ajan. Meidän etappimme hienoutta varjosti pilvinen ja harmaa keli sekä pyöräilyn vaatima nukkuminen. Joskus pitää vielä kokeilla vastaavanlaista pätkää Hurtigrutenin eteläpäässä. Laiva oli kuin pienennetty versio meikäläisestä ruotsinlaivasta.

Lopultakin saavuime Risøyhamniin, jonka olimme valinneet lähtöpaikaksi lofooteilla. Paikka taisi olla vain satama koska juurikaan muuta ei näkynyt. Taisimme olla ainoat jotka siirtyivät maihin täällä. Samantien nousimme korkealle sillalle katselemaan laivan lähtöä. Pyöräilymatka jatkui Hurtigrutenin reittiä seuraten kohti etelää.

Risøyhamn - Sortland

Seuraavan pätkän ajoimmekin osittain kilpaa hurtigrutenin laivan kanssa. Laivamokoma pääsi kuitenkin oikomaan vesilinnuntietä pitkin kun taas me jouduimme seuraamaan mutkittelevaa rantaviivaa. Maisemat olivat koko ajan mukavat ja pyöräilykin kulki ongelmitta.

Mika nousee Stokmarknesin siltaa

Seuraava pitempi tauko pidettiin siirryttyämme siltaa pitkin uuteen saareen. Osuimme paikkaan nimeltä Sortland josta löytyi ihan meikäläisittäin isohko kauppakeskus. Kävimme ostamassa kaupasta jugurttia ja muuta särvintä ja teimme lounasleirin kauppakeskukseen keskelle pahinta vilinää. Teinityttöjen ihmetellessä täytimme mahaamme myslillä ja jugurtilla. Ulkona ei viitsinyt ruokailla sillä sää ei ollut mitenkään erityisen lämmin.

Tommi puskee siltaa ylös

Sortlandista matka jatkui taasen kohti etelää ja Melbua.

Melbu - Fiskebøl

Melbussa hyppäsimme vaihteeksi laivan kyytiin. Meikäläisen Visa ei toiminut lippumyyjän masiinassa joten laivamatka piti maksaa käteisellä. Onneksi hinta ei ollut kovin kummoinen. Laivaan oli paljon muitakin tulijoita ja varusteista päätellen moni muukin oli lomamatkalla joko autolla, moottoripyörällä tai polkupyörällä.

Matka Melbusta Fiskebøliin ei ole pitkä mutta kestää kuitenkin sen verran että kannella voi käydä kokeilemassa merituulen tuiverrusta ja ottaa muutaman valokuvan lähestyvästä Fiskebølin satamasta.

Heti päästyämme maihin Fiskebølissa oli edessämme retken ensimmäinen tunneli. Kaikista kauhuodotuksista poiketen tunneli oli lyhyt ja sen läpiajaminen oli ihan läpihuutojuttu.

Ilta alkoi olla jo sen verran pitkällä että aloitimme myös leiripaikan etsiskelyn. Maisemat olivat jylhyydeltään tähän mennessä komeimmasta päästä joten mitään hyviä leiripaikkojakaan ei ollut kauheasti tarjolla. 30 asteen kulmaankaan ei telttaansa viitsi pystyttää.

Laupstad

Kaunis salmi

Ohitettuamme Laupstadin pääsimme erittäin komeaan vuonoon. Vähän matkan päästä päätiestä poikkesi pieni hiekkatie vähän sivummalle ja mekin koukkasimme tänne kurkkaamaan joskos teltalle löytyisi sopiva paikka. Vähän matkaa päätieltä löytyikin pikkutien poskesta teltalle sopiva levennys johon päätimme jäädä. Teltalta ei tarvinnut nousta kuin pari metriä korkean rinteen päälle niin pystyi ihailemeen vuonoa ja sen ympärillä kohoavia vuoria. Leiripaikka oli mitä mainioin jos unohti harvakseltaan ohi kulkevan liikenteen aiheuttaman melun ja ympärillämme hyörivät itikat.

Iltapalaksi kokeilimme Sortlandista ostettuja kalapullia (fiskebollar). Keitimme kalapullien kaveriksi riisiä ja lämmitimme pullat. Makuelämys oli ... kalaisa ... Mitään erityistä herkkua ainakaan nämä kalapullat eivät olleet. Maustoimme riisin rutkalla satsilla valkosipulia ja currya joilla pyrimme peittämään liian voimakasta kalan makua. Pullat menivät jotenkuten alas ja saimme mahat täyteen.

Yö meni ihan kohtuullisesti nukkuessa. Pikkutietä pitkin kulki ohitsemme vain yksi auto koko leiriytymisen aikana.

Svolvær

Seuraavana päivänä matka jatkui taas kohti etelää. Ensimmäinen isompi paikka reitillä oli Svolvær.

Salkkupyörä

Pitäessämme ruokataukoa Svolværin jälkeen eräässä salmessa saimme nähdä hieman erikoisempia pyöräretkeilijöitä. Kolme jenkkiä ilmaantui paikalle pienien kokoontaitettavien pyörien kera. Pyörän saattoi kasata matkalaukkuun, joka ajaessa kulki pyörän perässä peräkärrynä. Hupaisan näköisiä vermeitä mutta kulkivat kaikesta huolimatta hyvää kyytiä. Jenkit saivat meiltä hieman etumatkaa mutta saimme heidät myöhemmin kiinni. Vaati kuitenkin kovaa polkemista että saimme ohitettua pikkupyörilläkulkijat. Samalla saimme osamme Lofoottien oikuttelevasta säästä. Vuonon toista laitaa kulkiessa näkee hyvin että kaukana edessä on tulossa sadekuuro ja ehtii vaihtaa sadevermeitä niskaansa. Tämä ei kuitenkaan kauheasti lohduta jos kuuroja tulee vähän väliä eikä ole vaivautunut ottamaan mukaan kunnon sadeasua vaan pelkän vettähylkivän takin, joka pitkän päivän aikana ehtii monta kertaa kastua läpimäräksi.

Vähän ennen Flakstadia oli taas aika etsiä leiripaikka yöksi. Poikkesimme taas hieman pienemmälle sivutielle jonka varresta löytyi sopivasta tasaista jotta saimme teltan pystyyn. Itikoita oli kuitenkin enemmän kuin tarpeeksi eli Mikan sanoin paljon enemmän kuin liikaa :)

Moskenes - Bodø

Valkoinen hiekkaranta

Viimeinen päivä lofooteilla oli myös sateisin päivä. Onneksemme matkaa Moskenesiin ei ollut pitkälti mutta siltikin olimme kiitettävän märkiä ehtiessämme satamaan ja sisätiloihin. Kuivina hetkinä ehdimme ihastella Lofoottien valkeita hiekkarantoja. Paljon oli muitakin matkalaisia tulossa samalla laivakyydillä Moskenesista mantereen puolelle Bodøhon.

Laivamatkalla Bodøhon vaihdoimme kuulumisia SvolvæRissa suunnistamassa olleen suomalaisryhmän kanssa. He olivat Rovaniemeltä ja kuulemma usein kävivät Norjassa suunnistamassa. Tervettä meininkiä!

Bodøssa sää oli heti huomattavasti lofootteja parempi. Vaihdoimme satamassa pari sanaa pyöräretkellä olevan norjalaiskaksikon kanssa. Heistä toinen aikoi vielä polkea Osloon saakka ja toinen harkitsi kulkemista jo jollain muulla menopelillä. Poikkesimme Bodøssa myös kauppaan.

Bodøsta matka jatkui vielä kohti Saltstraumenia. Alkumatka oli poikkeuksellisesti pyörätietä ja muutenkin matkanteko isohkossa kaupungissa ja sen laitamilla tuntui hieman ihmeelliseltä lofoottien ja finnmarkin autiuden jälkeen.

Pyörätiekin loppui lopulta ja jouduimme ajamaan vilkkaan tien laitaa. Kovasta liikenteestä huolimatta yksi saukko kävi tervehtimässä meitä tien reunalla. Veitikalla oli kala eväänään :)

Saltstraumen

Saltstraumenin silta

Saltstraumenissa pysähdyimme evästämään komeaakin komeamman sillan juureen. Paikalla oli paljon muitakin turisteja ja kalastajia. Saltstraumenissa on maailman voimakkain vuoroveden vaihtelu mikä aiheuttaa vedessä suuria pyörteitä ja voimakkaan virtauksen välillä lahdesta merelle ja mereltä lahteen. Pyörteet näyttävät hienoilta ja kuljettavat mukanaan myös kalaparvia joista kalastajat yrittävät ongillaan napata saalista.

Saltstraumen oli hieno paikka ja päätimme jäädä tienoolle yöksi. Aluksi yritimme etsiä lähipusikosta sopivaa paikkaa teltalle ja sellaisen löysimmekin mutta päätimme kuitenkin siirtyä rehellisesti läheiselle leirintäalueelle. Ehdimmekin leirintäalueelle juuri parahultaisesti ennen paikan sulkeutumista ja saimme avaimen jolla pääsi suihkuun ja muihin tiloihin.

Saltstraumen

Iltapalan päälle vielä ennen nukkumista kävimme Saltstraumenin sillalla ihastelemassa maisemaa ja pyörteitä keskiyön auringon paisteessa. Mahtavaa!

Saltstraumen - Misvær - Nordnes

Jyrkkä nousu

Aamulla matka jatkui kohti Itää. Pääsimme vaihteeksi ajamaan kunnon vuoristomaisemiin. Vuonon pohjoista reunaa kulkevaa isoa tietä pitkin olisi luultavasti päässyt ajamaan nopeammin ja kevyemmin mutta mieluummin ajoimme rauhallisempaa reittiä. Maisemaa, vuoria ja nousua piisasi mutta myös hurjia laskuja kun jouduimme välillä palaamaan takaisin meren pinnan tasolle. Yhdessä tiukassa alamäessä Mika bongasi tien varresta myös hirven!

Pidimme tankkaus- ja lepotauon Misværin viihtyisässä pikkukylässä josta löytyi sopivasti kauppakin. Sadekuurojen saattelemana jatkoimme matkaa vuoristomaastossa ja hieman haikeasti ohitimme risteyksen joka lupasi vieläkin hurjempia nousuja Saltjellet-Svartisen kansallispuiston suuunnalla :) Viimeinen pätkä ennen Saltdaleniin ja E6-tielle saapumista oli hurrjaa alamäkeä jossa sai lähes henkensä kaupalla varoa tiellä ja tien poskessa makailevia lampaita! Lampaista huolimatta retken huippunopeudeksi mitattiin tässä mäessä 71km/h!

E6-tie on valitettavan vilkas mutta onneksi sitä seurailee aika pitkälti myös pienempi tie jolla on pyöräilijän mukava kulkea. Ruokapaikkoja ja kauppoja olisi varmaan pitänyt etsiä Rognanista mutta se oli reitin kannalta väärässä suunnassa joten jatkoimme kohti etelää. Onneksi Røklandin tienoolta löytyi iso huoltoasema josta saimme ostettua leipää ja juotavaa. Nautimme lofoottenilaista kalasoppaa jo kiinni menneen ravintolan pihamaalla aivan E6-tien varrella.

Seuraava leirintäalue löytyi vähän matkan päästä Nordnesista. Paikka oli siisti ja hyvin varusteltu. Jos oikein muistan niin suihkussa piti lämpimästä vedestä maksaa erikseen. Hinta taisi olla peräti 10 euroa ja saikohan sillä suihkuaikaa kolmisen minuuttia. Taktikoimme ja kävimme molemmat pikasuihkussa samalla maksulla vaihtaen vuoroa ajan puolivälissä. Muilta osin paikkaa voi lämpimästi suositella.

Pappa matkalla Nordkappiin

kulunut rengas

Seuraavana aamuna leirintäalueen respan edessä meitä odotti erikoinen näky. Papparainen oli matkalla kohti Nordkappia millä lie sähkökoppimopolla peräkärryn kera. Laite kaikkine viritelmineen oli näkemisen arvoinen. Eniten huomio kiinnittyi surkeassa kunnossa oleviin peräkärryn renkaisiin. Niiden päällikumit olivat aivan revenneet ja kulkeminen tapahtui lähinnä sisäkumin varassa. Muutamat narunpätkät yrittivät pitää päällikumin riekaleita edes jotenkin paikoillaan.

Näytti hieman siltä, että peräkärryn päällikumit olivat samaa kokoa kuin Yakin käyttämä kumi joten päätimme Mikan kanssa hieman jelpata papparaista ja lahjoitimme hänelle Yakin varapäällikumin. Meillähän ei ollut enää montaa päivää jäljellä joten tuolle kumille tuskin tulisi meillä tarvetta. Toivotimme papparaiselle onnea matkaan. Kuukautta myöhemmin ollessani vanhempieni kanssa autoretkelle Finnmarkissa ajoimme ohitse samasta kärrystä eli pappa oli ainakin hyvin pitkälle selvinnyt. Toivottavasti hän selvisi ehjänä kotiinsa saakka...

Nordnes - Junkerdalen - Jäkkvik

upea putous

Me jatkoimme omaa matkaamme kohti etelää ja Junkerdalenia pitkin Ruotsiin kulkevaa tietä. Nyt jälkikäteen ajateltuna meidän olisi pitänyt poiketa E6-tieltä katsomaan tien länsipuolella olevaa hurjaakin hurjempaa vesiputousta. Saimme ihailla sitä vain vähän kauempaa E6-tien varrelta ja Junkerdalenin rinteeltä. Putous oli aivan hurjan korkea. Junkerdalenin reunaa pitkin kulkeva tie oli reittimme jyrkimpiä mutta myös maisemat hienoimmasta päästä. Päivän aikana sai taas mukavasti seurata kuinka maisema ja kasvillisuus muuttuu sitä mukaa kun tie vie korkeammalle ja korkeammalle.

Mika pyöräilee Junkerdalenissa

Ruotsin ja Norjan rajalla jäimme vähäksi aikaa ihmettelemään Rajalle pystytettyä kivipaasia, jonka tarkoituksesta emme päässeet selvyyteen. Vastausta ei osannut antaa myöskään paikalla ollut ruotsalaisperhe, jotka pitivät lounastaukoa rajalla olevalla parkkipaikalla.

Pian Ruotsin ja Norjan rajan jälkeen pääsimme myös koko retken korkeimpaan kohtaan. Tiedossa oli pelkkää alamäkeä Itämeren rannalle saakka :-D Alamäkeen saimmekin ajella pitkin asumatonta erämaata. Karttaan merkityt pienet paikat eivät olleet edes mitään kyliä vaan saattoivat olla vain yksittäinen talo keskellä ei mitään. Lopulta pääsimme pienen mökkikylän kohdalle jossa myös myytiin vähän elintarvikkeita. "Myymälä" oli mökkikylän pitäjän omassa talossa eteisessä oleva hylly josta löytyi vähän sipsejä sun muuta naposteltavaa. Ostimme pienen välipalan ennen matkan jatkamista kohti Jäkkvikiä.

Jäkkvikiin saavuimme niin myöhällä että kauppa ei ollut enää auki. Kylästä piti kartan mukaan löytyä myös leirintäalue mutta etsinnästä huolimatta emme moista bonganneet. Sen sijaan löysimme Kungsledenin lähtöpaikan, joka ei valitettavasti ollut telttailukelpoinen. Päädyimme lopulta laittamaan telttamme pystyyn pieneen hiekkakuoppaan, joka osittain muistutti myös kaatopaikkaa. Paikka sopi kuitenkin yösijaksemme koska teltalle löytyi tasainen alusta emmekä olleet aivan kaikkien silmätikkuna ja aamullakin olisi lyhyt matka kauppaan ostamaan evästä.

Jäkkvikistä löytyi myös epämääräinen bussipysäkki jossa oli hieman epämääräisiä aikataulumerkintöjä. Tarkoituksemme oli seuraavana päivänä päästä bussikyydillä kohti rannikkoa mutta Jäkkvikistä bussiin pääseminen vaikutti hieman epävarmalta.

Arjeplog - Skellefteå

Seuraavana aamuna päätimme polkea vielä vähän matkaa Arjeplogiin, joka olisi isompi paikka ja mistä varmasti pääsisi bussin kyytiin. Matka Arjeplogiin kulkikin hurjaa vauhtia alamäkivoitoisella tiellä ja pienen myötätuulen siivittämänä. Olimme perillä hyvissä ajoin ja löysimme jopa bussiaseman. Aikaa ennen Skellefteåån kulkevan bussin lähtöä riitti mukavasti syömiseen ja kaupassa käymiseen. Bongasimme Arjeplogista myös autoretkellä olevan norjalaispariskunnan joiden kanssa olimme vaihtaneet muutaman sanan edellisenä päivänä tien varressa.

Loppumatka bussitse

Täyttävän pizzan jälkeen odottelimme vähän aikaa bussia saapuvaksi. Odotellessa tuli aikatauluista bongattua myös legendaarinen bussireitti Arjeplog - Persbacka! Bussi olikin pienoinen yllätys. Meikäläisistä busseista poiketen tässä mallissa oli osa bussin takaosaa varattu pelkästään tavaran kuljetukseen. Pyörille ja peräkärryille löytyi siis rutkasti tilaa ja kuljettaja kiinnitti kulkuvälineemme huolellisesti kyytiin. Hyvää palvelua!

Matka Skellefteåån meni mukavasti bussissa torkkuessa. Perillä kiertelimme vähän aikaa kaupunkia ja kävimme satamassakin varmistamassa että laivareittiä Suomeen ei todellakaan enää kulje SkellefteÃ¥sta. Varmistimme seuraavan aamun bussiaikataulun jolla ehtisimme Uumajasta lähtevään laivaan ja siirryimme leirintäalueelle.

Skellefteåån leirintäalue oli selvästi retken komein ja myös kallein. Hintaa nosti pakollisen camping-kortin hankkiminen mutta bonuksena leirintäalueelta löytyi myös sauna! Extrabonuksena alueelta löytyi myös lukematon määrä muita retkeilijöitä. Koko alue oli valkoisenaan matkailuvaunuista joista suurin osa näytti olevan norjalaisia. Saunassa ei ollut ruuhkaa vaan mahduimme hyvin mukaan. Saunaa sai vapaasti käyttää kunhan itse huolehti siitä, että se on sopivaan aikaan päällä. Päätimmekin aamulla käydä nakkaamassa saunan päälle heti herättyämme niin saisimme aamulöylyt ennen bussille lähtemistä.

Uumaja - Vaasa

Uumajassa bussi oli aivan aikataulun mukaan. Meillä oli kuitenkin ongelma. Havaitsimme että satama olisi 20km päässä Uumajan keskustasta ja laivan lähtöön ei ollut liikoja aikaa. Lähdimme kiireen vilkkaa polkemaan kohti satamaa. Ikävä kyllä retkemme ainut rengasrikko osui juuri tälle viimeiselle pätkälle. Mikan pyörästä paukahti kumi rikki ja tärkeää aikaa hukkaantui sen paikkaamiseen.

Kiire loppui kumin paikkaamiseen ja tyydyimme ajatukseen päästä Suomeen vasta iltalaivalla. Ajoimme kuitenkin suoraan satamaan varmistamaan laivan lähtöaikaa. Olimme lippuluukulla klo13 tienoihin ja edellisen laivan olisi pitänyt lähteä jo tunti aikaisemmin mutta jostain syystä se vieläkin seisoi satamassa! Lippuluukulta vastaus kysymykseen: "Milloin lähtee seuraava laiva Suomeen?" oli: "Lähtee nyt mutta on jo täynnä.". Pienen taivuttelun jälkeen lippukassa uskoi että olemme pieniä emmekä vie paljon tilaa ja myi meille vielä liput juuri lähtevään laivaan. Kurvasimme aivan vihon viimeisinä laivaan sisään ja luukut paukahtivat kiinni juuri selkämme takana. Meillä oli käynyt loistava tuuri :-)

Laivamatka kului rattoisasti. Lämmitimme lounaaksi ruotsalaisia lihapullia jotka maistuivat hyvällä ruokahalulla :) Loppumatkan istuimme / makoilimme laivan ravintolassa nauttien trubaduurin esiintymisestä.

Vaasassa oli edessä vielä pieni spurtti satamasta juna-asemalle sillä seuraava juna lähtisi matkaan aivan heti laivan satamaan saapumisen jälkeen. Meillä kävi jälleen kerran onni ja ehdimme juuri ja juuri junaan. Retkemme oli onnellisesti päätöksessä!

http://hazor.iki.fi/2003/norja/
© Tommi Lahtonen ()<https://hazor.iki.fi/>
2014-08-27 22:04:15