Repovesi 28-29.5.2003
Tyhjä Joukko teki tutkimusmatkan Repoveden kansallispuistoon 28-29.5.2003. Retkikuntamme pääosasto kulki Jyväskylästä Pertun ja Poimiksen kyydissä ensin tylsää nelostietä pitkin Joutsan nurkilla ja loppumatkan mukavan mutkaista ja kaunista pikkutietä pitkin Mäntyharjulle ja edelleen Voikosken kautta Repovedelle. Muutama U-käännöskin jouduttiin tekemään matkajännityksen ylläpitämiseksi. Etelän tytöt ajoivat samaan aikaan Helsingin suunnasta omaa siksak-reittiään.
Riippusilta
Perillä Lapinsalmen parkkipaikalla olimme vähän seitsemän jälkeen illalla. Etelän ihmeidenkin saavuttua kaikki heittivät rinkat selkäänsä ja aloitimme tasatahtimarssin kohti Lapinsalmen riippusiltaa. Muutaman kallioilla pompitun askeleen jälkeen löysimmekin joukkiomme riippusillan luota. Innokkaimmat eivät meinanneet malttaa odottaa vuoroaan mutta lopulta kaikki saivat ylitettyä sillan. Vain yksi kerrallaan saa käydä kokeilemassa sillan keinuntaa.
Lapinsalmen ylityksen jälkeen matkamme jatkui kohti kuutinkanavaa. Polku mutkitteli normaalin sivusuunnan lisäksi reippaasti myös pystysuunnassa. Pahimpaan paikkaan oli onneksi rakennettu rappuset jotka eivät kuitenkaan hikoilulta ja puuskuttamiselta estäneet. Kulkemisen ratoksi niskaan ropsahti myös sadekuuro. Sadevaatteiden kirjo oli suuri mutta onneksi lähes kaikki pysyivät kuivina. Säännöstä vaadittavan poikkeuksen taisi tehdä ainoastaan Poimis, jonka retki meni muutenkin täysin putkeen ;)
Metsäpalo
Kovinkaan kauaa emme joutuneet kulkemaan kun luontoäänien joukosta nosti päätään moottorin pärinä. Veikkailtiin, että jonkun moottorivene kiersi ympyrää jossakin lähistöllä. Hetken kuluttua pärinä sai järkevän selityksen. Pienen kukkulan takaa eteemme aukesi karrelle palanut metsäpläntti jossa palomiehet tekivät jälkisammutustöitä. Tarkkaa syytä palon syttymiselle ei ollut mutta palomiehet veikkailivat, että palo olisi saattanut leimahtaa tupakasta. Reitillä oli kuuleman mukaan liikkunut jokin reilusti viihteellä ollut porukka... Palomiehet vielä esimerkinomaisesti esittelivät meille omaa polun vieressä olevaa leirinuotiotaan ja painottivat että tällaisia ei sitten pidä tehdä!
Kuutinkanava
Paloletkua seuraamalla pääsimme järven rannalle josta löytyi myös pärinää pitävä vesipumppu. Taivaan vesihanat aukenivat jälleen ja jatkoimme etenemistämme kohti Kuutinkanavaa. Perillä kanavalla meitä odotti paloauto ja litrakaupalla palomiehille varattuja juomisia. Ei, juomat eivät olleet olutta vaan limpparia :) Kuutinkanavan luona oleviin ihmeisiin kuului myös ulkoilmateatteri jossa esiintymislavana toimi korkean ja jyrkän kallion edessä oleva kivikko ja pitkospuinen polku. Akustiikka oli hyvin toimiva.
Leirialue
Tässä vaiheessa sadekin päätti vihdoin päästää meidät otteestaan. Kävelimme vielä vähän matkaa kohti Mustalamminvuoren tupaa ja sen lähellä olevaa telttailualuetta. Löysimme teltta-alueen mutta emme uskoneet sitä heti oikeaksi paikaksi. Varmistus sijainnillemme piti käydä tekemässä tuvan luona. Samalla saimme havaita pienen teiniryhmän valloittaneen kokonaan katetun nuotiopaikan. Onneksi sade oli kuitenkin loppunut joten pääsimme pystyttämään telttakyläämme ja virittelemään nuotiota. Telttoja pystytettäessä kävi ilmi, että Poimis oli unohtanut kotiin telttansa pääliteltan! Sopivasti vielä oli sateinen keli ja pääliteltalle olisi oikeasti ollut käyttöä. Pienen virittelyn jälkeen teltta saatiin suojattua Eiran sadeviitalla ja jätesäkillä. Pientä tuotekehittelyn varaa kuitenkin jäi sillä myös oviaukko tuli peitettyä niin hyvin että telttaan ei päässyt sisään kuin purkamalla sadesuojausta :)
Iltapalaksi osa väsäsi ihan oikeaa ruokaa. Toiset söivät jotain väärää ruokaa ja kolmannet läjän lettuja :) Iltapalan aikana saimme ihailla järvestä nousevaa utua ja kuunnella vesipumpun sulosointuja. Nukkumaankin päästiin yhden aikaan yöllä.
Yö sujui miten kuten kultakin. Useimmat väittivät nukkuneensa ihan hyvin. Toiset nukkuivat heikommin ja viettivät aamuyönsä lintujen konserttia kuunnellen ja samalla makuupussissa palellen. Poimiskin selvisi yöstä hengissä. Aamu oli komea auringon paistaessa pilvettömältä taivaalta. Pienen kaasupullokränän ja -jonotuksen jälkeen kaikki saivat myös aamiaista massuihinsa mukaanlukien Poimis, joka oli unohtanut ruokailuvälineensä kotiin eikä Janin tapaan askarrellut omaa lusikkaa puusta.
Aamiaispuuhastelua "piristi" rannalta löytynyt kyypariskunta joita käytiin valokuvaamassa ja muutenkin ihmettelemässä. Myös pieni sisilisko kävi meitä tervehtimässä teltan nurkalla.
Olhava
Jätimme telttakylämme paikoilleen odottamaan lounasaikaa sillä välin kun kävisimme ihmettelemässä Olhavan jyrkänteitä. Joukkiomme marssi Mustalamminvuoren kämpän ohitse mustalammin laitaa pitkin kohti Olhavanvuorta. Eipä mennyt kauaakaan kun olimme Olhavan päällä. Maisemat olivat komeat ja jyrkänne odotetulla tavalla pelottavan jyrkkä. Kiipeilijöitä ei vain näkynyt missään.
Extreme-Arin ehdotuksesta emme kiertäneetkään koko järveä ympäri vaan yritimme oikaista järven kapeimmassa kohdassa olevaa siltahäkkyrää pitkin. Pitkällisen säätämisen, keikkumisen, empimisen ja taiteilun jälkeen kaikki pääsivät kuivina ylitse. Retkemme ex tempore extreme-osuus onnistui kaikilta kunniakkaasti :)
Järven toiselta puolelta saimme ihailla Olhavanvuorta koko komeudessaan. Pisteenä iin päälle saimme vielä nähdä odottamamme kiipeilynäytöksenkin. Kelloki oli rientänyt eteenpäin pikavauhdilla ja samaa tahtia nälkä kasvanut retkeilijöiden sisuksissa. Kiiruhdimme siis takaisinpäin kohti leiriämme ja lounastarjoilua.
Vielä ennen lounaalle pääsemistä koukkasimme Mustalamminvuoren näkötornin kautta. Tornista avautuukin komeat maisemat Repoveden ylle. Tornin luona havaitsimme myös, että emme olleet läheskään ainoita retkeilijöitä Repovedellä. Väkeä oli liikaa sormilla ja varpailla laskettavaksi.
Paluu Lapinsalmelle
Lounastauko oli tervetullut sillä kävely oli aiheuttanut kaikille kunnollisen nälän. Kahden jämäkaasupullon jo tyhjettyä osa joutui hieman odottamaan vuoroaan mutta kunnon erägourmetta kannattaa joskus odottaakin :) Lounaan jälkeisiä kauhunhetkiä koettiin kun komea blondijäärä löytyi Lillin selästä. Ressukka säikähti meikäläisiä ja yritti paeta pitkin Lillin hiuksia mutta sai kuitenkin lopulta köniinsä ja lensi maahan neulasten sekaan.
Täyttävän lounaan jälkeen purimme teltat, pakkasimme rinkat ja suuntasimme takaisin kohti Lapinsalmea. Retkemme Olhavalle oli kestänyt niin kauan että ei enää kannattanut lähteä seikkailemaan muualle. Poimiksen vasemman jalan polvi oli hajalla ja mies joutui kulkemaan vaikeasti jalka suorana koko matkan. Tästäkin huolimatta pääsimme linkkaamaan Kuutinkanavalle ja edelleen kohti Lapinsalmea. Kiersimme takaisin hieman eri reittiä kuin tullessa. Kuljimme tällä kertaa Katajajärven rantaa pitkin.
Viimeinen paussi pidettiin Lapinsalmen sillan vieressä olevalla nuotiopaikalla. Nälkäisimmät popsivat viimeisiä eväitään ja tarjoilivat ylijäämänäkkäreitä paikalle osuneelle pullasorsalle, joka söi suoraan kädestä. Ryhmäpotrerin ottamisen jälkeen vääntäydyimme viimeiset metrit autoille. Poimiksen polvi alkoi olla käyttökelvoton ja Mika ottikin Poimiksen rinkan kuskatakseen. Kaikki selvisivät lopulta kunnialla autoille. Kolmannes ryhmästä suuntasi kohti etelää ja loput palasivat Keski-Suomeen. Sivistykseen palaamista piti juhlistaa kesän ensimmäisillä irtojätskeillä Mäntyharjun torilla :)
Retki oli kokonaisuudessaan ihan onnistunut vaikka Poimis saattaakin olla toista mieltä :) Illan pieni sadekaan ei päässyt liian pahasti tuhoamaan retkifiilistä ja torstain komean aurinkoinen keli korvasi kyllä monin kerroin sadekelin kiusan. Mukana retkellä olivat Tommi, Eira, Lennu, Hanna, Merja, Mika, Sami, Ari, Lilli, Perttu, Jani ja Niki, joka piti ahkerasti laumaa kasassa koko retken ajan :). Seuraavan kerran TJ retkeilee mitä todennäköisimmin heinäkuun lopussa ja Tuntsan erämaassa.
ps. Poimis ei saanut ylinopeussakkoja eikä autosta puhjennut rengasta vaikka yritys oli kova. Maybe next time ;)
Valokuvat
Muistoksi jäivät lukuisat valokuvat.
