Vaellus UKK-reitillä Naruska-Tuntsa-alueella

Tyhjä Joukko Ry:n vaellukselle Tuntsan erämaahan osallistuivat Tommi, Eira, Elina, Ari, Lilli, Jani, Mika ja Miikku. Ajelimme kahdella autolla Jyväskylässä Naruskajärvelle saakka. Toinen auto käytiin kuskaamassa Tuntsajoen varrelle 25km pohjoisemmaksi. Auton siirtäminen oli aikamoista rallipolulla pölistelyä ja porojen väistelyä.

Vähän Naruskajärven pohjoispuolelta lähdimme seuraamaan vaellusreittiä Sorsatunturin suuntaan. Virallinen reitti ole ennen lähtenyt täältä mutta oli lähtöpaikassa olevan lapun mukaan muuttunut kulkemaan etelämpää. Lähdimme kuitenkin seuraamaan vanhan kartan mukaista reittiä.

Reitin piti kulkea Sorsatunturin juurella olevalle tuvalle. Heti alkumatkasta oli vaikeuksia seurata oikeaa reittiä. Polku oli vähän epämääräinen mutta kulki kuitenkin oikeaan suuntaan kunnes saavuttiin ensimmäisen tunturiharjanteen kohdalle jossa polku lopulta hävisi. Suunnan varassa suunnistimme kohtia kämppää tarkoituksena ylittää vielä edessä oleva pieni vaara ja sen jälkeen tuleva suo. Vaara ylittyikin ihan näppärästi ja pääsimme suolle. Oikean sijainnin keksiminen suolla olikin hyvin ongelmallista ja paarustimme suota ees taas useampaan kertaan kunnes lopulta menimme tarpeeksi itään ja saimme itsemme kunnolla paikallistettua. Löysimme oikealle polullekin ja sitä pitkin edelleen tuvalle.

Tupa toimi varaustupana joten sisään ei ollut menemistä koska avaimia meillä ei ollut. Pistimme teltat pystyyn pihalle ja olimme leiripaikkaan ihan tyytyväisiä. Vierestä kulki pieni puro josta sai sopivasti juomavettä.

Sorsatunturi

Elina Sorsatunturilla

Toisena päivänä suuntasimme kohti vieressä olevaa Sorsatunturia. Suurin osa kamoista jätettiin leiriin ja otimme mukaamme vain tarpellisimmat eli kamerat ja pientä purtavaa. Mukavasti aika vierähtikin Sorsatunturin huipulle kivikkoa pitkin pomppiessa ja samalla ympäristön maisemia ihaillessa. Sorsatunturi on Tuntsan erämaan korkein tunturi. Kaikki selvisivät kivikosta hengissä ja takaisin leiriin.

Yksi päivän kohokohtia Sorsatunturin lisäksi oli leiriin eksynyt iso puupistiäinen. Valtavan kokoinen pistiäinen pörräsi ympäri pihaa ja pysähtyi aina välillä köllöttelemään paikalleen. Kaikki olivat aivan ihmeissään kauhistelemassa ja kuvaamassa hurjannäköistä otusta.

Tarkoituksena oli yöpyä seuraavakin yö samassa paikassa mutta suunnitelmiin tuli yhtäkkiä muutos. Paikalle pärräytti paikallinen isäntä bensaa valuttavalla ja haisevalla mopolla ja ilmoitti että me olemme väärässä paikassa. Metsähallituksen kota oli kuulemma siirretty parin kilometrin päähän eteenpäin ja tämä tupa oli kuulemma annettu hänelle vuokrattavaksi. Vuokralaisiakin oli kuulemma etelästä tulossa ja meidän pitäisi häipyä pois alta. Ei auttanut muu kuin pakata kamppeet ja lähteä marssimaan polkua eteenpäin. Onneksi ei tarvinnut kulkea kuin pari kilometria niin pääsimme kodalle, joka oli pystytetty erittäin komeaan paikkaan suon reunalle. Tänne olisi pitänyt tulla jo heti edellisiltana mutta ei Tommin kartta ollut tiennyt mitään kodan siirtymisestä.

Ari ja yötaivas

Laitoimme leirin pystyyn juuri parahiksi ennen komeaa auringonlaskua. Testasimme myös kylmyyden sietoamme ja peseydyimme suossa olevissa puroissa. Onneksi kukaan ei valinnut ensimmäistä puroa jossa virtasi selvästi kylmintä vettä...

Takkaselkätunturi

Jani kävi kylvyssä

Seuraavana aamuna lähdimme matkaamaan kohti Takkaselkätunturin luona olevaa kämppää. Matkalla ennen Takkaselkätunturia saimme sukeltaa tunturien välissä olevaan syvään kuruun josta löytyi myös mallikas uinti- ja taukopaikka. Kuruun laskeutuminen kesti erittäin kauan koska rinne oli mustanaan mitä maukkaimpia mustikoita. Parin metrin välein oli aivan pakko pysähtyä ahmimaan mustikoita kahmalokaupalla suoraan leipäläpeen. Nam! :-)

Kulkeminen sujuikin ihan mallikkaasti mutta kämppää ei vain löytynyt mistään. Kuljimme polkua pitkin Takkaselkätunturin ohitse mutta kämppää ei kukaan nähnyt yhtään missään. Mihinkähän metsähallitus lienee tämän kämpän piilottanut? Takkaselkätunturin rinteen nouseminen otti kaikkien voimille ja leiripaikka piti jostain löytää. Tähtäsimme kulkumme Takkaselkätunturin ja Kuskoivan välissä virtaavan joen varrelle. Pienen tarpomisen jälkeen joki löytyikin ja sen varrelta muutama ihan kelvollinen paikka teltoillekin.

Kuskoiva

Kolmantena päivänä kuljimme kohti Kuskoivaa ja sen lähellä olevaa vanhaa poroerotuspaikkaa. Kuskoivan rinteiltä löytyivät myös ensimmäiset todisteet 60-luvulla olleesta suuresta metsäpalosta, joka jätti jälkeensä paljon paljaita rinteitä Tuntsan seudulla. Myös poroerotuspaikka löytyi.

Jani ottaa rennosti

Pienen lepotauon jälkeen tarvoimme poroerotuspaikalta pientä tietä pitkin lähellä olevalle kodalle. Helppo kulkuyhteys näkyi heti kodalla olevana ruuhkana. Pieni perhe oli jo vallannut kodan käyttöönsä ja me tyydyimme aluksi vain makoilemaan pihalla. Paikalle pöllähti myös autollinen amk-viiksiniekkoja mutta he katsoivat parhaaksi jatkaa matkaa pienen töllistelyn kuluttua. Valtasimme sen verran kotaa käyttöömme, että saimme paljon kaivatut letut paistettua ja popsittua napaamme. Ahkerimmat kävivät myös katselemassa maisemia läheisen tunturin laelta. Kaikkien saatua levättyä sopivasti pakkasimme vielä kamamme kasaan ja jatkoimme matkaa. Alunperin oli ollut tarkoitus yöpyä kodalla mutta ei sinne viitsinyt jäädä koska paikalla oli muitakin. Tarvoimme seuraavan tunturin ylitse ja laskeuduimme alas mukavan puron läheisyyteen. Teltoillekin löytyi hyvät paikat pieneltä penkereeltä.

Tuntsa

Tuntsajoki, Mika ja Ari

Viimeisenä varsinaisena vaelluspäivänä edessä oli enää helppo polkuetappi Tuntsajoen varteen. Ei mennyt kauaakaan kun Tuntsajoki ilmestyi eteemme ja pääsimme kokeilemaan uimista! Raikas jokivesi teki hyvää kaikkien väsyneille jäsenille ja päälle vielä nautittiin kunnollinen lounas. Kaiken kruunasi koko retken ajan kuumasti paahtanut aurinko. Retki alkoi olla menestyksekkäästi ohitse eikä enää tarvinnut kuin vähän matkaa kulkea autolle. Pojat kävivät hakemassa lähtöpaikkaan jääneen toisenkin auton, jonka jälkeen päästiin pakkaamaan varusteita.

Mika ja suon poikki jatkuva UKK-reitti

Lähdimme ajamaan takaisin kohti etelää. Vähän matkaa ajettuamme pysähdyimme vielä hetkeksi tutkimaan paikallisia nähtävyyksiä. UKK-reitti kulki tien poikki ja vain vähän matkaa tieltä sijaitsi komea pirunkirkko. Käppäilimme pitkospuita pitkin pirunkirkolle ihastelemaan maisemia.

Uuvuttavan hiekkatieosuuden jälkeen pääsimme asfalttitielle ja vähän ajan kuluttua Sallaan. Epäonneksemme mikään Sallan bensa-asemista ei ollut auki eikä yksikään myöskään suostunut tankkaamaan autojamme pankkikortilla. Erikseen jouduimme nostamaan rahaa automaatista ja syöttämään seteleitä bensa-automaateille. Sallasta löytyi myös halpa yösija pieneltä leirintäalueelta. Saimme myös kauan kaivatun saunan. Ei mennyt kauaakaan kun sääherra päätti että meidän osaltamme hyvä sää on ohi ja avasi kunnolla vesihanat. Saunomisen aikana alkoi aivan julmettu vesisade, joka sai myös leirintäalueen teltta-alueen tulvimaan. Samalla saimme havaita, että ainakin yhden teltan pohja vuoti ja siellä olijat kastuivat. Pienen neuvottelun jälkeen saimme samaan hintaan käyttöömme mökit jonne pääsimme nukkumaan ilman pelkoa kastumisesta.

Kustannukset

Retken kustannukset koostuivat lähinnä syömisistä ja autoista:

Lidl                    25      Ruokaa
Minimani                67,68   Ruokaa
Patikka                 24,23   Kaasut
Hertz                   350     Micran vuokra
Sallatunturin tuvat     40      Majoitus
Shell Jääli             55,66   Bensaa
Sallan autohuolto       60      Bensaa
Neste kainuunportti     77,7    Bensaa
ST1 Jyväskylä           30      Bensaa
ABC Jyväskylä           21,59   Bensaa
Mikan ruuat             15,35   (3kpl blå band + 2kpl keitto + 2kpl
mustikkasoppa)
Tommin ruuat            0       (14 lämmin kuppia, saman verran jäi yli. Loput
                                ylijäämät TJ:n kassiin)
Volvon lainaus          32      (Pieni korvaus Jarille autosta)
                        800 euroa
                        100 euroa per henkilö
                        ---------------------

Selkeästi suurin menoerä oli siis auton vuokraaminen. Jos oltaisiin saatu auto lainaan joltakin kaverilta kulut olisivat tipahtaneet melkein puoleen. Seuraavaksi eniten kului bensaan johon ei kauheita voida vaikuttaa. Ruokakustannuksia alensi selvästi käyminen Lidlissä. Huonoin hinta / määrä suhde oli BlÃ¥ bandin ruuissa jotka maksoivat huimat 3,75 euroa pussilta. Lidlin halvimmat pastapussit olivat 0,95 euroa ja riisipussit 1,19. Minimanistakin olisi saanut BlÃ¥ bandeja vastaavia 1,55 eurolla. Hyötyynsä nähden riistohintaisia ovat myös lämmin kupit (1,45 euroa / kolme pussia). Tavallisilla keittopusseilla joista saa 7,5dl - 10dl verrattuna lämmin kupin 6dl olisi selvinnyt 1,1 eurolla minimanissa ja 0,49 eurolla lidlissä. Lidlin kuppikeitot maksoivat 0,79 euroa. Lämmin kuppeja jäi vielä ylitse ja säilöin ne samaan kassiin yli jääneiden pastojen, korppujen ja puurohiutaleiden kanssa. Käytetään nuo seuraavalla retkellä.

Autojen kulutus

Matkaa kertyi yhteensä 1700km per auto.

Valokuvat

Useimmilla retkeläisistä oli myös kamera mukana ja lopputuloksena onkin iso valikoima erilaisia kuvia sekä retkivideo todistamassa retken hauskuuksia ja hienoja maisemia

Koko poppoo
http://hazor.iki.fi/2003/tuntsa/
© Tommi Lahtonen ()<http://hazor.iki.fi/>
2014-08-06 13:37:30