Koli 21-23.5.2004
- Turusenaho
- Jauholanvaara
- Havukanaho
- Mäkrä
- Pirunkirkko
- Lettukestit
- Ukko-Koli
- Paluumatkan kommellukset
- Valokuvat
- Linkkejä
Tyhjä Joukko ry retkeili Kolin kansallispuistossa 21-23.5.2004. Mukana retkellä olivat Eira, Irina, Jani, Jukka, Marjo, Mika K., Mika V., Perttu, Tapani ja Tommi.
Lähdimme Jyväskylästä kahden auton voimin. Perttu ajoi Ukko-Kolin kautta ja haki Metlalta vuokratun mökin avaimen. Muut ajoivat Joensuun kautta suoraan Herajärven rannalle. Ryhmät pääsivät perille Lakkalan tilan nurkalle lähes samaan aikaan iltayhdeksän tienoilla. Aivan Lakkalan tilalle asti emme voineet ajaa koska tie oli osittain tulvan alla.
Autoilta matkaa Metsäpirtti-mökille oli ohjeen mukaan parisen kilometriä. TJ:n tyyliin reiluilla eväillä lastattuina kädet väärällään kantamuksista. Ei mennyt kauaakaan kun pääsimme taiteilemaan majavien askartelemalle padolle ja tarpomaan upottavassa suossa. Löytyi se mökkikin lopulta ja pääsimme lämmittämään saunaa! :)
Ensimmäinen yö nukuttiin Janin kuorsauksen tahdittamana. Aamiaiseksi syötiin isot annokset mustikkasoppaa ja mysliä ennen siirtymistä maastoon. Keli oli hieman harmaa ja kostea mutta varsinaista vesisadetta ei ollut. Reippaasti aloitimme retken kipuamalla jyrkkää rinnettä pitkin mäen päällä kulkevalle polulle.
Turusenaho
Kosteaa polkua kuljettuamme ja pari lampea ohitettuamme pääsimme Turusenaholle. Paikka oli leppoisan mukava koivujen reunustama ja sammalen pehmustama aukio jossa joskus lienee ollut talo.
Jauholanvaara
Vähän matkaa Turusenahon jälkeen nousimme ensimmäiselle näköalapaikalle eli Jauholanvaaralle. Ylhäältä aukesi komea maisema viereiselle Herajärvelle. Kamerat kävivät niin kuumina että sateen herra päätti viilentää tunnelmaa avaamalla hanan. Pienen sateen saattelemina jatkoimme kuvaustauon jälkeen matkaa.
Vähän pidemmän tovin käveltyämme yhytimme edellä kulkevan tätiporukan kävelysauvoineen. Lupasimme pitää tädeille tulta seuraavalla nuotiopaikalla jos ehtisimme sinne ennen heitä. Polku mutkitteli vähän sinne sun tänne ja välillä pääsi ensimmäistä kertaa ihastelemaan Pielisen suuruuttakin. Lopulta pääsimme myös nuotiopaikalle jossa olikin jo väkeä viimeistelemässä evästystaukoaan. Mekin pysähdyimme särpimään ja vaihtamaan kamppeita. Tapsa taisi vääntää pari litraa vettä paidastaan :) Ei mennyt kauaakaan kun tätijoukkiokin saapui paikalle seuraksemme.
Leppoisan ruokailun jälkeen jatkoimme taas matkaa. Tapsa koivet tykkäsivät hieman kyttyrää polkukävelystä joten hän jäi odottelemaan nuotiopaikalle sillä välin kun me muut kävisimme Mäkrävaaran huipulta ihastelemassa Pielistä. Varustimme tapsan tulitikuilla ja kännykällä kaiken varalta :)
Havukanaho
Kymmenen minuutin kävelyn jälkeen pääsimme uuteen (vanhaan:) pihapiiriin. Tällä kertaa saavuimme Havukanaholle jossa vanha päärakennus puski monimetrisiä haapoja ja toinen piharakennus oli aivan kallellaan. Muutama komea ja vanha koivu koristi vehreää aukeaa josta saattoi kurkistella Pieliselle.
Mäkrä
Havukanaholta pääsimme kulkemaan vähän matkaa ihan hiekkatietä pitkin. Mäkrä odotti meitä korkeana ja uhkaavana edessämme. Talvi ei ollut vielä täysin päästänyt Kolin kansallispuistoa otteestaan vaan tien varresta löytyi vielä reilusti lunta lumisodan tarpeisiin.
Valitsimme Mäkrälle kulkevista reiteistä jyrkemmän mutta selvästi nopeamman. Pääsimme hyvää tietä pitkin aivan lähelle Mäkrän huippua jonne piti kavuta jyrkkää polkua pitkin. Huipulle kulkeva polku oli hienoimpia polkuja mitä olen koskaan kulkenut. Reitti sukelsi ensin hienoon lehtikuusimetsään jollaista en ollut koskaan ennen nähnyt. Heti lehtikuusimetsän jälkeen metsä muuttui kauniiksi koivumetsäksi jollaisia niitäkään ei kovin usein pääse ihastelemaan. Aivan viimeisin pätkä oli komeaa kuusikkoa. Koko matkalla polku oli leveä ja helposti kuljettavissa. Pahimpana kiusana oli vain reitin jyrkkyys, joka pisti lähes jokaisen hieman puuskuttamaan.
Mäkrältä aukeavat maisemat palkitsivat raskaan kiipeämisen. Suuren suuri Pielinen aukesi silmiähivelevänä maisemana eteemme. Edes hieman utuinen sadekeli ei pystynyt peittämään maiseman upeutta. Kamerat kävivät taas kerran tulikuumina.
Kuljimme vielä hieman matkaa ylemmäs ja samalla jouduimme pilveen. Siirtolohkareen kohdalta ei maisemaa enää juurikaan erottanut. Teimme pienen kaarroksen huipulla, jonka jälkeen käännyimme paluumatkalle pelastamaan Tapsaa nuotiopaikalta. Kuljimme tällä kertaa alas toista reittiä, joka oli selvästi hitaampi ja hankalampi kulkea kuin tulomatkalla käyttämämme jyrkkä reitti.
Pirunkirkko
Pienen yrittelyn jälkeen saimme Tapsaan kännykkäyhteyden. Valitellen Tapsa ilmoitti lähtevänsä vastaan vaikka olikin juuri saanut eteensä kupollisen kuumaa syötävää. Myöhemmin saimme kuulla, että Tapsa oli jututtanut ainakin yhtä hollantilaista retkeilijää ja ties kuinka montaa muuta pari tuntia nuotiolla istuskeltuaan. Ryhmämme oli taas koossa Havukanaholla josta jatkoimme tietä pitkin kohti pirunkirkkoa.
Vauhdikkaan talsimisen ja muutaman tiukan ylämäen jälkeen pääsimme Pirunkirkon nurkalle. Pirunkirkko on kallion välissä oleva pimeä ja kapea luola jollaiset ovat Suomessa harvinaisia. Kolin pirunkirkko on luolana komeampi kuin esim. Ahvenanmaalta löytyvät. Melkein kaikki jopa uskalsivat käydä luolassa. Pirua ei nähty muuten kuin valokuvissa ;)
Lettukestit
Pirunkirkolta oli enää muutaman kilometrin taivallus ensin tietä pitkin, sitten polkua pitkin Turusenaholle josta samaa reittiä kuin aamulla takaisin mökille.
Mökillä ei kestänyt kauaakaan kun sauna alkoi olla lämmin ja ruoka valmista. Tankkasimme ankarasti chilipapumössöllä, banaanimössöllä ja riisillä täytetyillä letuilla. Jälkkäriksi popsimme lettuja mansikkahillon ja toffeekastikkeen kera. Kukaan ei tainnut jäädä nälkäiseksi vaikka täytteitä ja lettuja vähän jäikin vielä sunnuntaiaamun aamiaisen höysteeksi.
Ukko-Koli
Sunnuntaiaamuna söimme mahamme täyteen vadelmakiisseliä ja mysliä. Urakoimme mökin siistiksi ja raahasimme tavarat autolle. Tällä kertaa oikaisimme märimmän osuuden eikä kantamuksiakaan ollut enää niin paljon kuin tullessa. Autot suuntasimme kohti Ukko-kolin luontokeskusta.
Pielisen rantatietä pitkin ajelimme kansallispuiston reunaa pitkin kohti Ukko-Kolia jonne oli peräti 20% nousu aivan loppumatkasta. Palautimme mökin avaimen luontokeskukseen ennen kuin siirryimme ihmettelemään maisemia Ukko-Kolin laelta.
Onneksemme sää oli parempi kuin edellisenä päivänä. Tällä kertaa emme olleet pilven keskellä vaan saimme ihastella Pielistä sen koko komeudessa. Kävimme kurkkimassa maisemia Ukko-Kolilta, Akka-Kolilta ja Paha-Kolilta. Paha-Koli näytti pahuutensa kamppaamalla Mjevin. Kolin huippua voi vilpittömästä suositella kaikille. Pienellä vaivalla pääsee näkemään maiseman, jonka veroista saa hakea kaukaa.
Paluumatkan kommellukset
Paluumatka sujui muuten kommelluksitta paitsi Pertun auton kylkeen onnistui teinityttökaksikko tekemään modernia taidetta omalla autollaan huoltoaseman pihalla.
Valokuvat
Muistoksi retkeltä jäi iso liuta valokuvia: