Alpit 23.7 - 31.7.2005

• 23.7.2005 Helsinki-Munchen-Pians
• 24.7.2005 Kaunergrat ( Aifner Alm / Aifner Spitze )
• 25.7.2005 Autoilua Kaunertalin panoramaatiellä
• 26.7.2005 Autoilua Meranoon Italiaan
• 27.7.2005 Silvretta Stausee
• 28.7.2005 Lichtenstein ja Sveitsi / Itonskopf
• 29.7.2005 Venet
• 30.7.2005 Pians - Füssen - Dachau
• 31.7.2005 Dachau - Friesing - Helsinki - Jyväskylä

Tyhjä Joukko teki vuosittaisen vaellusretkensä tällä kertaa Itävallan alpeille. Yhdeksän hengen joukkio majaili Tirolissa Piansin kylässä ja teki päiväretkiä lähiseudun vuorille.

Retkestä jäi muistoksi läjä valokuvia, reissuvideo (106 Mt) ja Tommin, Elinan ja Katin käsialaa oleva retkikertomus:

23.7.2005 Helsinki-Munchen-Pians

Lento Helsingistä Muncheniin josta jatkettiin vuokra-autoilla kohti Itävaltaa. Juututtiin samantein moottoritiellä Stauhun. Yritettiin löytää nopeampi reitti auton gps-navigaattorin avulla, turhaan. Gps-nainen antoi ohjeita, mutta katsottiin parhaaksi olla välittämättä. "Kohta toi nainen suuttuu ja alkaa kirkua: f***ing tourists~E". Lopulta suunnistettiin pikkuteitä pitkin Seefeldin kautta Itävallan puolelle. Suosikkiautossamme Smartissa oli tunnelma kirjaimellisesti katossa, kun alpit alkoivat ensimmäisissä serpentiinmutkissa kaatua kattoikkunoista päälle :). Matkalla poikettiin saksalaisessa ruokakaupassa. Perillä Piansissa odotti alppimajamme, jonka erikoisuuksiin kuuluivat:

• Ei kuivauskaappia
• vain yksi lavuaari keittiössä
• Liian matala ja muutenkin erikoinen wc-pönttö
• Liian matala suihku, jonka Tuomo kuitenkin sittemmin "korjasi".
• Liian pienet pyyhkeet ("Peittäiskö tällä kertaa pepun vai rinnat?")
• Liian lyhyet sängyt. Tuomo ja Passe joutuivat siirtämään patjat lattialle
• Liian lyhyet peitot jotka oli täytetty höyhenillä. Höyhenet saattoi ravistaa kokonaisuudessaan haluamaansa peitteen nurkkaan. Eikä tullut kylmä.
• Höyhentyynyt jotka pystyi muotoilemaan mihin asentoon tahansa. Nenä mukavasti tukossa aamuisin...
• Omituiset ovet jotka aukeavat sisäänpäin eikä lukitusta ovesta pääse pihalle ilman avainta...
• Ikkunat ja terassin ovet voi myös kallistaa auki

24.7.2005 Kaunergrat ( Aifner Alm / Aifner Spitze )

Aamulla iso kattilallinen puuroa naamoihin. Mutkiteltiin pikkuteitä pitkin Aifner Almin lähelle (ensimmäinen serpentiiniseikkailu) ja sieltä kavuttiin ylöspäin kohti Aifner Spitzeä.

Lehmä meinasi syödä Tuomon Aifner Almissa - rakastui, aikoi ensin paritella ja sitten syödä.

Lampaat meinasivat syödä Passen. Ensimmäiseksi lampaat kiinnostuivat Passen kamerasta mutta sillä hetkellä kun eväät alkoivat rapista niin Passe oli saanut monta uutta lerppakorvaista ystävää. Passea ei meinannut lampaiden takaa enää erottaa sillä niin innokkaasti ujostelemattomat villakasat olivat eväitä tavoittelemassa.

Ryhmä Rämä (Tommi, Teemu, Passe) kiipesi kiertotietä pitkin Höher Aifner Spitzelle ja muut kävivät Aifner Spitzella. Kivikkoinen loppunousu ja huippu aiheuttivat ensikertalaisille ylimääräistä pulssinnousua, korkean ilmanalan vaikutuksen lisäksi. Huipulla tavattiin hollantilainen pariskunta. "Meiltä Hollannista löytyy hillitön 400 metrin huippu." Ryhmä Rämäkin koko sydämen tykytyksiä hoippuessaan kapealla harjanteella huippujen välillä. Pahimmissa nousuissa piti turvautua reitille viritettyyn kettinkiin. Huipulla olo oli välillä niin hutera, että piti ottaa tukea huipun rististä vaikka mitään putoamisvaaraa ei edes ollut...

Sää suosi ja maisemat olivat erittäin komeat. Vuoristoa ja laaksoja riitti silmänkantamattomiin.

Alastullessa olivat tottumattomat reidet rääkissä. Seuraavana päivänä jokaisen reidet Annea lukuunottamatta olivat jumissa. Anne taisi oikaista jostakin...

Landeckissa pysähdyttiin pitseriaan nautiskelemaan isot pitsat ja jäätelöt. Joukon erilainen nuori söi gorgonzola-pastaa. Kovasta yrityksestä huolimatta emme pärjänneet metelissä viereisen pöydän setäpoppoolle.

25.7.2005 Autoilua Kaunertalin panoramaatiellä

Käveltiin jäätikön vieressä laskettelukeskuksessa. Ilman oheneminen tuntui jo muutaman kymmenen metrin nousussa, hengästytti hurjasti, ja fleecetkin tulivat jäätikön reunalla tarpeeseen.

Sami, Teemu, Passe ja Tuomo kävivät uimassa lähes 2500 metrin korkeudella olleessa Weisseessä. Muita turisteja huvitti kovasti suomalaisten viileä uintikeikka.

Paluumatkalla juttutauko saksalaisten kiipeilijöiden kanssa (mm. innokas Suomen-matkaaja Münchenistä) ja seurattiin pikkutytön kevyttä kapuamista. Pikkutyttönen näytti mallia samanikäisille, pojille jotka eivät päässeet kalliota edes kahden metrin korkeuteen.

Jatkuvaa kameroiden ristitulta. Ollaan "pahempia kuin japanilaiset".

26.7.2005 Autoilua Meranoon Italiaan

Menomatka Söldenin kautta Pysähdys ostoksille Obergurglissa. Mukaan tarttui ainakin yksi lakki ja useampi alumiininen juomapullo. Nahkasortsitkin löytyivät mutta kukaan ei rohkaistunut niitä ostamaan. (~EOis pitäny ostaa ne sauvat, 14 euroa...). Pysähdyksen pääkohde eli apfelstrudel konditoriassa jäi kuitenkin saamatta. Itävalta on omituinen maa jossa vietetään siestaa eli monet liikkeet ovat pari tuntia kiinni keskellä päivää...

Hochgurglin jälkeen nähtiin alppivuohia. Muutama vuohi olisi halunnut kyydin Italiaan mutta eivät tällä kertaa päässeet kyytiimme.

Meranossa syötiin pastaa ja pitsaa ja useammat italialaiset jäätelöt saunamaisen helteen ja palmujen keskellä. Ilmastoiduista autoista noustiin ulos parkkitalossa, luultiin vain parkkitalon olevan kuuma, kunnes noustiin portaita ylös kaupunkiin, jossa mittarit näyttivät noin 36 astetta.

Passe ja Tuomo eksyivät noin 50 metrin matkalla keskustasta parkkitaloon. Palkintona heille jaettiin kovasti himoittu tiskivuoro :

Paluumatka Passo di Resian kautta Radio Marian iltamessua kuunnellen ja omenapuita laskien.

27.7.2005 Silvretta Stausee

Bielerhöhestä käveltiin porukalla Wiesbadener Hüttelle. Porukkaa oli paljon muutakin sillä polku oli tarpeeksi leveä jopa autolle. Vastaan tuli monia pyöräilijöitä, lapsiperheitä, mummoja, vaareja ja ties mitä paarustajia. mm. perhe kaukaa Keuruulta...

Ryhmä Rämä haaveili Piz Buinin huiputuksesta mutta myöhäinen kellonaika ja liian paha jäätikkö muuttivat suunnitelmat.

Sami ja Kati kävelivät nopeinta reittiä takaisin Bielerhöheen nauttimaan apfelstrudeleita ja ihmettelemään parkkipaikalla laiduntavia lehmiä ja hevosia (uskaltaakohan tästä autosta poistua..)

Ryhmä Rämä lähti kohti Ochsenkopfin huippua ja Maisemaryhmä Radsattelin ja Radschulterin kautta kohti Bielerhöheä. Kummankaan reitillä ei enää ollut väenpaljoudesta vaivaa vaan ruuhkat jäivät helpolle reitille. Ryhmä rämä pääsi huipulle, bongasi murmeleita ja alppivuohia ja muutti nimensä ryhmä rähmäksi Passen kolhittua jalkansa.

Maisemaryhmä jutusteli saksalaissedän kanssa ja koki jännityksen hetkiä Radschulterin jälkeisessä lumirinteessä ja kivikossa. Ja syystä; Passen jalasta paljastui luu samalla reitillä... Auringonlasku Silvretta Stauseen taakse oli komeaa katsottavaa. Kuten myös brittisoutajien sikspäkit...

28.7.2005 Lichtenstein ja Sveitsi / Itonskopf

Osa ryhmästä autoili ja eksyili Lichtensteinin ja Sveitsin suunnalla. Kuumuuttaa piisasi. Poppoo koki unohtumattoman puolituntisen liechtensteiniläisen pikku kaupunkijunan kyydissä, nautiskellen paikallisesta kansanmusiikista ja opastuksesta japaniksi. Ehtipä joku vielä nauttia sveitsinleikettäkin Sveitsissä. Mieleenpainuvaa oli toki myös syväjäädytetty mehujää, joka tarttui kiinni nimeltä mainitsemattomien matkalaisten kieliin.

Yksi matkusti Sveitsin Engadiniin ja koki linnanmäkifiiliksiä paikallisen kuskin kyydissä serpentiiniteillä.

Vaellusryhmä yritti epätoivoisesti ajaa Rellseckin alppimajalle mutta joutui lopulta turvautumaan erikoistilattuun bussikyytiin. Aikataulutetut bussit olivat jo menneet mutta alppihotellin täti järjesti lennosta ryhmälle oman kuljetuksen koska omalla autolla ajaminen olisi kuulemma ollut liian "vaarallista". Tie ei kuitenkaan ollut sen ihmeellisempi kuin ensimmäisen päivän reitti aifner almille... Kuumassa kelissä Anne, Mika ja Tommi kiersivät Itonskopfin ympäri upeita maisemia ihaillen. Perhosia, kukkaniittyjä ja komeaa metsää piisasi.

29.7.2005 Venet

Gondolihissillä noustiin 1500m ylemmäs Krahbergin huipulle. Anne, Mika ja Tommi kävivät vielä kävelemässä aivan Venitin huipulla. Ensimmäistä kertaa nautittiin viilentävästä tuulesta. Alhaalla laaksossa oli tukahduttavan kuuma mutta huipulla juuri sopiva kävelykeli. Maisemat olivat erittäin upeat.

Ryhmä Rähmä kävi nauttimassa ukkosesta ja rakeista.

Osa vietti päivän Landeckin kuumuudessa nähtävyys- ja shoppailukierroksella ja kurkisti myös Landeckin linnaan ja kirkkoon.

Illalla Elina, Passe, Teemu ja Tuomo lähtivät katsastamaan Landeckin yöelämää. Nukahtaneelta vaikuttaneen kaupungin reunalta löysivät lopulta keskiaikaisesti koristellun Die Borg -discon, jossa meno tanssilattialla oli ajoittain sekopäisen energistä.

30.7.2005 Pians - Füssen - Dachau

Landeckissa shoppailua, jonka jälkeen huristeltiin kohti Munchenia. Toisen auton sakki risti itsensä "Vaeltavat kenkäfriikit ry:ksi"; Annen kolme ja Elinan kaksi uutta hippakenkäparia hehkeässä rivissä kojepellillä etupenkin poikain fetissejä varten. Heti Imstin jälkeen juututtiin Stauhun.

Kurvattiin kohti Füssenia ja Neuschwansteinin satulinnaa. Valitettavasti aikataulu ja sää eivät suosineet linnavisiittiä mutta mahat täytettiin ravintolassa.

Dachauhun saavuttiin illansuussa ja pienen etsimisen jälkeen saatiin majapaikka Zorbas-hotelliravintolasta.

Anne, Passe, Teemu ja Tuomo kävivät vielä ihmettelemässä litran kokoisia tuoppeja Munchenissa.

31.7.2005 Dachau - Friesing - Helsinki - Jyväskylä

Dachausta ajeltiin ainakin melkein lyhintä reittiä Friesingiin lentokentälle. Tulipahan saksalainen peltomaisema ja maaseutu kunnolla tutuksia ;) Paluulento oli rutiinisuoritus. Useimpien cornypatukkaraja tuli vastaan viimeistään paluumatkan aikana mutta huhu kertoo ainakin yksi reissaajista nautti cornyja vielä reissun jälkeisellä viikollakin hyvällä ruokahalulla. Ei ole kookoscornyn voittanutta...