Finlandiahiihto 26.2.2005
Vuosien tauon jälkeen herättelin henkiin vanhaa perinteisen hiihdon taitoani ja osallistuin finlandiahiihtoon. Monen vuoden luisteluhiihtelyn jälkeen pertsa onkin maistunut vallan mainiolta ja odotin innollla finlandiaa. Hiihdon sujumista torpedoi hieman tämän vuoden vähäiset hiihtokilometrit (vajaa 400km). Visiitti Uuteen-Seelantiin lyhensi hiihtokautta ratkaisevasti eikä treeniaikaa ole ollut kuin reilu kuukausi.
Onnistuin syksyllä ylipuhumaan myös Passen kokeilemaan finlandiahiihtoa joten matkasimme yhdessä kisapaikalle. Alunperin meidän piti hiihtää Finlandia yhdessä mutta Passen viime hetken sairastelu teki välillemme vähän liikaa tasoeroa joten katsoimme parhaaksi että kumpikin lähtee järjestäjien määräämässä lähtöryhmässä. Minulle osui aiempien vuosien hiihtojen takia lähtönumero 1198 ja lähtöryhmä kolme. Passe joutui ensikertalaisena viimeiseen ryhmään numerolla 3902.
Saavuimme Lahteen vähän yli kahdeksan ja juuri pahimman hiihtäjäryysiksen aikaan. Liikenne keskustan poikki eteni tuskastuttavan hitaasti mutta saimme lopulta auton parkkiin. Pienen kävelymatkan jälkeen pääsimme myös kisakeskukseen. Ensimmäisenä piti hakea kirjekuori jossa tuli mukana hiihtonumero, ruokalippu, opasvihkonen ja suksitarrat. Näiden lisäksi tarvittiin ajanottosiru.
Tulimme paikalle sen verran myöhässä että minulle tuli kiire laittautua hiihtokuteisiin. Tässä tohinassa unohdin aurinkolasit reppuun ja meinasin unohtaa myös eväsgeelit. Tavarasäilytyksen jeppe ei kauheasti tykännyt kun pyysin takaisin varustekassiani jotta saisin geelit matkaani. Geelit taskuun ja kipinkapin kohti lähtöpaikkaa.
Lähtöpaikalla ei sitten enää ollutkaan kiire vaan jouduin satojen muiden hiihtäjien kanssa odottamaan parikymmentä minuuttia että pääsin lähtöladuille saakka. Hiihtäjät lähetettiin 500 hengen ryhmissä mutta tämäkin on melkein liikaa. Alkurymistely on valtaisaa kantapäiden kolistelua ja koko ajan saa varoa ettei vain iske sauvaansa kenenkään suksen eteen. Vauhti ei myöskään päätä huimaa. Eniten rasittaa että ei voi rennosti hiihtää omaa hiihtoaan vaan on tyydyttävä ryhmän vauhtiin. Alkumatkasta latuja on useampia ja periaatteessa vasemmanpuoleisin pitäisi olla vain ohituslatu mutta käytännössä jokainen latu on koko ajan täynnä väkeä. Ohittelemaan pääsee vain ladun sivusta.
Alkumatka Messilään saakka oli lähinnä ryhmässä hiihtämistä. Kuuluttajakin ilmoitti kovaan ääneen Messilässä että nyt saapui kilpailun ensimmäinen ruuhka. Messilän jälkeen ryhmä hieman harventui ja pystyin hieman nostamaan vauhtia. Suksissa oli muita parempi luisto ja sain alamäissä ohiteltua porukkaa. Matkan aikana tuli selvästi todettua kuinka paljon paremmalla ladulla kärkiryhmä saa hiihtää. 1000 aikaisemmin lähtenyttä hiihtäjää ehtii puurouttaa ladun sen verran pahasti että luisti ei ole enää paras mahdollinen. Monesti ladun vieressä saikin laskettua lujempaa kuin ladulla. Harmi vain että perinteisen hiihtäminen ilman latua on aika hankalaa. Parhainta vauhtia sai ylläpidettyä pelto-osuuksilla joilla oli monesti useampia latuja joista ainakin yksi oli selvästi muita vähemmän hiihdetty. Tuoreemmalla ladulla luisto parani huomattavasti ja pitokin oli selvästi parempi kuin puuroisella ladulla jossa ei pidä kunnolla mikään voitelu.
Matkan edetessä porukka harveni koko ajan ja aina vain sai paremmin hiihdettyä omaa kyytiään. Valitettavasti 20km väliaika oli n. 1:25 eli 5 min jäljessä tähtäimessä olleesta 4h alituksesta. En tämän takia mitenkään erityisesti alkanut vauhtia nostaa vaan yritin hiihtää sitä tahtia mitä rennosti pääsin. Hieman yritin säästellä käsiä koska tiesin että niistä loppuu voima ensimmäisenä. Tästä johtuen hiihdinkin usein vuorotahtia kun useimmat muut lykkivät samaan aikaan tasatahdilla. Hyvä luisto vei kuitenkin eteenpäin ja etenin samalla vauhdilla tai lujempaakin kuin tasatahtilykkijät.
Jokaisella juottoasemalla pistin poskeeni yhden dexalin geelin ja vettä päälle. Tähän hukkaantui aina turhankin paljon aikaa koska dexalin kaivaminen taskusta oli aina vähän ongelmallista eikä vettäkään tuntunut olevan tarpeeksi hyvin tarjolla. Aina tyrkytettiin kuntojuomaa tai mehua. Geelit toimivat hyvin eivätkä energiat loppuneet ennen kuin viimeisen kympin aikana koska en enää kahdella viimeisellä tankkauspaikalla syönyt geeliä vaan tyydyin järjestäjien eväisiin.
Reitin alkupuoliskon aikana mietin, että onko Finlandian reitti keventynyt aikaisemmista vuosista. Reitin kovin nousukin heti Messilän jälkeen oli aivan läpihuutojuttu. Viimeisellä kympillä nämä aatokset karisivat mielestä. Viimeinen pätkä oli aiemmilta vuosilta hyvin tuttu ja nousee ja laskee koko ajan jyrkästi. 10km ennen maalia kuvittelin että voimia voisi vielä jäädä mutta viimeiset mäet imivät miehestä kaiken. Voimien uupumisesta tuttu merkki eli kasvot alkavat puutua iski vasta viimeisen kahden kilometrin aikana joten voimien jakamista voi pitää onnistuneena. Nyt ei tarvinnut hiihtää viimeistä 10km hämärän rajamailla kuten Pirkassa viime vuonna.
Viimeisen kymmenen kilometrin aikana kiusana olivat 30km lenkkiä hiihtäneen porukan häntäpää, joka tukki latua koko ajan. Ylämäissä oli turha yrittää mennä kovempaa koska latu-ura oli paikoitellen niin kapea ettei ohi mahdu. Kaikesta huolimatta pidin yllä hyvää vauhtia ja ohittelin muita. Ylämäissä huomasi hyvin kuinka uupuneita useimmat hiihtäjät olivat sillä haarakäynti oli monesti silkkaa matelua.
Viimeinen paha lasku stadionille ehjin nahoin ja urakka oli ohi. Kello pysähtyi aikaan 4:07 eli en kyennyt kuromaan kiinni alkumatkan hidastelua. Aikaan on pakko olla tyytyväinen vaikka tavoite ei aivan täyttynytkään. Yhtään kovempaakaan en olisi jaksanut. Ensi vuonna voisi saada alle tarpeellisen määrän treenikilometrejä niin 4h alittuu varmasti.
Tilastoja
| Vuosi | Matka | Tyyli | Aika | Sijoitus |
|---|---|---|---|---|
| 1998 | 43 km | Luistelu | 03:17:00 | - / - |
| 1999 | 75 km | Perinteinen | 06:40:38 | 1292 / 3469 |
| 2000 | 53 km | Luistelu | 03:10:47 | 202 / 772 |
| 2005 | 60 km | Perinteinen | 04:07:09 | 741 / 4009 |