Kauniston maraton 7.10.2006

Vuosia jatkunut kolmen tunnin alituksen metsästys maratonilla jatkui tällä kertaa Kauniston maratonilla Haapajärvellä.

Viimeistelyharjoittelu ei mennyt tällä kertaa aivan nappiin. Triathlonin jälkeen ei oikein jaksanut eikä huvittanut treenata juoksua eikä paljon muutakaan tarvittavia määriä. Elokuussa juoksu- ja suunnistuskilometrejä kertyi vain 94 joista melkein puolet triathlonkisassa ja syyskuussakin vain 116 kilometriä. Ei näin pienillä määrillä vielä juoksijaksi muututa.

Siltojen juoksussa kolmisen viikkoa ennen maratonia kulki juoksu ihan mallikkaasti. Kokeilin miten nike freet toimivat kisakäytössä eikä niitä voi moittia. Aika parani edellisvuodesta kahdella minuutilla vaikka takana oli raskas viikko. Valitettavasti siltojen juoksussa sain omituisen rasitusvamman oikeaan polveeni ja seuraava viikko meni sitä leputellessa. Tiedä sitten johtuiko vaiva nikeistä.

Kaksi viimeistä pitkää lenkkiä ennen maratonia olivat mitä todennäköisimmin liian lähellä kisaa. Toiseksi viimeisen juoksin maanantaina 12 päivää ennen kisaa ja viimeisen pitkän lenkin kuusi päivää ennen kisaa am-erikoispitkänä suunnistuskisana. Erikoispitkä venähti vielä kartanlukuhölmöilyjen takia puoli tuntia pidemmäksi kuin olisi tarvinnut ja aikaa vierähti lähes neljä tuntia.

Luvassa oli erittäin tasainen reitti sillä korkeusero oli vain neljä metriä. Säätiedotus lupasi välillä sadetta ja välillä ei mutta lopulta kisapäiväksi osui kuiva keli. Valitettavasti kiusaksi jäi kuitenkin voimakas tuuli (6m/s), joka puhalsi puolet lenkistä suoraan vastaisena.

Lähtölaukaus pamahti klo12. Kura vain lennähti kun kisan tuleva voittaja Teemu Piksilä karkasi muulta porukalta lennokkaalla askeleellaan. Kisan tuleva kakkonen Vesa Leskelä aloitti myös muita lennokkaammin ja karkasi hitaasti mutta varmasti. Itse jäin muutaman vanhemman herrasmiehen kanssa askeltamaan noin kolmen tunnin vauhtia ja annoin maantiekiitäjien mennä omaa kyytiään.

Valitettavasti vetoapu ei ollut aivan tarpeeksi kovaa ja ensimmäisen 7km kulki heti liian hitaasti. Puolet kierroksesta jouduttiin vääntämään tasaisen tappavan kovaa puhaltavaan vastatuuleen, joka imi vauhdin, mehut, juoksuhalut ja voimat kovimmistakin karpaaseista. Alkumatkan ryhmä hajosi kääntöpaikalla ja jouduin juoksemaan parikymmentä metriä lähimmän peesin takana. En jaksanut kiristää vauhtia tarpeeksi päästäkseni peesietäisyydelle. Ensimmäinen kierros (7,2km) täyttyi aikaan 31:03. Tankkasin ensimmäisen ensimmäisen geelin.

Myötätuuleen kääntymisen jälkeen lisäsin vauhtia ja sain juostua karkulaisen kiinni. Vastatuuliosuudella yritin parhaani mukaan peesailla tuulensuojassa mutta eipä tuosta suurta apua ollut. Vetoapu tuntui myös aavistuksen hieman hitaalta. Toinen kierros (7km) kulki aikaan 30:17 joten olin tavoitevauhdista jäljessä jo lähes puolitoista minuuttia.

Oli pakko siirtyä itse vetojuhdaksi ja muu ryhmä tipahtikin samantien. Oikeastaan pidin itse yllä samaa vauhtia ja muut vain taisivat hiipua jo tässä vaiheessa. Valitettavasti juoksukoneeseen oli jäänyt kierroslukurajoitin päälle enkä kyennyt nostamaan kierroksia yli 160. Matalilla kierroksilla ei huippuvauhteja hätyytellä tai vastatuulta voiteta ja vaikka muu ryhmä jäikin taakse niin kierrosaika ei siltikään parantunut. Kolmannen kierroksen aika oli 30:24 vaikka yritin ylläpitää hyvää kyytiä. Alkukierroksella vauhti pysyi helpommin tavoitteessa mutta loppuosuuden vastatuuli torpedoi joka kierroksella kilometrivauhdin liian alhaiseksi. Nautin taas kierroksen lopuksi geelin kuten olin tehnyt edellisilläkin kierroksilla. Monesta aiemmasta marasta poiketen maha toimi täydellisesti.

Neljännellä kierroksella oli viimeinen mahdollisuus nostaa vauhtia. Valitettavasti juoksukone ei suostunut yhteispeliin vaan tyytyi jatkamaan matkaa aerobisen ja anaerobisen rajamaalla kiihdytysyrityksistä välittämättä. Neljäs kierros oli kuitenkin kaikista nopein ja aikaa kului 30:16.

Viimeiset kaksi kierrosta kuluivat jalkojen sakkaamista vältellen ja rennosti lönkytellen. Ennätys oli jo varmasti plakkarissa eikä kolmen tunnin alitukseen tällä kertaa riittänyt rahkeita joten mitä turhaan rääkkäämään itseään. Perinteinen pohjejökkikin kiusasi tutusti viimeisillä kierroksilla. Pitkiä treenilenkkejä olisi pitänyt venyttää ainakin välillä hieman pitemmiksi kuin vain kaksi tuntisiksi... Viides kierros kulki aikaan 31:28 ja viimeinen kierros venyikin jo aikaan 32:13. Yhtään lujempaa viimeiset kiekat eivät olisi ilman kiriapuja kulkeneet.

Maaliin saavuin yleisen sarjan kolmantena lähes 15 minuuttia toisesta sijasta jääneenä. Viimeiselle kierrokselle lähtiessä eroa kakkostilaan oli kuulutuksen mukaan vain 11 minuuttia joten ainakin Leskelältä irtosi vielä ihan hyvä kiri. Loppuaika painui 3:06 hujakoille (3:05:44) joten komea ennätys oli plakkarissa vaikka tavoite jäikin saavuttamatta. Voittaja oli aivan ylivoimainen 2:41:52 vieneellä ajallaan.

Loppujen lopuksi taisi olla elämäni helpoin marajuoksu. Reitti oli mukavan tasainen. Vain kaksi alikulkutunnelia toivat reitille korkeuseroa sillä muuten taivallettiin aivan tasaisella. Pientä kiusaa aiheutti reitin huonokuntoinen asfaltti. Tie oli välillä pahasti kupruilla ja kalteva ja muutamissa paikoissa oli pahoja teräväreunaisia kuoppia. Huonolla tuurilla väsynyt maratoonari kompastuu kuoppiin.

Juoksun keskisyke oli ennätysmäisen alhainen 157 lyöntiä minuutissa joten odotettavissa lienee vielä kovia juoksusuorituksia jos vain jaksan joskus motivoitua juoksuharjoitteluun. Veikkaisin, että hieman liian lähellä kisaa olleet viimeiset pitkät lenkit veivät pois terävimmän juoksuiskun ja jouduin juoksemaan pelkällä diiselillä. Kaksi vuotta aiemmin mjevin ja Passen kannustukseksi juoksin Helsinki City maratonin vähän alle neljään tuntiin ja keskisyke oli 159...

Juoksin kisan aivan tuliterillä new balance 550 -kengillä. Kengät ostin kisoja edeltävänä päivänä joten mitään sisäänajoa en ehtinyt niillä tehdä. Tein siis juuri niin kuin aina kielletään tekemästä ja lähdin kisaan uusilla kengillä. Kengät olivat oikein mukavan kevyet ja toimivat kisassa moitteettomasti. Mitään jälkivaivojakaan ei uusista kengistä jäänyt. Kisassa ei tullut rakkoja eikä hiertymiä eivätkä polvetkaan hajonneet. Ainut jälkivaiva ovat jumissa olevat pohkeet. Kenkien pohjat ovat melkolailla ohuet ja ne soveltuvat ihan hyvin tasaisella alustalla juoksemiseen. Kaikki epätasaisuudet kuten kivet tuntuvat näissä kengissä läpi paljon paremmin kuin esim. asicsin dstrainereissa. Hiekkatiekisoihin en näillä lähtisi juoksemaan. Juoksuteknisesti koko kisa kulki erinomaisesti. En vaipunut tyypillisen etukenoon juoksuasentooni edes juoksun loppuvaiheilla vaan sain pidettyä poikkeuksellisen ylvään juoksuasennon koko kisan ajan.

Kova tuuli vaikutti aivan varmasti loppuaikaan mutta tarkkaa vaikutusta on tietysti hankala arvioida. Yhden tekstin perusteella vastatuuli vaikuttaisi maratonaikaan n. 1.7% mikä kuulostaa ihan järkevältä arviolta. Toisaalta samassa jutussa kerrotaan, että juoksuradalla vaikutus olisi peräti 3% koska myötätuuli ei kykene kompensoimaan vastatuulen vaikutusta. Kauniston reittihän oli hieman kuin ylipitkä rata joten lopullinen vaikutus lienee 1.7% ja 3% välissä. Tästähän voisi jossitella, että kolme tuntia olisi alittunut vähemmän tuulisissa oloissa... Oman kokemuksen perusteella voin ainakin sanoa, että koskaan aikaisemmin en ole yhtä pahassa vastatuulessa joutunut juoksemaan.

Kotiintuomisiksi Kauniston maratonilta tuli tietysti pokaali ja lisäksi onnetar lahjoi leijona-kellolla. Harmi, että luovuin rannekellon käyttämisestä jo yli 10 vuotta sitten... Pitänee lahjoittaa kello isälle.

Syke- ja kilometrinopeuskäyrä

Tulokset

http://hazor.iki.fi/2006/kauniston_maraton/
© Tommi Lahtonen ()<http://hazor.iki.fi/>
2014-08-06 13:37:30