Savoniahiihto
Heikosti alkaneen hiihtokauden ensimmäinen hiihtokilpailu oli Mikkelissä järjestetty Savoniahiihto. Hiihtokelejä ei ollut montaa viikkoa piisannut ja etukäteen ohjelmassa ollut Lempäälän 24 tunnin hiihtokin peruutettiin. Kovavauhtista hiihtoa ei siis ollut takana vielä yhtään eikä varsinkaan vapaalla tyylillä. Lähes kaikki talven hiihtokilometrit olivat perinteisellä tyylillä.
Mjevin kanssa ajelimme Mikkeliin tutustumaan aiemmin meille tuntemattomaan hiihtotapahtumaan. Kilpailukeskus löytyi helposti Kalevankankaan raviradalta. Jälki-ilmoittautuminen onnistui sen enempiä odottamatta. Väkeä oli paikalla muutaman sadan hiihtäjän verran. Mitään Finlandia-hiihdon tasoista ruuhkaa ei siis ollut tiedossa. Keli oli hieman kostea mutta kuitenkin pakkasen puolella.
Lähtöpaikalla pääsi sijoittumaan melkein mihin halusi vaikka lähtöaluetta olikin jaoteltu tavoiteaikojen mukaan. Starttilaukauksen jälkeen lähdettiin liikkeelle varovaisesti tasatahdilla koska latuja ei ollut mahdottoman montaa. Raviradalta poistumisen jälkeen letka venähti nopeasti eikä varsinaista ohitustilaakaan ollut. Hiihdimme mjevin kanssa samaa reipasta vauhtia. Reitti kiersi aluksi pienen kiemuran raviradan läheisyydessä ja palasin sen jälkeen takaisin raviradalle jossa oli ensimmäinen juottopaikka. Tässä vaiheessa mjev ilmoitti, että vauhti on hänelle hieman turhan lujaa joten siirryimme hiihtämään kumpikin omaa vauhtiaan.
Kuljin alkumatkan kohtuullisen mukavaa vauhtia kulkevan letkan mukana. Ensimmäisen 10km matkalla ei ohitusmahdollisuuksiakaan juuri ollut. Koko alkumatka oli hyvin tasaista ja nopeaa maastoa. Ensimmäinen pieni mäentöppyrä tuli vasta n. 10km tienoilla. Ylämäessä letkan vauhti notkahti heti turhan hiljaiseksi mutta jatkoin kuitenkin samassa ryhmässä vaikka välillä tekikin mieli ohittaa.
Koko alkumatka oli helposti wassbergilla hiihdettävää maastoa muutamaa satunnaista lyhyttä töppyrää lukuunottamatta. Hieman puolimatkan jälkeen kyllästyin lopulta letkaan ja lähdin pitkällä suoralla ohittamaan muita. Luistelutyyli vaatii kohtuullisen paljon tilaa eikä kahdelle rinnakkain hiihtävälle riittänyt kunnolla väylää joten jouduin tekemään ohitukset pääasiassa tasatahdilla. Lopulta pääsin irti letkasta ja saatoin hiihtää omaa vauhtiani. Letka jäikin samantien jälkeeni.
Reippaasti wassbergia lykkien saavutin muutaman edelläni hiihtäneen ja reitin yhtyessä lyhyempään 31km lenkkiin myös lyhyempää lenkkiä hiihtäviä tuli selkä edellä vastaan. Vähän 30km jälkeen pitempi lenkki erkani lyhyemmästä lenkistä ja samalla päästiinkin reitin ensimmäiseen oikeaan nousuun. Pienen mutkan jälkeen eteen iskeytyi törkeän jyrkkä ylämäki jossa olisi tekemistä juuri startanneellakin hiihtäjällä saatikka sellaisella jolla on takana jo yli 30km lykkimistä. Yritin parhaani mukaan kavuta jyrkkää mäkeä vuorotahtiluistelulla koska voimat eivät antaneet mahdollisuutta yrittää kuokkaa näin jyrkkään mäkeen. Koville otti mäki muillakin sillä ohitin ainakin kaksi hiihtäjää nousun aikana.
Ensimmäisen nousun jälkeen reitin profiili jatkoi aivan uudella mallilla. Isompia ja pienempiä nousuja riitti useampia eikä alkumatkan keveästä reitistä ollut enää tietoakaan. Hiihtäjiä tuli selkä edellä vastaan koko ajan vaikka matka painoi meikäläisenkin jäsenissä.
Lopultakin nousut olivat loppu ja hiihtoreitti yhtyi samalle ladulle mitä aivan reitin alussa oli kierretty. Alkumatkan latu oli kovettunut kivikovaksi ja luisto oli aivan huima. Tähän saakka ihan hyvänä pitämäni keli muuttuikin hurjaksi lentokeliksi. Sähkölinjaa seuraavalla latupätkällä sai wassbergia ja mogreniä lykkiä hurjalla tahdilla. Vähän matkan päässä edessä näkyi muutama hiihtäjäkarkulainen joita saavutin koko ajan. Viimeisellä metsäpätkällä ennen ravirataa onnistuin ohittamaan karkulaiset ja viimeisillä voimilla sain tökittyä itseni maaliin saakka.
Vasta maalissa huomasin kuinka tiukoille loppulenkki oli ottanut. Silmissä hieman viirasi energiahukan merkiksi joten yhtään pitempää lenkkiä ei olisi tankkaamatta jaksanutkaan. Olin hiihdon aikana tankkausasemilla tyytynyt pelkästään juomiseen. Hiihto oli tuntunut niin kevyeltä että en ollut vaivautunut syömään mitään. Viimeiset mäet olisivat varmasti kulkeneet hieman paremmalla vauhdilla jos olisin tankannut tasaisesti pitkin matkaa. Loppuaika meni hieman yli kahden ja puolen tunnin joten energiavarastojen pitikin olla jo vähissä.
Valitettavasti unohdin ladata forerunnerin ennen kisaa ja akku loppui juuri ikävästi ennen mäkiosuutta. Keskisyke oli ennen akun sippaamista 154 ja maksimisyke 169. Arvioisin että lopun mäet nostivat keskisykkeen lähelle 160 ja maksimikin nousi vielä reilusti yli 170.
Väliaikoja
| matka | Väliaika | Nopeus | Aika | Keskisyke | Maksimisyke |
|---|---|---|---|---|---|
| 5 | 0:16:44 | 0:3:21 | 0:16:44 | 149 | 162 |
| 10 | 0:33:23 | 0:3:19 | 0:16:40 | 160 | 169 |
| 15 | 0:52:53 | 0:3:54 | 0:19:30 | 155 | 166 |
| 20 | 1:12:29 | 0:3:52 | 0:19:21 | 149 | 160 |
| 25 | 1:32:48 | 0:4:04 | 0:20:23 | 153 | 168 |
| 30 | 1:49:45 | 0:3:23 | 0:17:09 | 158 | 166 |
| 42,3 | 2:32:16 | 0:3:27 | 0:42:30 | 160 | 173 |
Suksi luisti mielestäni ihan mallikkaasti eikä ainakaan yhtään huonommin kuin muilla. Voiteena oli startin violettia ja sen päällä Startin LF03 ( 0 - -3 ) vähäfluorista voidetta.
Kisan jälkeen oli kisakeskuksessa hiihtäjille tarjolla mehua ja leipää jota sai ottaa useammankin siivun. Hienoa palvelua! :) Leipä teki kauppansa hiihdon jälkeen mjeviä odotellessa. Kauaa ei tarvinnut odotella vaan mjev saapui maaliin vartin verran jälkeeni. Saunaa piti hieman hakea mutta löytyihän sekin katsomorakennuksen alta kunhan osasi mennä päädystä sisään. Löylyt maistuivat eikä saunassa ja suihkuissa ollut liian paljon väkeä finlandian tapaan.
Savoniahiihdon reitti on ihan mukava ja loppuosan mäet kuorruttavat mukavasti lenkin :) Järjestelyt ja huolto toimivat hyvin. Ainut mitä voisi toivoa olisi edes joihinkin paikkoihin leveämpää paanaa, että mahtuisi helpommin ohittamaan mutta tämä sama ongelma on ihan kaikissa muissakin massahiihdoissa. Savoniassa väkeä on sen verran vähän että ahtaudesta ei voi puhua. Tätä hiihtoa pitää kokeilla vielä toisenkin kerran!