Vienan Karjala 14.-25.6.2009

Hazor ja Keem pyöräretkeilivät RC Eemelin seuramatkalla Venäjällä Vienan Karjalan runokylissä ja Paanajärven kansallispuistossa.

Lisää reissukuvia löytyy Keemin White Karelia-kuvasivulta. Retken reitti ja majapaikkojen koordinaatit ovat saatavilla myös GPX-muodossa. Retkestä löytyy myös video (156Mt).

kauppa Pääjärven kylällä

kauppa Pääjärven kylällä

65.76795731.075638
paanajärven kansallispuiston bussi

paanajärven kansallispuiston bussi

65.76523231.070209
Maisema muuttuu Paanajärven lähestyessä

Maisema muuttuu Paanajärven lähestyessä

65.90389630.962848
mökki Paanajärven kansallispuistossa

mökki Paanajärven kansallispuistossa

66.2733930.455152
kivakkakoski ja kivakkatunturi

kivakkakoski ja kivakkatunturi

66.233247000091730.584977
kivakkakoski

kivakkakoski

66.233247000091730.584977
keem ja lönnrotin mänty

keem ja lönnrotin mänty

65.19463931.18197
keem ja Leon palapelit

keem ja Leon palapelit

65.18979631.158794
Kalevalan keskusta

Kalevalan keskusta

65.19785131.180259
Kalevalan tori ja valkovenäläisten laukkuryssien pakut

Kalevalan tori ja valkovenäläisten laukkuryssien pakut

65.19811131.180023
kauppatori

kauppatori

65.19911631.178934
ruokatavarakauppa

ruokatavarakauppa

65.20514131.15541
Harmaita tönöjä Kalevalassa

Harmaita tönöjä Kalevalassa

65.20895631.146386
taloja Kalevalassa

taloja Kalevalassa

65.20877131.1470090000944
Väinämöinen

Väinämöinen

65.19445831.1799989999
lastenkoti

lastenkoti

65.19441831.179409
leon punainen talo

leon punainen talo

65.190918999930631.158346
kyläraittia Kalevalassa

kyläraittia Kalevalassa

65.18869831.155008
keem ja leo

keem ja leo

65.18975931.158741
kauppa sisältä

kauppa sisältä

65.21090531.1645729998611
patsas

patsas

65.26054530.932404
munamäki

munamäki

65.26054530.932404
suomalaisten muistomerkki

suomalaisten muistomerkki

65.25919930.913701
kamiina suomalaisten jäljiltä

kamiina suomalaisten jäljiltä

65.26153630.890622
lompakon kalastusvälineen tekoa Vuonnisessa

lompakon kalastusvälineen tekoa Vuonnisessa

65.1865830.287703
ryssänsininen kilometritolppa

ryssänsininen kilometritolppa

65.0777430.368314
kalevalan kansallispuisto

kalevalan kansallispuisto

65.02916530.392658
venehjärvi

venehjärvi

64.99302230.235009
tsasouna Venehjärvellä

tsasouna Venehjärvellä

64.9920530.223686
keem ja runonlaulaja Miihkali Perttunen

keem ja runonlaulaja Miihkali Perttunen

64.95205530.55872
Vuokkiniemen kauppa

Vuokkiniemen kauppa

64.95205530.55872
bussi Vuokkiniemessä

bussi Vuokkiniemessä

64.95205530.55872
Vuokkiniemen tsasouna

Vuokkiniemen tsasouna

64.95205530.55872
talo Vuokkiniemessä

talo Vuokkiniemessä

64.95205530.55872
uusi talo Vuokkiniemessä

uusi talo Vuokkiniemessä

64.95205530.55872
keem ja kulkukisu Kostamuksessa

keem ja kulkukisu Kostamuksessa

64.602416666666730.5756027777778
bomba

bomba

63.53399629.170835

Kuusamo

Hazor

Vienan Karjalan pyöräretken ensimmäinen etappi Kuusamon keskustasta Kuusamojärven eteläpuolella olevalle kodalle. Saman kodan nurkalta tuli talvella hiihdeltyä. Tällä kertaa kota toimi hyvänä majoituspaikkana.

Keem

Kokopäiväisen bussikokotuksen päälle Tour de Vienan prologi Kuusamon keskustasta Hazorin bongaamalle kodalle Venäjälle johtavan tien varrella, Kuusamojärven rannalla. Pieni sadekin saatiin niskaan. Kota oli kiva majapaikka!

Kuusamo - Pääjärvi

Hazor

Ensimmäinen varsinainen retkipäivä. Ajoimme ensin Suomen ja Venäjän rajalle. Rajavartijan mukaan ei kukaan ollut ennemmin yrittänyt pyörällä yli mutta että kai mekin päästäisiin. "Onhan pyörä sentään kulkuvälinen". Venäläisille fillari oli yhtä outo kapistus ja soittelivat ties minne Moskovaan ennen kuin ylityslupa heltisi. Lippuja ja lappujakin täyteltiin ja suttailtiin kun fillarille ei löytynyt lapuista oikeaa paikkaa. Kamatkin läpivalaistiin. Ystävällinen meininki kuitenkin ja varsinkin yksi venäläinen rajavartija puhui hyvää suomea ja auttoi vuotavan pullon kanssa. Hyvin hiljainen raja-asema tuntui olevan. Passit tarkistettiin neljään kertaan... Viimeisen kerran vain muutamaa kilometria ennen Pääjärveä. Tie raja-asemalta Pääjärvelle oli mahdottoman kuoppainen hiekkatie. Isoimmissa kuopissa oli vielä vettäkin niin niihin ei mitenkään tohtinut ajaa koska syvyydestä ei ollut mitään tietoa. tien varrella oli samanlaista korpea koko matkan. Ei mitään ikimetsää vaan nuorehkoa pusikkoa. Pääjärvellä poikettiin kaupassa ja majoituttiin sen jälkeen siistiin moderniin hotelliin. Saunaankin päästiin. Syömässä käytiin pienessä ravintolassa. Pelmenit olivat ihan hyviä.

Keem

Kuusamosta auringonpaisteen alla posotettiin hyvää tietä yhtä soittoa 40 km Venäjän rajalle. Rajanylityspaikka oli hiljaisin missä olen koskaan ollut, ja saimmekin kaikkien virkailijoiden huomion osaksemme. Selvittelyjen jälkeen meidät päästettiin rajan yli vaikka pyöristä ei rekisteriotetta ollutkaan esittää. Olipa jännää toteuttaa pitkäaikainen haave Venäjän rajanylityksestä fillarilla! Rajalta Pääjärvelle sotkettiin vajaa 60 km kehnoa soratietä, välissä ei ollut mitään muuta kuin metsää ja muutama passintarkastuspiste. Lounastauolla Hazor ruokki makuualustansa Pirkka-pastoin. Alkuillan sadekuuro ehti kastella aika hyvin ennen kuin saatiin sadekamat niskaan (minkä jälkeen sade tietysti pian loppui). Pääjärvelle saavuttaessa joku maastopukuinen heebo esitti miliisiä ja kyseli kaikenlaista venäjäksi, taisin saada jopa jotain selkokielistä sille sanottuakin. Pääjärvi muistutti mitä hyvänsä suomalaista 70-luvun lähiötä, eikä ihme kun se on suomalaisten 70-luvulla rakentama. Kauppa oli hieno ja hyvin varusteltu! Hotelli taas aivan uusi ja todella siisti! Baarista löytyi maukkaat pelmenit, hapankaalit ja hauet sekä oluet, röyh. Kyllä Venäjä on hieno maa!

Pääjärvi - Paanajärvi

Hazor

Pääjärveltä Paanajärven kansallispuistoon... Sateen kostuttama tie oli paikoin pahasti pehmeä ja pyörät uppoili ja pito katosi. Mitä lähemmäksi Paanajärveä päästiin sitä mäkisemmäksi muuttui tie. Muita liikkujia ei ollut kuin me ja muutama tukkirekka. Tien varsi oli taas pelkkää nuorehkoa pusikkoa kansallispuistoon saakka. Puiston rajalla tavattiin komealla volgalla paikalle ajanut pietarilaiskaveri, joka odotteli puiston henkilökuntaa. Odotellessa kokkailimme lounasta. volga Perillä Olangajoen varressa Aleksanteri jo odotteli meitä ja laittoi samantien saunan lämpenemään ja neuvoi ja opasti meidät varaamaamme mökkiin. Loistavaa palvelua! Mökki vastasi suomalaista autiotupaa.

Keem

Hotellin aamiaisella sai erikoista piirakkaa, jonka voimalla käytiin hankkimassa luvat ja mökkimajoitus Paanajärven kansallispuistoon, minkä jälkeen retki villissä idässä jatkui kohti pohjoista. Koko päivän oli hyvä myötätuuli, kuten eilenkin. Alkumatkasta soratiekin oli hyväkuntoinen ja maasto tasainen, joten matka joutui. Loppua kohti tie kuitenkin heikkeni, Hazor onnistui yhdessä ylämäessä kaatumaankin. Myös maasto muuttui mäkisemmäksi, onneksi vauhti oli verkkainen niin pystyin matkassa mukana. Hazor putosi alamäissä aina kauas taa, mutta ylämäki ehti hädin tuskin alkaa kun se jo paahtoi ohi. Syke ei noussut tänään enää yhtä helposti kuin eilen. Vähän ennen puolimatkaa GSM-signaali katosi eikä palannut ennen kuin kolme päivää myöhemmin samassa kohtaa Paanajärveltä palatessamme. Tosin jäi tarkistamatta olisiko järven rannassa ollut suomalaista signaalia. Kansallispuiston portilla vartoili lisäksemme pietarilaisheebo näyttävine Volgineen. Puiston virkailijat eivät tienneet miten merkata pyörämme byrokratian rattaisiin, siellä kun vaadittiin tietoa auton merkistä. Laittoivat sitten VW. Kansallispuiston puolella polettiin vielä 17 km että päästiin Olanga-joen sillalle, jonka vieressä mökki sijaitsi. Puistonvartija Aleksanteri lämmitti meille heti saunan, ja hyvä sauna olikin! Hyttysiä piisasi ja sää synkkeni. Mökissä oli kuitenkin mukava nukkua ja mutustaa eväitä. Hazor asensi kuistilla verenimijöiden keskellä uuden takajarruvaijerin ja esitteli partiotaitojaan onkimalla jarrusta pudonneen osan lattian alta.

Paanajärven kansallispuisto

Harvoin on luonto käyttänyt joen vettä niin runsasmuotoisen, loisteliaan ja samalla suuripiirteisen koskimaiseman aikaansaamiseksi kuin tässä. Kivakkakoski on erämaan helmi, jos mikään. Ei ainoatakaan ihmisasuntoa näköpiirissä, ei savua millään taholla, yksinäisyyttä ja sydänmaata vain, koko laakso täynnänsä mahtavaa luonnonrunoa, johon ihminen voi vaipua hetkettömäksi ajaksi.

I.K.Inha: Suomen maisemia, 1909

Kivakkakoski

Hazor

Ensimmäiseksi käytiin katsomassa Kivakkakoskea. Matkalla sai ihmetellä entistä kylänpaikkaa. Itse koski oli varsin komea ja vierellä oleva Kivakkatunturikin varmasti oli komea mutta ei oikein erottunut sateisen harmaassa kelissä. pari kalastajaa tuli vastaan. Samaan syssyyn ajeltiin myös Paanajärvelle. Muuta ei ehditty kuin katsella järveä sen itäpäästä. Paanajärvi Ois kyl pitäny varata kansallispuistossa palloiluun kaksi päivää. Vielä lounastauko Aleksanterin mökin edessä ja sitten kohti Pääjärveä. Ei kuitenkaan perille asti jaksettu vaan pystytettiin leiri mukavaan mäntymetsikköön parin joen risteyskohtaan. Teltassa kuluikin sitten myös koko seuraava päivä koska illalla alkanut sade ei lakannut ollenkaan... Harmi kun olisi osattu tämä aika käyttää kansallispuistossa mökkeilemällä. Kivakkatunturi ja Nuorunen jäivät odottamaan seuraavaa visiittia kuten myös puiston pohjoisosassa kuulemma olevat komeimmat ikimetsät...

Keem

Paanajärvellä harrastettiin jo vähän maastopyöräilyäkin. Aikamoista maastopyöräilyä se tiellä ajaminenkin kyllä välillä on... Kylmää ja sateista oli. Kansallispuistossa poljettiin ensin ilman kärryjä Vartiolammen autiokylän kautta kohti Kivakkakoskea. Tie heikkeni heikkenemistään, lopulta ajettiin mutaista kärrypolkua metsän keskellä. Hazor pisti hyvissä ajoin gore-kenkineen jalalle, itse sinnittelin maastoajoa mahdollisimman pitkään jotta DS Trainerit pysyisivät jotensakin kuivina; turhaan, läpimäräksi kastuivat. Lopulta oli pakko itsekin jättää pyörä polun varteen, jotta pääsi ihailemaan kosken vaikuttavia kuohuja. Hazor Kivakkakosken äärellä Samaa reittiä takas ja sitten vielä autotietä pitkin käytiin itse Paanajärven rannassa. Järven seutu muistutti pikkuisen Baikalia, pienemmässä mittakaavassa vain. Sääkin oli yhtä harmaa. Emme sateessa hakeutuneet veneajelulle, vaan poljimme takaisin mökille ja ruokailun jälkeen lähdettiin takaisin kohti Pääjärveä. Huono veto sikäli, että koko seuraavan päivän satoi ja jouduimme makaamaan 36 tuntia teltassa sadetta pitämässä. Onneksi kukaan ei eksynyt paikalle, vaikka siellä selvästi leiriä oli pidetty. Makasin muuten 23 tuntia putkeen teltassa ulkona edes käymättä! Parempi olis ollut jäädä kansallispuistoon saunomaan. No, huonossa säässä oli se hyvä puoli että Hazor unohti uhot Kivakkatunturille kiipeämisestä. Yövyttiin muuten rajavyöhykkeellä.

Paanajärven kansallispuistosta kohti Kalevalaa

Hazor

Makoilupäivän jälkeen ajeltiin loppumatka Pääjärvelle. Poikettiin vähän kaupassa ja käytiin syömässä samassa ravintolassa missä aiemminkin. Ajeltiin vielä vähäsen matkaa Kalevalaa kohti. Leiripaikkakin löytyi lopulta mäen päältä.

Keem

Superpitkän levon jälkeen poljento maistui taas. Pääjärven hotellinpitäjän torstaiksi lupaama kesä ei saapunut vielä juhannusaattonakaan, mutta ainakin sade loppui. Tie oli pitkän sateen jäljiltä poikkeuksellisen pehmeää ja paikoin varsin raskasta ajaa Kotkan maastorenkaillakin. Poljettiin loppu n. 45 km tuttua tietä takaisin Pääjärvelle, jossa sain puhuttua Hazorin ympäri tuttuun baariin herkuttelemaan seljankalla, paistetulla perunalla, kalalla, leivällä, vadelma-omenamehulla, blineillä ja kahvilla. Päivällinen Juhannusta täällä ei näytetty juhlistettavan millään lailla. Kaupasta ostettiin legendaarisia muhu-keksejä (oikeasti minimuffinsseja) ja lähdettiin Tungjärven kylän kautta kohti Kalevalaa. Ekat kymmenisen kilsaa saatiin körrötellä asfaltilla! Tungjärvi oli ensimmäinen matkalle näkemämme vanhanaikainen kylä ränsistyneine puutaloineen, mutta emme jääneet tutkimaan sitä tarkemmin vaan ajettiin vaan ohi. Ajopäivästä tuli pitkä kun Kalevalan tieltä ei meinannut löytyä sopivaa telttapaikkaa, kaikki metsä näytti kovin märältä. Yhtä potentiaalista paikkaa tiedustellessa kaaduin Amerikan kotkineni isoon, puolisen metriä syvään vesilätäkköön ja kastelin koko oikean jalan sekä satutin polven. Onneksi polvi tointui nopeasti ajokuntoon eikä märkyyskään ihme kyllä muuttunut vilunväreiksi. Pian tämän jälkeen löytyikin mainio telttapaikka pienen kukkulan päältä ihan tien vierestä, sinne majoituimme juhannusyöksi. Siirryimme Louhen alueelta Kalevalan alueelle.

Kalevala (Uhtua)

Kalevala

Hazor

Ajeltiin vielä loppumatka Kalevalan (Uhtua) kylään. Etsittiin Leo Kontkasen talo ja saatiin sieltä majapaikka. Kierreltiin kylää ihmettelemässä ja nähtiin paljon pieniä kauppoja, vanhoja taloja, lönnrotin petäjä sun muuta. Ihan herttainen ja sievä kylä vaikkakin vanha ja ränsistynyt. Sade saapumassa Uhtualle Kirkko näytti olevan uusi ja siisti ja myös uusi sairaala oli rakentumassa. Leon talo oli keskimääräistä paremmassa kunnossa koska maalipinta oli ihan hyvä. Sisällä oli sievää ja herttaista. Seinät olivat täynnä valtavia palapelejä. Leon sauna oli aivan paras eli menee kärkikolmikkoon Rajaportin ja Jarin savusaunan kanssa. Leo Kontkanen majoittaisi mielellään enemmänkin kävijöitä joten ottakaahan muutkin häneen rohkeasti yhteyttä. Osoite on Väinämöisenkatu 58 ja puhelinnumero +781454-21460.

Keem

Lyhyt ajopäivä! Lämpenevää keliä! Kalevala! Sauna! Sänky! Hieno päivä kaiken kaikkiaan siis. Kolmen tunnin ajo Kalevalaan eli Uhtualle oli helppo ja oltiin perillä niin ajoissa että paikkoja ehti hyvin katsellakin. Kalevala Saapuminen Kalevalaan oli aivan mahtava, pitkien metsätaipaleiden jälkeen oli huikeaa ajella Lenin-katua keskellä mennyttä maailmaa. Tunnelma oli kovin vanhanaikainen ja puutalot sieviä. Osuimme Lönnrotin männylle, uudelle tsasounalle ja vieläpä Jamasen aitallekin, jossa Elias yli 180 vuotta sitten oli asunut. Jamasen taloa ei enää ollut, mutta aitassa asui yhä joku! Jamasen aitta Tuntui huimalta ajatella, että täällä on Lönnrot samoja katuja tallannut ja runonlaulajien kotona vieraillut. Paikallisten avulla löydettiin Leo Kontkasen talo ja majoituttiin siihen. 82-vuotiaan ukon koti oli viihtyisä ja koimme itsemme todella tervetulleiksi. Leo kertoi majoittaneensa turisteja 70-luvulta asti, mutta olimme ensimmäiset jotka saapuivat polkupyörin. Leon kotiemännän laittamalla päivällisellä Hazor maistoi (tavallaan) kaljaa, ja tykkäsi siitä! Alkuillasta käytiin kiertelemässä kylillä, idyllistä maisemaa riitti. Yhden täysin ränsistyneen talon pihassa oli hieno Mersu, Leo epäili että taitaa olla kesämökkeilijä. Muuten autot oli lähinnä Ladoja ja Mosseja eri vaiheissa elämänkaartaan, sivuvaunullisia mopoja oli myös jonkun verran. Kun kylvimme Leon maanmainiossa saunassa, vastapäätä lammen takana ammui kylän ainoa lehmä yksinäisyyttään. Edellisestä kylvystä olikin jo neljä päivää. Seisoin tihkusateessa saunan pihalla ja olin onnellinen että olin täällä. Illalla luin sängyssä Kalevalaa ja pohdin ehdinkö tuoda Lepen tänne ennen kuin Leosta aika jättää. leon sauna

Kalevala - Vuonninen

Hazor

Kalevalasta lähdettiin Vuonnisen kylälle. Matkalla poikettiin Munamäelle jossa venäläiset olivat pysäyttäneet suomalaisten etenemisen. Paikalta löytyi tykki ja patsas ja kaikenlaista muuta muistojuttua. Munamäki Vähän matkan päässä munamäeltä löytyi makkaramäki jossa suomalaiset olivat olleet. Nyt paikalla oli vaatimaton muistomerkki. Käytiin myös kurkkimassa korsujen ja juoksuhautojen jämiä vähän matkan päässä tieltä. Eldankajärvikään ei olisi ollut kaukana mutta sinne ei viitsitty rämpiä. Vuonnisen kylällä ei ollut oikeestaan yhtään mitään... Ainut talo, jonka pihalla jotain tapahtui oli opaskirjassakin mainittu. Kahvila ei ollut auki mutta pihaan oli rakennettu mökki johon pääsimme majoittumaan. Viikon päästä olisi ollut kahvilakin auki ja myös kauppa. Sauna oli paraikaa rakenteilla ja uima-altaastakin oli puhetta! Jos joku muu haluaa majoittua samassa paikassa niin kannattaa soittaa joko Nadjalle +79215202462 tai Almalle 88145442017. Jostain meille taiottiin vähän välipalaa ja teetä ja iltamyöhällä saimme ihan kunnon ruokaakin vielä.

Keem

Kalevalassa syötiin vielä aamupuurot ja jatkettiin sitten kaupan kautta kohti Vuonnista. Tie taisi olla sieltä parhaasta päästä, mutta silti kärryn päällä kuivumassa ollut DS Trainer putosi kerran. No, sainpa lyhyeen ajopäivään ylimääräisen kilometrin ajoa kun kävin sen hakemassa. Vuonninen osoittautui todella pieneksi ja suorastaan haja-asutetuksi kyläksi, jossa ei ollut edes kauppaa. Yhden talon pihasta löytyi ihmisiä ja kuinka ollakaan, he olivat juuri rakentamassa uutta majataloa/kahvilaa/kauppaa! Itse majapaikka oli jo valmis, joten pääsimme siihen. Saunaa sen sijaan vasta rakennettiin, joten löylyihin ei tällä kertaa päästy. Välipalaksi saatiin munakasta. Emäntä kyseli halutaanko päivällistä, sanottiin että kyllä kelpaa. Karjalankielinen vastaus ei ollut kuitenkaan suomalaisissa korvissa ymmärrettävä, joten jäätiin epävarmuuteen tuleeko ruokaa vai ei. Varmuuden vuoksi syötiin kymmenen aikaan Pirkka-pastat, mutta sitten vähän ennen puoltayötä saatiin kuitenkin vielä prinssinakki- ja pasta-ateria eteen, oluttakin ihan. Isäntäväen ostosreissu kesti hetken, sillä 60 km päässä olevaan Kalevalaan ja takaisin ei hetkessä ajeta... Aurinkoinen ilta oli todella kaunis, kävin yksikseni tutustumassa läheisen järven rantaan ja erilaisiin autiotaloihin. Muutama oli kyllä vielä asuttukin. Erityisen jännittävä oli visiitti hylättyyn kolhoosiin, jossa oli suorastaan aavemainen tunnelma! Vaassila Kieleväisen muistomerkki sen sijaan ei löytynyt. kolhoosi kolhoosi

Vuonninen - Venehjärvi - Vuokkiniemi

Venehjärvi

Hazor

Vuonnisesta ajettiin kämäistä ja mutkaista tietä pitkin Venehjärven kautta Vuokkiniemeen. Venehjärvelle kulkeva sivutie oli paras hiekkatie mitä Venäjällä ajoimme. Tie kulki hienolla mäntykangasharjulla järvien välissä. Komeeta. Venehjärvi oli myös hyvin idyllisellä paikalla. Vuokkiniemi oli vähän isompi paikka ja sieltä löytyi jopa Kolhoosin jäänteet. Kylän kaupan avustuksella saatiin kotimajoituskin. Taas kerran meidät syötettiin ihan piloille. Saunaankin päästiin. Meitä viihdytti Kuhmossa töissäkäyvä lähihoitaja vodkahumalaisilla jutuillaan. Keem sai myös kaipaamansa vodkaryypyn.

Keem

Vuonnisesta oltiin valmiita lähtemään poikkeuksellisen hyvissä ajoin, mutta sitten pudotin lompakon kyykkyhuussiin. Viereistä saunaa rakentamassa olleet työmiehet tarjoutuivat ystävällisesti auttamaan ja rakensivat ensin hyttysverkosta ja sitten jostain kalastusverkon tapaisesta haavin, jolla lompakkoa kalastettiin nelisen metriä syvästä vesialtaasta. Eipä tullut kalaa, mutta hauskaa oli! Episodin jälkeen startattiin sitten liikkeelle lopulta ihan normaaliin kellonaikaan. Viimeinkin oli sortsi- ja t-paitakeli! Tätä tiepätkää oli varoiteltu erityisen huonoksi, mutta ei se suuremmin muista poikennut. Yksi erityisen iso mäki piti kavuta ja siinä kohtaa tuli suomalainen pakettiautokin vastaan. Tais olla vasta toinen suomalainen auto mitä nähtiin. Pitkässä alamäessä irtosi peräkärryn rengas ja puksutti metsään asti. Onneksi ei tullut mitään vaaratilannetta ja rengaskin meni kiltisti takaisin paikoilleen. Välillä pantiin kärryt piiloon ja poikettiin 24 km retkelle Venehjärvelle, mikä kannatti. Tie vei kauniin harjumaiseman kautta pikkuruiseen kylään, jossa oli Lesosten talon lisäksi siisti tsasouna ja aurinkopaneelit. Venehjärvi Sittemmin kuulin, että Lepen setä on opettanut jotain näistä Lesosista Kemissä. Päivä päättyi Vuokkiniemeen, joka oli täysin erilainen kylä kuin aikaisemmin nähdyt. Leikittiin I.K. Inhaa ja kierrettiin kylän nähtävyydet, välteltiin pummaavia juoppoja sekä majoituttiin ilmeisesti Svetlana Remsun, tai sitten jonkun tuttunsa/sukulaisensa melko uuteen kotitaloon. Sauna oli taas taivaallinen ja ruoka hyvää! Vuokkiniemi

Vuokkiniemi - Kostamus

Hazor

Vuokkiniemestä ajeltiin Kostamukseen. Tie oli selvästi koko retken vilkkain hiekkatie vaikka ei kunnoltaan ollut mitenkään parhaasta päästä vaan ehkä huonoimmasta. Kostamuksen kaivoksen tienoolle asti oli aika tylsää mutta sitten saimme nähdä kaivoksen jätejärven reunavallit ja itse kaivosalueen piiputkin bongattiin. ihan loppumatkasta päästiinkin asfaltille ja samalle liikennemäärä muuttui ihan suomalaista pikkukaupunkia vastaavaksi. Yritimme majoittua Fregatissa mökkiin mutta ne olivat kaikki varattuja joten piti tyytyä hotellihuoneeseen. Syömässä käytiin Kostamuksen kai parhaassa ruokapaikassa, joka oli hassusti ritarivaikutteinen paitsi ruoka oli ehtaa venäläistä. Väkeä ja vilinää riitti keskustassa ihan suomalaiseen malliin varsinkin kun monella oli mukana s-marketin, tokmannin tai prisman muovikassi. Paikallinen kauppakeskus oli melkein kuin Suomesta paitsi että liikkeiden tilat olivat pieniä ja ahtaita. Täällä näkyi myös sitä kuuluisaa venäläistä naiskauneutta eli pitkäsäärisiä tyttöjä valtavissa korkokengissä. Kauppakeskuksessa luulin yhtä tuolissa istuvaa tyttöä mallinukeksi mutta taisi se ihan elävä olla.

Keem

Vuokkiniemessä saatiin tukeva lättyaamiainen! Tällä kertaa starttia viivästytti Hazorin peräkärryn sisäkumin vaihto-operaatio. Kesäisen sään jatkuessa matkalla Kostamukseen liikenteen määrä kasvoi kasvamistaan ja viimeiset hiekkatiet kaivoskombinaatin nurkilla olivatkin jo melkoisen pölyisiä. Hissukseen ajeltiin. Lopussa päästiin asfaltille, eikä siltä enää tällä reissulla tarvinnut poiketa! Kostamuksen vierestä löytyi tylsä hotellimajoitus, jossa käytiin ekaa kertaa yli viikkoon suihkussa. Käytiin kaupungissa herkuttelemassa Medved-ravintolassa (erinomainen borssi, lihaköntsä + perunaa, leipää, votkaa ja olutta), minkä jälkeen shoppailtiin kauppakeskuksessa (Alisan kokoelmalevy) ja osteltiin ruokakaupasta tuliaisia sekä kakkukaupasta tiikerin hymy -niminen kakku iltapalaksi, kyytipojaksi tietysti kvassia. Hotellin pihassa oli kiltti kissa ja vanha koira. evästä
Kostamuksen jätealtaan muuri

Kostamus - Kuhmo - Nurmes

Hazor

Viimeinen päivä Venäjän puolella. Ajettiin Kostamuksesta rajalle ja tälläkin kertaa sai passia näyttää neljä kertaa ennen kuin pääsi Suomen puolelle. Ensimmäinen kaveri tarkisti naamat ihan kunnolla koska Keeminkin piti ottaa pois aurinkolasit. Nyt meitin kamat ja fillarit eivät aiheuttaneet niin suurta kiinnostusta kuin tullessa ja päästiin läpi paljon nopeammin. Kassit piti kyllä avata ja rajavartija sormella vähän tökkäsi kamoja ja se riitti. Suomen puolella meni eniten aikaa rajavartijoiden kanssa juoruamiseen koska olivat kiinnostuneita siitä missä olimme kierrelleet ja kuinka kauan. Sitten hurautettiin Kuhmoon ja käytiin syömässä pitsaa ja kebabia. syömässä Tarkoitus oli ajella Kuhmosta vähän matkaa Nurmeksen suuntaan mutta lopulta ajettiinkin ihan koko matka perille asti. Nurmeksessa mentiin Hyvärilän leirikeskukseen ja taas kerran kaikki katolliset majoituspaikat olivat täynnä. Teltalle kuitenkin oli tilaa ja hotellin saunaan päästiin.

Keem

Pitkä päivä, joka päättyi uuteen omaan kilometriennätykseen. Poljettiin suunnilleen kellon ympäri miinus tauot huoltiksella, rajalla ja Kuhmossa. Onneksi kello siirtyi tunnin taaksepäin niin päivällä oli muutenkin vähän enemmän pituutta. Koko matka asfaltilla kauniissa säässä, kyllä kelpasi! Kostamuksesta rajalle päästiin puolessatoista tunnissa ja rajanylitys sujui jouhevasti. Sitten Kainuun vaarojen halki Kuhmoon, jossa käytiin pitsalla ja päätettiin vielä jatkaa jonkin matkaa kohti Nurmesta. Sain kuin sainkin houkuteltua Hazorin hylkäämään haaveet hikisestä telttayöstä korvessa, ja sen sijaan poljettiin aina Nurmekseen asti leirintäalueelle, jossa pääsi saunomaan. Telttapaikka maksoi vaivaiset 11,50 euroa eikä sauna yhtään lisää siihen. Nokkamies pisteli viimeiset 40 kilsaa melko reipasta kyytiä, peesailin sen mitä pystyin. Suoraan sanoen ei ollut kyllä mitään ongelmia jaksaa, kai tässä on siis jonkun verran pyöräilykunto parantunut. Palautuminen kolme päivää myöhemmin odottavalle Tahkolle vaan vähän arvelutti.

Nurmes - Nilsiä - Tahko

Hazor

Vielä viimeinen hyvin lyhyt retkeilypäivä. Nurmeksessa käytiin ihmettelemässä Bomba-taloa ympäristöineen ja kierrettiin Nurmeksen keskusta kahvilaa etsiessä. Löysimme mainion kahvilan vanhasta asemarakennuksesta. Bussi vei laiskat pyöräilijät Nurmeksesta Nilsiälle. Haimme mökin avaimen keskusvaraamosta, lastasimme kaupasta kassilliset evästä kärryihin ja poljimme viimeisen etapin Tahkovuoren juurella olevaan alppikylään. Komeata on Tahkovuoren seutu!
http://hazor.iki.fi/2009/karjala/
© Tommi Lahtonen ()<http://hazor.iki.fi/>
2014-08-06 13:37:30