Cordoba, Argentiina pääsiäisenä 2010

• Menomatka 29.3.-30.3.
• Retkivalmistelua Cordobassa 31.3.
• Retki La Cumbrecitan ympäristössä 1.4. - 4.4.
• Elokuvissa 8.4.
• Tanjan synttärit ja Asado 9.4.
• Quebrada del Condorito 10.4.-11.4.
• Karjalanpiirakoita 14.4.
• Aika lähteä kotiin 15.4.
• Che Guevara ja Alta Gracia 17.4.
• Paluu kotiin 24.4. - 25.4.
• Maailman parhaat bussit?
  • Paikallisliikenne
• Valokuvia

Vaihdoin perinteisen pääsiäishiihtovaelluksen seikkailuun etelä-amerikassa ja poikkesin katsomaan mitä Tanjalle kuuluu. Lensin siis Argentiinan Cordobaan ja vietin siellä pääsiäisen tutustuen argentiinalaiseen elämänmenoon ja retkeillen viereisessä Sierras de Cordoba -vuoristossa. Pienen lisämausteen reissuun toi Islannissa sattunut tulivuorenpurkaus, joka pidensi reissuani puolitoistaviikkoa, koska euroopan lentokentät olivat suljettuina.

Menomatka 29.3.-30.3.

Reissun alkulennoissa ei ollut mitään ihmeellistä. Ensimmäiseksi lensin Helsinki-Vantaalta Pariisiin lyhyen rutiinilennon. Charles de Gaullella meni hetki kun kävelin terminaalista toiseen ja karkkilastini näytti ranskalaisten läpivalaisussa vaaralliselta. Jatkolento lähti ajallaan ja kului lähinnä nukkuessa ja elokuvia katsellessa. Buenos Airesissa piti hetki etsiä oikeaa tiskiä Cordoban lennon lähtöselvitystä varten mutta löytyihän sekin. Tanjakin oli Cordobassa vastassa. Vielä lyhyt taksimatka Rosan luo eli Tanjan majoituspaikkaan. Loppupäivä menikin lähinnä koisatessa ja lentomatkasta toipuessa.

Retkivalmistelua Cordobassa 31.3.

KEskiviikkona lähdin Tanjan mukana käymään Universidad Blas Pascalissa. Ensin kävelimme vähän matkaa isomman kadun varteen josta hypättiin paikallisbussin kyytiin ja pääsimme yliopiston nurkalle. Maksuvälineenä käytetään cospeleita jotka maksavat kaksi pesoa / kpl eli n. 40 senttiä.

Bussipysäkit ovat aika hassuja eli vain tolppaan maalattuja reitin numeroita esim. E5 ja joskus ihan tolppiakin. Pysäkkejä voi olla monta peräkkäin ja aina pitää valita oikean linjan pysäkki. Bussit eivät pysähdyksissä ole turhia vaan heti kun viimeinen on noussut kyytiin niin bussi liikkuu jo ja viimeiset cospelit siirtyvät kuskille vauhdissa. Maksaa voi myös matkakortilla mutta useimmat näyttivät käyttävän cospeleita. Matkakortista ja cospeleista saa kummastakin kuitin, joka pitää säilyttää tarkistajan varalta. Bussin pysäyttämiseen toimiva painike löytyy vain bussin takaosasta eli sinne täytyy siirtyä hyvissä ajoin. Jos ei tunne seutua niin aina voi pyytää bussia pysähtymään jossain halutulla pysäkillä.

Yliopistolla hiippailin kirjaston yläkerrassa olevaan työskentelytilaan jossa sai läppäriin virtaa ja löytyi Wifi. Kirjasto toimii palveluperiaatteellaa eli tiskiltä pitää käydä pyytämässä haluamansa kirja. Itse ei pääse hyllyjä tonkimaan.

Keskiviikkoiltana busseiltiin isoon supermarkettiin eli Coopiin ostamaan retkieväitä. Hyllystä löytyi Knorrin pastamuonia ja keittoja. Ostimme molempia. Pasta-annokset vaikuttivat reilummilta kuin suomalaiset ja pusseilla olikin painoa yli 200g/kpl. Myöhempi maistaminen paljasti laadun kuitenkin aivan surkeaksi. Pusseissa oli vain pastaa jonka keittäminen kesti 10 minuuttia ja padan kastike oli aivan lurua. yyh, surkeeta. Keitot olivat parempia varsinkin pikapastalla terästettyinä.

Karkkihyllystä löytyi paljon erilaisia karkkipusseja ja ostimme muutaman evääksi. Keksihyllystä ostettiin jotain halpoja keksejä jotka todettiin myöhemin surkeiksi. Keksit olivat aivan liian kuivia ja mauttomia, yäks. Alfajoret olisivat oleet parempia mutta niitä ei ostettu evääksi.

Juomapuolta täydennettiin jauhemehuilla jotka tuntuvat kaikki olevan ihan juotavia vaikkakin välillä ylimakeita. Pussi joka lupaa litran mehua riittää monesti hyvin 1.5 litraan.

Iltapalaksi ostettiin hyytelöä ja vaniljakastiketta jota kyllä ostettaessa luulimme vanukkaaksi. Hyytelö ei onnistunut retkiolosuhteissa ollenkaan ja vaniljakastikekkin paloi pohjaan. jeejee...

Retki La Cumbrecitan ympäristössä 1.4. - 4.4.

Tanja kirjoittaa retkestä tarkemmin blogissaan.

Elokuvissa 8.4.

Muutaman päivän retkipalauttelun, pullan leivonnan ja löhöilyn jälkeen poikkesimme kokeilemaan paikallista elokuvateatteria. Ohjelmassa oli Liisa Ihmemaassa ja 3D:nä. Hintaa näytöksellä ei ollut kuin 22 pesoa eli reilut neljä euroa. Halpaa huvia Suomeen verrattuna! Samalla keikalla testattiin argentiinalainen pitsa hyväksi ja täyttäväksi ja paikallinen karkkikauppa vallan mainioksi ja lihottavaksi!

Tanjan synttärit ja Asado 9.4.

Perjantaina oli Tanjan synttärit. Rosa oli leiponut täytekakun, joka oli täytetty dulce de lechellä! Dulce de leche tuntuu olevan Argentiinassa erittäin suosittu makea mössö jolla täytetään kakut, keksit ja milloin mitäkin. Aine muistuttaa meikäläistä kinuskia mutta ei kuitenkaan ole aivan samaa. Dulce de lecheä valmistetaan hauduttamalla maitoa ja sokeria vesihauteessa paksuksi makeaksi tahnaksi. namnam.

Asado ei ehkä ollut mitenkään erityisesti Tanjan mieleen koska kyseessä on argentiinalaisten grillimässäily, joka sisältää lihaa ja lihaa ja lihaa ja vielä lisää lihaa. Carlos hoiti grillaamisen ja tarjolla oli grillattua chorizoa, morcilla, joka on sikäläisten vastine mustalle makkaralle sekä useampaa osaa lehmästä grillattuna. Kuulemma argentiinalaiset harrastavat asadoa kerran pari viikossa joten lihaa syödään paljon...

Quebrada del Condorito 10.4.-11.4.

Lauantai ja sunnuntai käytettyyn lyhyeen retkeen Quebrada del Condoriton kansallispuistoon. Tarkempi retkikuvaus löytyy Tanjan blogista.

Karjalanpiirakoita 14.4.

Rosalle piti opettaa lisää suomalaista ruokakulttuuria ja "viimeisenä" iltanani Cordobassa leivoimme karjalanpiirakoita.

Aika lähteä kotiin 15.4.

Nyt pääsi kokeilemaan differencial-busseja jotka maksoivat kaksi cospelia ja olivat vähän hienommilla penkeillä varustettuja. Taitavat myös kulkea vähän pitempää ja suorempaa reittiä kuin perusbussit. Ensin mentiin D5-bussilla keskustaan ison poliisiaseman kulmalle ja siellä vaihdettiin lentokentälle menevään bussiin.

Kentällä oltiin hyvissä ajoin 9:40 tienoolla ja lennon lähtö piti olla 11:35. Lähtöselvityksessä kuitenkin kävi ilmi että lento on myöhässä ja boarding piti alkaa vasta 11:40. Siinä sitten istusketiin kentän kahviossa aikamme. Tanja läksi kotiin syömään ja kohti yliopistoa ja minä siirryin turvatarkastukseen. Läpivalaisun jälkeen ei kauaa tarvinnut istuskella kun kävi ilmi, että lento olisi odotettuakin enemmän myöhässä. Boarding-aika siirtyi ja olikin vasta 12:45. Vihdoin 12:50 tienoolla pääsimme koneeseen ja konekkin aikanaan matkaan.

Matkalla ei tapahtunut mitään ihmeellistä. Tyydyin vain jännittämään kuinka kiire tulee vaihtaa lentokenttää Buenos Airesissa. Perille saavuttiin kamerani kellon mukaan 14:28. Meni aikansa että koneesta pääsi pihalle ja vastaanottamaan matkatavaroita. Kelloni näytti 14:55 kun vihdoin sain rinkkani ja pääsin etsimään bussia toiselle kentälle.

Erehdyin ensimmäiseksi Manuel Tienda Leonin tiskille jossa oli kovasti ryysistä. Mitään ei oikein tuntunut tiskillä tapahtuvan paitsi välillä huudeltiin joitakin ihmisiä. Hetken kuluttua tajusin, että ihmiset jonottivat remejä... Kyllästyin ja painuin pihalle etsimään bussia ja bongasinkin sen vähän matkan päästä. Bussin edessä oli kaveri joka tarkisti lippuja ja yritti selittää minulle jotain espanjaksi kun kaivelin rahoja ja halusin osta lipun Ezeisalle. Toinen heppu, joka paljastui bussin kuskiksi, nappasi minua olkapäästä kiinni ja marssitti hallin toisessa päässä olevalla ruuhkattomalle tiskille josta sain ostettua tarvitsemani lipun. Sitten vaan takaisin busslle, rinkka ruumaan, kuitti rinkasta ja istumaan kyytiin.

Bussi lähti melkolaila ajallaan. Kamerani kello oli hieman edellä. Lippuni oli ostettu 14:58 eli aivan viime tipassa. Matkan piti kestää 1:15 eli ehtisin vajaan tunnin ennen lentoni lähtöä Ezeizalle. Ei mennyt kauaakaan kun bussi pysähtyi firman omaan keskustaterminaaliin pilvenpiirtäjien kulmalle. Otettiin lisää porukkaa kyytiin ja bussi seisoi kymmenisen minuuttia. Loppumatka olikin pitkä pätkä pääasiassa moottoriteitä kunnes lopulta saavuttiin Ezeizalle. Taisin jäädä bussissa liian aikaisin koska jäin terminaalin väärän osan edessä poois. Piti kävelä pari sataa metriä oikeaan osaan mutta onneksi tunsin paikat jo entuudestaan.

Bongasn näytöltä oikean tiskin lentoni kohdalta. Jostain syystä lähtöportin kohdalla luki että kysy tiskiltä... Tiskille ei ollut jonoa koska itsekin olin hieman viime tipassa. Hymyillen tyttö totesi, että "no flight today". Siinä sitten keskustelin parinkin henkiön kanssa ja selvisi että vulkaaninen tuhka on sotkenut euroopan lentoliikenteen ja kenttiä on suljettu eikä Air France voi nyt lentää Pariisiin. Mitään tietoa ei ollut, että milloin seuraava lento kulkee. Käskivät majoittua hotelliin ja soittaa antamaansa nroon. Hotelliyötä ei luvattu korvata koska vika ei ollut lentoyhtiön...

Istahdin penkille vähäksi aikaa pohtimaan, että mitä tekisin. En päässyt oikein mihinkään tulokseen joten siirryin nettipisteeseen ja mailasin kotiin, että en saavukkaan aikataulussa ja mailasin Tanjalle, että mietin jäänkö Buenos Airesiin hosteliin vai nappaanko bussin takaisin Cordobaan. Bussi takaisin olisi helppo ratkaisu mutta huono jos Air France yrittäisi saada minut koneeseen heti seuraavana päivänä. Söin vähän suklaata, keksejä ja nettasin ja pohdin mitä tekisin.

Lähdin etsimään Manuel Tienda Leonin tiskiä joskos olisin päässyt takaisin keskustaan heidän kyydillään. Ei löytynyt tiskiä joten päädyin taksipisteeseen tilaamaan taksikyydin Retiroon eli Buenos Airesin keskusta-alueelle. Minut ohjattiin van espanjaa osaavan taksikuskin kyytiin. Kuski yritti minulta kysellä kaikenlaista ja en oikeastaan osannut sanoa muuta ymmärrettävää kuin Omnibus ja Cordoba. Olin ajatellut mennä Retiron bussiterminaaliin jossa voisin vielä miettiä etsiydynkö keskustan hostelleihin vai otanko bussin takaisin Cordobaan. Kuski selvitti minulle, että keskustassa olisi jokin mielenosoitus menossa ja Retiroon olisi vaikea ajaa. Hän kysyi, että onko minulla jo lippu. Koska minulla ei ollut lippua niin taksi toi minut johonkin pienempän bussiterminaaliin joka ei ollut Retirossa.

Ystävälinen kuski lähti saattamaan minut lipputiskille jossa oli englantia osaava nuori kaveri lipunmyyjänä. Selvittelin myyjälle tilannettani ja kesti aika kauan, että ja taksikuski ymmärsivät että lentoni on peruttu ja haluaisin palata Cordobaan odottamaan uutta lentoa. Tässä vaiheessa hostelvaihtoehto oli enää vain pienesti mielessä. Yritin soittaa taksikuskin puhelimella Air Francen antamaan nroon mutta sieltä vastasi vain robotti joten turha vaiva. Kävin tekemässä saman vielä puhelinpisteessä. Lentokentällä olin vielä yrittänyt käydä Air Francen pisteessä selvittämäåssä tilannettani mutta se oli jo ehtinyt mennä kiinni kuten myös puhelinpalvelu.

Päätin sitten ottaa riskin ja palata Cordobaan silläkin uhalla, että minut yritettäisiin saada lauantaina lennole. Matka Cordobaan kestää bussilla 10h joten aivan nopeasti sieltä ei Ezeizan kentälle palata.

Ystävällinen myyjä lupasi n äyttää minulle oikean bussin kunhan tulen paikalle 10min ennen sen lähtöä. Ehdin ennen lähtöä palata puhelinpisteeseen jossa oli myös nettikone käytössä. Tiskillä ei ymmärretty englantia enkä minä ymmärtänyt mitä minulle yritettiin selittää. Lopulta kun täti vaihtoi antami kahden peson setelin kolikoiksi hokasasin että haa nettikone toimii kolikoilla. Pääsin koneelle jonka selain ei meinannut toimia mitenkään tai mikään lomake ei toiminut. Onneksi ammattitaidosta on jotain hyötyä ja sain googletettua pelkän osoitepalkin avulla puttyn osoitteen ja pääsin lähettämään Tanjalle postia: "hei tuun bussilla takas, tuutko aamulla 7:05 vastaan?".

Palasin odottamaan bussia, joka oli myöhässä. PAikalla oli muitakin odottelijoita joista yksi setä kysyi minulta jotain. "No comprende" vastasin jolloin hän kysyi englanniksi mistä olen ja ilahtui kun kuuli että olen Suomesta. Hänellä taisi ola jokin sukulainen Suomessa töissä. Siinä sittten yritimme keskustella vaikka hän ei osannut englantia ja minä en osannut espanjaa. Sen verran elvisi, että Luis oli hommissa Che Guevaran museossa Alta Graciassa ja hän kutsuikin sinne käymään ja antoi puhelinnumeronsa.

Bussi saapui lopulta, saimme matkatavarat kyytiin, kuitit käteen ja pääsimme paikoillemme. Minulla oli paikka bussin toisesta kerroksesta jonkun nuorehkon kaverin vierestä. Bussi oli semicama eli penkkejä sai kallistettua melko reilusti ja jaloille oli oma tuki. Vieruskaveri ei mitään pukahtanut ennen kuin bussiemäntä kävi kysymässä mitä juotavaa haluamme ja kavri hoksasi että en ole paikallinen.

Kun selvisi että olen suomalainen niin juorusimmekin pitkän tovin kaikenlaista. Kaveri oli arkkitehtiopiskelija ja näytti puhelimellaan kuvia kissastaan, sukulaisisttaan, tyttöystävästään yms. Hänen isänsä keräsi rahoja ja annoinkin pari eurooppalaista kolikkoa ja sain vastineeksi vanhan argentiinalaisen 100 peson setelin.

Bussissa pyöri koko alkumatkan ajan espanjaksi dubattu elokuva. Bussissa oli myös bussiemäntä, joka tarjoili juotavaa ja aterian aivan samaan tapaan kuin lentokoneissa. Syömisen jälkeen elokuva sammutettiin ja väki siirtyi unille. Aamulla tunti ennen saapumista perille lähti taas elokuva pyörimään ja meille tarjoiltiin pari croissanttia aamiaiseksi. Illalla saadussa ateriassa oli pari pientä sämpylää, yksi isompi sämpyä, alfajore ja pala kakkua. Juomaksi sai limpparia ja sämpylöiden välissä oli tietysti lihaa.

Bussi oli perillä aikataulussa ja hyvästelin vieruskaverini (nimi oli muuten Nahuel Perez) ja Luisin. Sain rinkkani ja Tanjakin löytyi asemalta odottamasta :)

Che Guevara ja Alta Gracia 17.4.

Yhden toipumispäivän jälkeen pääsiäislomani jatkui retkellä Alta Graciaan ja Che Guevaran kotitalolle. Lentoliikenne oli edelleen täysin jumissa joten mitään toivoa (vai pelkoa?) paluulennosta ei vielä ollut. Tanja kertoo päiväreissusta Alta Graciaan.

Paluu kotiin 24.4. - 25.4.

Vihdoin ja viimein pitkän odottelun jälkeen lentoliikenne normalisoitui euroopassa. Perjantaina sain lopultakin varattua itselleni uuden paluulennon lauantaille. Pitkin viikkoa tuli seurailtua Air Francen sivuilta kuinka liikenne pikku hiljaa aukenee:

• Joitakin pitkän matkan lentoja lennetään mutta jatkoyhteydet euroopassa eivät toimi...
• Lisää pitkän matkan lentoja lennetään ja yhteydet toimivat Ranskan sisällä
• Kaikki kaukolennot palautuvat normaaliksi mutta vain osa jatkoyhteyksistä toimii.
• Jatkolennot toimivat kaikkialle paitsi Göteborgiin ja Helsinkiin
• Suomen ilmatila aukeaa lopulta...

Pariisiin asti olisin päässyt paria päivää aiemmin mutta siinä ei olisi ollut mitään järkeä koska Suomeen ei olisi päässyt kuin temppuilemalla maita ja mantuja pitkin.

Kotimatka sujuikin tällä toisella kerralla ilman kommelluksia.

Maailman parhaat bussit?

On vielä aivan pakko kirjoittaa erillinen tarina argentiinalaisista busseista. Suomalaisen bussiliikenteen taso hävettää suuresti, kun on päässyt kokeilemaan millaista bussissa matkustaminen voi parhaimmillaan olla.

Argentiinassa pitkän matkan linja-autoja on tyypillisesti kolmea eri tasoa: semi-cama, cama ja cama suite. Kuulemma Argentiinassa on ihan laki, joka määrittelee millaisia ominaisuuksia pitää vähintään minkäkin tason bussissa olla.

Kaikista halvin eli semi-cama-tasoinen bussi sisältää yleensä neljä penkkiä rinnakkain kuten suomalaisissakin busseissa. Penkit ovat kuitenkin mukavampia kuin suomalaiset ja kallistuvat nukkumisen kannalta parempaan kulmaan. Jaloille on myös mukava jalkatuki ja tilaa enemmän kuin suomalaisbusseissa.

Cama-tason bussissa penkki kallistuu vieläkin lähemmäs vaakatasoa ja penkkejä on yleensä vain kolme rinnakkain eli penkki on reilusti leveämpi mitä semi-camassa.

Tältä näyttää Cama-tason bussi sisältä

Lisää kuvia Cama-tason bussista

Cama suite -tason bussissa penkin saakin jo aivan vaakatasoon ja kaikki muukin palvelu on huippuluokkaa...

Tältä näyttää Cama suite -tason bussi sisältä

Cama Suite kuvia

Tyypillisesti hyvälaatuisessa bussissa on myös bussiemäntä, joka tarjoilee pitkän matkan aikana ruokaa ja juomista samaan tapaan kuin lentokoneissa tehdään. Mitä tasokkamapi bussi sitä paremmat ovat tarjoilut. Joskus semi-cama-bussissa on tarjoilua mutta cama-bussissa ei ole. Firmojen välillä on suuria eroja. Paremmissa luokissa tarjoillaan lämmintä ruokaa ja huonommissa kylmä ateria. Parhaassa luokassa tarjoiluun kuuluu viiniä, olutta jne. Palveluun kuuluu monesti myös peitto ja tyyny.

Bussit ovat myös kaksikerroksisia ja yläkerroksesta on hyvä katsella maisemia varsinkin jos saa eturivin paikat. Joskus eturivin paikoissa jalkatila on ahtaampi kuin taaemmilla paikoilla. Tietenkin paikat on numeroitu ja lippua ostaessasi saat yleensä valita mistä kohtaa bussia haluat paikkasi.

Bussin matkatavaraosastoon pakatuista matkatavaroista saa kuitin jota vastaan tavaransa saa perillä. Ei siis tarvitse pelätä, että joku veisi oman rinkan.

Kaksikerroksinen bussi

Kaksikerroksinen bussi

Tietysti matkan aikana näytetään elokuvia matkustajien viihdykkeeksi. Bussit ovat myös ilmastoituja.

Paikallisliikenne

Paikallisliikenteen bussit eivät tietenkään ole samaa tasoa kuin pitkän matkan mukavat luksusbussit vaan muistuttavat suomalaisia busseja. Paikallisbussit toimivat kuitenkin nopeammin ja tehokkaammin kuin Suomessa. Tyypillinen paikallisbussi seisoo pysäkillä vain ehdottoman minimiajan eli bussi liikkuu heti kun viimeinenkin asiakas on hypännyt kyytiin. Oven sulkeutumista ei odoteta. Samaa tapaa tapahtuu kyllä muutaman tunnin kestävillä kaukolinjoillakin ja kuski saattaa ajaa samaan aikaan kun vielä rahasta asiakasta... Bussin pysäyttämiseen vaadittava painike löytyy vain bussin takaoven vierestä joten pysähdysaikakin on lyhyt koska poisjäävät ovat yleensä heti valmiiksi oven vieressä. Paikallisliikenteessäkin on hieman paremmilla penkeillä varustettuja busseja jotka kulkevat pitempiä reittejä ja ovat myös kalliimpia kuin perusbussit (1 cospel vs 2 cospelia, 40 senttiä vs 80 senttiä).

Jos bussit ovat maailman parhaita niin bussifirmojen webbisivut ovat Argentiinassa sitten sieltä aivan toisesta päästä ja todella syvältä...

Valokuvia