NUTS Midnight Sun Ultra Trail

Päätin lähteä sen kummemmin valmistautumatta mukaan NUTSin Pallakselta Hettaan kulkevaan ultramaastojuoksukisaan. Olin aiemmin vaeltanut reitin ja muistin sen upeat maisemat ja halusin kokea ne uudelleen.

Tarkoitus ei ollut juosta matkaa tosissaan kilpaa vaan nautiskella maisemista, nähdä muita ultramaastojuoksuhörhöjä ja kuvata ja kannustaa kokemattomampia juoksijoita selviytymään ensimmäisestä oikeasti pitkästä juoksumatkastaan. Omia juoksuvoimia piti säästellä viikkoa myöhemmin olevaan tunturisuunnistukseen ja pari viikkoa myöhemmin Hailuodossa järjestettävään retki-rogaining-kisaan.

Matka Lappiin taitettiin kahdestaan Antti Korttisen kanssa. Yövyimme tulomatkalla Matkajärven rannalla Oulun tervareitistön varrella. Hetassa majoituin samaan mökkiin Heikin, Jarnon, Miian ja Riikan kanssa.

Lauantaina lähtöpaikalla Pallashotellin kupeessa keskityin aluksi pelkästään videointiin. Nappasin talteen lähtölaukauksen ja ryhmän lähtökiihdytyksen. Lähdin sitten hieman vauhdikkaammin hölkkäämään porukkaa kiinni. Omat koivet tuntuivat ehkä ensimmäistä kertaa koko vuonna kevyiltä. Hölkkäsin kärkeä kiinni ja jäin taas videoimaan.

Mökkiporukasta kaikki etenivät ihan eri vauhteja. Minä lyöttäydyin Miian vauhtiin ja matkaan. Matka eteni leppoisasti pieniä intervalleja tehden: Pysähdyin välillä kuvaamaan ja sen jälkeen spurttasin Miian kiinni. Varsinkin alamäet tuntuivat helpoilta vaikka olivatkin hieman teknisiä. Muut taisivat valitella, että maisemia ei pysty katselemaan kun pitää tuijottaa omia koipia. Itse onnistuin ahmimaan katseella maisemiakin enemmän kuin tarpeeksi.

Heti ensimmäisessä pitkässä laskussa löysin polun varrelta täyden kankaisen juomapullon. Nappasin lötkön pullon mukaani ja kannoin sen Montellin majalle. Majalla piti olla järjestäjiä mutta ei ollut. Onneksi ystävällinen vaeltaja lupasi kuskata pullon Pallashotellille. Ajattelin, että eiköhän pullo sitä kautta löydä omistajansa. Yöllä juoksun jälkeen Hetta-hotellin soppapöydässä paljastui, että sehän oli ollut Jaanan juomapullo :)

Sää oli aamun ukkoskuuron ja pilvisyyden jälkeen muuttunut mukavan aurinkoiseksi ja turhankin lämpimäksi. Lämpötila oli kuitenkin viisi astetta matalampi kuin edellisenä päivänä. Ilmankosteus oli suuri mikä varmaan kävikin aika monen kohtaloksi, koska kosteassa ilmassa huonosti viilentävän hikoilun aiheuttama nestehukka oli suurempi mitä osasi odottaa. Avotunturissa myös tuuli mikä osaltaan hämäsi sitä paljonko oikeasti hikoili.

Miia vähän kompuroi yhdessä teknisessä alamäessä ja venäytti nilkkaansa. Jalalle annettiin kylmähoitoa parissakin kohdassa kunnes pääsimme Hannukuruun asti. Hannukurussa käytettiin mukanani olleen leukoplastin jämä ja teipattiin nilkkaan hieman tukea. Hannukurussa oli kiusana myös iso liuta itikoita ja mäkäräisiä. Avotunturissa näistä ei ollut alkumatkan aikana kiusaa mutta loppumatkasta tuulen tyynnyttyä iskivät kimppuun kaikkialla. Kaikista pahin pommitus oli viimeisellä juottopaikalla.

Hannukurussa pidetyn huoltotauon jälkeen samaa tahtia juossut ryhmä oli hajonnut tai hävinnyt jonnekin. Matkaa sai jatkaa melkein vaellustyyliin eli näköpiirissä oli vain hyvin hiljaista ja rauhallista tunturimaastoa. Ei mitään tietoa tai tajua juoksukilpailusta.

Hiljakseen huoltotauon aikana karkuun päässeet tulivat selkä edellä vastaan. Kuumuus ja nestehukka selvästi vaati veroaan yhden jos toisenkin kohdalla. Juoksimme Jaanan kiinni. Hänellä oli käynyt huono tuuri kivikkoisemmilla osuuksilla ja hän oli kaatunut useammankin kerran. Onneksi mitään pahempaa ei ollut sattunut. Hieman taisi Jaanalla olla juoksufiilis alhaalla mutta voimia näytti vielä hyvin riittävän :)

Toiseksi viimeisessä nousussa saimme kiinni Heidin ja muita juoksijoita. Heidillä eivät vissiin geelit enää uponneet ja energiat olivat vähissä. Miia tarjosi Heidille energiakarkkeja ja minä tavallisia karkkeja. Nämä taisivat osua oikeaan suoneen ja kohta Heidi kulki taas hyvää vauhtia eteenpäin.

Miialla oli hyvä tahti päällä ylämäissä ja pääsimme karkuun muilta. Alamäki oli kuitenkin Miian reisille myrkkyä ja meni kävelyksi. Heidi ja yksi toinen juoksijatyttö nappasivat meidät kiinni alamäessä. Kummatkin kelpuuttivat kourallisen eväskarkkejani mukaansa ja jatkoivat matkaa hyvävoimaisen näköisinä :) Mut varmaan tunnetaan tämän jälkeen ultrajuoksupiirien namusetänä...

Pyhäkeron jälkeen oli Miialla tiukat paikat. Juoma oli Miialta loppu ja pakotin Miian juomaan toisen juomapulloni jämät. Polkupätkä metsän siimeksessä viimeiselle juomapaikalle oli Miialle hankala ja selvästi hänellä olivat energiatkin vähissä. Juuri ennen juomapaikkaa takaa tuli kaksikko hieman reippaampaa vauhtia. Toinen heistä oli tyttö, joka oli aikaisemmin tullut selkä edellä uupuneena vastaan. Kuulemma neuvoni juoda reilusti ja syödä lisää oli auttanut ja hän oli piristynyt ja nyt näytti juoksu kulkevan kevyesti. Kaikkihan sen tietävät, että kuumassa kelissa uupuneena pitää juoda mutta uupuneena ei pääkään toimi normaalisti niin näyttäisi auttavan jos joku toinen hieman tönäisee oikean toiminnan suuntaan...

"Sipsejä sipsejä" huusi Miia viimeisellä juottopaikalla. Miia hoiti tankkauksen ehkä turhankin nopeasti, koska minua jäi epäilyttämään, että joiko ja söikö hän tarpeeksi ennen kuin säntäsi jatkamaan matkaa. Täytin tämän takia kaiken varalta molemmat juomapulloni.

Loppumatka oli pelkkää tietä ja oletin, että se kulkee nyt kevyesti ja nopeasti. Enpä olisi voinut olla enempää väärässä. Alkupätkä kulki hyvää tahtia mutta sen jälkeen Miia sippasi. Syöminen oli tainnut unohtua Pyhäkerolle nousun aikana ja se selvästi kostautui nyt yhdessä nestevajeen kera. Pieni vauhdin nostaminen söi energiat. Siinä sitten käveltiin ja hölkättiin välillä ja Miia yritti tankata lisää energiaa ja nestettä. Helppo loppuosuus kääntyi Miialle tuskien taipaleeksi. Hitaasti mutta varmasti pääsimme kuitenkin asfalttitielle asti ja vielä viimeiset asfalttikilometrit maaliin :) Vaikeata näytti loppu olevan monelle muullekin...

Pallas-Hetta oli erittäin hieno ja mukava juoksuretki :) Maisemat olivat juuri niin komeat kuin odotin. Juoksuvauhti osui itselle erittäin sopivaksi. Jostain syystä oma jalka oli myös erittäin kevyt. Kevyt kulku yhdistettynä alle kisavauhtiseen matkavauhtiin pitivät huolen siitä, että selvisin koko keikasta minimaalisella evästyksellä. Jo lähtiessä olin ajatellut kokeilla, kuinka hyvin jaksan pelkillä kropan omilla energiavaroilla. Vanhastaan tiesin, että yleensä jaksan oikein hyvin ja se tuli tälläkin kertaa todistettua. Söin ainoastaan Hannukurun huoltopaikalla muutaman keksin ja muutaman sipsin. Join ainoastaan vettä ja magnesium-tableteilla terästettyä vettä. Omat eväskarkit liikenivät loppumatkalla oikein hyvin vaikeuksia kohdanneiden auttamiseksi. Ainut oma kommellus koko matkalla oli yksi kaatuminen.

Kisan jälkeen omat jalat olivat aivan poikkeuksellisen hyvässä kunnossa. Yleensä näin pitkä lenkki tuntuu jalkaterissä mutta tällä kertaa ei tuntunut. Jalassa olleet puolimäsät Inov 8 X-talon 190 -kengätkin toimivat erinomaisesti. Alamäet rullasivat niin hyvin, että etureidetkään eivät olleet yhtään jökissä ja ylämäet nousivat mukavan rennosti. Ainut mistä huomasi, että oli juossut pitkän lenkin oli pieni yleisväsymys. Rakoista tai hiertymisistä ei ollut pienintäkään merkkiä. Taisi olla elämäni helpoin ultrajuoksu mukaanlukien ultramittaiset treenilenkit :)

Kaikenlaista tuli reitillä opittua ja nähtyä kun seuraili muiden juoksijoiden ongelmia ja edesottamuksia. Kärkimiehilläkin oli ongelmia nesteytyksen kanssa ja olivat oksennelleet ja kramppailleet matkan aikana. Ei välttämättä olisi huonoa idea, että näin pitkillä matkoilla mukana juoksisi järjestäjien tsempparijuoksijoita. Heillä voisi olla mukana lisäenergiaa ja nestettä uupuneiden avustamiseksi. Jos nyt olisi ollut samanlainen helle kuin kisaa edeltävänä päivänä niin reitti olisi voinut ollut täynnä juoksijaraatoja...

Kiitokset Miialle juoksuseurasta ja onnittelut ensimmäisestä oikeasta ultramatkasta selviytymisestä. Kiitokset myös Heikille, Jarnolle ja Riikalle hyvästä mökkeilyseurasta. Suuret kiitokset Antille kyydistä ja matkaseurasta ja onnittelut koko kisan sitkeimmästä suorituksesta 125 km matkalla! :)

Kiitos NUTSille tapahtuman järjestämisestä! Järjestelyt toimivat pääasiassa hyvin ja pienet lapsukset esim. reitin merkitsemisessä on helppo korjata ensi vuodeksi. Tulevissa kisoissa laittakaa juoksijoille myös valmiit gps-reitit saataville niin eksymiset vähenevät. Voin myös tarjota NUTSin käyttöön omissa juoksutapahtumissani käytettyä QR-koodirastijärjestelmää jolla saa seurattua juoksijoiden etenemistä ilman gepsejä ja saa samalla väliaikoja.

Tilastoja

Matkaa tuli yhteensä reilut 53 km. Nousumetrejä kertyi reilut 1500 metriä. Aika kului reilut 7 tuntia ja 23 minuuttia.

Korkeuskäyrä

Keskivauhti kilometreittäin

Reitti gpx-tiedostona

Reitti peruskartalla

Reitti Google Mapsissa

Valokuvia

Matkajärvi

Matkajärvi

Leiri

Leiri

Antti aamiaisella

Antti aamiaisella

Jarno ja Miia

Jarno ja Miia

Tommi

Tommi

Miia ja Riikka

Miia ja Riikka

Miia ja Heikki

Miia ja Heikki

Miia ja Matias

Miia ja Matias

Anssi

Anssi

Odottelua

Odottelua

Odottelua

Odottelua

Nina

Nina

Heidi ja Jaana

Heidi ja Jaana

Janne

Janne

Miia huipulla

Miia huipulla

Alamäkeä

Alamäkeä

Montellin maja näkyy

Montellin maja näkyy

Polku rinteessä

Polku rinteessä

Jukka

Jukka

Huiput näkyy

Huiput näkyy

Maisemat vain paranee

Maisemat vain paranee

Miia

Miia

Taas alamäkeä

Taas alamäkeä

Välillä vähemmän kivistä

Välillä vähemmän kivistä

Viimeinen ylämäki

Viimeinen ylämäki

Melkein koko alkumatka näkyy

Melkein koko alkumatka näkyy

Avaraa

Avaraa

Aina vain nousua

Aina vain nousua

Pyhäkero

Pyhäkero

Panoraama

Panoraama

Video

http://hazor.iki.fi/2014/nutspallas/
© Tommi Lahtonen ()http://hazor.iki.fi/
2014-08-07 08:12:22