NUTS Karhunkierros 160 km

numerolappi

Karhunkierros on nyt nähty. Ei ihan heti tarvi näihin maastoihin palata. Muistojäljet näkyvät oikeassa polvessakin jonninaikaa ;)

Kisa lähti käyntiin reippaasti. Mikael veti reipasti ryhmää Valtavaaran nousuihin. Meikä peesaili sauvakävelysarjan kärkimiehenä letkan perässä. Konttaiseen saavuttiin ennätysnopeasti reilussa 50 minuutissa. Annoin letkan karata ja hölläsin tehoja.

alkumatkan nousuja

Konttaisen päälle mentiin vielä parin kaverin kanssa samaa matkaa. Hain omaa sopivaa pitkän matkan diisseliä ja laskin nämäkin karkuun.

Yksinäistä luonnossa kulkemista riittikin taukopaikkoja lukuunottamatta puoli matkaan asti. Ei tarvinnut juoruta kenenkään kanssa vaan sai keskittyä luonnon ääniin. Juuman huoltopaikalle jätin sauvat odottamaan paluumatkaa.

Juuman jälkeen alkoi tuskien taipaleen ensimmäinen osa. Huomasin pohkeiden menneen aivan jökkiin alkumatkan jyrkissä alamäissä. Alamäkien juokseminen ei enää luonnistunut vaan ne piti nilkuttaa.

Pieneltä karhunkierrokselta poistumisen jälkeen reitti muuttuu teknisemmäksi. Kivikkoa, juurakkoa ja muuta estettä riitti jokirannassa. Eteneminen oli hidasta ja hankalaa. Aurinkoinen sää vaati myös veroa ja nestettä kului paljon.

Matka Jussinkämpälle oli pitkä ja hidas. Välillä takaa kuului takaa

  • ajajien ääniä mutta eivät silti saaneet kiinni. Hitaita olivat muutkin. Juuri ennen laskeutumista nopealle kangaspolulle kaaduin. Otin kunnon turvat kivikkopolulla, polveen naarmut ja verijäljet, pohje mujusta mustaksi, paitaan reikä hartian kohdalle ja rannekin venähti. Jökkipohkeiden takia oln jo hetken aikaa harkinnut keskeyttämistäkin. Kaatumisen jälkeen sama kävi taas mielessä, koska itteäni en meinannut rikkoa. Kykenin kuitenkin jatkamaan ja pääkoppakin piristyi seuraavilla helpoilla polkupätkillä. Auttoi myös kun otin purosta vesitäydennystä.
  • kohta Oulangassa Oulangassa pieni eväiden täydennys, maha täyteen vettä ja eteenpäin. Siivari co tekivät hätäisemmän huollon ja pääsivät karkaamaan edelle.

    Jalat vertyivät tauon jälkeen helpolla polulla. Mukavasti sai hölkätä riippusilloille saakka. Reitti kääntyi enemmän pohjoiseen ja muuttui myös teknisemmäksi poluksi. Kilometrit 18-8 ennen hautajärveä olivat välillä tuskaisia. Jumiset pohkeet estivät rentoa juoksemista edelleen ja vaikeat kohdat oli aina pakko kävellä.

    Onneksi viimeiset kilometrit ennen kääntöpaikkaa olivat helppoa polkua. Kärkimenijät ehtivät tulla vastaan mutta ero ei ollut mitenkään hirvittävä. Saavuin Hautajärvelle n. 10 tuntia ja vartin käyttäneenä ja se on alle kaikkien ennakko-odotusten!

    Pitkä tauko. Annos puuroa, reilusti juomista ja eväiden täydennys. Paluumatkalle lähtiessä sain myös seuraa eli Antti Toivanen lähti samaan aikaan. Pohkeet olivat aivan tukossa eikä alkuun kyennyt kuin kävelemään. Onneksi jalat vielä vertyivät ja helpon polkuosuuden pystyi hölkkäämään vauhdikkaasti.

    Vastaantulijoita pääsi morjenstelemaan. Ville näytti hyvävoimaiselta. Samaa ei voi sanoa Antti Korttinen ja Juha Jussi Lehtosesta. Ryytyneitä miehiä olivat...

    Kuvittelin että matka eteni vauhdikkaasti mutta kilometritolpat eivät olleet samaa mieltä.ja ehkä hämärä teki varovaisemmaksi eikä jalkakaan enää ollut vetreimmillään. Pitkän taistelun jälkeen pääsi taas riippusilloille ja kääntymään kohti Oulankaa. Helpolla polulla pääsi taas juoksemisen makuun.

    Yön kylmin hetki oli Oulangassa. Viileyden ansiosta nestetasapainoki oli korjaantunut. Tauolta piti jatkaa takki päällä hetken aikaa.

    Aurinko alkoi pilkistää puiden takaa. Oulangan mäntykankaita oli mukava kirmata hienossa valossa ja yölaulajia kuunnellen. Matka painoi jo koivissa....

    Jussin kämpän suuntaan lähdetään pitkää nousua pitkin. Vauhti meni kävelyksi. Jalat vaativat pakottamista jos halusi juosta. Vasen reisi ei ollut enää yhteistyöhaluinen vaan huusi kivuliaasti aina kun reisilihasta yritti käyttää. Kipu paheni hiljalleen ja oli erityisen paha alamäissä.

    Jussinkämpän jälkeinen laskeutuminen takaisin jokivarteen oli hirvittävää. Reisilihaksen kiinnityskohdan kipu äityi jo niin pahaksi, että jyrkät alamäet olivat lähes mahdottomia mennä ja nousukin hyvin vaikeaa. Matka eteni hitaasti koska juoksemaankaan ei kyennyt. Loputtomalta tuntuneen taivalluksen jälkeen pääsi pienen karhunkierroksen tasatulle reitille!

    Pohkeet ja erityisesti kipeä reisi olivat niin pahat, että juokseminen helpollakaan alustalla ei enää sujunut. Antti karkasi vetreämmällä koivella horisonttiin.

    Nilkutin viimeiset kilometrit kohti Juuman huoltoa. Ilmoitin huollossa että jätän matkan kesken. Nilkuttamalla olisi ehkä päässyt maaliin mutta mitään isompaa vammariskiä en halunnut ottaa. Menneinä vuosina on rasitusvamma-annos jo täytetty.

    Matka siis jäi kesken. Hieman harmittaa koska alkumatka meni ihan hyvin vaikka ei siltä matkan aikana tuntunutkaan. Vatsa toimi täydellisesti ja voimiakin riitti. Nestehukka kiusasi välillä mutta ei liian pahasti. Ilman reisilihaksen hajoamista olisi maaliinkin selvinnyt alle vuorokaudessa. Pelkkien pohjejökkien kanssa olisi vielä tullut toimeen. Ehtihän tuossa kuitenkin 142 km taivaltaa. Kai se jo lenkistä käy :-)

    Reittihän on erittäin komea ja kaunis. Edestakaisin saman kulkeminen on kuitenkin tylsää. Retkeilijäsieluni ei myöskään tykkää jatkuvasta kiireestä. Vanha kilpailuvietti taisi päästä valloille, kun en malttanut kunnolla pysähtyä ihastelemaan maisemia saatikka valokuvaamaan. Kiireettömällä tahdilla olisi voinut välttyä vaivoiltakin. Taitaa meikäläiselle sopia paremmin Halloween hiken -tyyppisten retkijuoksujen opasjuoksijan homma tai muu vastaavanlainen tsemppari- ja retkijuoksuvetäjän tehtävä. Paremmat kicksit tulee jos saa ensikertalaisen autettua läpi ensimmäisestä ultramatkastaan :)

    Karhunkierroksen kisa oli kuitenkin oikein hyvin järjestetty. Reitti oli erinomaisesti merkitty. Huolto toimi hyvin ja pitkämatkalaiselle riitti henkilökohtaista palvelua. Juoru kertoo, että lauantain ruuhkahetkinä huollon kapasiteetti ei olisi riittänyt.

    Parasta näissä tapahtumissa on samanhenkisten mukavien ihmisten tapaaminen , kannustaminen ja kokemusten vaihtaminen. On hienoa, että väki jaksaa haastaa itseään ja jokaiselle löytyy myös siihen sopiva matka :)

    Thanks Jyväskylä trail runners ja muut kaverit. Oli mukavaa vaikka teksti ei ehkä siltä kuullostakaan :-)

    Analyysia

    Nyt kotikoneella ja levottomien jalkojen kanssa nukuttu lyhyt yö takana niin voi vielä hieman tarkemmin analysoida juoksua:

    reittikartta

    Linkkejä

    http://hazor.iki.fi/2016/nutskarhunkierros/
    © Tommi Lahtonen ()http://hazor.iki.fi/
    2016-05-31 22:10:20