NUTS Karhunkierros 160 km
Karhunkierros on nyt nähty. Ei ihan heti tarvi näihin maastoihin palata. Muistojäljet näkyvät oikeassa polvessakin jonninaikaa ;)
Kisa lähti käyntiin reippaasti. Mikael veti reipasti ryhmää Valtavaaran nousuihin. Meikä peesaili sauvakävelysarjan kärkimiehenä letkan perässä. Konttaiseen saavuttiin ennätysnopeasti reilussa 50 minuutissa. Annoin letkan karata ja hölläsin tehoja.
Konttaisen päälle mentiin vielä parin kaverin kanssa samaa matkaa. Hain omaa sopivaa pitkän matkan diisseliä ja laskin nämäkin karkuun.
Yksinäistä luonnossa kulkemista riittikin taukopaikkoja lukuunottamatta puoli matkaan asti. Ei tarvinnut juoruta kenenkään kanssa vaan sai keskittyä luonnon ääniin. Juuman huoltopaikalle jätin sauvat odottamaan paluumatkaa.
Juuman jälkeen alkoi tuskien taipaleen ensimmäinen osa. Huomasin pohkeiden menneen aivan jökkiin alkumatkan jyrkissä alamäissä. Alamäkien juokseminen ei enää luonnistunut vaan ne piti nilkuttaa.
Pieneltä karhunkierrokselta poistumisen jälkeen reitti muuttuu teknisemmäksi. Kivikkoa, juurakkoa ja muuta estettä riitti jokirannassa. Eteneminen oli hidasta ja hankalaa. Aurinkoinen sää vaati myös veroa ja nestettä kului paljon.
Matka Jussinkämpälle oli pitkä ja hidas. Välillä takaa kuului takaa
Oulangassa pieni eväiden täydennys, maha täyteen vettä ja eteenpäin. Siivari co tekivät hätäisemmän huollon ja pääsivät karkaamaan edelle.
Jalat vertyivät tauon jälkeen helpolla polulla. Mukavasti sai hölkätä riippusilloille saakka. Reitti kääntyi enemmän pohjoiseen ja muuttui myös teknisemmäksi poluksi. Kilometrit 18-8 ennen hautajärveä olivat välillä tuskaisia. Jumiset pohkeet estivät rentoa juoksemista edelleen ja vaikeat kohdat oli aina pakko kävellä.
Onneksi viimeiset kilometrit ennen kääntöpaikkaa olivat helppoa polkua. Kärkimenijät ehtivät tulla vastaan mutta ero ei ollut mitenkään hirvittävä. Saavuin Hautajärvelle n. 10 tuntia ja vartin käyttäneenä ja se on alle kaikkien ennakko-odotusten!
Pitkä tauko. Annos puuroa, reilusti juomista ja eväiden täydennys. Paluumatkalle lähtiessä sain myös seuraa eli Antti Toivanen lähti samaan aikaan. Pohkeet olivat aivan tukossa eikä alkuun kyennyt kuin kävelemään. Onneksi jalat vielä vertyivät ja helpon polkuosuuden pystyi hölkkäämään vauhdikkaasti.
Vastaantulijoita pääsi morjenstelemaan. Ville näytti hyvävoimaiselta. Samaa ei voi sanoa Antti Korttinen ja Juha Jussi Lehtosesta. Ryytyneitä miehiä olivat...
Kuvittelin että matka eteni vauhdikkaasti mutta kilometritolpat eivät olleet samaa mieltä.ja ehkä hämärä teki varovaisemmaksi eikä jalkakaan enää ollut vetreimmillään. Pitkän taistelun jälkeen pääsi taas riippusilloille ja kääntymään kohti Oulankaa. Helpolla polulla pääsi taas juoksemisen makuun.
Yön kylmin hetki oli Oulangassa. Viileyden ansiosta nestetasapainoki oli korjaantunut. Tauolta piti jatkaa takki päällä hetken aikaa.
Aurinko alkoi pilkistää puiden takaa. Oulangan mäntykankaita oli mukava kirmata hienossa valossa ja yölaulajia kuunnellen. Matka painoi jo koivissa....
Jussin kämpän suuntaan lähdetään pitkää nousua pitkin. Vauhti meni kävelyksi. Jalat vaativat pakottamista jos halusi juosta. Vasen reisi ei ollut enää yhteistyöhaluinen vaan huusi kivuliaasti aina kun reisilihasta yritti käyttää. Kipu paheni hiljalleen ja oli erityisen paha alamäissä.
Jussinkämpän jälkeinen laskeutuminen takaisin jokivarteen oli hirvittävää. Reisilihaksen kiinnityskohdan kipu äityi jo niin pahaksi, että jyrkät alamäet olivat lähes mahdottomia mennä ja nousukin hyvin vaikeaa. Matka eteni hitaasti koska juoksemaankaan ei kyennyt. Loputtomalta tuntuneen taivalluksen jälkeen pääsi pienen karhunkierroksen tasatulle reitille!
Pohkeet ja erityisesti kipeä reisi olivat niin pahat, että juokseminen helpollakaan alustalla ei enää sujunut. Antti karkasi vetreämmällä koivella horisonttiin.
Nilkutin viimeiset kilometrit kohti Juuman huoltoa. Ilmoitin huollossa että jätän matkan kesken. Nilkuttamalla olisi ehkä päässyt maaliin mutta mitään isompaa vammariskiä en halunnut ottaa. Menneinä vuosina on rasitusvamma-annos jo täytetty.
Matka siis jäi kesken. Hieman harmittaa koska alkumatka meni ihan hyvin vaikka ei siltä matkan aikana tuntunutkaan. Vatsa toimi täydellisesti ja voimiakin riitti. Nestehukka kiusasi välillä mutta ei liian pahasti. Ilman reisilihaksen hajoamista olisi maaliinkin selvinnyt alle vuorokaudessa. Pelkkien pohjejökkien kanssa olisi vielä tullut toimeen. Ehtihän tuossa kuitenkin 142 km taivaltaa. Kai se jo lenkistä käy :-)
Reittihän on erittäin komea ja kaunis. Edestakaisin saman kulkeminen on kuitenkin tylsää. Retkeilijäsieluni ei myöskään tykkää jatkuvasta kiireestä. Vanha kilpailuvietti taisi päästä valloille, kun en malttanut kunnolla pysähtyä ihastelemaan maisemia saatikka valokuvaamaan. Kiireettömällä tahdilla olisi voinut välttyä vaivoiltakin. Taitaa meikäläiselle sopia paremmin Halloween hiken -tyyppisten retkijuoksujen opasjuoksijan homma tai muu vastaavanlainen tsemppari- ja retkijuoksuvetäjän tehtävä. Paremmat kicksit tulee jos saa ensikertalaisen autettua läpi ensimmäisestä ultramatkastaan :)
Karhunkierroksen kisa oli kuitenkin oikein hyvin järjestetty. Reitti oli erinomaisesti merkitty. Huolto toimi hyvin ja pitkämatkalaiselle riitti henkilökohtaista palvelua. Juoru kertoo, että lauantain ruuhkahetkinä huollon kapasiteetti ei olisi riittänyt.
Parasta näissä tapahtumissa on samanhenkisten mukavien ihmisten tapaaminen , kannustaminen ja kokemusten vaihtaminen. On hienoa, että väki jaksaa haastaa itseään ja jokaiselle löytyy myös siihen sopiva matka :)
Thanks Jyväskylä trail runners ja muut kaverit. Oli mukavaa vaikka teksti ei ehkä siltä kuullostakaan :-)
Analyysia
Nyt kotikoneella ja levottomien jalkojen kanssa nukuttu lyhyt yö takana niin voi vielä hieman tarkemmin analysoida juoksua:
- Pohkeiden jökkiintyminen oli selkeä yllätys. Tätä ei ole maastokisoissa tapahtunut näin pahana aiemmin eikä varsinkaan näin aikaisessa vaiheessa kisaa. Syyt ovat kuitenkin aivan selvät: Mikaelin vetämä alkuvauhti oli hieman turhan kovaa jyrkissä alamäissä, juoksukisoja on tänä vuonna alla tasan nolla kappaletta ja vähäistä juoksureeniä vain seitsemän viikkoa. Perinteinen kevätkauden pohkeiden tapporeeni eli Jyväskylän katujuoksun puolimarakin jäi käymättä. Sauvat auttoivat hyvin alkumatkan jyrkissä nousuissa mutta alamäessä niitä ei tuossa vauhdissa kyennyt käyttämään. Kovavauhtisten treenien ja kisojen puuttuessa jalka on aika hidas eivätkä alamäet suju niin rennosti kuin pitäisi.
- Suoritus ei kaatunut liian kovaan vauhtiin vaan matkavauhti oli oikein mukavaa peruslenkkivauhtia. Edes alun vähän tiukempi mäkirypistys ei ollut tehojen suhteen ongelma. Jalka jaksoi liikkua yllättävän hyvin. Parin vuoden juoksulaiskottelun tuloksena "runkonopeus" on toki pudonnut parhaista vuosista eikä vyötärölle kertynyt vararengas yhtään helpota asiaa. Näihin lähtökohtiin nähden juoksu kulki erittäin hyvin!
- Kuumuus teki myös meikäläiselle pieniä tepposia. Juoda olisi pitänyt vielä reilummin. Ajauduin pari kertaa menomatkalla lievään nestehukkaan ja sen huomasi heti heikompana etenemisenä. Erityisesti Juuma-Oulanka
- väli oli hankala
- Vatsa toimi kerrankin aivan täydellisesti. Ei mitään ongelmia. Ihan tarkoituksella söin pari edeltävää päivää kevyehkösti, että ei olisi mikään kauhea pöhötys päällä. Ehkä vieläkin kevyemmin olisi voinut. Vessakäyntejä tuli kisan aikana vain yksi ja sekin puolimatkassa Hautajärvellä.
- Eväänä oli tällä kerralla itsetehtyä mustikkageeliä (http://hazor.iki.fi/2016/diy
- gel/), irtokarkkeja ja sipsejä. Söin oikeastaan
vain mustikkageeliä (reilut 500 g), väkisten muutaman irtokarkin (reilu 100 g), pari muropatukkaa ja aivan loppumatkasta neljä turkinpippuria. Järjestäjien tarjonnasta popsin vähän sipsejä, pari kettukarkkia, pienen lautasellisen puuroa ja mehukeittoa ja voileivän ja muutaman keksisuklaapalasen. Karkit eivät maistuneet ollenkaan mutta geeli onneksi upposi ja toimi hyvin. Omasta dropbagista popsin Oulangan huollossa omenan ja Hautajärvellä muutaman viinirypäleen. Juomana kulki mukana elektrolyyttijuomaa, järjestäjien tarjoamaa urheilujuomaa reilusti laimennettuna ja puroista otettua vettä. Syömisistä ei taida tulla vielä yhteensä edes yhden normaalin päivän kulutuksen vertaa energiaa. Matka eteni siis selkeästi läskin voimalla smile emoticon
- Matkan lopettanut reisivamma ei ehtinyt pahaksi vaan reisi on jo palautunut lähes normaaliksi. Vielä tuntuu painellessa jotain pientä mutta ei sen kummempaa. Kyseessä ei ollut perinteinen "etureidet jökissä, koska en ole reenannut alamäkijuoksua"-ongelma. Meikähän juoksee alamäet päkiäjousituksella ja jökitin sen takia pohkeeni. Pelkän pohjejökin kanssa olisin päässyt maaliin asti. Vasemman etureiden kiinnityskohta polven sisäsyrjällä oli se tuskainen paikka, joka pakotti lopettamaan. Tämä ei ollut normaali lihasjökkikipu, jonka olisin tunnistanut, joten en ottanut isomman vammautumisen riskiä ja perkeleellisestihän se sattui. Muita reissuvaivoja: polvilleen ei halua laskeutua koska oikean polven alapuolella on komea ja kipeä haava kaatumisesta, oikeaan jalkapohjaan meinasi tulla rakko puolimatkan jälkeen mutta viiden minuutin teippaustauko hoiti tämän ongelman, muutaman varpaan kynsi sai kuolemantuomion, koska potkin niin usein niitä kiviin ja juurakoihin.
- Palautuminen on hyvässä käynnissä. Jo kisalauantain aikana jökit helpottivat sen verran, että illalla kykeni jo kohtuullisesti kävelemään. Maanantaina jäljellä ovat enää puiset pohkeet... Nälkä ei ole ollut kummoinen mutta pitsa upposi ihan helposti sunnuntain kotimatkalla. Univelkakaan ei tunnu haittaavan vaikka olen nukkunut levottomien jalkojen takia selvästi vajaita ja huonoja öitä. Kotioleilussa ei olo tunnu ollenkaan fyysisesti väsyneeltä.
- Valmistautuminen oli meikäläisittäin melko hyvä eli sain käytyä tarpeellisen määrän pitkiä lenkkejä. Viisi kappaletta noin 40 km ja 5-6 tunnin lenkkiä kuukauden sisään pohjusti jalat juoksuun. Vielä olisi tarvinnut muutaman kisavauhtisen ja vähän enemmän peruslenkkejä... Talvi meni hiihdon kannalta penkin alle eikä kunto siten ole ollenkaan parhaasta päästä mutta eihän näissä pitkissä seikkailuissa tarvitsekkaan jaksaa kuin perusvauhtia.
