Nutspallas 134 km eli kärsimysten tie Ylläkseltä Hettaan

nutspallas

Pitihän se lähteä seikkailemaan Suomen komeimmalle juoksureitille ja starttasin 15.7.2016 illalla klo 18 nutspallas-polkujuoksukisaan. Reitti kulki Yllästunturin ja monen muun tunturin ja keron ylitse Pallakselle ja sieltä edelleen Pallastunturien ylitse Hettaan saakka. Kulkeminen ei vaan sujunut suunnitelmien mukaan...

Valmistelut

Karhunkierros oli päättynyt keskeyttämiseen jalkakivun takia. Karhunkierrosta seuraavat viikonloput olivat kaikki täynnä erilaisia pitkiä kisoja. Ensimmäisenä Tampereen yörogaining, sitten Ursak-seikkailukilpailu ja lopulta Jukolan viesti. Juoksureenit olivat minimissä, koska piti reenailla Ursakia varten ja vähän myös palautua kisojen välillä. Juhannuksena ehti hieman ulkoilla mutta en kyennyt lähtemään Pellervon kanssa pitkälle lenkille, koska jokin kummallinen kevätlentsu iski päälle. Juhannuksen jälkeiset vajaa pari viikkoa menivät Aostan laaksossa alppimaisemia ihaillessa. Ulkoilua tuli enemmän kuin tarpeeksi ja joidenkin polkujuoksijoiden himoitsemia nousumetrejäkin 1000-2000 metrin päivätahtia. Juoksuaskelia ei juurikaan tullut otettua vaan eteneminen tapahtui joko sauvakävellen tai pyöräillen. Muutaman kerran alamäessä pääsi ottamaan ihan juoksuaskeliakin. Kaikki varmasti arvaavat mihin tämä kesäkuun valmistautumisohjelma vie ;)

Aostasta palaamisen jälkeen oli vajaa viikko aikaa toipua nutspallakseen. Aostan viikko ei juurikaan kropassa painanut, koska tehot olivat olleet minimissä eikä muutenkaan tullut tehtyä mitään aivan megapitkiä seikkailuja. Alppien jälkeen happi kulki keuhkoissa helposti. Tarkoitus oli käydä pari kertaa lenkillä ennen pohjoiseen lähtemistä. Kaikenlaista muuta puuhaa ja laiskuutta kuitenkin piisasi eikä sattunut kukaan kaverikaan piiskaamaan lenkille joten viikko jäi pelkäksi makoiluksi. Valmistautumislenkkien lukumääräksi jäi siis puhdas nolla.

Jukan, Ullan, Pellervon ja Villen kanssa matkustimme torstaina Ylitornioon, yövyimme ja perjantaina siirryimme lähtöpaikalle Yllästunturin kupeeseen. Keli oli komea. Hotellin varjossa sää ei tuntunut liian kuumaltakaan vaikka aurinko porotti. Olimme paikalla ajoissa eikä kamppeiden säätöön muutenkaan kulunut pitkää aikaa. Hermoilupuolen hoiti Ville ;) Ennen starttia ehti morjenstaa ison liudan tuttujakin.

Lähtö

Lähtöviivalla

Kuva: Heikki Kinnunen

Starttiviivalla otettiin Pellervon kanssa eturivin paikat, kun kukaan muu ei siihen kehdannut tulla. Nousun Ylläkselle alettua kärjessä olivat tutut nimet Heerman, Simpanen ja Mattila jos unohdetaan ulkomaalaisten keuliminen. Nousu oli pitkä mutta ei mitenkään erityisen rankka. Iso kivikko hankaloitti sauvojen käyttöä mutta muuten mäki nousi ihan mukavasti eikä ollut mitään verrattuna alppinousuihin. Letka ehti kuitenkin venähtää aika pitkäksi.

Ylläksen nousussa Ylläksen nousussa Ylläksen nousussa

Kuvat: Juha Saastamoinen / Onevision.fi

Ylläksen päällä vaihdoin vielä pari sanaa Andreaksen kanssa. Olimme keskeyttäneet samaan aikaan Karhunkierroksella. Totesin Andreakselle, että juoksu ei tunnu erityisen hyvältä. Pääsimme samalla poseeraamaan valokuvaajalle.

Ylläksen päällä Ylläksen nousussa

Kuvat: Aapo Laiho / nuts.fi

Sujuvuus tuli konkreettisesti koettua Ylläkselta alas juostessa. Kärkimiehet rullasivat nätisti alas ja meikä juntturoi hitaasti. Tieosuus sujui kuitenkin ihan kohtuudella. Sitten päästiin ensimmäiselle polulle. Päivän tilanne oli heti selvä: teknisellä polulla juoksemisesta ei tullut yhtikäs mitään. Jalat olivat niin hitaalla vaihteella, että kivien ja juurakon seassa pujottelu sujui yhtä näppärästi kuin kipsijalkaiselta mummolta. Minkäänsortin vauhtia ei saanut aikaiseksi vaan piti vain haeskella helppoa kohtaa jalalle. Kymmenen päivän sauvakävely ja juoksulenkkien puuttuminen oli tehnyt tehtävänsä ja tästä näytti tulevan sauvakävelyretki.

Pirunkuru

Pirunkuru Pirunkuru

Kuvat: Eetu Pekkanen

Polku helpottui sen verran, että pystyin jonkinlaista tahtia juoksemaan. Takaa tuli myös koko ajan kirittäjiä. Pirunkurulle asti sai jonkinlaista juoksuaskelta aikaan. Pirunkurua noustiin letkassa. Ville sai meikäläisen kiinni. Pirunkurun päällä olin taas aivan tuskissani kivikkopolun kanssa. Onneksi polku aika pian muuttui helpoksi ja saattoi hieman yrittää juosta. Helppoudesta huolimatta tossu ei ollut millään tavalla syönnillään vaan vain yökkäili.

Kukastunturi

Kukastunturille noustessa naisten kärkijuoksijat menivät vuoron perään ohitse. Meikäläinen ja muutama muu samassa ryhmässä vaihteli kävelyn ja juoksun välillä mutta esim. naisten voittaja juoksi koko loivan osuuden. Olisi tuo itekkin pitänyt juosta jos jalka olisi liikkunut normaalilla tavalla. Turha hätäily ei kuitenkaan tässä vaiheessa kisaa auta. Maksimaisen Ville oli Kukaksen nousussa meikän kanssa samassa letkassa mutta maalissa jo hienosti kolmantena!

Jyrkemmällä osuudella ennen aivan Kukaksen päälle nousemista bongasin myös Ullan ja Jukan piknikiltä reitin varrelta. Taisin valitella, että jalka on tänään raskas.

Kukastunturissa

Kuva: Jukka Loukkaanhuhta

Tässä vaiheessa aloin jäädä muusta ryhmästä joka askeleella. Meni hetken aikaa hoksata, että pentele, meikällä on nestehukka vielä kaiken muun hitauden lisäbonuksena. Juomiset olivat jo aika vähissä. Jaksoin Kukaksen päälle ja jotenkin kinkkasin alamäenkin Kotamajalle asti. Nyt piti saada lisää vettä! Polun vierelle tuli pian puro ja kävin sieltä täyttämässä pullot ja hörppimässä. Ville tuli tässä vaiheessa takaa ohi. Lähdin perään mutta ei mennyt kauaa, kun tipahdin vauhdista. Ei vaan kulkenut mihinkään ja nestehukka vaati vielä lisäveroa. Polun käännyttyä alamäkeen yritin pistää jalkaan vähän lisävauhtia ja heti olin turvallani! Löin vasemman polven ja oikean reiden mutta onneksi mitään isompaa vahinkoa ei tullut. Kuperkeikan jälkeen eteneminen muuttui lähes pelkäksi kävelyksi.

Lopulta ensimmäinen huolto tuli vastaan! Lappasin nassuuni heti litran verran vettä ja urheilujuomaa, että saisin nestehukkaani korjattua. Täytin pullot ja söin pari sipsiä. Omia eväitä ei ollut kulunut vielä yhtään eikä ollut nälkäkään. Leppoisassa vauhdissa ei energiaakaan kulu kuin vyötäröläskeistä. Seuraavaan huoltoon olisi vain 12 kilometria.

Äkäskero

Yötaivas

Kuva: Aapo Laiho / nuts.fi

Äkäskeron ylitys kesti ikuisuuden. Alussa oli hieno jyrkkä nousu jossa sauvat olivat paikallaan. Sen jälkeen alkoi lähes Pallakselle asti jatkunut kiertelypolku eli pientä polkua, joka oli vähän väliä kaatuneiden puiden tukkima. Aina kaatuneen puun kohdalla piti arpoa, että miltäs puolelta sen nyt kiertäisi ja minnespäin se polku mahtaa jatkua. Ei ollut erityisen nopeaa polkua kulkea. Äkäskeron ja muidenkin seuraavien kerojen päältä oli aina hienot maisemat. Yön hieman hämärtyessä taivaanrantakin oli kaunis. Yön pimeydestä ei ollut tietoakaan. Yö oli myös hyvin lämmin. Välillä pieni tuulenpuuska viilensi mukavasti. Ylämäessä oli aina hiki päässä ja tasaisilla ja alamäissä lämpötila oli kohtuullisen sopiva. Sortsit ja ohut t-paita olivat täydellinen asuvalinta. Nestehukkakin alkoi hitaasti hellittää otettaan. Matka seuraavaan huoltoon kesti lähes kolme tuntia! Oli ihan reilusti Lapin lisää 12 kilometrin etapissa...

Yötaivas

Kuva: Aapo Laiho / nuts.fi

Rauhala

Etappi Rauhalaan oli myös pitkä kuin nälkävuosi. Alkumatka oli ollut kuivaa polkua mutta nyt reitille saatiin myös märkyyttä Mustakeron huitteilla. Varsinkn kärrypolku (kelkkareitti?) ennen Rauhalaa oli kunnollinen mutavellikko. Jalat ja kengät kastuivat vähän väliä. Rauhalan huoltoa ennen poikettiin hetkeksi asfaltillekin. Vanhasta maantiejuoksijasta ei löytynyt meikäläisen askelluksesta häivähdystäkään. Rauhalassa taas litra juomista suoraan mahaan, pullot täyteen ja pari sipsiä ja yksi fasupala naamaan. Hetken aikaa huollon jälkeen olo tuntui jopa virkeältä ja helpolla polulla oli ihan hauskakin kulkea. Hauskuus loppui, kun suuren suon laitamalla piti taas vähän väliä dipata koipiaan mutaan. Sitä kuvitteli, että pahin olisi ohi kun polku lähti nousemaan ylöspäin pois suolta. Väärin... Seuraava polkupätkä oli käytännössä puroa. Vesi virtasi pitkin polkua ja piti hyppiä sinne sun tänne jos ei halunnut kulkea pitkin puron pohjaa. Mustakerolla onneksi polku taas kuivui.

Lommoltunturit

Lommoltunturien kylkeä kulkeva polku on aluksi aivan mukava ja tarjoaa myös hyvät maisemat. Pohjoispäästä polku on kuitenkin teknisesti hyvin ikävä ja kulkee koko ajan rinteessä ja on tottakai välillä kaatuneiden puiden tukkima. Tällä pätkällä ei taas montaa juoksuaskelta otettu. Lopulta polku laskeutui asfalttitielle. Tiellä olikin iloinen yllätys, kun Ulla ja Jukka olivat siellä vastassa vaikka kello oli vasta aamuviiden huitteilla! Pari muutakin kannustajaa oli paikalla ja Heermanin Koutsikin pöllähti paikalle. Totesin tässä vaiheessa tutuille, että meikäläinen lopettaa matkanteon Pallaksella. Ei ollut kivaa eikä jalka liikkunut mihinkään.

Pallas

Vähän aikaa tiellä juoruttuani sain takaa pari kaveria vetureiksi ja lähdin heidän mukanaan vetämään viimeistä seitsemän kilometrin etappia Pallakselle. Edelliseen kuuteen kilometriin oli mennyt tunti. Pojat hölkkäsivät hyvää tahtia ja sain alkumatkan ajan pidettyäni itseni heidän kyydissään. Notkon ylityksen jälkeen polku kääntyi ylämäeksi, joka oli tuttu muutaman vuoden takaa tunturisuunnistuksesta. Onneksi nyt ei tarvinnut pummata viimeistä rastia ;) Polun muututtua loivemmaksi katosivat pojat horisonttiin. Meikän jalka ei taaskaan halunnut juosta mutta sauvoen pääsin eteenpäin. Hartioissa jo tuntui lähes 80 kilometrin sauvominen ja varsinkin sauvojen kantaminen. En jaksanut kuin kerran alkumatkasta laittaa sauvat reppuun. Fizanin alumiinisauvat ovat muuten erinomaiset mutta ne ovat hitaammat laittaa kasaan ja taas koota uudelleen kuin black diamondin sauvat, jotka napsahtavat läjään ja vakiopituuteen. Alumiinisauvan kanssa uskaltaa kuitenkin rymistellä pahimmissakin kivikoissa. Lopulta Pallaksen huolto lähestyi ja viimeisen pätkän pääsi kulkemaan loivaan alamäkeen. Juoksuaskeliakin irtosi muutama kunnes asfaltilla toinen päkiä ilmoitti, että sori, äläpäs poika juokse enää. Piti sitten kävellä huoltoon. Tuuli tuntui yltyvän juuri kun saavuin huoltoon.

Huoltopaikalla Ulla oli tsemppaamassa ja oli asennoitunut siihen, että pakottaa meikäläisen jatkamaan matkaa keinolla millä hyvänsä. Hyvästä yrityksestä huolimatta en lähtenyt enää jatkamaan matkaa. Vesisadekin alkoi juuri sopivasti ja eihän sokeripoikaa voi sateeseen laittaa ;-) Yli 10 tunnin sauvakävely ei nyt enää jaksanut kiinnostaa. Juoksemisen vetriintymistäkin oli turha odotella. Alkumatkan kompurointi ei myöskään luvannut hyvää loppuosuuden märkiin kivikoihin.

Söin huoltoteltassa vähän nuudeleita ja puuroa ja heitin lisää kampetta niskaan. Tuttuja ja tuntemattomia ilmestyi tasaisin väliajoin huoltoon. Aika sujahti heitä jututtaessa. Lopulta piti kuitenkin vetäytyä hotellin puolelle lämpimään. Jossain vaiheessa huoltotelttakin purettiin, koska se ei meinannut kestää myrskytuulen puuskia.

Eväänä ollut kotitekoinen omenamansikkageeli toimi hyvin. Tällä kertaa geeli oli hyvin juoksevassa muodossa ja oli erittäin helppoa nauttia. Puolisen kiloa geeliä tuli syötyä ja tämä vastannee noin 300 grammaa tiiviimpää versiota. Muutama karkkikin tuli vaihteluksi popsittua. Lisäksi huoltopaikoilla maistuivat sipsit ja pari fasupalaa. Juomista kului yllättävän paljon eli ehkä viitisen litraa!

Summa summarum: Tulipahan nähtyä tämäkin reitti! En ollut kulkenut kokonaan väliä Ylläkseltä Pallakselle aiemmin. Pallaksen pää oli tuttu tunturisuunnistuksista ja hiihtoreissuilta ja Ylläksen puoli oli myös tuttu tunturisuunnistuksesta, EM-rogainingista ja hiihtoreissuista. Nyt näiden välinen harmaa aluekin on tullut käytyä :-) Juokseminen ei tällä kertaa sujunut mutta ei se haittaa.

Tulevia koitoksia: Elokuussa on tarkoitus seikkailla Vuokatti Trail Challengen 100 km reitti läpi. Viime vuonna tuli keskeytys lonkkavaivan takia. Tänä vuonna reitti on varsinkin alkumatkasta kiinnostavampi ja toivottavasti nyt säästyn vammoilta. UTTF-touri on mennyt keskeytysten merkeissä joten UTTF-päätöksenä on tulossa keskeytys myös Vaarojen maratonilta ;) Retkeilykauden päätöksenä toimivat Mammuttimarssin perillinen Synkkä syysunelma sekä tietysti koko vuoden kohokohta Halloween hike!

Kulkemaani reittiä voi tutkia peruskartalta.

Uusinnan kisasta voi katsoa GPS-seurannasta

Palaute

Palautetta järjestäjille:

http://hazor.iki.fi/2016/nutspallas/
© Tommi Lahtonen ()https://hazor.iki.fi/
2016-07-20 09:44:08