• Tommi Lahtonen
• 2018
• Nuts Ylläs Pallas polkujuoksu 13.-14.7.2018

Nuts Ylläs Pallas polkujuoksu 13.-14.7.2018

• Varusteet
• Yllästunturi - Kellokas
• Kellokas - Peurakaltio
• Peurakaltio - Pahtavuoma
• Pahtavuoma - Rauhala
• Rauhala - Pallas
• Pallas - Hannukuru
• Hannukuru - Pyhäkero
• Pyhäkero - Maali
• Analyysia ja ajatuksia
  • Tauot
  • Väliajat
  • Nousut
• Kiitos
• Linkkejä

Karhunkierroksen onnistumisen jälkeen odottelin hyvällä mielellä heinäkuun tunturijuoksua Yllästunturilta Hettaan. Juoksutreenit jäivät tässä välissä minimiin. Viikko Karhunkierroksen jälkeen kävin pyöräilemässä kahdeksan tuntia Tampereen yörogainingissa. Seuraavana viikonloppuna piti osallistua Ursak-seikkailukisaan, mutta pari jäi puuttumaan. Piti järjestää oma seikkailu ja juoksimme Jyväskylä Trail Runnersien kanssa monen vuoden tauon jälkeen Kesäyön unelman. Tällä kertaa reitti kulki Toivakasta Vaajakoskelle ja matkaa kertyi vajaa 60 km. Sitten olikin Jukolan viestin aika. Suunnistus meni Jukolassa ihan pepulleen. Juoksu olisi muuten kulkenut, mutta Kesäyön unelman lopussa kummallisesti kipeytynyt polvi kipeytyi myös kesken suunnistusosuuden ja hidasti vauhdin paikotellen ihan kävelyksi.

Jukolan jälkeen oli vain pari välipäivää ennen Dolomiittien reissua. Hieman pelotti miten Italiassa kipeän polven kanssa kävisi. Kaikki meni kuitenkin hyvin eikä polvi vaivannut kertaakaan. Vajaa pari viikkoa tuli retkeiltyä Dolomiiteilla. Juoksua ei kuitenkaan kertynyt kuin muutamia kilometrejä ja nekin vain alamäkeen. Treenitunteja kyllä kasautui yli 40 tuntia.

Dolomiiteilta paluun jälkeen taisin käydä kaksi kertaa yhteislenkillä, kerran talsimassa kuntorasteilla ja vain vähän kaupunkipyöräilemässä. Siinä ne treenit sitten olivatkin. Olin valmis juoksemaan tunturissa :)

Varusteet

Varusteet olivat tismalleen samat kuin karhunkierroksella paitsi päässä oli valkoinen juoksulippis eikä hikinauha. Eväät tuli kasattua vähän hätäisesti. En jaksanut/ehtinyt keittää omaa geelisatsia joten ostin lähtöpaikalta pari geeliä. Muuten evästys oli samanlainen kuin karhunkierroksella. Juomapuolelle lastasin pari ylimääräistä lötköpulloa eli 0,75 litraa extraa. Sääennuste lupasi tappavan kuumaa säätä. Majoituspaikkakin oli edellisiltana turkasen kuuma. Hiki valui heti jos teki mitään muuta kuin vain makasi paikoillaan.

Yllästunturi - Kellokas

Lähtöpaikalla ryhmittäydyttiin Mikan ja Antin kanssa melkein eturiviin. Aika moni lähti liikkeelle ilman sauvoja. Innokkaimmat jopa juosten! Me lähdimme maltillisesti sauvoen. Aurinko porotti, hiki virtasi ja Yllästunturin nousu tuntui loputtomalta. Päälle kuitenkin päästiin.

Yllästunturilta laskeutuva huoltotie on monen juoksijan reisien kohtalo. Hyvät maantiejuoksijat päästelevät jyrkässä rinteessä kauheaa vauhtia, mutta samalla moni saa etureidet niin pahaan jökkiin, että loppumatkasta voi tulla tuskaa. Ainakin Mira kaasutteli takaa kovaa kyytiä ohitse. Yritimme laskeutua varovasti mutta kuitenkin niin rennosti, että reidet jaksaisivat koko mäen. Ei kannata kuvitella, että homma on hanskassa siinä vaiheessa, kun siirrytään tieltä polulle. Alamäkeä riittää edelleen pitkän matkaa. Pieniä tuntoja oli omissa reisissä luontokeskuksen huoltoon saavuttaessa, mutta ei mitään sellaista, josta ei nopeasti palautuisi. Ensimmäinen huoltotauko oli lähes 4 min.

Kellokas - Peurakaltio

Tänä vuonna reitin tuskaisin osuus oli Kellokkaalta Peurakaltioon. Etappi on pitkä ja oli nyt myös erittäin kuuma. Alku Kellokkaalta Kesänkijärvelle on helppoa ja nopeaa. Sitten onkin edessä karmean jyrkkä Pirunkuru. Alkunousu on vielä ihan helppo, mutta loppupätkä on jyrkin ja myös pelkkää kivikkoa. Polusta ei juuri ole tietoa. Sauvojen käyttäminenkin on hieman hankalaa, mutta tasatahtitekniikka toimii, koska silloin näkee mihin sauvat laittaa. Tavallisessa sauvomistekniikassa sauvat vain menevät kivenkoloihin.

Kesängin päällä tehtiin muun letkan perässä pieni pummi ja kaarroimme liikaa vasemmalle. Tässä olisi hyvä hieman parantaa reittimerkkausta. Missään muualla koko 134 km reitillä ei harhailtu :) Pitkä alamäki oli edessä. Aluksi oli jopa hieman pahaa kivikkoa, mutta pian päästiin hiekalla vahvistetulle hiihtopaanalle, jota oli helppo loikottaa eteenpäin. Ohitimme pian juoksijan, joka oli epäonnekseen muljauttanut nilkkansa ja odotti jo raatokopteria. Ohitimme myös muutaman 30 km juoksijan. Pitkän laskun jälkeen saavuimme risteykseen, jossa 30 km erkanee vasemmalle ja perusmatka jatkaa oikealle kohti Kukastunturin huippua.

Kukakselle noustiin aluksi vaihdellen juoksun ja sauvakävelyn välillä ja lopun jyrkimmät osuudet kuljettiin pelkästään sauvakävellen. Matka eteni vielä mukavasti. Matja Kotamajalta Peurakaltioon on vielä pitkä. Kuumuus imi mehut. Onneksi vettä sai lisää purosta. Tarjolla olisi ollut hyvää ja helppoa polkua, mutta nestehukka ehti sen verran heikentää, että piti turhan usein turvautua sauvakävelyyn.

Peurakaltio - Pahtavuoma

Peurakaltion huollossa paikalle ilmestyivät myös Piia, Jari, Elina ja Nooa. Nyt oli suurin osa Jyväskylä Trail Runnersin edustuksesta samassa letkassa :) Joillakin juoksijoilla matka oli jo käynyt liian kovaksi ja joutuivat keskeyttämään :-( Elinalla oli jostain syystä kauhea kiire ja lähti ensimmäisenä vetämään letkaa. Piia ja Jari säntäsivät perään. Oma huolto kesti n. 5 minuuttia. Sama letkaa lähdin tavoittelemaan myös minä, Antti ja Mika hieman meidän kahden perässä. Äkäskeron nousussa oli helppo sauvoa Piia ja Jari kiinni.

Äkäskeron päältä aukesi upea maisema. Lähes laskeva aurinko värjäsi taivaan, jolla seilasi muutamia pilviä. Alhaalla näkyi Äkäsjärvi, Jerisjärvi ja muita järviä. Kaukana taivaanrannassa siinsivät Keimiötunturi ja Pallastunturit. Kyseessä on ehdottomasti Suomen parhaimpia maisemapaikkoja. Maisemien katseleminen kuitenkin kostautui. Mika kompastui kiveen ja kaatui toisen kätensä päälle. Pari sormea vääntyi ja kämmeneen tuli pieni haava ja mustelma. Käteen sattui niin pahasti, että jouduimme pitämään taukoa. Muut trailrunnerit ehtivät kadota horisonttiin. Pienen hetken päästä Mika kykeni taas juoksemaan vaikka käsi olikin kipeä. Matka jatkui.

Sää oli viilentynyt sopivasti. Alkumatkalla kertynyttä nestehukkaa sai nyt korjailtua. Pahtavuomaan saavuttiin freesimpinä kuin Peurakaltioon. Syöminen ei kuitenkaan uponnut. Yritin matkalla Squeezyn geeliä nauttia, mutta se oli aivan liian makeaa ja pahaa. Järjestäjien pöydästä maistui sipsit, suolakurkku, ja pari palaa suklaata. Huolto oli pitkä ja kesti n. 8 minuuttia.

Pahtavuoma - Rauhala

Pahtavuomalta Rauhalaan menevää reittiä oli muutettu. Reitti siirtyi nyt aikaisemmin tielle ja yksi märkä osuus jäi pois. Tiepätkä oli toivottaman tylsä. Olisin mieluummin ottanut raskaamman ja märän, kiitos. Antille tuli mahan kanssa ongelmia juuri tielle tultaessa. Huollossa Antti alkoi melkein heti täristä. Hänellä oli aika paha nestehukka, mutta jotain muutakin oli pielessä, koska vatsa oli kipeä ja kuulemma oksetti. Syöminen ei tuntunut kelpaavan. Yö oli sen verran viileä, että Mika ei tarennut odotella vaan lähti edeltä jatkamaan matkaa. Pienen istuskelen jälkeen sain myös Antin liikkeelle. Yleensä vatsaongelmat ja monet muut saa korjattua, kun vain malttaa odotella, syödä ja juoda. Huolto kesti peräti 18 minuuttia.

Rauhala - Pallas

Antti ei ollut kunnossa. Matka eteni taas, mutta vauhdista tippui samantien pari pykälää pois. Antti joutui peesijojoon. Takaa alkoi lappaa väkeä ohitse. Välillä jouduimme pysähtymään, koska Antti meinasi joko uupua täysin tai oksentaa. Mustakeron tuvan risteyksessäkin istuskeltiin pitkä tovi. Keskeyttämisestäkin oli puhetta, mutta sitä ei kannattaisi tehdä ennen kuin pääsisi edes tielle asti. Lommoltunturin kupeessa kulkeva haastava polku tuntui kestävän ikuisesti. Lopulta pääsimme asfalttitielle. Antti yritti väkisten oksentaa vatsaa tyhjäksi tunkemalla sormet kurkkuun. Jos kyseessä oli ruokamyrkytys niin tällä tempulla ainakin saisi kaiken myrkyn pois vatsasta. Ei onnistunut oksentaminen. Sitten ilmestyivät Kaija ja Anna paikalle. Kaijalla oli siripirejä joita Antti suostui syömään ja piristyi vähän. Keskeytysajatus siirrettiin vielä taustalle ja Antti lähti yrittämään vielä loppumatkaa Pallakselle. Seuraavasta lammesta saatiin myös lisää vettä. Nyt ilmestyi vanha tuttu Seppo takaa ja jäi sopivasti veturiksi. Parin turkinpippurin avulla Antti piristyi sen verran, että jaksoi taapertaa Pallakselle. Mies oli kuitenkin pahasti rikki, koska ehti kerran pyörtyäkin oksennusrefleksin takia. Kerkesin napata juoksuliivistä kiinni niin Antti ei kaatunut kyljelleen vaan pysyi kyykkyasennossa, mutta taju lähti ja silmät pyörivät päässä. Meni hetki ja Antti tokeni tajuihinsa ja matka jatkui taas. Maha oli niin paha, että Antti ei pystynyt juoksemaan edes ennen Pallasta ollutta lyhyttä tiepätkää.

Huollossa huutelin EA:ta paikalle. Antti pääsi heti hyvään hoitoon. Ei mennyt kauaa, kun mies makasi kääreissä ja tipalla laskettiin nestettä suoneen. Nyt saatoin itekin vähän hengähtää.

Oma olo oli ihan hyvä. Mika oli jo ehtinyt käydä huollossa ja karata. Jututin paikalla olleita pjh:ta, Kaijaa ym. Kävin weskissä helpottamassa paineita. Sain myös hieman syötyä: yksi voileipä, viinirypäleitä, vähän karkkia, suolakurkkua, sipsejä ja meniköhän jotain muutakin. Vaihdoin dropbagista täydet karkkipussit jo käytettyjen tilalle ja otin yhden extrankin kaiken varalta. Heitin Squeezyn geelit dropbagiin ja otin tilalle high5:en syömäkelpoisia geelejä. Tauko kesti reilun puoli tuntia.

Pallas - Hannukuru

Lähdin reippahasti jatkamaan matkaa. Sauvomalla sain helposti kiinni edelle lähteneen pjh:n ja Tapin. Samoin pian oli saavutettu Kaija ja Sanna. Oli mukavaa jutustella välillä muiden kanssa. Taivaskeron päällä oli pientä kivikkojumppaa. Alastullessa sain seuraavan selän eteeni. Startissa hurjaa vauhtia lähtenyt Vlad se siinä sauvoi. Tasaisin välein napsin kiinni edessä kulkevia selkiä. Nammalakurussa tankkasin purosta pullot täyteen. Kävin myös hotelli helpotuksessa. Montellin majalla sai morjenstaa Tuukkaa ja Heidiä :) Tossu oli koko ajan ihan syönnillään ja etenin mukavan rentoa tahtia. Lumikeron laskussa sain lopulta kiinni myös karkuun päässeen Mikan. Jatkoimme matkaa yhdessä.

Hyvä kulku oli ehkä saanut juomisen ja syömisen hieman unohtumaan. Loppukilometrit Hannukuruun tuntuivat aika pitkiltä ja hitailta. Lopulta Hannukurukin ilmestyi näköpiiriin metsän keskeltä. Taisin syödä hieman turhan laiskasti ja juodakin olisi voinut enemmän. Tauko kesti 12 minuuttia.

Hannukuru - Pyhäkero

Pian Hannukurusta lähtemisen jälkeen päästään laajalle tunturiylängölle, joka on pääasiassa helposti juostavaa. Polku nousee ja laskee jonkun verran ja rytmittää samalla hyvin vaihtelua juoksun ja sauvakävelyn välillä. Tällä osuudella pitäisi hyvävoimaisena mennä melkein urku auki. Etenimme edellä kulkevan Xavierin kanssa kissa ja hiiri -leikkiä toisiamme ohitellen. Pidimme pienen istumatauon ennen Tappurin risteystä. Mikalla etureidet olivat hieman jumissa ja minä pääsin alamäissä välillä pikkuisen karkuun. Sioskurussa ilmestyi tuttu selkä eteen. Jarihan se siinä linkutti kipeän polven kanssa :-\ Sitkeästi mies oli kuitenkin tullut tähän asti ja meinasi päästä maaliin saakka. Jatkoimme Pyhäkeron nousua Jarin kanssa samaa tahtia. Loppunousussa takaa ilmestyi pikajunan vauhdilla edennyt Henri Ansio. Komeaa oli miehen kulku!

Pyhäkeron laskussa hieman kiusasi varpaissa oleva kipu. Epäilin saaneeni pari rakkoa tai kiviä potkiessa varpaat kipeiksi. Asialle ei ihmeitä ollut nyt tehtävissä, joten annoin vain olla. Jyrkässä loppulaskussa minulla kulki taas paremmin kuin Mikalla. Jari jäi kipeän polvensa kanssa kauas taakse. Hölkkäsin Xavierin kiinni, mutta en viitsinyt mennä ohitse vaan sauvoin rauhassa samaa tahtia viimeisen metsäosuuden tiellä olevalle huoltopaikalle asti. Mika hölkkäsi myös kohta paikalle.

Hietalan Jannekin ilmestyi huoltoon 55 km matkalta. Jannella oli imeytymisongelmia. Se mitä mies joi niin tuli samantien pihalle huoltopaikan viereiseen ojaan. Ei paljon Jannesta hymyä irronnut, mutta ongelmista huolimatta jaksoi vielä lähteä loppusuoralle. Oma huolto sujui rattoisasti istuskellen ja kesti noin yhdeksän minuuttia.

Pyhäkero - Maali

Viimeinen etappi oli pelkkää tietä. Voi tuska. Toisaalta myös kauhea helpotus. Tiellä oli helppo juosta vaikka sille olikin levitelty superhienoa juoksuhiekkaa sinne tänne. Tässä vaiheessa huomasi, että jalka toimi vielä oikein hyvin. Vanhalla maantiejuoksukokemuspohjalla oli hyvä läpsytellä menemään. Juostiin Mikan kanssa rinnakkain ja saatiin osittain tällä pidettyä hyvää vauhtia ja rytmiä yllä. Jyrkemmät kohdat hoidettiin edelleen sauvakävellen, mutta pääasiassa juostiin koko ajan. Asfalttitiellä ei enää sauvottu vaan juoksimme myös loivat mäet. Ohittelimme ison kasan muita juoksijoita. Hieman ennen maalia saimme kiinni myös Elinan, jolla valitettavasti jalat olivat niin jumissa, että juokseminen ei ennää onnistunut. Edellä mennyt Xavier piti myös hyvää tahtia, koska emme häntä saaneet kiinni. Pari 55 km juoksijaa tuli vielä takaa ohitse ennen maalia. Loppusuora ylitettiin samaan aikaan. Jihuu, maalissa!

Maantiepätkä näyttää pikaisen analyysin perusteella kulkeneen meillä lähes kärkivauhtia. Itkonen ja Eskelinen menivät viimeisen vitosen lujempaa, mutta lähes tulkoon kaikki muut olivat selvästi hitaampia. Tarkempaa analyysia tulleepi myöhemmin.

Analyysia ja ajatuksia

• Sauvat olivat taas hieno juttu. Jalat ovat juoksun jälkeen lähes yhtä upeassa kunnossa kuin Karhunkierroksen jälkeen. Funny walkia joutui ottamaan vain parin nahkansa luoneen varpaan takia. Reidet toimivat edelleen. Jos etenee tarpeeksi hitaasti niin jalatkin kestävät.
• Hieman painaa kankkulihaksissa
• Hartiat ovat vähän jökissä. Johtunee sauvomisesta
• Kovalla alustalla sauvomisesta tulee kyynärpäät kipeäksi. Kipua esiintyy vain sauvoessa. Millähän tämän estäisi / treenaisi pois?
• Tauot olivat julmetun pitkiä. Niihin kului aikaa yhteensä n. 1:32. Tästä voisi samantien napata tunnin pois. Karhunkierroksellakin huolsin hitaasti ja olin 10 minuuttia nopeampi.
• Huoltoaikoja hidasti osittain Antin ongelmat. Kaveria ei voinut hylätä
• Nahkansa luoneet varpaat olisi pitänyt voidella vaseliinilla. Tämän olisi voinut tehdä vielä Pallaksen huollossa, jossa tarkastin varpaat, mutta en havainnut niissä mitään hälyttävää. En laittanut tähän kisaan ollenkaan vaseliinia vaan kokeilin suihkutettavaa keinoihoa jalkapohjiin. Jalkapohjiin ei tullut tavanomaisia rakkoja! Olisi pitänyt suihkuttaa varpaatkin tai ainakin laittaa vaseliinia. Susannalta ja Mikalta tuli suositukset Linolasta, jota voisi myös kokeilla
• Kuumuus oli lähtiessä karmea. Olisi pitänyt juoda vielä vain enemmän. Nestettä oli mukana kyllä lähes riittävästi, mutta en vaivautunut kaivamaan viimeisiä desejä esiin repusta.
• Lippis toimi hyvin. Ei tullut auringonpistosta eikä lippis tuntunut liian kuumalta
• Inov-8 X-claw-lenkkari oli taas kerran hyvä
• Aika olisi ollut reilusti parempi, jos Antti olisi ollut kunnossa. Mitään aikatavoitetta ei kuitenkaan ollut vaan tarkoitus oli vain tulla maaliin mahdollisimman vähän rasittuneena. Hävisimme Antin kanssa Rauhala-Pallas-välillä 1,5 tuntia Piialle ja Nooalle, joiden kanssa kuitenkin etenimme samaa tahtia tätä ennen.
• Huollot olivat varmasti tarpeeksi lunkeja. Nooa oli huolloissa tunnin nopeampi. Piia oli 45 minuuttia nopeampi. Eivät vissiin ole ehtineet jutustella huolloissa niin kuin minä :-D
• Mäkärät purivat muutaman reiän pohkeisiin, mutta ei näitä edes huomaa. Hyttysistä tai paarmoista ei ollut mitään haittaa juoksun aikana.
• Kunto olisi kestänyt huomattavasti lujempaa matkavauhtia, mutta sitten olisi ollut kyseessä ihan erilainen reissu, joten on turha miettiä, kuinka kovaa olisi voinut ehkä päästä
• Jälkivaivat:
  • Nestehukka, joka kuivasi suuta vielä koko sunnuntaiaamuna. Järjestäjien maalihuollosta loppui limppari aivan liian aikaisin. Ensi kerralla varatkaa triplamäärä limpparia, jos on kuuma keli
  • Kuoriutuneet varpaat hieman haittaavat kävelyä

Tauot

Jostain syystä taukoanalyysiohjelmani laskee minulle 8,5 tuntia taukoja eli hetkiä jolloin gps-laite väittää nopeuden olleen 0. Hyvin erikoista. Kenenkään muun kohdalla samanlaista erhettä ei ole näkyvissä. Onko etenemiseni ollut nykivää? :-D

Seuraavassa taulukossa on gpsseurannan-datasta lasketut tauot huoltopaikoittain. Tauot-sarakkeeseen on laskettu muut reitin varrella tehdyt pysähdykset. Niiltä joiden gps-data on muualta kuin gpsseurannasta ei tule oikein laskettuna muita kuin huoltopaikkojen tauot. Taulukon voi järjestää otsikoita klikkaamalla.

Väliajat

Seuraavassa taulukossa ovat etappiajat eri huoltopaikkojen väleiltä. Taulukon voi järjestää otsikoita klikkaamalla.

Nousut

Seuraavassa taulukossa on muutama valikoitu nousu kestoaikoineen. Mukana on myös lasku Ylläksen päältä Kellokkaan huoltoon. Taulukkoa voi järjestellä klikkaamalla otsikoita.

Kiitos

• Kiitos Mikalle juoksuseurasta, majapaikasta ja kestityksestä. Jäin paljon velkaa!
• Kiitos myös Antille juoksuseurasta. Harmi, että matkasi jäi kesken :-\
• Kiitos Antille, Susannalle, Tuomakselle ja Teemulle majoitusseurasta
• Kiitos Annelle ja Elinalle menokyydistä ja matkaseurasta Ylläkselle ja onnittelut molemmille mahtavista juoksuista!
• Kiitos onevision.fi, Poppis Suomela, All about Lapland, Leena ja Jaana hienoista valokuvista

Linkkejä

• Nuts Ylläs Pallas polkujuoksu
• NUTS Ylläs Pallas 2018 valokuvia (allaboutlapland)
• NUTS YlläsPallas kuvia (onevision.fi)
• NUTS Ylläs Pallas 134 km (Nooa)
• GPSseuranta
• NUTS Ylläs Pallas 2018 ei jättänyt ketään kylmäksi
• NUTS! (pjh)
• Nuts Ylläs Pallas kameran molemmilta puolilta