Pirkan hiihto 7.3.2004
Tiukkaa vääntöä pitkän matkan hiihtoherruudesta
Edellisen vuoden hieman epäonnistuneen hiihdon jälkeen oli aika lähteä uuteen yritykseen. Tänäkin vuonna lähdin Boitin kanssa. Kummankin tähtäimessä oli Boitin edellisvuonna tekemä RC Eemelin ennätysaika.
Hiihto lähti muuten ihan mukavasti liikkeelle mutta tulimme lähtöpaikalle liian myöhään emmekä ehtineet enää tunkea tarpeeksi eturiviin. Tästä jouduimme kärsimään ensimmäisen 10km koska pitkää letkaa ei pysty mitenkään ohittamaan ja jos letkan vauhti ei ole sopiva niin se on vain kärsittävä. Boit pääsi alkurytäkässä vähän karkaamaan mutta pienen ohittelun sain hänet kiinni ja jatkoimme matkaa peräkkäin. Jälkikäteen voi spekuloida jäikö ennätys tekemättä alkujonoilun takia. En minä kuitenkaan hirveästi letkaa kovempaa olisi itse mennyt. Välillä vaan rassaa kun kevyesti wassbergia työnnellessä meinaa väkisten mennä edelläkulkevan kuokkijan kantapäille.
Ensimmäisellä tankkauspisteellä 10km kohdalla olimme ajassa 37:30. Tämä ennusti hyvää vauhtia ja mahdollisuuksia peräti 5:30 loppuaikaan. Toinen puolisko olisi kuitenkin varmasti ensimmäistä hitaampi joten ihan näin kovaa tulosta oli turha odotella. Ensimmäisen tankkauksen jälkeen letkakin alkoi vihdoin hajota. Boitin johdolla aloimme hissukseen ohitella hitaampia. Matka eteni vauhdikkaasti.
Puolimatkaan kiisimme ajassa 2:44 mikä oli reilusti nopeampi aika kuin Boitilla edellisvuonna ja minulla tietysti vielä roimempi parannus. Suksi kulki siis ihan mukavaa vauhtia. Luistossa ei varsinaisesti ollut mitään valitettavaa vaan valitus kohdistui lähinnä puuroisen pehmeään luistelu-uraan. Boitilla varsinkin oli erinomainen luisto vai johtuikohan se vain suuremmasta elopainosta että kaikissa alamäissä Boit otti eroa meikäläiseen vaikka minunkin sukseni luisti ihan mainiosti muihin hiihtäjiin verrattuna.
Seuraavaksi edessä olikin mäkinen puolisko reitistä. Kyröskoskelle pääsimme ihan kiitettävää vauhtia. Jonkun verran aikaa hukkaantui taas kävelyosuudessa koska tosiaan kävelimme emmekä juosseet. Meikän uusilla luistelukengillä ei olisi juoksusta mitään tullutkaan. Boitilla oli hankaluuksia saada sukset kiinni monoihin ja minä pääsin ensimmäisenä ladulle. Kohta olikin edessä matkan ensimmäiset isot nousut jotka pääsin onnekseni hiihtämään omaan tahtiini. Massahiihdoissa rasittavimpia asioita on ylämäkien hiihtäminen jonossa. Oma tahti ei ikinä sovi edellä menevän tahtiin ja koko ajan meinaa hiihtää toisen sauvojen päälle. Paljon enemmän säästää voimiaan ja hermojaan jos pääsee ylämäkeen ilman että ketään suksii metrin päässä edessä. Jossain vaiheessa juutuin taas jonon perään ja Boitkin sai ottamani etumatkan kiinni.
Rokkakoskelle päästiin vauhdikkaan hiihdon ja laskun päätteeksi. Latu oli aurattu piloille koska kaikki pelkäävät pahaa laskua vaikka se ei olisi paha jos ladun annettaisiin pysyä ehjänä. Varsinainen paha kohta on vasta pellolla jonne oli jostain syystä tehty jyrkkä kurvi jota on vaikea lumisokeana hahmottaa.
Rokkakosken jälkeiset nousut kulkivat letkan mukana ihan kohtalaisella kyydillä. Voimat alkoivat olla vähissä. Ensimmäisen kerran nälkä iski jo 30km jälkeen mutta huoltopaikkojen rusinoilla ja muilla eväillä sen sai aika hyvin pidettyä pois. Nyt alkoi tulla ensimmäisiä vihjailuja siitä että matkaa on takana jo paljon ja pitäisi tankata oikeasti vähän enemmän. Boit piti sen verran kiirettä huoltopaikoilla että en ehtinyt kauheasti mitään ahmia. Seuraavalla paikalla sain kitaani muutaman appelsiinin ja suolakurkkua. Olisi pitänyt syödä enemmän...
Ennen julkujärveä oli matkan yksi pahimpia nousuja. Siinä huomasi että hiilihydraattivarastot ovat finito. Ei ollut enää paukkuja vääntää jyrkkää osuutta kunnolla luistellen. Boit taisi olla paremmassa iskussa matkalla nauttimiensa geelien ansiosta. Minä olin onnistunut unohtamaan hätäravinteet kotiin. Nyt niitä olisi tarvittu. Viimeinen huolto Julkujärvellä oli hyvin nopea. Boit naukkasi juomista vauhdilla ja kiiti takaisin ladulle. Huomasin että Boit yrittää karata ja säntäsin perään. Ei auttanut kuitenkaan mikään. Voimat olivat loppu eikä pelkällä rasvanpolttotahdilla pysytty Boitin vauhdissa. Olisi pitänyt saada edes pari rusinaa Julkujärveltä... Vastustamattomasta Boit karkasi näköpiiristä ja minä aloin hyytyä aina vain pahemmin. Pakko oli kuitenkin repiä kaikki irti koneesta jottei ero aivan mahdottomaksi muuttuisi. Viimeinen äärimmäisen jyrkkä nousu tienalituksen jälkeen kulki vielä kohtuullisesti vaikkakin edellä kulkenut kunniahiihtäjä sananmukaisesti leikkasi kiinni kesken nousun. Vielä nousun päällä jaksoin kiihdyttää vähäksi aikaa mutta sen jälkeen loppui polttoaine. Silmissä alkoi vilistää eikä voimaa enää ollut. Ei auttanut kuin robottimaisesti lykkiä eteenpäin ja toivoa että pysyy tolpillaan maaliin asti. Olo oli tismalleen samanlainen kuin edelliskesänä finlandia-maastopyöräilyn viimeisillä kilometreillä. Suksi onneksi luisti hyvin eikä matkaakaan ollut paljon jäljellä. Takaa syöksyi koko ajan ohi loppukiriään ottavia hiihtäjiä jotka samantien myös katosivat horisonttiin. Lopulta edessä oli viimeinen kilometri ja pitkä lasku Teivoon. En uskaltanut laskea täysillä koska heikotti niin pahasti että olisi voinut käydä hassusti.
Kaikesta huolimatta selvisin maaliin ehjänä ja sain mitalin käteeni. Hämärän rajamailla hoippuen sain sukset pois jalasta ja käveltyä sisätiloihin jossa Boit marssikin vastaan parin mehulasillisen kera. Hörppäsin toisen ja elämä alkoi hiljalleen palata ruumiiseeni. Loppuaika oli 5:53:13 ja Boitin aika 5:50:13. Ehdin hävitä kolme minuuttia viimeisen yhdeksän kilometrin aikana. Ei kauheasti ajatellen voimien vähyyttä. Boitin edellisvuoden ennätys jäi harmittavasti rikkomatta. No jäipä ensi vuodeksi parantamisen varaa. Minun ja Boitin voitelu taisi onnistua selkeästi paremmin kuin useimpien muiden koska sijoituksemme paranivat huomattavasti edellisvuoteen verrattuna vaikka hiihtäjiä oli tänä vuonna enemmän.
Mitä opin tästä Pirkan hiihdosta: Syö enemmän. Jokaisella tankkauspisteellä pitää syödä jotain tai sitten pitää tehdä Boitin mallin mukaan ja kantaa mukana geeliä tms. Vauhdikkaasti luistellessa tarvii välttämättä hiilihydraatteja. Toisaalta voisi myös ensi vuonna muistaa treenata vauhtikestävyyttään hieman paremmaksi niin ehkä hydraattivarastot riittäisivat pitemmälle. Tänä vuonna harjoituslenkit ovat olleet lähes kaikki pelkkiä pk-lenkkejä.
Pirkan hiihdosta on tullut minulle uusien varusteiden testauspaikka. Viime vuonna hiihdin uusilla suksilla jotka uutuutensa takia pettivät luistossa. Tänä vuonna ne pelasivat hyvin. Tämän vuoden uusi varuste olivat uudet monot joita en ollut ehtinyt käyttää kertaakaan aikaisemmin. Selvästi huomattavasti jämäkämmät (ja lämpimämmät) Alpinan kilpamonot toimivat ihan hyvin vaikkakin hiersivät vasempaan jalkaan pienen rakon. Olisikohan ensi vuonna uusien kevyempien hiilikuitusauvojen hankinnan vuoro...?
Tilastot
Tilastoissa on vertailukohtana Boitin väliajat edellisvuodelta. Ajat muuten samat kummallakin paitsi minulle viimeinen etappi kolme minuuttia hitaampi kuin boitilla. Boit hiihti viimeisen pätkän siis aikaan 28:22 ja kilometrinopeudella 03:09. Sippaamisestani huolimatta viimeiset 9km olivat vain minuutin hitaammat kuin edellisvuonna jolloin mielestäni hiihdin lopun lujaa...
| km | kum | etappi | vauhti | 2003 | paikka |
|---|---|---|---|---|---|
| 10 | 0:37:05 | 0:37:05 | 0:03:42 | 0:39:23 | Kuninkaanlähde |
| 18 | 1:05:42 | 0:28:37 | 0:03:35 | 1:08:48 | Jämi |
| 25 | 1:34:51 | 0:29:09 | 0:04:10 | 1:39:58 | Varpee |
| 33 | 2:01:57 | 0:27:06 | 0:03:23 | 2:07:51 | Vatula |
| 44 | 2:43:58 | 0:42:01 | 0:03:49 | 2:49:35 | Lentokenttä |
| 52 | 3:10:25 | 0:26:27 | 0:03:18 | 3:15:28 | Kyröskoski |
| 66 | 4:18:35 | 1:08:10 | 0:04:52 | 4:20:55 | Rokkakoski |
| 74 | 4:50:52 | 0:32:17 | 0:04:02 | 4:50:47 | Pentinmaa |
| 81 | 5:21:55 | 0:31:03 | 0:04:26 | 5:21:01 | Julkujärvi |
| 90 | 5:53:13 | 0:31:18 | 0:03:29 | 5:49:43 | Teivo |