Lapland Wilderness Challenge 2020

Raivoeemelien seikkailu Lapland Wilderness Challenge 2020 -tapahtumassa 1.8.2020 - 4.8.2020.

Reitit

Gps-seuranta: https://sportrec.eu/ui/#1fht189

Parempi kartta

Gps-jäljet paremmalla kartalla

Gps-jäljet yhdessä gpx-tiedostossa

Ennen kisaa

Kävimme harjoittelemassa Peuran polulla.

Saavuimme kisakeskukseen perjantai-iltapäivänä hyvissä ajoin ennen klo 18 startannutta kaikille pakollista kisa-infoa, jossa jaettaisiin myös kartat lähtöruutua lukuunottamatta. Manu kulki paikalle Liiton matkassa -tiimin kyydissä. Heiltä saimme evästystä maaston kulkukelpoisuudesta, sillä tiimi oli retkeillyt Vätsärissä useita kertoja aiemmin ja tunsivat maaston ominaispiirteet. Tommi saapui Sanilan porotilalle Paavon ja Vesan kyydissä hieman myöhemmin. Ehdimme majoittua, saunoa ja katsoa kisakamat kuntoon sopivasti ennen kuutta. Kisa-infossa saimme hieman tietoa maaston kulkukelpoisuudesta, turvallisuusohjeita ja ohjeet ennen starttia. Lopuksi koitti kaikkien suurella mielenkiinnolla odottama hetki, kun tiimien yhteiskuvien jälkeen saimme kartat ja pääsimme tutkimaan rataa. Ennen varsinaista karttojen levittelyä kävimme vielä nauttimassa erinomaisen maukkaan päivällisen (uunirautua).

Kisan luonne alkoi selkeytyä nopeasti päästyämme karttoihin käsiksi. Ensimmäinen huomion arvoinen seikka oli varsin pitkät rastivälit. Pisin, eli 16-17 -väli, oli linnuntietä 66 km ja alkupään 9-10 puolestaan 32 km, jossa tulisi olemaan mukana myös pakollista kiertoa vesistöjen takia. Alkuosassa oli myös pari n. 20 km rastiväliä. Ratamestari ei ollut jättänyt järkeviä polkukiertomahdollisuuksia eli reitti oli piirrettävä varsin suoraviivaisesti erämaan lävitse. Paikoin merkkailimme joitain pieniä kiertoja kallioalueiden ja tunturien päällystöjen kautta, mutta pääasiassa reitti oli melko suoraviivainen vesistöjen kierrot huomioiden. Emme ottaneet vesistön ylityksiä ohjelmaan, sillä reittisuunnitelma ei tuntunut niitä edellyttävän emmekä suunnistajina olleet sellaisiin muutenkaan tottuneet. Optimistisesti piirsimme rataa pitkälle Kaldoaivin puolelle asti, teimme suunnitelman jopa 16-17-18 -välille, vaikka toki tiesimme sen toteutuksen olevan hyvin epävarmaa. Käytimme ehkä hieman liikaa aikaa tuon loppupään paluun suunnitteluun, koska alkupään reitti tuli suunniteltua hyvin nopeasti. Manulla alkoi myös painaa tulomatkalla junassa huonosti nukuttu yö. Unille oli päästävä hyvissä ajoin, jotta univaje ei varjostaisi itse kisasuoritusta.

Päivä 1 lauantai

Kuljettu matka 36 km. Kulkuaika lähdöstä yötaukopaikalle n. 10:45. Yötauko 5:57.

Reittikartta päivä 1

Hyvien unien jälkeen nousimme aamiaiselle, jota tankattiinkin tukevasti. Sanilan ruoat olivat ylipäätään mutkattomat mutta oivallisen laadukkaat. Aamiaisen jälkeen teimme viimeiset kisavoitelut, varustevalinnat ja pakkasimme kamppeet reppuihimme. Kymmeneltä siirryimme varustetarkastukseen ja edelleen lähtöalueelle kohti kisan avaavaa pistesuunnistus-prologia. Järjestäydyimme lähtökarsinoihin, saimme kartat ja tasan puolen päivän aikaan lähdimme hakemaan ensimmäisiä rasteja lähialueelta. Tämän alkupalan tarkoitus oli lähettää joukkueet liikkeelle porrastetusti.

Suoritimme prologin ensimmäisinä, heitimme reput selkään ja saimme viimeisen eli kisan alkurastit sisältävän kartan kouraan. Lähdimme hieman turhan hätäisesti liikenteeseen ja aloitimme lyhyellä tiesiirtymällä jossa ehtisi hieman katsoa karttaa ja sulloa sitä karttataskuun. Suora reitti lähtöpisteeltä rastille olisi ollut parempi, sillä Matkamiesten reittivalinta osoittautui jälkianalyysissa kolme minuuttia nopeammaksi. Rastilla meitä oli jo kolmen tiimin porukka kasassa (Omjakon ja Matkamiehet) joiden kanssa suuntasimme kohti kakkosta.

Manu sääti aluksi karttalaukkua muiden kamppeiden ohella ja hetken päästä huomattiin, että kartanluku oli unohtunut. Etenimme kuitenkin Matkamiesten peesissä hyvällä suunnalla samassa letkassa Omjakonin kanssa. Matkamiehillä olikin vetomiehenä hyvä suunnistaja, joka pysyi kartalla paremmin kuin me ja Omjakon. Vasta aivan rastivälin loppumatkalla pääsimme kunnolla kartalle ja saimme otettua rastin hieman ennen Matkamiehiä.

Kolmosrastille oli helpompi suunnistaa. Marsut ottivat meidät kiinni puolivälissä matkaa kolmoselle. Saavuimme Jäävaaran laelle yhtä aikaa Marsujen kanssa. Omjakon alkoi värkätä kamppeitaan ja pidimme itsekin pienen evästauon. Juuri ollessamme lähdössä rastilta tajusimme Omjakonin jättäneen rastille eväskätkön! Pitäisikö meidänkin? Noin kahden sekunnin tuumauksen jälkeen päätimme jättää rastille yhden päivän eväät, mutta enempää emme uskaltaneet. Manulla oli ollut eväskätkö mielessä alkumatkasta, mutta siitä ei oltu puhuttu ääneen. Eväskätköjä olisikin pitänyt miettiä kunnolla etukäteen. Kätköä tehdessämme Omjakon ehti karata. Marsut olivat lähteneet rastilta aivan ensimmäisinä ja olivat myös karkumatkalla. Pääsimme lopulta etenemään vasta hieman Matkamiesten peesissä. Kisan lähes ainoat juoksuaskeleet otettiin parin sadan metrin tiepätkällä, jonne saavuimmme aivan Matkamiesten kannassa kiinni.

Matkamiehet eivät meinanneet löytää etelään lähtevää polkua. Mekään emme oikeaa löytäneet tai oikeastaan edes etsineet, vaan lähdimme seuraamaan sopivaan suuntaan kulkevaa rantapolkua. Pienen metsäpätkän jälkeen oikea isompi polkukin löytyi.

Reittikartta päivä 1

Karekkijärven jälkeen taitoimme matkaa kahdestaan kohti Vätsärin syvyyksiä. Matkamiehistä näimme vilauksen enää Pahtamukanvaaralla, jonne pysähdyimme pitämään evästaukoa, eli kuivaleipää ja voita. Kallioinen vaaran laki oli helppokulkuista ja sieltä näki hyvin metsäisen erämaan ja tunturit sen takana. Tähän mennessä maasto oli ollut kyllä kivistä, mutta edelleen kohtalaisen kulkukelpoista. Pahtamukavanvaaralta alas tullessa sähläsimme hieman ja ajauduimme liikaa itään. Pariinkin otteeseen ihmettelimme sijaintiamme, kunnes pääsimme pitkän järven rantaan ja järven kiertämällä sen takana olevalle polulle. Antin Taimenjärven (Pakanavaaran eteläpuolella) jälkeen päästiin maistamaan Vätsärin rakkaa, kun vastassa oli yhtäkkiä kivikko, jossa oli helpointa edetä loikkimalla kiveltä toiselle. Metsäisellä osalla maasto ja kulkukelpoisuus vaihteli varsin paljon, eikä kartasta useinkaan voinut etukäteen päätellä sen todellista nopeutta.

Koko reissun toinen kenkien riisumista vaativa ylitys tehtiin tällä välillä. Manu ei välittänyt riisua kenkiään, mutta Tommi otti varman päälle vältellen kenkien liiallista kastumista. Saavuimme lopulta rastille 4 yhtä aikaa Matkamiesten kanssa, jotka saimme näköpiiriimme aivan rastiympyrän tuntumassa. Jatkoimme vielä noin kilometrin heidän kanssaan kunnes reitinvalinnat erottivat tiemme. Kisan ensimmäiset kärkijoukkueiden väliset erot tehtiin rastivälillä 3-4. Omjakon ja Marsut olivat rastilla noin tunnin ennen meitä. Pelkkä leipätaukomme oli pitkä, mutta se ei selitä koko eroa. Omjakonilla ja Marsuilla oli hieman nopeampi reitti tai todennäköisesti myös parempi kulku ja varmempi suunnistus. Meillä meni hieman ylimääräistä aikaa suunnistuksen kanssa eikä reitti ollut suorin mahdollinen.

Nelosrastilta eteenpäin kuljimme avotunturissa, jossa matka taittui alkua nopeammin ja suunnistus oli helpompaa. Pystytimme leirin puolen yön tuntumassa Surnujärven pohjoisrannalle. Matkamiehet kulkivat tietämättään n. 100 m päästä leiristämme ja päätyivät pystyttämään telttansa parin sadan metrin päähän omastamme. Kaikista paras telttapaikka olisi ollut leiriemme välissä :-) Huollon ja iltapalan jälkeen nukuimme noin kolmen ja puolen tunnin unet, kunnes herätyskello piiskasi joukkuetta jatkamaan matkaansa.

Reittikartta päivä 1

Päivä 2 sunnuntai

Kuljettu matka 49 km. Kulkuaika edellisestä yötaukopaikasta seuraavalle n. 16:01. Yötauko 6:32.

Reittikartta päivä 2

Toisen päivän "aamu" käynnistyi hieman tahmeasti. Aamiaiseksi nautittiin mysliä, sitten vaatteiden pukeminen, teltan purku ja varusteiden pakkaus. Pääsimme liikkeelle noin 04:30. Matkamme jatkui hyvää hiekkaharjua pitkin kohti vitosrastia. Kartasta päätellen avotunturiosuus olisi hyväkulkuista tunturiylänköä, mutta olimme väärässä. Alue ei ollut varsinaisesti avotunturia saati helppokulkuista vaan mäntyjen täplittämää rakkakivikkoa. Raja-aidan saavuttaminen tuntui kestävän tolkuttoman pitkään. Aidan vierustalla meni kyllä jonkinlainen polku, joka oli välillä hyväkulkuista, mutta useammin kivikkoista. Vitosrastia lähestyttiin aluksi erittäin kivistä maastoa pitkin. Kuljimme hyvin tarkasti suunnalla ja rasti löytyikin juuri siltä kumpareelta miltä sen pitikin. Rastilla pidimme onnistuneen suunnistuksen kunniaksi ja nälän hillitsemiseksi kiisselitauon. Alunperin olimme ajatelleet kiertää rastille 5 äälisjärven länsipuolelta, mutta päätimme lopulta ottaa hieman suoremman reitin järven itäpuolelta. Omjakonin reitti osoittaa että molemmat vaihtoehdot olisivat todennäköisesti olleet melko lailla yhtä nopeita. Itäisen reitin olisi voinut toteuttaa myös paljon nopeammin. Marsujen uintioikoreitti oli kaikista nopein, jos jätetään tauot huomioimatta. Ilman taukoja rastivälin 4-5 väliajat olivat seuraavat: Raivoeemelit 4:47, Omjakon 5:10, Marsut 4:33.

Seuraava rastiväli tarjoili useamman epäonnistumisen suunnistuspuolella. Ensin ajauduimme liian liki huippua, mutta paikkasimme erheen ottamalla reitiksemme tunturin rinteeltä erkanevan helppokulkuisen harjanteen. Samaistimme itsemme kuitenkin väärälle purolle ja jätimme harjanteen aivan liian pian. Päädyimme Ahvenjärven väärään päähän, jossa virheemme paljastui. Pienen koukun kautta saavutimme poroaidan ja portin, josta menimme tyytyväisinä lävitse. Hetken päästä totesimme tämän virheeksi, sillä joen ylittävä silta oli tietenkin aidan väärällä puolella. Pienen akrobaattisen ja videoidun taidonnäytteen jälkeen olimme taivutelleet itsemme kuivin kengin sillan alitse aidan oikealle puolelle ja joen ylityksen jälkeen teimme taas samat temput päästäksemme takaisin aidan eteläpuolelle. Parin päivän vaelluksen jälkeen sama temppuilu ei olisi enää kankein koivin ehkä onnistunut.

Kivilompolon luoteisrannan maasto näytti hidaskulkuiselta joten kiersimme alueen hieman oikealta sillä tuloksella, että päädyimme reilusti liikaa oikealle pienen lammen rantaan. Korjaavan rakkahyppelyn jälkeen päädyimme taas reitille ja otimme valvotun kutosrastin sekä saimme väliaikatietoa kärjestä. Tällä rastivälillä hävisimme puolisen tuntia Omjakonille ja Marsuille omien töppäilyjemme takia.

Epäonnistuneen rastivälin jälkeen teimme suunnistuksellisen ryhtiliikkeen ja päätimme oikaista reittimme kulkemaan lähempänä rastiväliviivaa. Oli selvää etteivät kierrot kannata mikäli haluaa pysyä kärjen vauhdissa mukana.

Seuraava rastiväli oli linnuntietä pitkin mitattuna 23 km pituinen ja loppuosaa lukuunottamatta suunnistuksellisesti erittäin vaativa. Toteutus olikin tällä välillä selvästi parempaa kuin ensimmäisen päivän kiemurainen eteneminen. Leipälounaalla Hevosoaivin rinteellä tajusimme taukojen pituuden merkityksen tässä kisassa. Paksulti voideltu korppuleipä on toki hyvää ja energiapitoista apetta, mutta sen voiteluun ja rouskutteluun kului aivan liikaa aikaa kilpailun kannalta. Näillä oli kuitenkin mentävä, emmekä varsinaisesti olleet lähteneet taistelemaan aivan kärkisijoituksista.

Hevosoaivin ylängöltä laskeuduimme Santerin Nälkähaukijärven kautta takaisin metsän puoleen arvuutellen mistä tuo hauskasti nimetty lampipahanen oli saanut nimensä? Kuinka paha nälkä oli ollut, minkä kokoinen hauki oli saatu ja oliko nälkä lähtenyt?

Keskimmäisellä Aittajärvellä teimme n. 10 minuutin virheen samaistettuamme itsemme hetkeksi väärin, mutta tämä jäi rastivälin ainoaksi varsinaiseksi virheeksi. Tuulipään karun kauniilla laella otimme auringon lämmittäessä ja sääskien puuttuessa pienet voimanokoset ennen laskeutumista Tuulijärven rannalle. Rantapolku tuntui pitkältä ja oli paikoitellen hidaskulkuinen poluksi. Järven pohjoispäästä laskevan kosken niskalla oleva pikkiriikkinen vesiputous on yksi söpöimmistä mitä olemme nähneet. Kaareva porrasmainen putous on kuin kivimiehen kallioon nakuttelema, mutta korkeutta on vain noin 30 senttiä. Loikimme kosken ylitse kiviä pitkin ja säilytimme kenkämme kuivina. Selvisimme lopulta koko päivän kuivilla tai korkeintaan paikoin kostuneilla tossuilla.

Tuulijärven ja Vainosjärven välinen maakannas oli kisamme hankalakulkuisin osuus. Pienipiirteinen kumpareikko oli ladottu niin tiuhaan lohkareita, että kulkeminen onnistui parhaiten louhikkoloikalla samalla mäkiä ylös alas pumpaten. Vainosjärven rannalla saimme viimein polkua allemme ja jäljellä oli enää järven rantaa myöten kiertävä loppuosuus ja leimaus seiskarastilla. Rastiväliin kului kokonaista yhdeksän tuntia taukoineen! Tämän rastivälin nopein oli Toulouse (6:28 ilman taukoja). Nopeita olivat myös Marsut (6:54) ja Omjakon (6:52). Meillä kulkuaikaa meni peräti 7:28.

Kahdeksas rasti oli lähellä ja selkeällä paikalla tunturin huipulla joten jatkoimme lähestyvää iltaa kohti kapuamalla tunturiin auringon paljastuessa samalla pilvien takaa. Päivä oli ollut pitkä ja osin puuduttavakin, mutta maisemat Vainospään rinteeltä itään auringon valaistessa etualaa loivat puitteet jo varsinaiseen matkasta nautiskeluun. Leimaamisen jälkeen päätimme etsiä hyvän leiripaikan, joka löytyikin rastin juurella sijainneen kauniiln tunturilammen kupeelta.

Reittikartta päivä 2

Päivä 3 maanantai

Kuljettu matka 49 km. Kulkuaika edellisestä yötaukopaikasta seuraavalle n. 17:10. Yötauko 6:28.

Reittikartta päivä 3

Yön aikana Toulouse oli kulkenut leirimme ohitse, mutta tämä selvisi vasta maaliin päästyämme. Itse nukuimme taas lyhyen puoleiset reilun kolmen tunnin unet ja jatkoimme matkaamme aamuyöstä kaukana 22 km päässä Vaassiluaivilla sijaitsevaa yhdeksättä rastia kohti. Reittimme kulki Sollomusjärven eteläpuolen ja autiotuvan kautta Kivipään rinteelle ja siitä rastille. Alku sujuikin reippaasti ja ripeästi. Jätimme terveiset ja puumerkkimme tuvan vieraskirjaan aamuviiden aikoihin tietämättä siitä, että Toulousen pojat olivat samaan aikaan tuvassa yöunilla.

Reittikartta päivä 3

Kiviselän etelärinne on merkattu karttaan harvalla satunnaisella kivikkorasterilla. Todellisuudessa maasto on varsin lähellä silkkaa pirunpeltoa. Kivipää -nimestä olisi pitänyt kaiketi päätellä että rinteelle ei kannata vaivautua. Alempaa rinteeltä löytyi onneksemme hyväkulkuistakin metsäpohjaa, joten emme juuttuneet aivan etanavauhtisiksi tällä välillä. Nousu Vaassiluaiville oli pitkä ja kivinen ja vaati lopussa tarkkaa kartanlukua. Rastilla saimme jälleen väliaikatietoa edellämme kulkevista joukkueista (Omjakon ja Marsut). Kärjen etumatka oli kasvanut yötaukomme takia edelleen, mutta toisaalta sijoituksemme oli pysynyt edelleen kolmansina. Ilman taukoa mitatuissa rastiväliajoissa olimme yllättäen tämän rastivälin nopeimmat!

Reittikartta päivä 3

Seuraava rastiväli oli pisin, eli 32 km linnuntietä ja alkoi näyttää siltä että oli turha kuvitella ehtivänsä kympille samoilla silmillä. Tiputimme rinteen alas, josta löysimme kuivuneen vesikuopan mutaisen pohjaan painuneet eläimen jäljet. Epäilimme niitä ahman tekemiksi, mutta myöhempi internetin tutkiskelu todisti jäljet nuoren karhun jättämiksi.

Suunnistimme kivikoiden lävitse kohti Inarijärven Suolisvuonon ja Suolisjärven välistä kannasta, jossa odotti Suolistaipaleen autiotupa ja lounastauko. Tupa olikin lämmin, sillä reissullaan oleva kalastaja oli laittanut kamiinan tulet. Matkamies oli hieman nyreänä edellisenä yönä tuvalla rampanneiden kanssakilpailijoidemme häirittyä tämän yöunia, mutta leppyi kyllä nopeasti ja antoi koiransa kanssa meille rauhan ottaa lyhyet nokoset tuvan lämmössä, joka oli Manulle jopa turhankin kuuma. Tommi sen sijaan hyödynsi tauon tarkkaan. Samalla saimme kuivatettua sukkia ja muita vaatteita kämpän kuivauspuilla.

Tuvalta matka jatkui poroaitaa pitkin kohti Hevosoaivilta alkavaa tunturiylänköä. Aitaa pitkin kulkiessa saimme vetää hieman henkeä suunnistuksesta, joten pitkä matka taittui mukavasti juttua iskiessä. Emme hämääntyneet katkaistuista poroaitojen risteyksistä, jotka olivat jälkipelien mukaan jääneet joiltain joukkueilta huomaamatta. Osuudelta mainittakoon Kyyneljoen ylittävä silta, joka ei sovi heikkohermoisimmille, mutta vie toki mukavasti leveän joen ylitse. Myös Harjunkatkomajärven läpäisevä pulteriharjanne oli vaikuttava.

Pari kilometriä ennen kutosrastia jätimme poroaidan ja suuntasimme kohti avotunturia. Tunturiylänkö on yleensä nopeakulkuista, mutta toisinaan jopa tylsää, ja nyt se oli molempia. Yhdeksäntoista tunnin urakoinnin jälkeen ryhdyimme viimein etsimään leiripaikkaa Kallopään eteläpuolelta. Manun jalat ilmoittivat tässä vaiheessa ensimmäisiä väsymisen merkkejä kisan aikana. Löysimme pian kyllin tasaisen telttapaikan nimettömän tunturilammen rannalta. Teimme normaalit leiritoimet eli huolto, syönti ja yöpuulle asettuminen.

Reittikartta päivä 3

Päivä 4 tiistai

Kuljettu matka 45 km. Kulkuaika edellisestä yötaukopaikasta seuraavalle n. 18:05. Yötauko 10:14.

Reittikartta päivä 4

Neljäntenä aamuna kello herätti klo 2. Aamu noudatti samaa kaavaa kuin aiemminkin. Mysli, vaatteiden vaihto, leirin purku ja liikenteeseen. Tämä oli Manun neljäskymmenes syntymäpäivä. Vastoin ennakko-odotuksia Tommi ei ollut leiponut kakkua tai paistanut pekonia ja munia. Taivas oli lähtiessä yhtä harmaan ankea kuin aiempinakin aamuina.

Matka jatkui tunturiylänköä pitkin aamuöisessä maisemassa. Lujapuolijärven puolivälin kohdalla aurinko pilkisti ensimmäisen kerran pilven takaa ja loihti maisemaan upean aamuauringon valon! Näkymä jyrkänteeltä alas Lujapuolijärvelle oli uskomattoman hieno, samoin pian saavuttamamme järvien välinen hiekkakannas, joka katkaisi ruhjekallioisen harjanteen. Kannas oli täynnä hyviä leiripaikkoja, joihin voisi toisella reissulla palata. Sauvoimme hetkisen pitkin polkua, joka olisi ollut keveämmän repun kanssa täysin juostavissa. Otimme rastin tarkasti ja pääsimme varustetarkastukseen. Rastivahtina toiminut Jussi tarkisti mitä laitteita ranteissamme oli. Kiellettyjä laitteita ei löytynyt. Poppis oli paikalla valokuvaamassa. Manu otti rastilla maistiaiset syntymäpäivänsä kunniaksi mukana kantamastaan pienestä viskipullosta - maistui! Pian rastin jälkeen Tommi mainitsi omituisesta säärikivusta, joka tulisi vaikuttamaan vielä päivän ja kisan kulkuun.

Rastivälillä 9-10 olisi ollut mahdollisuuksia ratkaista koko kisa suuntaan tai toiseen. Kaikki kärkijoukkueet yöpyivät tällä välillä. Marsut käyttivät taukoihin 6:17, Omjakon 7:13, Raivoeemelit 9:45 ja Toulouse 10:10. Marsut saivat meihin 3,5 tuntia lisää etumatkaa vain nopeilla tauoilla. Nipistimme eroa pienemmäksi kulkemalla tämän rastivälin lähes yhtä nopeasti kuin nopeimman reitin valinnut Toulouse. Tauottomat rastiväliajat olivat seuraavat: Marsut 11:36, Omjakon 11:26, Raivoeemelit 9:58 ja Toulouse 9:48.

Reittikartta päivä 4

Reitti rastilta 10 rastille 11 oli ehdottomasti reissun hienoin yksittäinen osuus. Matka oli silkkaa Mordoria, jossa voisi hyvinkin kuvata jonkin fantasialeffan. Ruhjeinen kallioylänkö oli väärällään pieniä jyrkänteitä, lammikoita niiden väleissä, hyväkulkuista kalliota ja pystysuoria jyrkänneseinämiä. Hienoja leiripaikkojakin osui reitille muistiin pantaviksi. Itse Routasenkuru oli tietenkin välin pääkohteena, mihin saimmekin rastilta hyvät näkymät. Kärkijoukkueista vain me ja Omjakon taisimme pysähtyä autiotuvalle pitemmälle tauolle. Muut etenivät vauhdikkaammin suoraan rastille.

Reittikartta päivä 4

Rastiväli 11-12 oli "perus-Vätsäriä" eli paikoin kivistä, välillä kallioista, lampien ja lätäköiden täplittämää, sisältäen jonkin verran korkeuseroa ja paikoin poskettomia rakkakivikoita. Alimmaisen Porijärven suulla olevalla ylityspaikalla otimme evästauon päälle pienet nokoset sekä tapasimme yksinäisen kanootilla liikkuneen kalastajan, jonka kanssa vaihdoimme kuulumiset. Päivä oli poikkeuksellisesti aurinkoinen, joten hiki alkoi virrata ja nestettä rupesi kulumaan. Vastineeksi saimme hienoja maisemia ja kuivan maaston.

Reittikartta päivä 4

Rastilla 13 tapasimme Arin ja Matin ( Erämadot / Jyväskylä Trail Runners). Madot olivat palanneet radalle tikkausta vaatineen haaverin jälkeen rastilta 6 Ivalon terveyskeskukseen tehdyn sakkolenkin jälkeen. Lähdimme yhdessä kohti kolmeatoista. Oli hauska saada pitkästä aikaa seuraa toisesta tiimistä ja kerrata kuulumisia reitin varrelta. He palasivat kuitenkin etsimään kadonnutta videokameraa reitin varrelta, joten jatkoimme matkaa taas kahdestaan. Kadonnut kamera oli lopulta löytynyt liivin taskusta. Tommin jalkavaiva oli yltynyt päivän mittaan ja alkoi jo selvästi hidastaa kulkuamme.

Kohtasimme Erämadot jälleen rastilla 13, jonne oli erittäin jyrkkä nousu vaaran itärinnettä pitkin. Sauvat olivat penkkaa noustessa todella tarpeen. Ylhäällä rastilla kilpailijoita olikin pian jo melkoinen seurakunta kasassa, kun kaksi muutakin tiimiä liittyi seuraamme. Pidimme joukolla vaaran laella pienen tauon, josta jatkoimme Erämatojen kanssa kohti 14. rastia. Matka taittui taas nopeasti niitä näitä rupatellessa. Noustessamme Sevettijärventielle vastaan juoksi kisajärjestäjän edustaja, joka teki molemmille joukkueille nopean videohaastattelun. Kymppirastin vahdilta olimmekin jo kuulleet, että kisa on herättänyt laajaa mielenkiintoa somessa.

Nousimme keskusrastille yhdessä lämpimän päivän herättämien mäkäräisten kanssa. Päätimme leiriytyä rastin tuntumassa olevan tunturilammen rantaan ja katsoa josko koipi toimisi paremmin hyvin nukutun yön jälkeen. Puolen yön aikaan Erämatojen Matti herätteli Manun ilmoittaakseen, että lammen vastarannalla on porukkaa. Luulimme että Matkamiehet olivat menossa ohi, vaikka myöhemmin selvisi että kyseessä olikin Toulouse. Sapetti, mutta ei auttanut kuin todeta tilanne ja jatkaa unia.

Reittikartta päivä 4

Päivä 5 keskiviikko

Kuljettu matka 24 km. Kulkuaika edellisestä yötaukopaikasta maaliin n. 05:45.

Reittikartta päivä 5

Viidennen päivän aamu ei tuonut säärikipuun helpotusta. Nukuimme ruhtinaalliset 6,5 tuntia ja iltatoimetkin olimme tehneet rennolla aikataululla Matojen kanssa jutustellen. Päätös oli sitä myöten selvä, otamme rastin 15 ja palaamme maaliin. Jatkoimme edellisillasta tutulla lupsakalla kokoonpanolla kohti jyrkän vaaran rinteen päällä sijaitsevaa rastia. Jouninjärveltä alkaneen penkan rinteeltä bongasimme kasan karhun kakkaa. Rinteessä astuimme myös ampiaispesään, minkä seurauksena Tommi otti muutaman iskun pohkeeseensa. Rasti oli jälleen erittäin kauniilla paikalla Palovaaran laella sijaitsevan tunturilammen ja jyrkänteen välisellä kannaksella. Näkymät itään kohti Norjaa olivat komeat.

Jalkavaivojen takia emme laskeutuneet samaa erittäin jyrkkää reittiä mistä olimme nousseet, vaan otimme loivemman ja hieman pidemmän kierron Näätämön puolelta kohti tietä. Jalka kesti vielä nousua ja tasaista, mutta alamäet olivat kivuliaita. Aivan raato oli tietämättämme ottanut meitä kiinni pitkän taukomme aikana ja oli noussut aivan kantaan. Tämä aiheuttikin kotikatsomoissa jännitystä, kun GPS-seurannan pallurat kulkivat eri suuntiin ja Raato oli ohittaa Eemelit loppusuoralla. Itse emme tietenkään tienneet mitään tästä kaikesta vaan etenimme omaa tahtiamme kohti tietä. Viimeisellä kiisselitauolla Siidenlammin länsipuolen lätäkön rannalla latasimme energiaa tiepätkää varten, joten etenemisemme oli lopussa edelleen hyvää. Maaston epätasaisuudet eivät vaivanneet jalkaa enää asfalttitiellä, mutta maantien loivatkin alamäet alkoivat jo tuntua kipuna.

Noin kymmenen kilometrin tiesiivu oli tylsä! Se oli paha paikka myös jaloille, jotka olivat maastosta tullessa vielä oikein hyvässä kunnossa. Tuntien pituisen asfaltin tamppaamisen jälkeen Manun jalkapohjat olivat tulessa ja jalat pökkelöitä. Tommilla oli kipeytynyttä säärtä lukuunottamatta vielä vetreät jalat. Puoli kilometriä ennen Sanilaa ukkonen jyrähti ja taivas tummeni. Juuri ennen maalileimausta taivas ryhtyi tiputtelemaan vettä. Totesimme Vätsärin kyynelehtivän poistumisemme johdosta.

Kisa päättyi osaltamme vuorokauden aikaisessa, mutta tämä on pelin henki näin pitkissä koitoksissa. Täyden ajan pystyvät hyödyntämään vain he, joilla toimintakyky säilyy loppuun asti. Emme suinkaan olleet ainoa jalkavaivainen tiimi. Ongelmia tuntui olevan kaikilla neljännen vuorokauden kohdalla maaliin päätyneillä.

Maaliintulohaastattelun jälkeen alkoi kiivas spekulointi ja kokemuksien vertailu muiden joukkueiden kesken. Saunoimme, söimme hyvin ja huolsimme retken ruumiillemme aiheuttamia harmeja. Jälkipeli kuuluu ehdottomasti näin pitkään kisaan, eikä olisi tullut mieleenkään poistua kisakeskuksesta ennen palkintojenjakoa. Mitalit jaettiin pian virallisen kisa-ajan päättymisen jälkeen vuorokausi oman koitoksemme päätyttyä. Voittajat olivat saapuneet maaliin kymmenisen tuntia ennen virallisen kisa-ajan päättymistä. Sijoituksemme oli neljäs kokonaiskilpailussa ja kolmas miesten sarjassa, joten mekin pääsimme noutamaan kotiinviemisiä palkintopöydästä.

Neljäs sija voi tuntua hieman erikoiselta vaikka kisaa oli vielä viidennes jäljellä, mutta tämä kertoo jotain kilpailun vaativuudesta. Moni tiimi joutui lopettamaan homman ajoissa tai etenemiseen oli käytetty niin paljon aikaa ettei rasteja ehtinyt kertyä riittävästi sijoituksen nostamiseen.

Etenimme 98 tunnin aikana GPS:n mukaan 202 km, mikä lienee 5 min tallennusvälillä 5-10% alakanttiin todelliseen matkaan nähden. Marsujen GPS-jälki oli 265 km, Toulousen 241 km ja Omjakonin 256 km pituinen. Marsut ja Omjakon viipyivät reitillä vajaat 12 tuntia pitempään kuin me. Toulouse käytti aikaa lähes 16 tuntia meitä enemmän. Terveellä jalalla olisimme pystyneet haastamaan kisan kakkosen ja kolmosen, mutta aivan kärkeen ei olisi ollut asiaa.

Reittikartta päivä 5

Analyysi

Todellinen kulkunopeus (moving time, nopeus ilman taukoja) oli kaikilla kärkijoukkueilla lähes sama. GPS-jäljen tallennusväli oli niin harva, että se ei kerro koko totuutta. Laskennallisesti Raivoeemelit olisivat olleet hitusen nopeampia kuin muut.

Kulkunopeus h:min:ss / km ilman taukoja
Raivoeemelit_16100:19:28
Matkamiehet_15900:19:52
Toulouse_16500:19:53
Marsut_33100:20:00
Aivan Raato_15100:20:31
OMJAKON_16000:20:48
TARPPIBOYS_16400:21:35
LEK_15800:22:02
Kiva00:22:21
MetsäSeksyjät_33200:22:24
Aulio_15200:22:54
Juntit_15400:23:14
RaPi 4_16200:23:46
KK erämadot_15700:24:08
Karens pizza_15500:24:19
Kaarin Warma_16800:24:24
Erämaan gorillat_28800:24:35
Rasti-Sorsat_28100:24:42
Twin Turtles_28400:25:12
Luomu Tunkkaajat_28300:25:28
#liitonmatkassa_16600:25:29
Lemmings_33400:25:29
Siltakylän S_28200:26:14
Beasts of S Wild_28600:26:32
Stress free Lat_33300:27:23
Hillastajat_16700:27:38
Vuorenpeikkolan V_28500:27:43
S Seikkailijat_16300:27:48
Candy Kings_28700:28:10
Gappy Adventure_15300:28:36
Nastolan T'Sisters_17000:34:59
Kaviaaripohkeet_29000:40:58
Karkulaiset 911_28900:41:24

Taukoajoissa on todellisia eroja. Voittajajoukkue Marsut on pitänyt kaikista vähiten taukoja. Omjakon on ollut pysähdyksissä lähes yhtä vähän aikaa kuin Marsut. Raivoeemelit käyttivät taukoihin yli 10 tuntia enemmän kuin Marsut. Tämä selittää jo lähes yksinään Marsujen ja Raivoeemelien välisen eron kuljetussa matkassa.

JoukkueTaukoaika yhteensäTaukojen lkm
Marsut_33132,697
OMJAKON_16035,1115
Aivan Raato_15142,870
Raivoeemelit_16143,691
Juntit_15444,486
Beasts of S Wild_28645,3110
Aulio_15246,197
Toulouse_16547,397
Twin Turtles_28447,6176
Matkamiehet_15948,587
Lemmings_33449,2138
Karens pizza_15550,497
Erämaan gorillat_28850,8125
Stress free Lat_33351,0106
MetsäSeksyjät_33255,0118
RaPi 4_16255,4150
Siltakylän S_28256,2103
Candy Kings_28756,2151
TARPPIBOYS_16456,8125
S Seikkailijat_16357,389
Gappy Adventure_15358,775
LEK_15859,7131
Luomu Tunkkaajat_28359,8105
Vuorenpeikkolan V_28560,7114
Rasti-Sorsat_28161,1141
Kiva61,4111
KK erämadot_15764,195
#liitonmatkassa_16664,287
Nastolan T'Sisters_17072,189
Karkulaiset 911_28976,687
Kaarin Warma_16876,8112
Hillastajat_16778,1139
Kaviaaripohkeet_29083,0125

Taukojen lukumäärässä on suurempia variaatioita. Twin Turtles on tainnut tuijotella karttaa useita kertoja pitkän aikaa kerrallaan. Vähiten taukoja määrällisesti on pitänyt Aivan Raato.

Kärkijoukkueiden taukojen määrä eri rastiväleillä on myös vaihdellut paljon, koska joukkueet ovat pitäneet yötaukoja hyvin eri aikoina.

Kärkijoukkueiden rastivälit ilman taukoja paljastavat, kuinka Toulouse oli rastivälin 9-10 nopein, mutta yllättäen Raivoeemelit olivat lähes yhtä nopeita. Rastivälillä 15-16 on myös suuria eroja. Toulouse on edelleen jaksanut hyvää vauhtia, mutta Omjakon ja Marsut ovat olleet hitaita.

Seuraavassa kuvassa näkyvät todelliset rastiväliajat taukoineen.

Kisan aikana kävi jo selväksi, että käytimme taukoihin liikaa aikaa. Kärkijoukot pysähtelivät vähemmän. Kuivaleipä oli hyvää ja siitä sai energiaa pitkään ja tasaisesti, mutta sen syöminen oli hidasta. Olisiko pitänyt keitellä ja syödä useammin pastaa? Pastassa on vähemmän energiaa, joten tämä pitäisi kompensoida jotenkin.

Leiritoimintaa pitäisi tehostaa. Pikkukattila toimi hyvin, mutta isompi olisi nopeampi. Syömiseen ja muuhun tuusaamiseen kuluu liian kauan aikaa. Nopeampi toiminta leirissä antaisi enemmän aikaa varsinaiselle levolle. Nukuttu aika oli sopiva ja linjassa myös kärkijoukkueiden kanssa. Unirytmitys toimi muutenkin hyvin. Epäilemme ettei kärjelle ollut olennaista hyötyä pidemmästä ensimmäisestä päivästä.

Nukuimme jokaisena yönä 3-4 tuntia paitsi viimeisenä yönä 6-7 tuntia. Ensimmäisenä yönä ylösnouseminen ja liikkeelle lähteminen oli kankeinta. Seuraavat yöt menivät jo rutiinilla. Olo ei mitenkään erityisesti poikennut normaalista. Pää toimi normaalisti vaikka univaje kasvoi koko ajan. Univaje ja unetus iskivät päälle vasta maalissa useamman tunnin rauhoittumisen jälkeen. Tätä kirjoitettaessa on jo lauantai eikä Tommi ole vielä nukkunut yhtään erityisen pitkää yötä. Ke-to-yö oli ehkä 7,5 tuntia. To-Pe-yö oli alle viisi tuntia ja sekin huonosti nukuttu Oulussa Raksilan puistossa puun juurella. Onnibussin kyydissä perjantaina Tommi otti aamutorkut. Kotona Jyväskylässä Tommin oli nukuttava päiväunet perjantaina. Pe-la-välinen yö oli jo aika normaali. Jälkimainintana Manu toteaa puolestaan että uni on maistunut tavanomaista paremmin vielä viikon kisan jälkeen. Etenkin kisaa seuranneena viikonloppuna tuli kiskottua reilun kymmenen tunnin sikiunia.

Tommilla oli hieman liikaa evästä mukana. Kulkuvauhti oli lopulta niin leppoisa, että kulutus pysyi pienenä. Lisäämällä napsun vauhtia kulutus kasvaisi paljon, mutta kasvaisiko vauhti olennaisesti? Ruokaa jäi yhden käyttämättä jääneen päivän annoksen verran + täysin ylimääräistä n. 3500 kcalin edestä. Ylimääräiseksi jäi karkkia peräti 400 g, suklaata 200 g, pähkinöitä 100 g, kaksi patukkaa ja läjä salmiakkikarkkeja. Päivittäinen energian tarve oli n. 4300 kcalia, mutta olimme varautuneet reiluun 5000 kcaliin. Täytyy muistaa, että mikäli onnistuu lyhentämään päivällä pidettyjä taukoja ja yön pitkää nukkumataukoa, niin päivään tulee lisää energian kulutusta lisääviä kulkutunteja. Vauhti oli niin leppoisa, että se piti myös kulutuksen pienenä. Vaikka tämä koitos oli usean päivän mittainen, niin rasittavuus oli huomattavasti pienempi kuin esim. Nutsin pitkissä polkujuoksukisoissa. Kovempi vauhti merkitsee paljon. Yli 19 tunnin kulkupäivät olivat köykäisiä. Varaa siis jäi kulkutehojen lisäämiseen, mutta kuinka paljon vauhti olisi lisääntynyt? Kivikossa ja hankalassa maastossa kulkeminen on aina hidasta. Luultavasti järkevintä olisi ottaa juoksuaskelia silloin, kun maasto oli hyvää eli helpoilla hiekkakangaspätkillä ja joskus avokalliolla.

Ruokakätköt olisi pitänyt miettiä paremmin. Marsuilla oli hyvä ja rohkea kätkö, jonne jättivät kolmen päivän ruuat eli kuusi kiloa kannettavaa. Tämä näkyy jo vauhtierona kevyemmän kantamuksen ansiosta.

Kahlausoiot unohdettiin kokonaan. Tämä oli selvä virhe reittisuunnittelussa. Pitääkö käydä kokeilemassa miten hyvin/huonosti ilmatäytteiset alustat kantavat vedessä? Suunnittelussa olisi myös pitänyt vielä tarkemmin etsiä vähäkivisiä väyliä. Reittisuunnitteluun olisi pitänyt keskittyä paremmin. Toulousen parista rastivälistä kannattaa ottaa mallia. Erityisesti rastiväli 9-10 olisi voitu toteuttaa nopeammin.

Suunnistuksen toteutus onnistui pääasiassa hyvin, mutta aina siellä täällä tuli tehtyä turhia kiemuroita. Kartan mittakaavaan adaptoituminen vei noin puoli vuorokautta. Tämä aika olisi nopeutettavissa hieman ennen kisaa tehtävällä täsmätreenillä. Manu hoiti pääsuunnistusvastuun ja Tommi tyytyi kantamaan karttaa repussa.

Tommin olisi pitänyt lukea ahkerammin karttaa jolloin joitain pikkuvirheitä olisi ehkä voitu karsia pois. Teimme joitain turhia mikrokiertoja väistelläksemme kivikoita. Yli vaan!

Olisiko Tommin nilkan jäykistäminen teippaamalla auttanut? Olisiko teipatulla nilkalla voinut käydä vielä rastin 16? Todnäk jänne olisi kuitenkin kärsinyt ja olisi saatu aikaan pitkäkestoisempi vaiva. Noin viikon kuluttua maaliin saapumisesta Tommin kipeytynyt sääri on vihdoinkin lähes oireeton.

Tommin untuvaviltti oli liian lämmin näihin olosuhteisiin. Manun viltillä pärjäsi vielä, mutta kylmempiin öihin se olisi ollut liian ohut. Tommin pitää hankkia ohuempi ja kevyempi comfort +10 -luokan quilt. Nykyisellä olisi pärjännyt nollakeliin asti.

Manun kiinteäpituiset sauvat olivat hieman liian pitkät tasaisella sauvomiseen, mutta epätasaisessa maastossa ja kivikoissa ne olivat puolestaan oivalliset. Tommi olisi voinut ottaa kiinteämittaiset sauvat. Kevyet kiinteämittaiset alumiinisauvat ovatkin nyt etsinnässä.

Minimaalisen kokoinen kaasukeitin toimi hyvin. Pari kertaa keiteltiin teltan suojissa ja pari kertaa ulkona pienessä tuulessa. Kaasua jäi jäljelle reilusti. Lopullinen kaasun kulutus oli vain 50 grammaa.

Tommin jalan kipeytyminen on mysteeri. Kipu on hieman kuin penikkataudissa eli pahin kipupiste on vasemman säären ulkosyrjällä. Heti kisan jälkeen sääri ja jalkaterä turposivat melkoisesti. Terve jalka ei turvonnut. Erityisesti jalkaterän ojentaminen tuntui kipeästi. Alamäessä tehtävä päkiän ojennus oli pahinta ja se sattui. Ylämäet eivät olleet niin kivuliaita. Tämä jalka on myös ponnistava jalka. Olisiko kivillä pomppimista tullut vain liikaa ja päkiää ohjaava jänne olisi saanut tarpeekseen? Kivusta huolimatta jalalla saattoi liikkua lähes normaalisti. Kipu kuitenkin aiheutti lisävarovaisuutta ja hidasti. Olisi pitänyt lopettaa jo rastin 13 jälkeen, mutta ajattelimme, että kannattaa vielä kokeilla, jos jalka paranisi yölevon aikana. Tästä syystä nukuimme viimeisenä yönä reilusti aiempaa pidempään Jalka ei ollut keskiviikkoaamuna yhtään parempi, joten kävimme vain rastilla 15 ja tallustelimme sen jälkeen maaliin.

Varusteet

Jätesäkit jätettiin pois matkasta, koska emme suunnitelleet uimaosuuksia

Yhteiset varusteet

Tommin varusteet

Tommin kommentit varusteista

Manun varusteet