Tämä on matkakertomus Tyhjän Joukon
Karhunkerros-vaelluksesta anno domini 2000. Vaellukselle meitä osallistui tänä vuonna
viisi urhoollista, Aira, Isa, Riikka, Sapapo ja Hazor, ja tämä on meidän tarinamme.
Olen kerännyt kaikkien kertomuksista langat yhteen nippuun ja niiden avulla kerron tapahtumat niin kuin ne minun mielestäni tapahtuivat.
Urakkamme alkoi aamulla, jo ennen heräämistä, klo 02. Matkaan lähdimme allekirjoittaneen pienellä henkilöautolla, jonka perään valjastimme perävaunun. Kaikki muut olivat ehtineet nukkua edes pienet yöunet paitsi Isa.
Isa: Allekirjoittanut oli
tullut vasta kotiin suomikurssin päätösjuhlan takia, joten yöunet typistyivät
pariin tuntiin, jotka onnistui torkkumaan niska kenossa auton takapenkillä.
Riikka: Peräkärryn nitinä säesti matkaa.
Aira: Matka vierähti
upeanväristä auringonnousua katsellessa ja sumun seassa lymyäviä hirviä bongaillessa.
Matka sujui joutuisasti ja ajoin vuoroin Tommin kanssa. Iisalmessa ihmeteltiin hetki Smileytä mutta vielä ei uskallettu maistaa.
Tommi: Aamun hieman jo sarastaessa auto kulki hurjien hernerokkasumuvyöhykkeiden läpi tasaisella vauhdilla kohti Kajaania, Suomussalmea ja lopulta Kuusamoon.
Kuusamossa olimme aamu yhdeksältä ja ruokailupaikan löytäminen olikin yllättävän vaikeaa. Auki olevista ravintoloista sain vain nestemäistä evästä. Kiinalainen ravintolakin löytyi, mutta se ei tietenkään ollut auki. Huoltoasemalta saimme lopulta ruokaakin, joka ei kuitenkaan ollut kaikkien mieleen ja toisien taas oli.
Tommi: Saimme mahamme täyteen mutta ruuassa olisi voinut olla hieman
makuakin.
Isa: Ensin toki piti aloittaa jälkiruualla (suklaatuutti!).
Lopulta ajettuamme pari kiekkaa Rukalla, pääsimme vaelluksen lähtöpisteeseen, jossa söimme melonit ja otimme muutamat valokuvat.
Tommi: Eipä sitten muuta kuin vaellusvaatteet niskaan ja rinkat selkään. Rinkkojen paino aiheutti joillakin epämääräistä narinaa. Muilla rinkan painon koostumus jäi hieman mysteeriksi mutta Isa tuskin pakkaa seuraavalla kerralla samanlaisia eväitä. Neidillä taisi olla mukanaan ainakin vesimeloni, kurkku, nektariineja, mehutölkkejä ja kaikenlaista muuta kevyttä ja energiapitoista :-D
Tommi: Vaelluksen ensimmäinen poro nähtiin heti parin sadan metrin päässä
lähtöpaikasta. Varsinainen ensimmäinen nähtävyys oli kuitenkin
Ristikallio n. viiden kilometrin päässä lähtöpisteestä. Hämmästyttävän
jyrkät ja jylhät kalliot aiheuttivat vaellusjoukossa selkeää ihastusta.
Ristikalliolta matka jatkui kohti taivalköngästä. Päästäksemme sinne, piti meidän ylittää ensimmäinen
joki tai puro tai miksi sitä nyt sanoisi. No joka tapauksessa siltaa pitkin pääsimme turvallisesti yli.
Puikkokämpällä Riikka tapasi jo ensimmäiset tutut miehet menneisyydestään. Taivalkönkäällä täytettiin juomavesipullot
ja ihailtiin kosken kuohuja sekä huojuvia riippusiltoja, josta vaan piti mennä yli ja jatkaa
matkaa. Ruokaa laitetaan sitten myöhemmin kun ehditään.
Viimeistään tässävaiheessa alkoi ripeästi edennyt matka painaa matkalaisten jaloissa.
Sopiva päiväetappi lähes unettoman yön jälkeen olisi ollut Runsulammille.
Matkalla sinne vilvoittelimme jalkoja ihanan viileässä vedessä ja Tommi machoili
kahlailla edes taas joen yli. Runsulammilla syötiin lakuja ja muuta evästä ja otettiin
muutaman minuutin torkut ja sitten taas hammasta purren lähdettiin kohti Kiutaköngästä.
Tommi: Askel alkoi useimmilla painaa ja kovenevassa määrin
toivottiin, että ensimmäiseen sopivaan leirintäpaikkaan jäisimme.
Tunnelmaa piristä ennen Kiutaköngästä ollut leirintäalue ja siellä
sijainnut kioski josta väsyneimmät saattoivat ostaa jätskiä. Myös muutama
postikortti tuli lähetettyä. Kiutaköngäs oli erittäin hieno koski.
Joukkomme väsyneimmät eivät kuitenkaan tästä nähtävyydestä juurikaan
halunneet innostua vaan tahtoivat pikimmiten päästä telttapaikalle ja
syömään.
Telttailualue olikin ihan komea ja aivan joen rannassa lähellä
Taivalköngästä. Saimme teltat kunnialla pystyyn ja pastankin
valmistettua. Syömisen jälkeen alkoikin koko ryhmää ramaista. Pitkä
päivämatka ja huonosti nukuttu edellinen yö vaativat selvästikin
veronsa. Onneksi sää oli suosinut koko päivän ajan. Olimme voineet talsia
sandaalit jalassa ja sortsit+t-paita-yhdistelmällä ilman minkäänlaista
pelkoa palelemisesta. Auringon paisteessa ei hiestä ollut pulaa.
Aira:
Viimeiset 5 km oli tuskaa;
rinkat painoivat kuin synti ja hiersivät olkapäivä ja lantiota. Onneksi ihan
loppukilometreillä oli tarjolla kioskipalveluita: kylmä limsa ja jäde
helpottivat oloa kummasti. Yöksi pistettiin teltat pystyyn ja uni maittoi,
sikäli kun kipeytyneet lihakset levon sallivat.
Isa:
Sitkeästi eteenpäin jatkettiin, mutta olin
aika puhki illalla, eikä unta tarvinnut houkutella. Aloin nopeasti keventämään
rinkan painoa syömällä hedelmiä pois. Onneksi kurkunviipaleet leivällä
kelpasivat muillekin. Yöpymispaikkamme oli kaunis, eikä hyttysetkään vaivanneet
pahemmin. Onneksi sai nukkua tarpeeksi pitkään (!)
Riikka:
Ensimmäisen päivän erätaipaleen keskeytti sopivasti luontokeskuksen kioskin
limsat ja jäätelöt.
Leiripaikalle Kiutakönkään koskien juureen pääsimme vasta illalla kahdeksan
aikaan,
eikä unen tuloa tarvinnut kauaa odotella, sillä autossa matkattu yö ja 20
kuljettua
kilometriä verotti kyllä voimia.
Ensimmäisen päivän rasituksesta viisastuneena päätimmen vähän lyhentää päivämatkaa paristakymmenestä kilometristä ja tavoitteeksemme asetimme Jussinkämpän. Niin, ja tietenkin nukuimme pitkään eli matkaan päästiin puolenpäivän hujakoilla. Edellisen päivän urakka oli jättänyt jälkensä ja päivä joututtiin aloittamaan heti rivakalla nousulla harjanteen päälle.
Isa: Aamu valkeni yhtä kauniina kuin eilenkin ja vaellusasu oli tuttu tj:n paita ja sortsit. Kaikille oli ilmestynyt ihmeellisiä valkeita läikkiä paitoihin. Suolaista hikeä, ei sen kummepaa. Persusta oli mukavasti mustelmilla ja niin arka, että teki mieli kiljaista kun laittoi rinkan selkään. Joka tapauksessa hyvin nukuttu yö antoi puhtia ja vaellus näytti parhaat puolensa. Maasto vaihteli pururadasta joenvarsimaisemaan.
Riikka:
Sunnuntai-aamuna matka jatkui joen mutkia seuraillen. Maasto oli
helppokulkuista ja reitti kulki
sopivan ylhäällä maisemia ajatellen. Matkan varrella ehdimme hetken
auringossakin köllöttää,
ja kuitenkin ehdimme iltakuudeksi seuraavan yöpymispaikkaamme,
Jussinkämpälle.
Tommi: Joki virtasi koko ajan 30-50 metriä meitä alempana. Jossakin vaiheessa käännyimme poispäin Oulankajoesta ja reitti suuntautui etelämmäksi kohti Jussin kämppää. Matkalle osui useampiakin korkeita nousuja ja vaivalloista juurakkoa mutta suurelta osin reitti oli hyväkulkuista leveää polkua.
Loppumatkasta väsymys alkoi jo painaa. Viimeinen kilometri kesti ainakin kolme-neljä kilometriä. Saman matkan aikana joku hölmö oli jättänyt sandaalinsa suohon. Onneksi me löysimme ne.
Jussinkämpällä oli paljon muitakin. Siitä huolimatta pääsimme sisälle nukkumaan, tytöt molskahtivat uimaan ja nuotiolla laulettiin (tytöt lauloivat) yhteislauluja.
Riikka:
Järven vesi oli riittävän lämmintä jopa uimiseen, ja nuotiolla makkarat
maistui.
Letunpaistomme päättyi vähän surkeasti, sillä ilman rasvaa ei taikinaa
letuiksi taiottu, eikä
Sapapon rasvaiset jututkaan riittäneet pannun voiteluun. Ulkomaalaiskundeja
taisi vähän naurattaa
kun yritimme Isan metwurstiviipaleilla rasvata lettupannua, surkealla
menestyksellä.
Tommi:
Olimme
unohtaneet ottaa mukaan paistorasvan joten lettutaikinamme jämähti
surkeasti kiinni mökin omaan paistinpannuun kuten myös trangiamme pannuun.
Noh, jätimme toisen lettujauhopussin odottamaan parempia
paistomahdollisuuksia. Onneksi lettupaistamisen epäonnistuminen ei tyttöjä
haitannut vaan he intoutuivat laulelemaan iltamme ratoksi. Tommi yritti
parhaansa mukaan taltioida illan äänimaailmaa nauhalle.
Yö sujui hieman kehnosti kaikilta. Ensimmäisenä Samin makuualusta
intoutui todelliseen narinakonserttiin. Onneksi tätä ei kestänyt
kuitenkaan kauaa vaan loppuyön huonon nukkumisen syyksi osoittautui
lähinnä liika kuumuus. Makuupussin sisällä oli aivan turha yrittää
olla. Hiki virtasi ja uni oli katkonaista.
Nyt oli takana siis yö teltassa sekä tuvassa laverilla nukkuen. Yö oli tuonut myös yllätyksensä... kuten myös säätkin tekivät päivän kuluessa.
Aira:
Mielenkiintoa myös lisäsi sadekuurot, jotka kastelivat
patikoijia silloin tällöin.
Tommi:
Riikka heräsi tuttuun tapaan ensimmäisenä. Tommi raahautui hereille
seuraavana kyllästyttyään muiden kämpässä nukkuneiden kolisteluun. Isa ja
Sapapo koisasivat edelleen kuin pienet murmelit. Pihalla oli paljon
populaa aamiaista värkkäämässä. Sitten sattuikin taas kuuluisi pieni Suomi
ilmiö. Tommi törmäsi kahteen "sinkkutyttöön", jotka olivat olleet
edelliskesänä samaan aikaan pyöräilemässä ahvenanmaalla. Nämä olivat
saapuneet Jussin kämpälle edellisiltana pian sen jälkeen kun tyhjän joukon
poppoo oli painunut nukkumaan. Näitä tyttöjä ja heidän mukanaan ollutta
kolmatta pyörää tulimmekin sitten näkemään useaan otteeseen loppumatkan
aikana. Edelliskesän ahvenanmaapyöräilystä voi lukaista osoitteesta:
http://www.niksula.cs.hut.fi/~hazor/affenanmaa.txt
Riikka: Maanantaina sitten tavattiin Tommin edelliskesän heilatkin, olivat lähteneet
samaa reittiä vaeltamaan.
Muutenkin tuvilla ja kämpillä ei tarvinnut yksikseen olla, porukkaa riitti
joskus melkein tungokseen asti.
Pari tuntia lähtömme jälkeen pieni sadekuuro yllätti, ja juuri kun olimme
saaneet saderommppeet niskaan sade taukosi.
Tietysti. Isointa sadekuuroa päästiin onneksi pakoon laavuun, ja kyllä
makkarat taas maistui.
Jussinkämpältä matkaa jatkettiin reippaasti ja ylitettiin soita ja mäkiä.
Tommin heilat menivätkin välillä ohi ja sitten kirimme taas ohi. Keli
oli mukavaa, juuri sopivaa vaeltamiseen. Joen lähestyessä myös
tummat pilvet alkoivat kasaantua taivaalle. Tultuamme joen rantaan törmäsimme myös poroon. (iihaanaa! :) )
Koko vaelluksen hankalakulkuisin pätkä oli Kitkanjoen reunusta. Se
oli kovasti juurakkoinen ja kalteva. Ja tietenkin juuri silloin alkoi sataa ja
juurakot olivat vielä märkiäkin. Välillä sade tyyntyi ja heitimme pois sadevehkeet, mutta
sitten sade alkoi uudelleen. Laavu oli kartan mukaan lähellä, joten päätimma jatkaa sinne
ilman sadevarusteita. Sateessa pidimme kuitenkin sellaista haipakkaa, että menimme ensimmäisen
laavun ohi ja lopulta päädyimme vähän kastuneina laittamaan ruokaa laavulle lähelle vaijerivenettä.
Vaijeri veneellä pääsee joen yli ja tietenkin halusimme sitä kokeilla ja näin samalla päiväetappimme pää muuttui siilastuvaksi lähellä Jyrävänkoskea. Eli valitsimme Jyrävälle eteläisen reitin. Tommin heilat jäivät ensin keskelle jokea veneellään ja tirskuimme nauraa sille laavultamme makkaraa paistellen. Meidän ylityksemme sujui ensiluokkaisesti (naiset ensin tottakai).
Tommi: Tuttu tyttökolmikkommekin saapui märkinä paikalle ja jatkoi melkein samantien matkaansa vaijeriveneellä kohti lähellä Jyrävää olevaa siilasmökkiä. Pienten sotkujen jälkeen tytöt pääsivätkin vaijeriveneellä joen ylitse. Me päätimme seurata samaa reittiä. Vettä tihuutti vähän väliä mutta nyt se ei enää haitannut, koska olimme pukeutuneet sen mukaisesti. Pääsimme joen yli ihmeemmin sotkematta.
Tommi:
Loppuetapin maisemat Jyrävään saakka olivat jo tutuksi
koettua jylhää rotkomaista jokimaisemaa. Silmä lepäsi. Mökki oli erittäin
hienolla paikalla suoraan vastapäätä Jyrävän koskea. Kohina oli aikamoinen
mutta ei kuitenkaan häiritsevä. Mökki oli jo täytetty pienillä
polvenkorkuisilla vaeltajilla joten emme yrittäneetkään tunkea sinne vaan
pystytimme telttamme yhdelle harvoista telttailuun sopivasta paikoista
mökin vieressä.
Isa:
Seurasimme muiden vaeltajatyttöjen
vesistönylitystä vaijeriveneellä ja onnistuimme itsekin siinä. Onneksi ei ollut
enoa mukana ;) Pääsimme hyvissä ajoin Jyrävää ihailemaan. Tupa oli täynnä, eikä
sinne olisi tohtinut mennä kuin kauheassa flunssassa. Niin tuhti haju siellä oli
märistä ja hikisistä vaatteista, kengistä puhumattakaan. Viimeinen yö meni
makoisasti liukumäkeä laskiessa. Teltta oli kaltevalla pohjalla ja makuupussi
luisti liiankin hyvin alustalla.
Tommi:
Söimme ja istuskelimme iltaa yhdessä tyttöpoppoon kanssa. Tyttöjen
letunpaisto ei ottanut sujuakseen teflonpannusta huolimatta. Lainasimme
heiltä pannua ja pikkupoikaporukan isommilta jäseniltä saimme lorauksen
paistorasvaa. Tällä kertaa letuista tulikin ihan lettujen näköisiä ja
makuisia.
Viimeisen päivän vaellusosuus jäikin lyhyeksi, sillä emme viitsineet
kuluttaa suotta aikaa suolla tarpomiseen, sillä auton hakemiseenkin menisi aikaa.
Lisäksi päätimme käydä autolla Konttasen luona ja kivuta sen huipulle ja jatkaa sieltä
vielä hyvin ansaittuihin löylyihin ja kylpyihin Kuusamon Tropiikkiin.
Aira:
Vaelluksen viimeisenä päivänä matka lyheni 5 km:iin (Onneksi :) )Ylitime koskia riippusiltoja pitkin ja keventynein rinkoin ja saavuimme
Juumaan hikisinä mutta tyytyväisinä. Aikaa oli juoda kokista ja syödä viimeisiä välipaloja ja ylläpitää /muodostaa uudelleen
suhteita ulkomaailmaan kännykän välityksellä, kun Sami lähti hakemaan autoa...
Isa:
Viimeiselle päivälle tuli kauniita joenvarsimaisemia ja koskia. Varsinkin
loppupätkä huvitti (pieni karhunkierros), sillä siellä ei tarvinnut liiemmin
maahan astua. Vastaan käveli hajuvesilyylejä avokkaissaan.
Riikka:
Retkemme onnistui erittäin hyvin; kukaan ei loukkaantunut, eikä poroihinkaan
törmätty vaikka yritys oli kova.
Mitään ei hajonnut tai jäänyt matkalle vaikka suo nappasikin sandaalini
hetkeksi. Tiskiharjakin pysyi tallessa.
Ja ainakin minun poistuessani kyydistä kaikilta vielä irtosi edes tekonauru,
joten henkisiltäkin traumoilta vältyttiin,
Tropiikin tappajahaista huolimatta.
Isa:
Konttaisen valloitus
oli lopussa tehtävä, vaikka osa meistä tähysti enemmän maahan mustikoita
poimiessaan. Joka tapauksessa hienot näkymät. Kuusamon tropiikki ei kyllä saanut
multa pisteitä. Ainut mikä oli kiva oli turkkilainen sauna, jossa oli tiivis ja
pelottavakin tunnelma. Pelottava siksi, että jotkin vastukset löivät kipinää.
Huu! Kylpylän jälkeen lähdimme katsomaan Kuusamon ainoaa kiinalaista. Ruoka oli
hyvää ja sitä oli riittävästi.
Tommi:
Kuusamon tropiikissa oli nimensämukaisesta kosteaa ja lämmintä. Höyrysauna
oli huomattavasti parempi kuin mitä Peurungassa olimme kokeilleet. Eikä
tavallisessakaan saunassa ollut valittamista. Allastilat olivat ehkä
hieman pienet ja Tommi kaipaili ihan oikeaa uima-allasta mutta hyvinpä
tuolla saimme lillutella itsestämme pois vaellusretken kuonakerrosta.
Aira: Kiinalainen ateria vielä päälle ja sitten nokka kohti kotia.
Vaikka hieman väsyttikin - tai juuri siitä syystä- kotiinpaluu sujui riehakkaasti. JKL:ssä oltiin n. klo 01 jotakin.
Tommi:
Karhunkierros oli hyvin erilainen vaellus kuin edellisvuoden
Pallas-Hetta. Tällä kertaa ympärillämme oli koko ajan metsää ja muutenkin
olimme lähellä sivistystä. Välillä oli hieman cityvaelluksen tuntua, kun
pitkospuut kiiltelivät tuoreuttaan ja vastaan käveli ties minkälaista
porukkaa. Onneksi pelätyt kaljavaeltajat uupuivat reitiltä kokonaan.
Ihan hauska kokemus oli Kuusamo vaikkakin Pallas-Hetta menee vielä
reilusti edelle.
Sellainen matka tälläkertaa. Kaunista luontoa näkyi, luonnonrauhasta sai nauttia.
Mahtavaa oli. Ensi kesänä taas uudet kujeet! Kiitos vaellusseurasta sekä tietysti sinulle,
lukija mielenkiinnosta.
-- Sapapo - Sami Poikonen sapapo@iki.fi