Vihdoinkin monen vuoden jahkailun jälkeen sain putken aloitettua ja itseni osallistumaan ensimmäistä kertaa johonkin Pirkan kierroksen osatapahtumaan. Tällä kertaa vuorossa Skandinavia Loppetin kuuluva Pirkan pyöräily.
Matka Pirkan pyöräilyyn alkoi jo lauantaina 10.6. Tarkoitus oli mennä Tampereelle hyvissä ajoin niin, ettei tarvitsisi sunnuntaiaamuna sompailla yöllä kulkuvien junien kanssa. Miisa oli ystävällisesti lupautunut majoittamaan minut, joten taivasalla ei tarvinnut nukkua :)
Juna saapui Tampereelle hieman yli klo18. Ensimmäisen bongasin asemalta kaverin Petrin, joka oli lupautunut ruokaseurakseni. Petri johdattikin meidät koskikeskuksessa sijaitsevaan Colorado-ravintolaan (ent. riverside). Tilasin annoksen pastaa kuten tankkaavaan urheilijan kuuluukin:) Saamani Pasta prima verde oli itseasiassa erittäin hyvää ja annos oli myös reilun kokoinen. Kannattaa kokeilla.
Seuraavaksi hyppäsinkin pyöräni selkään ja polkaisin kohti kaunista pispalan harjua ja Miisan kämppää. Olimme Miisan kanssa jo etukäteen sopineet, että menemme saunomaan pispalan harjulla olevaan Rajaportin yleiseen saunaan. Kaikesta päätellen meikäläiselle tulee jo tavaksi käydä vähintään kerran vuodessa saunomassa Rajaportilla. Tämä oli jo kolmas kerta putkeen. Ja mistähän tämä mahtaa johtua? No ehkäpä siitä, että kyseinen sauna lienee Suomen paras. Lähellekään yhtä pehmeitä löylyjä en ole kokenut missään muualla!
Rajaportilla tunnelma oli hyvin korkealla. Miisa muistaakseni sanoi, että lauantaina oli jokin suomalaisen saunan päivä tms ja siksi Rajaportilla oli hieman erikoisempaa ohjelmaa. Väkeä oli reilusti normaalia enemmän. Paikalla esiintyi hauska naiskuoro, jonka nimeä en ikävä kyllä muista. Löylyt olivat erinomaiset kuten aina ennenkin. Olo mukavan rento ja sopivan väsynyt. Oli aika mennä nukkumaan.
Aamulla herätys oli jo 0515. Täyden Pirkan lenkin (215km) lähtöaika oli 0700 alkaen ja vähintään puoli tuntia ennen sitä piti vielä ehtiä ilmoittautukin. Pispalan harjulta oli matkaa kymmenisen kilometria jäähallille. Oli aikas hassua ajella sunnuntaiaamuna ennen kuutta Tampereen normaalisti vilkkaimpia teitä pitkin. Nyt ehdin nähdä ehkä kymmenkunta autoa. Kaiken kukkuraksi jopa löysin jäähallin ilman hankaluuksia.
Ilmoittautuminen sujui helposti täyttämällä pieni kaavake ja keventämällä lompakkoa 260 markalla. Sain tavaranikin jätettyä säilöön jäähallille. Sitten olikin jäljellä enää lähtöhetken odottaminen. Polkijat lähetetään matkaan 20 henkilön ryhmissä aina minuutin välein. Jälki-ilmoittautuneena jouduin automaattisesti viimeisien ryhmään. Odotellessa kerkesin tutkailla osallistujalistaa, mutten kuitenkaan löytänyt tuttuja nimiä. Pirkan pyöräily -t-paita näytti ihan hauskalta ja päätinkin, että ostan moisen kunhan lenkki on kunnialla selvitetty.
Sää näytti mitä lupaavimmalta. Taivaalla lillui muutamia pilviä estämässä suoraa auringonpaistetta. Lämpötila oli aamuseitsemältä n. 15 astetta ja päiväksi oli luvattu yli 26 astetta lämmintä. Lähtöhetkeä odotellessa ehti hieman tulla viileä, kun en kovin hurjasti viitsinyt kurvailla parkkialueella. Odotellessa saatoin tutkailla tulevaa reittiä seinällä olevasta kartasta.
Lähtöpiippaus kuului ja pääsimme matkaan. Hitaammat jäivät heti taaemmaksi. Joku turhankin innokas säntäsi eteenpäin hurjaa vauhtia. Kasaan jäi ehkä seitsemän polkijan ryhmä, joka alkoi polkea eteenpäin tasaista, mutta reipasta kyytiä. Tyydyin kiltisti peesaamaan ryhmän loppupäässä. Pitäähän sitä nauttia, kun kerrankin on mahdollisuus :-) Nopeus oli arviolta 26km/h.
Jonkin aikaa ajettuamme Juhani, johon tutustuin myöhemmin paremmin, säntäsi vetämään joukkua reippaampaa kyytiä. Minua lukuunottamatta muut tippuivat kyydistä. Juhanin vetämänä ajoimme kiinni edellä lähteneet ja jäimme hissukseen heidän peesiinsä. Jonkin ajan kuluttua lähdimme taas reippaammin eteenpäin ja saimme hieman muitakin mukaamme. Saavuimme ensimmäiseen tankkauspisteeseen Myllykylään ajettuamme 36km n. 29 kilometrin keskituntinopeudella.
Hörpimme pari mukillista juotavaa ja pistelimme rusinat potkeen ja matka jatkui taas. Hyvin kauniissa ja sievässä maalaismaisemassa ajeltiin kohti Hämeenkyröä. Kaikista kauneimmat maisemat olivatkin heti matkan alkupuoliskon aikana. Tämän välin ajelin suurimmaksi osaksi yksikseni, kunnes takaani tuli neljän hengen ryhmä, jonka jatkoksi liityin. Peesissä on aina kevyempää.
Hämeenkyrössä pieni tankkaus ja matka jatkui kohti Komia, jossa olisikin tiedossa ihan kunnon ruokaa. Ajelin pienessä ryhmässä samalla jutellen niitä näitä tuntemattomaksi jääneen pyöräilijäpojan kanssa. Maisemat olivat kivoja. Söpösti kumpuilevaa peltoa ja metsää ja sinne tänne ripoteltu pienia taloja.
Komissa täytettiin mahaa hyvällä lihasopalla. Melkein olisi pitänyt syödä kaksikin lautasellista. Matkaa jatkoin edelliseltä etapilta tutuksi tulleen pojan kanssa kahdestaan. Toimin alkumatkasta vetäjänä ja kuroin kiinni edelläkulkevia ryhmiä. Peesailimme vähän aikaa ja jatkoimme taas omaa vauhtiamme. Käännyttyämme pohjoiseen kohti mutalaa muuttui tiekin vilkkaammaksi. Autoja alkoi mennä ohitse vähän väliä. Hyvästi rauhallinen maalaistie. Mutalan tankkauspiste meni ohitse aivan huomaamatta. Tämä kävi hieman kohtalokkaaksi meikäläiselle. Mutalan ja Kurun väliset 28km olivat aikalailla raskaita erityisesti ylämäissä. Oli hyvin havaittavissa etten ole tänä vuonna pyöräillyt kuin yhden hieman pitemmän lenkin. Jaloista ei löydy aivan sellaista iskua, jota kaipaisi kovissa nousuissa. Tasaisemmalla pystyy vetämään hyvinkin kovaa vauhtia. Lopulta saavuimme kunnialla Kuruun. Takana oli 144 kilometriä ja koko alkumatkan keskinopeus oli hurjat 30km/h.
Komissa tutkailin mitä kännykkäni oli syönyt polkemisen aikana. Miisalta oli tullut viesti, että ovat paraikaa Komissa syömässä suklaata. Vähän katselin ympärilleni ja sieltähän Miisa ja Jyrki löytyivät. He olivat polkemassa lyhyempää kuntolenkkiä, jonka lähdöt olivat alkaneet 0900. Sillä välin, kun täyden lenkin polkijat sotkivat omaa extrakierrostaan niin nämä lyhemmän lenkin taivaltajat ehtivät sopivasti oikaista edelle. Päätin säästellä voimiani viikon päästä seuraavalle maratonille ja polkea loppumatkan hiljaisempaan tahtiin Miisan ja Jyrkin kanssa.
Seuraava etappi oli vain 13km Murolen kanavalle. Muroleessa piti olla myös ns. ruokapaikka. Ruoka koostui sämpylästä, suolakurkusta ja pikkuriikkisestä rusinapaketista. Onnetonta sanon minä. Sämpylän väliin ei tosiaankaan saanut mitään muuta kuin suolakurkkua. Ei edes mitään ravintorasvaa. No, tulipahan Muroleessa hieman aikaa istuskeltua ja keräiltyä voimia jos ei muuta. Weskiä siellä ei kyllä näkynyt, kuten ei monessa muussakaan taukopaikassa.
Matka jatkui kohti Terälahtea. Muroleesta lähtevä tie oli oikein söpö ja pieni. Pyöräilijöiden kiusaksi tällä etapilla olivat matkan pahimmat nousut. Jostakin syystä keskisuomalaiseen mäkimaisemaan tottunut oli hieman ihmeissään, kun mitään oikeita mäkiä ei vastaan tullutkaan. Koitin parhaani mukaan toimia Miisan ja Jyrkin tuulenhalkojana. Koko päivän oli tuullut puuskittain, mutta viimeistään nyt loppumatkasta tuuli äityi haitalliseksi olemalla vastainen. Jossakin vaiheessa takaamme tulivat pari poikaa, joiden kanssa olin jutellut Murolen taukopaikalla. He olivat myös polkemassa pitempää lenkkiä ja valittelivat, kun eivät löytäneet sopivavauhtista porukkaa, jota olisivat voineet peesata. Päätinpä sitten hieman jelpata poikia ja siirryin heidän tuulenhalkojakseen seuraavaan taukopaikkaan saakka. Lepotauko Muroleessa ja Kurussa oli tehnyt hyvää ja polkeminen sujui taas aivan uuteen malliin. Ikävä kyllä turhankin reippaasta, koska pojjaat tuppasivat putoamaan vauhdistani ylämäissä. No, pääsimme kuitenkin onnellisesti Terälahteen viuhuvasta tuulesta huolimatta. Istahdin kaivonkannelle hörppimään mehua ja syömään suklaata eikä mennyt kauaakaan kun Miisa ja Jyrkikin tupsahtivat paikalle.
Jäljelle enää yksi tankkausasema, Aitolahti, ennen maalia. Yritin taas halkoa tuulta Miisan ja Jyrkin avuksi mutta en tiedä kuinka paljon tuo hyödytti. Lukkopolkimilla ja kevyellä maantiepyörällä polkiessa tulee aivan huomaamatta riennettyä ylämäet vauhdikkaammin kuin tavallisemmilla pyörillä polkevat. Sainkin siis huomata vähän väliä olevani muutaman metrin liikaa karkuteillä.
Pääsimme kuitenkin ilman suurempia ongelmia Aitolahteen, josta olikin enää alle 15km pyrähdys maaliin. Loppumatka olikin suurelta osin pyörätien ja ajotien välillä sompailua sen mukaan kummalla tuntui olevan parempi asfaltti ja vähemmän töyssyjä. Hieman ennen maalia vielä viimeinen yritys mennä oikotietä polkua pitkin :) Maalissa tytöt ripustivat mitalit kaulaamme, mutta halaus jäi saamatta. Tästä pitkä miinus pyöräilyn järjestäjille! Arpajaisissa emme voittaneet mitään, joten matkamuistoksi piti ostaa hauska Pirkan pyöräily t-paita. Kiitoks Miisalle ja Jyrkille majoituksesta sekä mukavasta pyöräilyseurasta!
Kerkesin vielä sopivasti junaankin. Sattumalta törmäsin junassa samaan vaunuun, jossa oli myös aiemmin mainitsemani Juhani, joka sattui myös olemaan Jyväskylästä kotoisin. Olimme nähdäkseni ainoat pyöräilijät joilla oli käytössään KHS aero turbo polkupyörät. Kummallakin täysin samanlainen ja samankokoinen keltainen malli. Kotimatka sujuikin rattoisasti Juhanin kanssa puhellessa. Kiitokset Juhanille hyvästä pyöräily- ja matkaseurasta!
| Aika | Matka | Keskinopeus | Mistä-Mihin |
|---|---|---|---|
| 4h 44 min | 144 km | 30 km/h | Tre-Myllykylä-Hämeenkyrö-Komi-Mutala-Kuru |
| 3h 4 min | 68 km | 23 km/h | Kuru-Murole-Terälahti-Aitolahti-Tre |
| 7h 48 min | 212 km | 27 km/h | Tre-Myllykylä-Hämeenkyrö-Komi-Mutala-Kuru-Murole-Terälahti-Aitolahti-Tre |
Pirkan pyöräily on tähän mennessä helpoin ajamani pitkä pyörämatka. Uudella maantiepyörällä, jossa on lukkopolkimet on erittäin kevyt ajaa lujaakin vauhtia. Veikkaisin, että samalla voimalla saa vanhaan retkipyörääni verrattuna 5km/h lisää keskinopeutta. Polkeminen ei vaadi enää samanlaista "runttaamista", kuin joskus, vaan voi helposti pitää olla jatkuvasti samaa pyöritysnopeutta hieman vain vaihteita vaihtelemalla maaston vaativuuden mukaan. Eiköhän tällä pyörällä Jäämerelle selvitä :)