Seitsemäs päivähän on perinteinen lepopäivä joten mekin unohdimme välillä polkupyörät ja lähdimme turistimatkalle Granadaan. Suomalaisten kyytiin ei mahtunut joten lähdimme kävellen valumaan alas samaa tietä kuin edellisenä yönä olimme polkeneet ylös. Liftaustuuria meillä ei ollut sillä ainoatakaan autoa ei mennyt ohitsemme matkalla Monachilliin. Monachillista eteenpäin kulki jo autojakin mutta kukaan ei poiminut meitä kyytiinsä. Kävelimme siis koko matkan Granadaan asti. Sen verran poikkesimme matkalla, että kävimme ostamassa jotain paikallisia leivonnaisia pienestä konditoriasta.
Granadassa hankimme pakollisen kartan ja esitteitä turisti-infosta, jonka jälkeen olikin taas mahan vuoro. Ostimme maukkaat kebabit pienestä kebabpuljusta josta Mika osti kokeeksi myös yrteillä maustettua limsaa.
Ruokatauon jälkeen olikin kuuluisan Alhambran vuoro. Köpöttelimme ensimmäiseksi sisään aivan väärästä ovesta emmekä saaneet mitään tarpeellisia lippuja joilla pääsee katsomaan varsinaisia nähtävyyksiä. Jouduimme kiertämään pääovelle josta pääsimme lopulta sisään Generalife-puistoon. Komea puisto olikin vaikka nurmikoihin tottuneena niitä hieman kaipasinkin.
Puiston lisäksi pääsimme tutustumaan kuuluisaan maurilaislinnaan ja vähän muuallekin. Hienoja paikkoja olivat kaikki vaikka enemmän allekirjoittaneen silmää miellyttävät luonnon rakennelmat.
Kaikki nähtävyyksien katselu ja kuumuus tekivät lepopäivästämme kaikkea muuta kuin lepopäivän. Iltakin alkoi jo tunkea päälle emmekä olleet vielä päässeet Granadasta takaisin leiripaikallemme. Väsyneinä päätimme turvautua taksin apuun ja Mika sai neuvoteltua kyydin hinnaksi 25 euroa. Saimmekin oikein rauhallisen kyydin leirintäalueelle aivan eri tietä kuin olimme itse kulkeneet. Varsinainen päätie Sierra Nevadaan kulkee hieman leirintäalueen sivusta ja taksi käytti juuri tätä tietä. Aivan loppumatka noustiinkin taas yhtä jyrkkää pikkutietä pitkin kuin olimme edellispäivänä pyöräilleet.
