Neljäntenä päivänä oli tarkoitus päästä jo hieman Granadan suuntaan. Alkumatka oli leppoisaa ajelua tekojärven rantaa pitkin kulkevaa hiljaista pikkutietä pitkin. Antequera oli ensimmäinen kaupunki matkan varrella. Poikkesimme tankkaamaan telepizzaan. Pyörämme peräkärryineen herättivät kovasti huomiota ohikulkijoissa. Antequeran jälkeen valitsimme kartasta kevyemmän näköisen reitin, joka kuitenkin pakotti meidät lopulta ajamaan pitkin moottoritietä. Moottoritietä pitkin ajoimmekin siihen mennessä kovimmat nousumme ja päädyimme jo yli 800 metrin korkeuteen. Pidimmekin vesipisteen kohdalla kunnon tankkaustauon ennen kuin jatkoimme matkaamme Colmenariin.
Juuri ennen Colmenaria saimme nauttia pitkästä alamäestä ja törmäsimme myös kahteen saksalaiseen pyöräretkeilijään. He olivat tulleet Madridin suunnalta ja varoittelivat seuraavan päivän reitille osuvasta pahasta noususta. Saimme myös vinkin hyvästä leirintäalueesta.
Colmenarista lähdimme nousemaan vielä lähellä olevan luonnonpuiston suuntaan toiveena löytää kartassa häilyvä leirintäalue. Mitään leirintäaluetta ei kuitenkaan löytynyt vaan jouduimme pistämään teltan pystyyn luonnonpuiston alueelle aivan tien viereen. Leiripaikalta oli komeat maisemat luonnonpuiston yli suoraan auringonlaskua kohti.
