Ensimmäinen reissupäivä lähti liikkeelle aivan onnistuneesti. Kumpikin oli perillä kentällä hyvissä ajoin, kamat oli pakattu ja saimme ne koneeseenkiin ilman mitään lisäkustannuksia. Pientä harmia aiheutti turvatarkastus jossa jouduimme kumpikin tarkempaan tutkintaan. Repussa olleet työkalut ja pyöränlukot aiheuttivat tietystikin hälytyksen turvakamerassa. Mika joutui lähettämään ruumaan linkkarinsa mutta sai pitää pyöränsä lukon. Minulta taas ruumaan lähti juuri tuo pyörän lukko.
Lentomatkalla ei tapahtunut mitään ihmeellistä. Jännittävintä oli seurata Espanjan ulkomuotoa ilmasta käsin. Maa näytti selvästikin vuoristoiselta ja myös hyvin moniväriseltä. Kaikkialla oli erivärisiä pelto- ja maatilkkuja. Kuvittelemme myös nähneemme Sierra Nevadan huiput lentokoneesta käsin. Valkoisilta ja pelottavan korkeilta vaikuttivat.
Perillä Málagassa saimme kaikki tavaramme lentokoneesta. Nyt alkoivatkin sitten murheemme. Kärryt olivat selvinneet lentomatkasta kunnialla mutta polkupyörät eivät. Mikan pyörän taka-akseli oli pahasti vääntynyt ja etujarruakin oli pahoinpidelty. Taka-akseli oli vielä Bobin erikoisakseli jossa olivat Yak-trailerin tarvitsemat kiinnityspisteet. Minun KHS:ni oli saanut oikein kunnon lommon runkoonsa. Kova valitus SAS:n henkilöstölle ei tuolloin juuri lohduttanut. Täyttivät jonkun kaavakkeen ja käskivät soitella pääkallonpaikalle Ruotsiin. No meidän piti kuitenkin päästä pyöräretkelle eikä siihen mitkään puhelut juuri nyt auttaneet.
Saimme jotakuinkin pyörät kasaan ja kärrytkin jotenkuten viriteltyä kiinni. Säälivien katseiden alla rullasimme pyörät tavaroineen pois lentokentältä hieman sivummalle. Mika yritti selvittää missä olisi lähin huoltoasema josta voisi saada korjausapua. Vierestä löytyikin huoltis mutta ei sieltäkään irronnut apua kuin pihtien muodossa. Pienellä väkivallalla onnistuin lopulta vääntämään Mikan pyörän taka-akselin niin suoraksi että sen sai paikalleen ja Yakin kiinnitettyä. Jäimme toivomaan että akseli kestäisi vielä hieman taivuteltunakin. Minun pyöräni rungolle ei voitu tehdä mitään vaan piti vain luottaa, että teräsrunko kestää. Alumiininen runko olisi mitä luultavammin hajonnut lopullisesti vastaavasta lommosta.
Saimme pyörät liikkeelle ja varovaisesti sukelsimme vilkkaaseen liikenteeseen. Pienten mutkien jälkeen pääsimme jopa oikeaan suuntaan menevälle tielle. Kartasta olimme aikaisemmin katsoneet, että lähin leirintäalue sijaitsisi AlhaurÃn de la Torressa joten suuntasimme sinne. Pian poikkesimmekin huoltoasemalle ostamaan hieman evästä ja tarkistamaan renkaiden ilmanpaineita. Kumpaankin pyörään ja peräkärryihin saatiinkin vaadittavat ilmanpaineet. Ilman painetta jäi ainoastaan minun pyöräni etujousi johon huoltoaseman pumppu ei sopinut. Koimme huoltoasemalla myös lisää epäonnea. Mika oli jättänyt maahan kypäränsä ja kännykkänsä. Joku espanjalainen tolvana täräytti autollaan suoraan niiden ylitse. Kaikeksi onneksi kumpikaan ei särkynyt. Kännykkäkin alkoi pienen nikottelun jälkeen toimia. Kännykän GPS hieman ryki mutta lopulta sekin tuntui jatkavan elämäänsä.
Jatkoimme matkaamme ylämäkeen kohti AlhaurÃn de la Torrea. Jossakin vaiheessa matkaa oli tienvarressa myyjä kauppaamassa appelsiineja ja muita hedelmiä. Nälkäisinä sorruimme tarjoukseen ja ostimme viiden kilon pussin appelsiineja. Tämä olikin ainut kerta kun näimme tien varressa kaupustelijoita ja myös ainut kerta kun ostimme appelsiineja koko retken aikana. Ylämäki vain jatkui ja pääsimme tavoittelemaamme kylään saakka. Nälkä ja uskonpuute leirintäalueen löytymisestä ajoi meidät ravitsemaan itseämme pienen ravintolan terassille. Samalla Mika sai kysyttyä leirintäalueesta eikä tarjoilijana toiminut poika tiennyt sellaisesta mitään. Saimme ruoka-annoksemme ja vähän ajan kuluttua myös ohjeet leirintäalueelle. Ystävällinen tarjoilija oli kysynyt asiasta pomoltaan joka oli tiennyt missä leirintäalue sijaitsi. Meidän piti vain jatkaa matkaa eteenpäin muutaman kilometrin verran.
Lopulta leirintäaluekin löytyi. Saimme leirin pystyyn ja pääsimme ansaitusti nauttimaan ensimmäisestä yöunesta Espanjassa. Pieni kiire meinasi tulla, kun emme olleet vielä oppineet, että Espanjassa aurinko laskee nopeasti ja pimeä tulee myös nopeasti. Aurinko laski joka päivä n. 2130 aikoihin ja pilkkopimeää oli heti klo22 jälkeen.
