Koko ajan ei rannalla kulkenut rantabulevardia tai muuta tietä vaan välillä oli pakko kulkea isompaakin tietä. Onneksi ei kuitenkaan moottoritielle asti tarvinnut mennä. Erehdyimme välillä kunnon härkätielle, kun Alcossebren ja Peniscolan välistä tietä ei ollutkaan päällystetty. Emme meinanneet löytää koko tielle, kun emme uskoneet sen olevan ilman päällystettä. Kunnialla selvisimme tästäkin pätkästä mutta yhtään enempää ei olisi huvittanut moisella tiellä ajaa. Peniscolassa pidimme tauon satamassa ja saimme seurata kuinka kalastajat kärräsivät mitä ihmeellisimmän näköisiä kaloja kiiren vilkkaa kohti pakastetta.
Peniscolasta oli vielä vähän matkaa pikatietä josta saatoimme kääntyä St Carles de la Rápitaan. Ennen Rápitaa on useita hyvin prameita leirintäalueita mutta emme menneet mihinkään niistä vaan tähtäimemme oli syvemmällä Ebron jokilaaksosta löytyvässä leirintäalueessa. Poikkesimme Lidlille ostoksille ja jatkoimme matkaa. Yhtäkkiä huomasimme olevamme keskelle riisipeltoja. Riisipeltoa oli joka suunnassa niin pitkälle kuin silmä näki. Hauska yllätys :) Tarpeeksi kun ajoimme niin pääsimme myös El Poblenou del Deltaan ja pian sen jälkeen löytyi riisipeltojen keskeltä leirintäaluekin.
Leirintäalueella ei ollut ketään muita asiakkaita kuin me ja vastaanottomeininki myös sen mukainen: rento ja hämmästynyt. Ennen nukkumista ehdimme vielä käydä El Poblenou del Deltassa syömässä retken parhaan ateriamme. Paikallinen Paella Mix oli erittäin hyvää! Aurinko ehti laskea mutta selvisimme parin kilometrin matkasta Mikan pyörälampun ja minun aavemaisen vihertävän photon microlightini avulla.
