Silesistä lähtö oli taas tiukkaa nousua. Jouduimme jälleen kerran nousemaan yli tuhanteen metriin. YLityskohdalla oli jonkinlainen päiväretkileirintäalue jonne oli kokoontunut paljon sunnuntaita viettäviä espanjalaisia. Samassa kohdassa meidät yhytti myös kilpapyöräilijöiden joukkio joilla oli mukana oma huoltoauto yms. Laskettelimme kilpapyöräilijöiden lomassa alas ja pääsimme isommalle tielle joka kulki hienossa jokilaaksossa. Kuvittelimme, että matka olisi tästä eteenpäin lähinnä alamäkeä, koska tien piti seurata jokea. Noh väärin meni ja jouduimme taas kerran nousemaan yli tuhanteen metriin. Palkintona saimme kyllä yhden makeimmista laskuista jossa tuli tehtyä retken nopeusennätykset. Minä kiisin pyöräni mittarin mukaan 76km/h ja Mikakin 73km/h. Kummallakin tietysti mukana Yakit joiden periaatteellinen nopeusrajoitus on 48km/h.
Jossakin vaiheessa poistuimme isolta tieltä ja oikaisimme suoraan kohti pohjoista. Saimmekin ajella melkoisen rauhassa pientä maalaistietä, joka kulki välillä hyvinkin paljon lappia muistuttavissa maisemissa. Aivan päivän lopuksi saavuimme jälleen uuden rotkojokilaakson luo. Aynan ohi kulkeva joki kulkee hyvin syvässä ja jylhässä laaksossa jota pääsee ihailemaan monta sataa metriä korkeammalta. Itse Ayna-kylä on rakennettu aivan käsittämättömään paikkaan rotkon rinteeseen. Kylään ei pääseekään muualta kuin joen yläjuoksun suunnalta rotkon pohjaa tai sitten suoraan kylästä laakson reunalle nousevaa tietä pitkin. Ayna oli erittäin hieno paikka jota kävivät ihan paikallisetkin ihastelemassa näköalapaikalta.
Aynassa pidimme myös lounastauon ja pääsimme samalla seuraamaan sivusta espanjalaisperheen tai lienikö peräti koko suvun sunnuntaiviettoa. Lapset oli puettu parhaimpiinsa kuten myös aikuiset. Väki oli meidän tullessamme viihtynyt ruokapöydässä jo tuntikausia ja viiniäkin oli tyhjennetty monta pulloa. Rentoa ja mukavaa porukkaa :)
Aynassa ei ollut leirintäaluetta joten jouduimme heti kylän jälkeen etsimään tien varresta sopivan paikan teltalle. Löysimmekin teltalle hyvän paikan jonkun mehiläisfarmin nurkalta. Hieman kyllä ihmettelimme lähistöltä kuuluvia outoja ääniä. Mika saikin lopulta selville että viereisen mäen päällä oli strutsifarmi! Kookkaat linnut ääntelivät omituisesti ja huutelivat jossakin kauempana oleville lajitovereilleen. Tälläisiä farmeja saattoi olla lähiseudulla useitakin.
