Aynasta suuntasimme kohti Albacetea josta aioimme kääntyä kohti Valenciaa. Alkumatkasta pääsimme vielä hieman nauttimaan vuoristosta mutta pian löysimme itsemme keskeltä ylätasankoa. Saimmekin vuorien sijasta ihastella tuulimyllyjä. Matkakin alkoi kulkea aivan eri tahtiin kuin aikaisemmin, kun ei tarvinnut enää tahkota tuntitolkulla ylämäkeen. Saavutimmekin Albaceten ennätysajassa. Albacete on jo ihan oikea kaupunki jossa pääsimme käymään ostoksilla suuressa marketissa. Samalla onnistuin minä saamaan pyöräni etukumin tyhjäksi. Vanha paikattu sisäkumi oli saanut paikan kohdalta tarpeekseen ja vaihdoin tilalle kokonaan uuden sisäkumin. Supermarketin bensa-asema oli liian moderni ja idioottivarma eikä sen ilmapumpulla pystynyt pumppaamaan ilmaa kuin autonrenkaisiin, niihinkin aina kahteen kerrallaan ja vain tiettyjä ennaltamäärättyjä paineita. Naurettava viritys. Noh, onneksi ei tarvinnut kovin pitkälle ajaa löysillä kumeilla kun löytyi tavallinen huoltoasema ja sai kumeihin kunnon paineet.
Albacetesta matka kohti Jarafuelia oli suurimmalta osalta hyvin pientä (alle 1%) nousua. Aivan loppumatkasta pääsimme taas laskettelemaan alamäkeen ennen kuin saavuimme jälleen uuteen jokilaaksoon jonka reunalla Jarafuel sijaitsi. Maisemaa pilasi ainoastaan kaksi ydinvoimalan piippua.
