| Mistä | Olsborg |
|---|---|
| Mihin | Abisko |
| Millä | Polkupyörä |
| Aika | 9h 4min |
| Matka | 172 km |
| Keskinopeus | 18.8 km/h |
Yöllä sitten satoikin. No, ropina ei mittään nii kauan kuin julmetun äkäiset hyttyset eivät päässeet telttaan. Pystyttäminen oli ollut pientä tuskaa, kun itikat meinasivat tunkea jokaiseen pään reikään. Onneksi mukana oli hyttyshattu. Harmillisesti teltta oli aamulla märkä mutta eipä auttanut muu kuin pakata se mukaan.
Pyörän kasaamisen jälkeen ei tarttenutkaan polkea pitkään. Ihan vain muutama kilometri niin olin jollakin pikkupaikkakunnalla ja tien vieressä oli heti iso Rimi! Eikun sinne ja kaivelemaan kolikoita taskusta. Puoli litraa jugurttia irtosi huomattavasti halvemmalla kuin longyearbyenistä (11.50 tais olla). Siihen sitten hieman mysliä sekaan ja massuun. Johan alkoi elämä palata taas kroppaan :)
Sitten taas tietä eteenpäin. Tästä taisi kaikesta päätellen tulla ylämäkivoittoisin päivä koko reissullani. Sää oli mitä upein. Aurinko paistoi ja oli lämmintä. Hiki valui ja nestettä upposi kitusiin. Muistaakseni kohti Narvikia mentäessä oli matkalla kaksi isompaa nousuvaihetta. Ensimmäinen taisi nousta jonnekin 150 metrin tasolle. Jälkimmäinen nousikin sitten edelleen peräti yli 400 metriin. Ainakin noin muistelen kartasta nyt myöhemmin katsoneeni enkä kyllä yhtään epäile noita korkeuksia. Jälkimmäisen nousun jälkeen mäki myös vihdoin maksoi kunnolla velkojaan takaisin. Tien vieressä oli varoitus yli 8% alamäestä ja sen saattoi kyllä ottaa ihan tosissaan. Lähdin pyörällä laskemaan hurjaa vauhtia. Takaa tuli rekka-auto ja muutama henkilöauto, jotka hissukseen menivät minusta ohi. En kuitenkaan jäänyt niistä yhtään jälkeen vaan nautin peesin imusta ja laskettelin reilusti yli 60km tuntivauhtia jonon jatkeena. Todellista vauhdin hurmaa :) Maisemat olivat myös tosi komeet vuonolle. Pysähdyinkin vauhdin vähän hiljennyttyä ja tankkasin ja valokuvailin. Samalla paikalla oli bussilastillinen saksalaisturisteja syömässä ja ihmettelemässä polkupyöräilijää.
Käännyin siis vasemmalle kohti björnfelletiä, ruotsia ja abiskoa. Heti kohta vastaan iskeytyi varoituskyltti. Yli 8% nousua seuraavat 3.5 km. Jihuu, tätähän minä olin koko päivän toivonut :) No nappasinpahan kyltistä valokuvan ja jatkoin rennosti matkaan. Mitäpä sitä ottamaan turhia paineita nousuista. Minullahan ei muuta ollut kuin aikaa. Siinä sitten hissukseen väänsin pyörää ylämäkeen ja välillä pysähtelin kuvaamaan ja ihastelemaan taakse jäävää vuonoa. Edessä näkyi paljaana loistavia vuoria ja rinteitä. Hieman ylempänä eteeni avautui hieman samannäköinen maisema kuin Suomessa ahvenanmaalla. Paljaita kallioita ja niiden kyljessä siellä täällä norjalaisia komeita hyttejä :)
MAtka jatkui. Parin kilometrin ja pitkän nousun jälkeen bongasin mäen päältä kaksi muutakin pyöräilijää. Nuori pariskunta oli Sveitsistä ja olivat lähteneet matkaan Kiirunasta. Tarkoituksena oli polkea Nordcapiin ja sieltä sitten Rovaniemelle. Tutkailin hieman heidän kartastaan tulevaa maastoa ja varoittelin heitä tunnelin hirmuisuudesta. Tarjosivat minulle safarikeksejä, nami :) Toivottavasti heidän matkansa on sujunut hyvin. Matkaa riksgränseniin ei ollut enää kovin paljoa. Raja-asema oli yhtä hiljainen ja autio kuin Suomen ja Norjankin rajalla oli ollut. Pian riskgränsenin jälkeen vastaani tuli päivän helvetti. Sveitsiläiset olivat jo varoittaneet, että odotettavissa olisi tietyö. Minä kun olin niin toivonut välttäväni Kilpisjärven tuskat tulemalla Ruotsin kautta niin eipä mitään, samallainen tietyömaa oli täälläkin edessä! 13km hirvittävää tietä jossa vain isoja kiviä ja kuoppia siellä täällä. Yli tunnin ajan jouduin kärsimään täyttä pyöräilijän helvettiä. Kädet olivat aivan naatit, etulaukusta ruuvit tippuneet, hampaatkin meinasivat irrota mutta kuitenkin selvitin tämänkin tuskan ilman, että kilpapyörän renkaat hajosivat.
Saavuin vihdoinkin Abiskon kylään jossa aloin ensitöikseni etsimään jotakin ravitsemusliikettä. Ensin pyörähdin jonkin retkeilykeskuksen pihalle mutta siellä ei näyttänyt olevan mitään mielenkiintoista joten jatkoin matkaani eteenpäin. Parin kilometrin päässä tulikin sitten vastaani ICA:n kioski joka onnekkaasti oli vielä jopa auki. Kello oli Suomen ajassa n. 22 eli paikallista aikaa 21. Samalla kun pääsin kiskaan sisään niin taivaalla aukesivat vesihanat kunnolla. Parin viimeisen kilometrin aikana oli jo hieman pisarrellut mutta nyt vasta rupesi kunnolla jylläämään. Samalla ukkonen jyrähteli hyvin voimakkaasti aivan lähistöllä. Kiskassa kysyin, että kelpaako täällä Visa. Saatuani myöntävän vastauksen hamstrasin mukaan maraboun suklaata, jotakin ruotsalaista omppumehua ja pringlesejä. Jugurttikin olisi maistunut mutta jostakin syystä tästä kiskasta ei löytynyt maitotaloustuotteita. No, enpä tuosta ihmeemmin masentunut kun tiedossa oli kuitenkin energiapitoista mahantäytettä. Maksoin ostokset ja astuin kioskista pihalle kuitenkin jäädäkseni istuskelemaan kiskan katoksen portaille. Vettä tuli niin voimakkaasti ettei sateeseen ollut mitään asiaa. Varsinkin kun seuraavana vaiheena olisi teltan pystyttäminen ja nukkuminen. Istuskelin siis portailla ja pistelin poskeeni pringlesejä ja naukkailin omppumehua. Lähetin maailmalle muutaman elossa olen viestin syömisen lomassa. Kiska kerkesi mennä kiinni ennenkuin sade lakkasi. Myyjä kysyi että aionko odotella sateen loppumista. "Yeah". "oh, Good luck" "Thanks :)" Kaikeksi onneksi myrskyä ei jatkunut enää pitkään. Myähemmin kuulin, että Suomessa ja Ruotsissa oli samana päivänä ollut ihan kunnon myrskyt. Abiskoon ei ollut näköjään onneksi riittänyt kuin pelkät rippeet.
