Olsborg - Abisko (19.7.2000)

Päivämatka

Mistä Olsborg
Mihin Abisko
Millä Polkupyörä
Aika 9h 4min
Matka 172 km
Keskinopeus 18.8 km/h

Yöllä sitten satoikin. No, ropina ei mittään nii kauan kuin julmetun äkäiset hyttyset eivät päässeet telttaan. Pystyttäminen oli ollut pientä tuskaa, kun itikat meinasivat tunkea jokaiseen pään reikään. Onneksi mukana oli hyttyshattu. Harmillisesti teltta oli aamulla märkä mutta eipä auttanut muu kuin pakata se mukaan.

Pyörän kasaamisen jälkeen ei tarttenutkaan polkea pitkään. Ihan vain muutama kilometri niin olin jollakin pikkupaikkakunnalla ja tien vieressä oli heti iso Rimi! Eikun sinne ja kaivelemaan kolikoita taskusta. Puoli litraa jugurttia irtosi huomattavasti halvemmalla kuin longyearbyenistä (11.50 tais olla). Siihen sitten hieman mysliä sekaan ja massuun. Johan alkoi elämä palata taas kroppaan :)

Sitten taas tietä eteenpäin. Tästä taisi kaikesta päätellen tulla ylämäkivoittoisin päivä koko reissullani. Sää oli mitä upein. Aurinko paistoi ja oli lämmintä. Hiki valui ja nestettä upposi kitusiin. Muistaakseni kohti Narvikia mentäessä oli matkalla kaksi isompaa nousuvaihetta. Ensimmäinen taisi nousta jonnekin 150 metrin tasolle. Jälkimmäinen nousikin sitten edelleen peräti yli 400 metriin. Ainakin noin muistelen kartasta nyt myöhemmin katsoneeni enkä kyllä yhtään epäile noita korkeuksia. Jälkimmäisen nousun jälkeen mäki myös vihdoin maksoi kunnolla velkojaan takaisin. Tien vieressä oli varoitus yli 8% alamäestä ja sen saattoi kyllä ottaa ihan tosissaan. Lähdin pyörällä laskemaan hurjaa vauhtia. Takaa tuli rekka-auto ja muutama henkilöauto, jotka hissukseen menivät minusta ohi. En kuitenkaan jäänyt niistä yhtään jälkeen vaan nautin peesin imusta ja laskettelin reilusti yli 60km tuntivauhtia jonon jatkeena. Todellista vauhdin hurmaa :) Maisemat olivat myös tosi komeet vuonolle. Pysähdyinkin vauhdin vähän hiljennyttyä ja tankkasin ja valokuvailin. Samalla paikalla oli bussilastillinen saksalaisturisteja syömässä ja ihmettelemässä polkupyöräilijää.

Tunnelikauhua

Tunneli!
Laskettelin loppumatkan vuonon reunalle saakka. Siitä eteenpäin olikin taas pitkästä aikaa semmoista normaalimman oloista pyöräilyä. Ei mitään julmettua ylä- tai alamäkeä enää vaan kohtuullisen tasaista. Sitten iski vastaan kauhunpaikka: tunneli! Onneksi vain puolen kilometrin mittainen mutta pieni ja klaustrofobinen viritys kuitenkin. Adrenaliini virtasi suonissa kohisten kun polkaisin pimeään tunneliin. Luulisin että isommissa tunneleissa on yleensä valot mutta tässä ei ollut koska toinen pääkin näkyi aivan selvästi valkeana aukkona. Ei kuitenkaan paljon lohduttanut pyöräilijää jolla ei ollut lamppua! Mitään en nähnyt. Tähtäsin vain edessä näkyvään valkoiseen pisteeseen ja yritin havainnoida tunnelin seinää sen verran etten ajautuisi keskelle tietä. Vastaan tuli pari autoa. Meteli oli korvia huumaavaa. Autojen äänet moninkertaistuivat tunnelissa. Takaakin tuli yksi auto. Minua pelotti. Onneksi autoilija jotenkin havaitsi minut vaikkei pyörässä ole edes takaheijastinta ja ajoi ohitse kiitettävän kaukaa. Hetki oli kuitenkin hyvin pelottava. Vajaan parin minuutin ajamisen jälkeen pääsin tunnelista pois. Pysähdyin heti vetämään henkeä ja nappasin myös valokuvan kauhunhetkien aiheuttajasta.

Björnfjellet

Narvik kaukaa ylhäältä kuvattuna
Viherkattoisia mökkejä
Hytte Björnfjelletissä
Hytte kallioiden keskellä
Sitten ei tarvinnutkaan ajella enää pitkälti kun vastaan tuli risteys Luleåån. Piti ihan kartasta tarkistaa, että tännekö minun pitää kääntyä ja sinnehän sitä piti. Narvik jäi saavuttamatta. Siellä tuo näkyi alhaalla vuonossa, niin lähellä mutta silti kaukana.

Käännyin siis vasemmalle kohti björnfelletiä, ruotsia ja abiskoa. Heti kohta vastaan iskeytyi varoituskyltti. Yli 8% nousua seuraavat 3.5 km. Jihuu, tätähän minä olin koko päivän toivonut :) No nappasinpahan kyltistä valokuvan ja jatkoin rennosti matkaan. Mitäpä sitä ottamaan turhia paineita nousuista. Minullahan ei muuta ollut kuin aikaa. Siinä sitten hissukseen väänsin pyörää ylämäkeen ja välillä pysähtelin kuvaamaan ja ihastelemaan taakse jäävää vuonoa. Edessä näkyi paljaana loistavia vuoria ja rinteitä. Hieman ylempänä eteeni avautui hieman samannäköinen maisema kuin Suomessa ahvenanmaalla. Paljaita kallioita ja niiden kyljessä siellä täällä norjalaisia komeita hyttejä :)

Poseeraan Björnfjelletissä lumikasan vieressä
Takana olevat korkeammat vuoret eivät kyllä oikein sopineet kuvaan eikä myöskään siellä täällä olevat valkoiset lumilaikut. Kuitenkin omalla tavallaan äärettömän hienon näköinen paikka vaikka olikin niin karu ja kivinen. Nappailin valokuvia. Sain toivottavasti myös hienon kuvan itestäni ja pyörästäni lumikasan vieressä.
Jättiläiskokoinen peikko hieman ennen Ruotsin ja Norjan rajaa
Pitkähkön kiipeämisen jälkeen tie laskeutui hieman kallioiden väliin ja löysin sieltä iiison peikon. Peikko seisoi tien vasemmalla puolella lasten leikkikentän, kahvilan ja ties minkä rakennusten vieressä. Poikkesin kahvilaan tuhlaamaan vihoviimeiset kruununi. Sain ostettua itselleni jäätelön ja samalla saatoin puhtaalla omallatunnolla hyödyntää kahvilan weskiä juomapullojen täyttämiseen ja ylimääräisen massan poistamiseen :)

Pyöräilijän helvetti

MAtka jatkui. Parin kilometrin ja pitkän nousun jälkeen bongasin mäen päältä kaksi muutakin pyöräilijää. Nuori pariskunta oli Sveitsistä ja olivat lähteneet matkaan Kiirunasta. Tarkoituksena oli polkea Nordcapiin ja sieltä sitten Rovaniemelle. Tutkailin hieman heidän kartastaan tulevaa maastoa ja varoittelin heitä tunnelin hirmuisuudesta. Tarjosivat minulle safarikeksejä, nami :) Toivottavasti heidän matkansa on sujunut hyvin. Matkaa riksgränseniin ei ollut enää kovin paljoa. Raja-asema oli yhtä hiljainen ja autio kuin Suomen ja Norjankin rajalla oli ollut. Pian riskgränsenin jälkeen vastaani tuli päivän helvetti. Sveitsiläiset olivat jo varoittaneet, että odotettavissa olisi tietyö. Minä kun olin niin toivonut välttäväni Kilpisjärven tuskat tulemalla Ruotsin kautta niin eipä mitään, samallainen tietyömaa oli täälläkin edessä! 13km hirvittävää tietä jossa vain isoja kiviä ja kuoppia siellä täällä. Yli tunnin ajan jouduin kärsimään täyttä pyöräilijän helvettiä. Kädet olivat aivan naatit, etulaukusta ruuvit tippuneet, hampaatkin meinasivat irrota mutta kuitenkin selvitin tämänkin tuskan ilman, että kilpapyörän renkaat hajosivat.

Tornionjärvi ja Abisko

Tornionjärvi
Tässä vaiheessa tien vasemmalle puolelle oli jo ilmaantunut upea Tornionjärvi josta Tornionjoki saa alkunsa. Hyvin pitkä ja suuri järvi jota reunustavat mitä upeimmat vuoret. Erittäin komeaa seutua jonne olisi varmasti hyvin hienoa tulla joskus vaeltamaan. Abiskon luonnonpuisto, joka kattaa suurimman osan järveä ja sen eteläpuolisen osan onkin ruotsalaisten keskuudessa suosittu vaelluspaikka. Eipä tuonne Suomesta olisi sen kummempi matka kuin Kilpisjärvellekään. Abiskoon pitää siis vielä palata.

Saavuin vihdoinkin Abiskon kylään jossa aloin ensitöikseni etsimään jotakin ravitsemusliikettä. Ensin pyörähdin jonkin retkeilykeskuksen pihalle mutta siellä ei näyttänyt olevan mitään mielenkiintoista joten jatkoin matkaani eteenpäin. Parin kilometrin päässä tulikin sitten vastaani ICA:n kioski joka onnekkaasti oli vielä jopa auki. Kello oli Suomen ajassa n. 22 eli paikallista aikaa 21. Samalla kun pääsin kiskaan sisään niin taivaalla aukesivat vesihanat kunnolla. Parin viimeisen kilometrin aikana oli jo hieman pisarrellut mutta nyt vasta rupesi kunnolla jylläämään. Samalla ukkonen jyrähteli hyvin voimakkaasti aivan lähistöllä. Kiskassa kysyin, että kelpaako täällä Visa. Saatuani myöntävän vastauksen hamstrasin mukaan maraboun suklaata, jotakin ruotsalaista omppumehua ja pringlesejä. Jugurttikin olisi maistunut mutta jostakin syystä tästä kiskasta ei löytynyt maitotaloustuotteita. No, enpä tuosta ihmeemmin masentunut kun tiedossa oli kuitenkin energiapitoista mahantäytettä. Maksoin ostokset ja astuin kioskista pihalle kuitenkin jäädäkseni istuskelemaan kiskan katoksen portaille. Vettä tuli niin voimakkaasti ettei sateeseen ollut mitään asiaa. Varsinkin kun seuraavana vaiheena olisi teltan pystyttäminen ja nukkuminen. Istuskelin siis portailla ja pistelin poskeeni pringlesejä ja naukkailin omppumehua. Lähetin maailmalle muutaman elossa olen viestin syömisen lomassa. Kiska kerkesi mennä kiinni ennenkuin sade lakkasi. Myyjä kysyi että aionko odotella sateen loppumista. "Yeah". "oh, Good luck" "Thanks :)" Kaikeksi onneksi myrskyä ei jatkunut enää pitkään. Myähemmin kuulin, että Suomessa ja Ruotsissa oli samana päivänä ollut ihan kunnon myrskyt. Abiskoon ei ollut näköjään onneksi riittänyt kuin pelkät rippeet.

Abisko ja Tornionjärvi puolen yön aikaan heti sadekuuron jälkeen
En jaksanut kovin ihmeellisesti enää etsiskellä telttapaikkaa. Ajoin kilometrin verran eteenpäin ja heti ensimmäisen sopivan paikan tullen pysäytin pyörän. Raahasin tavarani ja pyöräni muutaman metrin korkuisen penkereen päälle pois tieltä. Hyttysistä huolimatta sain teltan kunnialla pystyyn ja itseni romuineni sen sisään. Eikä aikakaan kun mies oli tunkeutunut makuupussiin ja unten mailla. Myöhemmin yöllä tajusin etten ollut valinnut ihan kaikkein parasta nukkumapaikkaa. Tiellä liikennettä ei ollut kovinkaan hirveästi mutta aivan tien vieressä kulki myös Kiiruna-Narvik-välinen rautatie! Telttani oli sopivasti tien ja rautatien välisellä kapealla alueella. Epäonnekseni rautatieliikenne Kiirunan ja Narvikin välillä on myös kohtuullisen vilkasta ja sainkin yöni aikana herätä useampaan kertaa ohi jyristelevään junaan ja vaunuletkaan.

http://www.iki.fi/hazor/svalbard2000/paiva19.shtml
© Tommi Lahtonen ()<URL: http://www.iki.fi/hazor/>
2018-09- 4T11:03:57Z