Perjantaiaamuna kellon piristessä heräsi ainakin melkein virkeä pyöräilijä teltassaan Kolarin rautatieaseman kupeesta. Pahimmat rähmät hieroin silmistäni ja kiskaisin vähän kampetta niskaan ja marssin asemalle. Kiirettä näytti olevan. Puhelin pirisi koko ajan ja ainut henkilökunnan edustaja paapatti telefooniin jotakin vähän väliä. No, minunkin vuoroni tuli ja sain kuulla, että seuraavan kerran juna kulkee vasta lauantaina. Onneksi kuitenkin junabussiyhteys toimi myös. Bussit vain lähtivät vähän matkan päästä matkahuollon toimipisteen luota. Ostin kuitenkin matkalippuni heti samantien rautatieasemalta. Lipun ostamisen jälkeen kävin kunnolla heräämässä rautatieaseman weskissä. Sainpahan hampaatkin hinkattua puhtaiksi ja niskaani jotain muutakin kuin monta päivää pidetyt pyöräilykuteet.
Teltta pystyyn ja kohti Kolarin keskustaa. Bussi lähtisi vartin yli kymmenen joten ehdin vielä sopivasti käymään kaupassa ostamassa evästä, koska edessä tulisi olemaan 12 tunnin matkaaminen napapiirin takaa Jyväskylään. Polvi ei tykännyt yhtään pienestä pyöräilykiekasta. Onneksi enempää ei tänään tarvitsisi ajaa. Poikkesin paikallisessa kaupassa ja ostin limpparia, aamiaisjugurtin, omenoita, appelsiineja ja ties mitä. Edessä olisi silkkaa herkuttelua ilman, että tarvisi omia koipiaan juurikaan heilutella :) Palasin takaisin rautatieaseman suuntaan ja löysin kuin löysinkin matkahuollon pisteen. Onneksi olin saanut pari vinkkiä sen sijainnista kaupan myyjätytöiltä. Matkahuolto oli piilotettu jonkin autohuoltoliikkeen yhteyteen.
Parkkeerasin itseni liikkeen eteen ja ryhdyin pistämään poskeeni aamiaisjugurtteja. Jossain vaiheessa Pete soitti ja kyseli kuulumisia. Paikalle saapui myös jokin englantia mongertava pariskunta. En keksinyt mihin he olivat matkalla. Tuskin kovinkaan kauas, koska mitään reppuja tai muita matkatavaroita ei heillä näkynyt olevan. Bussikin saapui paikalle ja sain pyöräni kamoineen tavaratilaan. Pyörän kuljettaminen Kolarista Kemiin maksoi hurjat 12mk. Koko opiskelijahintainen junalippu Kolarista Jyväskylään oli muistaakseni 212mk. Siihen päälle vielä pyörän kuljetusmaksu IC- ja tavallisessa junassa 60mk ja IC-lisämaksu 35mk.
Linja-automatka alkoi leppoisasti eväitä popsiessa. Sipsejäkin oli vielä jäljellä edelliseltä päivältä. Seurailin hissukseen jo tulomatkalta tuttuja maisemia ja paikkoja joissa bussi pysähteli. Taisinpa ottaa kunnon aamutorkutkin. Hyödynsin bussin pysähdyksiä ja kävin välillä ostamassa itselleni jäätelön ja lisää limsaa juotavaksi. Junasta ei kuitenkaan pääsisi pomppimaan yhtä helposti ostoksille. Tulin ostaneeksi myös jonkun filmilehden ja uusimman fillari-lehden matkalukemiseksi.
Vähän yli klo14 bussi saapui Kemin rautatieasemalle. Juna kuulutettiin juuri sopivasti saapuvaksi. Sain pyöräni kyytiin ilman, että jouduin vielä maksamaan mitään, koska joutuisin kuulemma vielä maksamaan siitä Oulusta eteenpäin kulkevassa IC-junassa. IC-junissa ei aiemmin voinut kuljettaa polkupyöriä mutta nyt se onnistuu muutamalle pyörälle, jotka voi virittää erityisiin niitä varten varattuihin ihmeellisiin kuljetustelineisiin. Sain ostettua Oulussa pyörälleni kuljetuspaikan. Pyörän virittäminen paikalleen kahden muun pyörän keskelle olikin hieman kinkkinen temppuilu mutta onnistuin siinä kuitenkin. Olisikohan pyörän kuljettaminen näissä telineissä ollut ilmaista jos vain olisin törkeästi jättänyt varauksen tekemättä? En ainakaan ymmärrä miten konduktöörit olisivat tiennneet kenen pyörä telineeseen oli jätetty. Matka jatkui "rennosti" kaksikerrosvaunun toisessa kerroksessa istuskellessa ja lukiessa. Kuulutusjärjestelmä vain meinasi tehdä hulluksi säristessään lähes koko matkan ajan. Tavarahyllyt olivat myös idioottimaisen kokoiset. Ei meikäläisen pyörälaukkuja saanut millään ilveellä hyllylle. Mikään normaalikokoinen rinkkakaan ei noille hyllyille olisi mahtunut. No eipä väliä kun junassa riitti tilaa niin valtasin istumapaikkoja matkatavaroilleni.
Illemmalla saavuttiin vihdoinkin Seinäjoelle jossa oli taas kulkuvälineen vaihto edessä. Sain pyöräni siirrettyä pieneen haapamäen kautta Jyväskylään kulkevaan junaan jossa onneksi oli tavallinen pyöräkuljetus konduktöörivaunussa. Sain samalla selville, että juna pysähtyisi tarvittaessa myös Petäjävedellä. Tämä sopisi hyvin minun suunnitelmiini, koska vanhemmat olivat soittaneet olevansa mökillä ja luvanneet noutaa minut sinne pyörineni kaikkineni. Petäjävesi olisi sopivasti mökkiä lähempänä kuin Jyväskylä joten päätin jäädä jo siellä pois kyydistä.
Vastaanottajat olivatkin paikalla junan saapuessa Petäjäveden rautatieasemalle hieman ennen klo22. Lähes 12h olin matkustanut ja se oli kyllä enemmän kuin tarpeeksi. Loppujen lopuksi en tiedä kummassa kyllästyy pahemmin, polkiessaan 10h päivässä vai istuessaan saman verran junassa ja bussissa. Mökillä pääsikin sitten pitkästä aikaa saunomaan ja syömään oikein kunnolla. Seuraava yö tuli koisattua makoisasti aitassa.
Lauantaina oli tarkoitus siirtyä Jyväskylään. Pikkuveljeni oli yhdessä tyttöystävänsä kanssa tullut pyörällä Jyväskylästä mökille ja aikoivat nyt palata samalla tavalla. Liityin heidän polkuseuraansa kuitenkin niin, että jätin tavarani vanhempien autoon etten turhaan rasittaisi jalkaani isolla lastilla. Polkaisimme Jyväskylään vaikka jouduimmekin matkalla suojautumaan rankkasateelta bussipysäkin katoksen alle. Jyväskylässä tulikin sitten pienoisia ongelmia, koska nyt viimeistään sain selville ettei kumpikaan kämppäni avaimen haltijoista ollut viikonloppuna paikkakunnalla enkä minä tyhmä ollut tajunnut ajoissa ilmoittaa, että olenkin tulossa etuajassa. Noo eipä hätä ollut suuri. Palasin autokyydissä takaisin mökille. Otin lauantain ja sunnuntain erityisen rennosti. Vasta maanantaiaamuna isä kyyditsi minut tavaroineni Jyväskylään. Hain asukastoimistosta vara-avaimeni ja pääsin vihdoinkin kotiin. Matkani oli vihdoinkin päättynyt! Sen merkiksi siirryinkin heti ensimmäiseksi suihkun puolelle ajelemaan pois kamalan risupartani :) Olin ehtinyt olla reissussa hieman yli kolme viikkoa. Eiköhän siinä ole tarpeeksi yhdeksi kesälomaksi :) Ensi vuonna taas jotakin uutta ja mielenkiintoista...
Aivan täysin en kuitenkaan vielä maanantainakaan päässyt pyöräilystä eroon. Käväistyäni töissä ja sen jälkeen täyttämässä mahani Ilokivessä päätin käydä katsomassa miltä Jyväskylän keskusta näyttää. Heti keskustassa bongasin kaksi pyöräretkeilijää parkkeerautuneena Jyväskeskuksen eteen. En voinut malttaa kiusausta ja menin juttelemeen heille. Pojat paljastuivat saksalaisiksi, jotka olivat polkeneet Oslosta Oulun kautta Jyväskylään ja tarkoitus oli päätyä Helsinkiin. Keskustelimme kaikenlaista pyöräretkeilystä ja kerroin juuri palanneeni omalta reissultani. Saksalaiset olivat päättäneet mennä yöksi Säynätsaloon josta neuvoin heille hieman paikkoja. Muutaman kerran tullut käytyä tuollakin pienellä pyöräpiknikillä. Lopuksi opastin pojat pois Jyväskylän keskustasta ja Keljon automarketin takaa alkavalle pyörätielle. Toivottavasti löysivät kunnialla Säynätsaloon ja selviävät Helsinkiin saakka. Tavaraa näillä ainakin oli huomattavasti enemmän kuin minulla. Kehuivat lähtiessä heillä olleen 40 kilon lastit pyöriensä päällä. Minullahan ei ollut kuin 20 kiloa. Eroa oli kyllä myös päivämatkojen pituudessa meikäläisen hyväksi tai oikeastaan tappioksi. Hullu tai tyhmähän sitä pitää olla, että polkee niin pitkiä etappeja kuin meikäläinen. Mutta nyt tämä tarina loppuu tähän.