Hetta - Kilpisjärvi (6.7.2000)

Matka Hetasta Kilpisjärvelle oli koko retken rankimpia. Alkumatka Kaaresuvantoon saakka meni vielä ihan rutiinilla. Kaaresuvannossa oli viimeinen mahdollisuus käydä kaupassa ja tankata kunnolla. Loput kilometrit olivatkin äärimmäisen yksinäistä puurtamista. Tunturit vain kasvoivat ympärillä, mäet suurenivat ja suoraa tietä jatkui loputtomiin. Mäkiä tuli ja meni. Muutamassa harvassa kohdassa tien varrella oli jotain kaupustelijoita, mutta muuten koko matka oli hyvin yksinäistä ja erittäin raskasta. Koko ajan puhalsi vastatuuli, joka söi sekä voimia, että hermoja.

Lopulta, kun olin noussut Suomen maanteiden korkeimpaan kohtaan niin aloin tuntea olevani voiton puolelle. Laskettelu Kilpisjärven vierelle ja Saana-tunturikin tervehti jo väsynyttä kulkijaa. Aivan matkan lopussa oli kuitenkin vielä yksi raastava kokemus. Kilpisjärvellä oli meneillään tietyö! Kaikki asfaltti oli poistettu tieltä ja tilalla oli vain nyrkinkokoisia kivenmurikoita. Sopii vain arvata, kuinka kivaa moisella pohjalla oli ajaa kapearenkaisella maantiepyörällä, jonka päälle oli lastattu koko omaisuus. Viimeisiin kilometreihin kuluikin aivan tuhottomasti aikaa ja voimia ennen kuin pääsin perille Saana-tunturin juurella olevalle retkeilyhotellille.

Väsyneenä sorruin taas kerran kunnon huoneeseen (190mk). Kunnon suihku ja sänky kuitenkin palkitsivat aivan täyden hinnan edestä. Ehdin saada myös kunnon annoksen ruokaa juuri ennen keittiön sulkeutumista.